Lue keskustelun säännöt.
Työ ja henkisyys ja lomat
04.08.2015 |
Olen jotenkin ihan apaattinen, työkaverit ovat olleet äitiyslomilla ja vuorotteluavapailla ja muilla, ja koska en ole ollut työelämässä vielä niin kauan, niin vuorotteluvapaa poistui juuri kohdallani ja äitiyslomalle ei ole tarvetta.
Tuntuu hullulle, että tulen vuodesta toiseen joka ainoa päivä töihin, koska ei ole lapsia, ei mikään määritä ajankulkuani niin esimerkiksi, että kun koulut alkavat palaan töihin, palaan töihin jo keskikesällä.
Tai ei ole mitään suunnitelmaa, että sitten kun on syysloma, kun ei ole kenelläkään perheenjäsenellä mitään syyslomaa, koska kaikki ovat töissä tai mies siis on.
Tai jotenkin tuntuu, että työelämässä unodetaan sellaisen , jolla ei ole lapsia, niin ei ole tarvtta mihinkään lomiin tai tai muutenkaan mihinkään omaan aikaan.
Kommentit (2)
useimmilla vanhemmillakaan ei muuten ole lasten lomien ajaksi lomaa, vaan ihan se samalukumäärä lomapäiviä kuin sullakin. Koulujen lomat eivät määritä vanhempien lomallelähtö- tai töihinpaluuaikoja, vaan vanhemmat järjestelevät erilaisia leirejä ja mummoloita, pitävät lomiaan peräjälkeen eivätkä samaan aikaan, jne, jotta saavat lapsensa vahdittua koko kesän. Sama toistuu syyslomalla, joululomalla ja hiihtolomalla.
Nyt kun omat lapseni ovat jo aikuisia, En suinkaan ole tylsistynyt monotoniaan, vaan vapaa pitämään lomani ihan milloin mua huvittaa. Myös halvempina ajankohtina. Myös spontaanisti. Ja puolison kanssa samaan aikaan!
Jos sinä sen sijaan et pidä niitä omia 30 lomapäivääsi, se on ihan puhtaasti sun oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo usueasti lähtenyt töistä asenteella, ettei se maailma tullut valmiiksi tänäänkään , ja aina on uudet työt odottamassa, teenkö siis työtä tosiaan eläkeikääni saakka.
Lisäksi ahdistaa, että oman sukupolveni tuskin näkee niitä eläkkeitä. Pitäisikö siis pienestä palkastakin säästää niin paljon, että jos sattuu elämään vaikka 30 vuotta eläkeiän jälkeen, niin sillä eläisi.