Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotirouvaksi, uhka vai mahdollisuus?
06.03.2022 |
Olen 45 ja jäin juuti YT:stä työttömäksi. Toki se oli aluksi shokki kun yli 20v samassa työpaikassa töissä, suhkot vaativa ja hyväpalkkainen työ koulutukseeni verrattuna, mutta kieltämättä välillä aika stressaavaa ja väsyttävää, eipä sitä jaksanut oikein illalla mitään tehdä. Nyt kun olen ollut työttömänä 2kk olen oikein puhjennut kukkaan! Ihanaa kun ei tarvitse miettiä työasioita ja on aikaa kerrankin harrastaa ja viettää enemmän aikaa 4v lapseni kanssa, nautin todella paljon. Ja olenkin miettinyt, että jäisin kotirouvaksi, enkä enää hakeutuisi työelämään. Olen introvertti luonteeltani, joten viihdyn hyvin itseksenikin, en usko että tylsistyisin todellakaan. Olen saanut tarpeekden työelämästä, se on jo nähty! Miehellä ihan hyvä palkka, joten pärjättäisiin ihan hyvin silläkin, velaton ok-talo ja omia säästöjä 150 000 euroa. Olen todella säästäväinen ja menot omalta osaltani pienet. Eron mahd. tulee olemaan äärimmäisen pieni, enkä ole huolissani eläkkeestä, pärjäisin kyllä pienelläkin summalla. Kyllä taidan kotirouvaksi jäädä ja miehelle se sopii myös hyvin, kun jää enemmän yhteistä aikaa perheen kanssa miehen työpäivän jälkee n, kun hoidan kotia "työkseni".
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut kotirouva n. 35-vuotiaasta. Tai no, ensin olin kotiäiti. En ole katunut. Miehen kanssa tehtiin paperit kaiken varalta elatuksesta avioeron sattuessa ja kaikki omaisuus ja tilit ovat molempien nimissä.
Hyvin on mennyt, meidän perhe-elämämme on ollut sopuisaa ja rauhallista, kun kummankaan ei ole tarvinnut stressata tai riidellä siviiliasioiden hoitumisesta, eikä ole tarvinnut viettää ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa iltaisin tai viikonloppuisin, saati tehdä siivouksia yhteisellä vapaa-ajalla.
Minulla on ollut ihan samanlaiset pohdinnat. Minun tilanne eroaa siinä, että olen vielä töissä ja mieheni opiskelija. Lyhyitä pätkiä olen ollut kotona pienten lasten kanssa ja sitä aikaa inhosin, mutta nyt kun lapset ovat isompia (5 & 7v.) ja kuitenkin hoidan kotia työelämän kyljessä, olen kovasti haaveillut työelämästä poisjättäytymisestä.
En varmaan uskalla ennen kuin miehellä on työpaikka ja muutenkin maailman ekonominen tilanne jännittää. Myös sosiaaliset kontaktit töissä ja työhaasteet pitävät minut stimuloituneena, mutta toisaalta myös jatkuvasti stressaantuneena.
Jos sinulle riittää kotona olo ja olette taloudellisesti turvassa ja tyytyväisiä niin jää ihmeessä kotiin. Pääset kyllä vielä takaisin työelämään, jos vaikka muutamien vuosien päästä kaipaat takaisin. Tunnen useita naisia, jotka olleet 4-8 vuotta kotona ja menneet sitten takaisin työelämään. Osa ei päässyt heti saman tason työtehtävään (asiantuntija työt), jonka jättivät, mutta parin vuoden jälkeen olivat taas samassa positiossa, joten no worries!
Uhka. 20 vuotta ilman palkkaa on pitkä aika. Vaikuttaa eläkkeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvaa ensin selustasi taloudellisesti eli paperit kuntoon miehen kanssa, kuten aikaisempi postaaja sanoikin.
Mieti miltä tulee tuntumaan kun tapaat uusia ystäviä tai vanhoja tuttuja, jotka kysyvät työstäsi. Kun vastaat olevasi ihan vaan kotona, niin nolottaako? Vai voitko olla ylpeä valinnastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulle riittää kotona olo ja olette taloudellisesti turvassa ja tyytyväisiä niin jää ihmeessä kotiin. Pääset kyllä vielä takaisin työelämään, jos vaikka muutamien vuosien päästä kaipaat takaisin. Tunnen useita naisia, jotka olleet 4-8 vuotta kotona ja menneet sitten takaisin työelämään. Osa ei päässyt heti saman tason työtehtävään (asiantuntija työt), jonka jättivät, mutta parin vuoden jälkeen olivat taas samassa positiossa, joten no worries!
Menneet takaisin ollessaan 49-53 v. ?
Se on mahdollisuus jos tajuat sen että töihin et enää pääse ja olet loppuelämäsi kotona.
Mä sain 46v iässä potkut keskijohdosta, ja joka paikassa sanottiin että olet liian vanha! Sain viimein sitten vuoden päästä uuden työn mutta en tietenkään enää samantasoista.
Naisena kannattaa varoa työttömyyttä 45v iässä ja siitä ylöspäin (ja joo tiedän, aina ei voi itse sille mitään, yt saattaa tuoda voittoarvan). Mutta siis turhia työttömyysriskejä kannattaa välttää. Tässä iässä on jo vaara tippua kaikesta ulos iän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turvaa ensin selustasi taloudellisesti eli paperit kuntoon miehen kanssa, kuten aikaisempi postaaja sanoikin.
Mitä ne paperit auttavat, jos mieskin jää työttömäksi?
Tietääkö miehesi että et meinaa maksaa elämän maksuja vaan pakotat hänen maksamaan sinunkin koko elämän kun haluat ryhtyä siipeilijäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle tilanne on ihanteellinen, koska töistä kotiin tullessa nainen on laittanut jo ruuan valmiiksi ja sen jälkeen nusssitaan, suihkuun ja mukavin mielin seuraavaan päivään.
En ole huolissani taloudellisesta tilanteestamme, toki meillä oli haaveena joskus rakennuttaa vielä unelmiemme hirsitalo, mutta viihdyn kyllä nykyisessäkin ok-talossa, vaikka ei mikään hieno olekaan. Joten unelmat talosta joutuisi kyllä unohtamaan, mutta vapaa-aika on molemmille tärkeämpää kuin materia. Työ stressasi minua aivan liikaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa katsoa minkä kokoinen se nykyinen eläke on. Verrata sitä nykyisiin yksiön/kaksion vuokriin. Voi olla ikävä yllätys.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tilanne on ihanteellinen, koska töistä kotiin tullessa nainen on laittanut jo ruuan valmiiksi ja sen jälkeen nusssitaan, suihkuun ja mukavin mielin seuraavaan päivään.
Totuus kuitenkin on että kun pääsee töistä kotiin saa heti samantien työlistan kun nainen ei ole mitään kerinnyt päivän aikana tekemään joten kaikki kotityöt pitää tehdä yhdessä joten työpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä että kotiäiti pääsee helpolla ja riittää aika omille jutuille ja harrastuksille jotka mies maksaa
Kuten moni on sanonut, niin teidän molempien vanhuus pitää olla turvattuna, ja nyt on tilanne vielä sellainen että voi sodan laajentuessa ja pitkittyessä tulla Suomeen taas koronalaman perään toinen vieläkin pahempi lama, nyt on jo inflaatio kiihtynyt ennätyslukemiin moneen kymmeneen vuoteen.
Onko talo sellainen jossa voitte asua lopun ikäänne? Miten lämmitysratkaisut? Onko esim. maalämpö niin että sen hinta ei nouse pilviin yks kaks kun sähkön ja öljyn hinta nousee? Miettikää asioita sen varalta jos jompi kumpi teistä sairastuu vakavasti. Jos mies jostain syystä joutuu työttömäksi jne.
Jos sulla on se 150 000 säästössä, paljonko miehellä on? Minkä arvoinen talonne on tulevaisuudessa? Toki pienellä eläkkeelläkin elää, mutta ei se hääviä ole jos elää ysikymppiseksi ja on 30 vuotta elänyt köyhänä.
Ei se uusi työ aina automaattisesti eläkettä paljon kartuta. Entisen firman lopetettua jouduin vaihtamaan alaa ja nyt bruttopalkka noin 1500 euroa kuukaudessa. Aiemmassa työssä noin 3500 eli suolarahoja nykyiset. Ikää noin 50v ja aivan varmasti valitsisin kotirouvana olon jos vaihtoehto. Onneksi on omaisuutta kertynyt jo eikä lainoja joista huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tilanne on ihanteellinen, koska töistä kotiin tullessa nainen on laittanut jo ruuan valmiiksi ja sen jälkeen nusssitaan, suihkuun ja mukavin mielin seuraavaan päivään.
Totuus kuitenkin on että kun pääsee töistä kotiin saa heti samantien työlistan kun nainen ei ole mitään kerinnyt päivän aikana tekemään joten kaikki kotityöt pitää tehdä yhdessä joten työpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä että kotiäiti pääsee helpolla ja riittää aika omille jutuille ja harrastuksille jotka mies maksaa
Kotiäiti ja kotirouva on kaksi eri asiaa. Kotiäiti on kotona vain lastenhoidollisista syistä, ettei alle 3-vuotiaita lapsia tarvitse laitata päiväkotiin hakemaan kulkutauteja ja stressaantumaan metelissä, kotirouva taas on kotona hoitaakseen kodin, ja ehkä siinä sivussa isommat lapset, kuten tekisi töissä ollessakin. Toki aina lapset pitää olla myös isän hoidettavana, jotta muodostavat jonkinlaisen suhteen myös isäänsä. Ei se isä ole vaan se mies joka asuu meillä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se uusi työ aina automaattisesti eläkettä paljon kartuta. Entisen firman lopetettua jouduin vaihtamaan alaa ja nyt bruttopalkka noin 1500 euroa kuukaudessa. Aiemmassa työssä noin 3500 eli suolarahoja nykyiset. Ikää noin 50v ja aivan varmasti valitsisin kotirouvana olon jos vaihtoehto. Onneksi on omaisuutta kertynyt jo eikä lainoja joista huolehtia.
Olet ilmeisesti perinyt rahaa, et itse ansainnut? Noilla palkoilla ei kartuteta 150 000 euron säästöjä, meinaan.
Alue: Aihe vapaa
Jos työ on vain rahan hankkimista varten eikä siitä ole muuta iloa, niin siitä vaan! Ei se ole keneltäkään varmaan pois, jos jäät himaan.