Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia että vanhemmat eivät pidä yhteyttä aikuiseen lapseensa?
03.08.2015 |
Olen itse siis tuo otsikon lapsi. Olen asunut omillani jo neljä vuotta, mutta äitini (isä kuollut) ei ole vieraillut koskaan luonani tai edes tehnyt elettä tätä kohtaan, kysellyt kuulumisia tai ollut kiinnostunut mitä minulle kuuluu. Kerran kuukaudessa tai parissa tulee sähköpostiviesti jossa puhuu säästä ja ehkä lyhyesti omasta harrastuksestaan. Tiedän että hänellä on uusi miesystävä, mutta tästä ei ole minulle kertonut sanaakaan. Pitää kuitenkin yhteyttä sisareni kanssa - hän osti tälle jopa auton ja asunnon, ja käy usein vierailulla. Soittelevat myös ainakin viikottain. Itse en ole ikinä soittanut kotiin.
Tämä tilanne tulee esille aina harvakseltaan, jos ystävät tai avomiehen sukulaiset sattuvat kysymään lapsuudenperheestäni. Näyttää että kaikkien muiden vanhemmat osallistuvat aikuisten lastensa elämään ainakin jossain määrin. Minusta tuntuu että olen totaalisen juureton ja pärjäisin tai olisi pakko pärjätä yksin missä tahansa tilanteessa (vakava sairaus, avomies kuolisi, raskaus...). Onko kellään muulla ollut samoin? Miten olette pärjänneet? Minusta tuntuu että pärjään todella hyvin nyt, mutta aina harvakseltaan kuvailemasi kohtaamiset saavat muistamaan että minullakin on joskus ollut lapsuudenkoti.
Kiitos jo vastauksista, olisi hienoa kuulla jos jollakulla olisi ollut vastaavia kokemuksia.
Kommentit (5)
" Itse en ole ikinä soittanut kotiin". En tiedä teidän perhesuhteita ja tyylejä, mutta tuo kuitenkin pisti silmään. Minulla on 2 tytärtä. Toinen soittelee usein, minulla tulee soitettua hänelle useammin ihan tämän takia. Toisen tyttären kohdalla on herkemmin se tunne että häiritsen. Välitän molemmista yhtä paljon silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo ihmeelliseltä kuulostaa. Mä olen asunut n. vuoden verran omillani ja kyllä molempien vanhempien kanssa puhun puhelimessa viikottain. Iskä soittaa ehkä 2x viikossa kun taas äiti paljon useammin. Ei ikinä mitään maratonipuheluita, mutta varsinkin äiti soittelee paljon muuten vaan ja ihan ilman mitään asiaakin.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisiä on toki monenlaisia, mutta minulle tuo ei ole normaalia. Olen tosi pahoillani puolestasi, että äitisi on noin tunnekylmä ja vaikuttaa suosivan sisartasi. Minusta on oikein ja hyvä, että aikuisellakin lapsella on yhteys vanhempiinsa ja aina jonkunlainen "henkinen turvapaikka" heidän parissaan. Ja toimii tietysti toisinpäinkin, kun vanhemmat ikääntyvät. Ei perheys lopu aikuistumiseen. Itse haluan ainakin aina olla tekemisissä lasteni kanssa, tukea tarvittaessa ja olla kartalla heidän elämästään sopivassa määrin.