Lue keskustelun säännöt.
Onko mussa jotain vikaa kun en jaksa deittailla ketään?
06.03.2022 |
Olen tinderissä, mutta en tosiaan edes tiedä miksi. En jaksa jutella siellä saatika tavata. Pian 4 vuotta sinkkuelämää takana eikä oikeasti enää huvita deittailla. Alussa olin tosi energisenä tapailemassa ihmisiä mutta nyt tuntuu ettei voisi vähempää kiinnostaa. Onko mussa jokin vialla kun ajattelen näin?
Olen siellä ehkä koska haluan pitää sen mahdollisuuden avoinna JOS sieltä löytyisi joku.
Pidän vain harvoista, ja kemia on hyvin harvinaista. Enkä jaksa ottaa elämääni mitään ”ihan okei” -tyyppejä.
Mulla on ystäviä ja myös sellainen, jonka kanssa harrastetaan seksiä. Eli en ole tinderissä seksinkään takia. Olen onnellinen näin enkä tarvitse mitään tai ketään lisää. Samalla tuntuu että on jotenkin väärin että ajattelen ja koen näin… Että tämä on ristiriidassa normin kanssa.
Kommentit (11)
Mulla on sama juttu. Oon miettiny oonko niin uupunut tai jopa masentunut, ettei siksi kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normi mai ääs, teet just niin kuin itse haluat. Naista aina yritetään muiluttaa parisuhteeseen, mutta kyllä se oma vapaus on kuitenkin hienoa. Jos noin on hyvä, niin noin on hyvä.
En ole koskaan jaksanut, sitten tapasin sen oikean sattumalta, 26 vuotiaana...='D
Mulla on kans ollut vaikka minkälaisia ehdokkaita ja saisin kyllä melkein kenet tahansa, mutta ei kiinnosta. Kukaan ei kolahda. Olen yksinhuoltaja ja aika väsynyt, ehkä johtuu siitä. Ei mulla olis edes aikaa treffailla kuin joskus harvoin. Ehkä katselen sitten, kun lapset on täysi-ikäisiä.
Mua ei edes kiinnosta roikkua missään treffipalstoilla. Aivan ajantuhlausta. Oikeassa elämässä pidän ehkä kolmesta ihmisestä oikeasti, kaikki muut on aivan yhdentekeviä. Ei mitään toivoa että löytäisin ketään johon rakastuisin. Ihmiset on tylsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä, paitsi sinkkuus kestänyt n 10 vuotta. Olen tyytyväinen sinkkuna mutta jostain syystä kuitenkin roikun tinderissä ja pidän parisuhdeovea muka jotenkin auki vielä? kai sitä on niin aivopesty ajattelemaan että yksin ei voi olla onnellinen ja elää täyttä elämää vaikka se itsestä tuntuisi just hyvälle. Toki välillä miettii, että olisi mukavaa jos olisi läheisyyttä tai seksiä välillä (tällä hetkellä ei ketään edes sitä varten) mutta kun en vaan millään kiinnostu kenestäkään. Livenä voin kiinnostua helpommin mutta kauhea kynnys lähteä jotain ventovierasta tapaamaan. En ymmärrä miten ihmiset näkee niin paljon vaivaa deittailun takia; moni juoksee vaivaannuttavilla, työhaastattelua mustuttavilla tapaamisilla joka viikko. Itse vaan keksin takuuvarmasti mukavampaa hommaa...siivoan vaikka vessaa.
Mulla sama. Jotenkin ei vaan ne "ihmissuhdepelit" enää kiinnostanut ("kuka saa ja kenelle annetaan...").
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ei edes kiinnosta roikkua missään treffipalstoilla. Aivan ajantuhlausta. Oikeassa elämässä pidän ehkä kolmesta ihmisestä oikeasti, kaikki muut on aivan yhdentekeviä. Ei mitään toivoa että löytäisin ketään johon rakastuisin. Ihmiset on tylsiä.
Tämä myös minulla; suurin osa ihmisistä on niin huonoa seuraa ettei viitsi vapaa-aikaansa tuhlata. Pidän myös noin 3 ihmisestä ja olen ollut rakastunut kerran elämässäni. t. Ei ap
Tinder perustuu pelkkään ulkonäköön, ei siinä saa kuvaa ihmisestä eikä sen ajatuksista, huumorista, olemuksesta. Joillekin ihmisille kai se ulkonäkö riittää, mutta itse ainakin olen sellainen, että ihastun ihan muuhun. Tinderissä tää ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahva normi on parisuhde ja jos et sitä hae, olet jotenkin viallinen, traumatisoitunut, ongelmainen, itsevarmuuden puutteesta kärsivä, esität ettet halua kun oikeasti et ketään saa ja mitä näitä ihmisten ajatuksia on. Suurin osa pelkää kuollakseen omaa seuraansa ja siksi tyytyy mihin ja keneen tahansa.
Ihan tavallista aikuisten kohdalla.