Kuinka nopeasti yhteen muuton jälkeen huomaa sen, että suhde ei todellakaan kannata

Jos epäilys on ollut jo pidemmmän aikaa läsnä, niin se kertoo jo paljon. Kannattanee tutkiskella sitä, mistä epäily johtuu ja mahdollisesti puhua asiasta kumppanin kanssa. Väittäisin, et ei se yhteenmuuttaminen oo mikään yleispätevä tai ees toimiva kiintopiste, koska vaikka kuinka nauttis asunnonvaihdosta, ni uuteen asuintilaan siirtymine sisältää aina oman osansa pientäki stressiä, varsinki jos asumisjärjestelyt muuttuu. Se stressi puolestaan voi helposti muuttuu sellaseks "tää yhdessä asuminen on perseestä" -fiilikseks, eli pelkästää ensimmäisenkää vuoden yhteenmuuttamisen jälkee ei kannata tehä päätöksiä. Mutta, kuten aiemmin mainittu, jos epäilyt on ollu olemassa jo ennen yhteenmuuttamista ni niit kannattaa mielummi miettiä, kun sitä muuttoa kiintopisteenä.

Miksi kukaan edes muuttaa yhteen, jos suhde jo siinä vaiheessa epäilyttää?

Elämä olisi kyllä yksinkertaisempaa, jos  ei olisi vaatimusta pitää lapselle kahta läsnäolevaa vanhempaa.

En tietenkään olisi muuttanut yhteen, jos olisin epäillyt suhteen toimivuutta. Olen ollut kerran avioliitossa ja silloin yhdeksän vuoden kohdalla totesimme, että rakkaus ei enää riitä. Nyt olen ollut avoliitossa neljä vuotta ja sitä ennen seurustelimme neljä vuotta. Ei yhteen muuttaminen tuonut esiin mitään yllätyksiä. Tunsimme toisemme ja toistemme tavat, arvot yms niin hyvin.

Mää kestin noin 5 vuotta, ja tajusin että olen introvertti ja viihdyn parhaiten iteksee.

Me laitettiin asunto myyntiin alle vuodessa. Miehen käytös paheni radikaalisti heti muuton jälkeen. 

Yleisesti käytän 6kk kaavaa kun tapaan uuden ihmisen. Tämä 6kk on se aika kun normaalisti ihminen esittää parempaa kuin on. Ihastus huumassa ihminen tekee kaikkensa että saa haluamansa suhteen eikä silloin ole oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti käytän 6kk kaavaa kun tapaan uuden ihmisen. Tämä 6kk on se aika kun normaalisti ihminen esittää parempaa kuin on. Ihastus huumassa ihminen tekee kaikkensa että saa haluamansa suhteen eikä silloin ole oma itsensä.

Eli kuinka 6kk kaavaa käytetään?

Siinä vaiheessa kun nainen huomaa että ei pysty sitoutuu vaan on pakko juosta sängystä sänkyyn hakemassa muilta miehiltä huomiota

Omalla kohdalla se on ollut pieni epäilys jo etukäteen. Sellainen, jota ei osaa edes sanoittaa tai osoittaa missä mättää. Yhteenmuuton jälkeen pikkuhiljaa alkanut muutamassa kuukaudessa kirkastumaan, että hei, tämähän se olikin mikä häiritsi jo alussa.

Kahdessa parisuhteessa olen asunut saman katon alla ja kolmatta ei tule.

Älä muuta jos nyt jo epäilyttää!

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi kyllä yksinkertaisempaa, jos  ei olisi vaatimusta pitää lapselle kahta läsnäolevaa vanhempaa.

Mutta kun lapsella kertakaikkiaan on kaksi vanhempaa! Jos miesten näkökanta on se, että on hankalaa, aikaa vievää, tyhmää ja nöyryyttävää ja liian uudenaikaista olla 50-prosenttisesti jälkikasvusta huolehtiva isä, miksi miehet sitten ihmettelevät sitä, että avioerohakemukset tulevat naisilta?

Parisuhteessa kaikista tärkein asia on kommunikaatio! Tuntuu unohtuvan aivan liian monelta parilta ja jos kommunikoidaan niin sitten tiuskitaan ja huudetaan.

Jos jokin on pielessä niin puhukaa!