Ollaanko oikeasti ainoa pariskunta, joka ei "suojele" puhelintaan?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 19:03"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 19:00"]

Tiedän kyllä miehen salasanoja ja hänkin minun, mutta ei kävisi mielessäkään käydä lukemassa viestejä ja facebookia. Katsos ap, meillä luotetaan toisiimme ja siihen, että puoliso kertoo kyllä itse toiselle kaiken kertomisen arvoisen. 

[/quote]

Mut sehän on hyvä! Ette päädy numeroksi tilastoon Suomen kammottavan suureen avioerotilastoon.

[/quote]

Teilläkö tuota kohtaloa jo odotellaan?

[/quote]Ei ainakaan odotella. Ois suuri suru. Elämäähän en voi kuitenkaan käsikirjoittaa, eli en voi varmuudella sanoa. Kovasti rakastan ja itse olen sitoutunut loppuelämäkseni. Helpottiko, kun pääsit pistämään? :)

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 16:32"]

OT, mutta olisi kuitenkin järkevää tietää käyttäjätunnukset ja salasanat esim. sairauden tai kuolemantapauksen varalta. Nimimerkillä kokemusta on

[/quote]

Tämä.

Meillä salaisuuksia ei ole, mutta harvoin tarvetta katsoa toisen puhelinta, korkeintaan soittaa/laittaa viestiä jos omasta sattuu olemaan akku loppu tms. Sähköpostin salasanat, pankkitunnukset sun muut on molempien tiedossa, mutta eipä noita tule katsottua. Jos spostissa on jotakin molempia koskevaa, siitä puhutaan tai laitetaan viesti toiselle eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 19:33"]

Pakko ot kysyä. Te ketkä kerrotte ja näytätte ystävien viestit miehelle, kun ei teidän välillä ole salaisuuksia, niin kerrotteko työasioitakin vaikka teillä olisi vaitiolovelvollisuus?

[/quote]

Oon jo tässä ketjussa aiemmin sanonut (kuten oon sanonut muitakin asioita mitä sitten kysellään/väitetään muuta), että arkaluontoisista, salaisista tai tärkeistä työasioista en ikinä puhu. Sellaisista olen kertonut, mitä olen voinut, ja hakenut tukea ja ideoita. Mies onkin ollut suurin tukeni kun oli hirveä stressikausi. Ideoita heitellään toisillemme tai saatetaan pohtia jotain työasioihin ja/tai työkavereihin liittyvää. Sopimuksia tai vaitiolovelvollisuuksia en luonnollisesti riko.

Ymmärrän ap:n pointin. Meillä 20 vuotta yhteistä elämää ja kännykät aivan avoimina pöydillä. Molempien sähköpostit aina avoimina koneella, joten jos huvittaisi, voisi hyvin ne lukea. Työsähköpostit ovat asia erikseen, niihin ei ole toisella pääsyä. En kuitenkaan lue miehen viestejä, en puhelimesta enkä sähköpostista. Ollaan tosin sen verran vanhoja (nelikymppisiä), että ystävyyssuhteita ei hoideta viesteillä eli kummallekaan ei tule mitään järisyttäviä salaisuuksia viesteihin, mutta meillä se luottamus toimii niin, että kerromme toisillemme ne asiat, jotka haluamme, joten mikään tarve ei ole kummallakaan juosta toisen viestejä lukemaan. Kumpikin tosin saattaa niitä toisen kehotuksesta lukea (näin esim. juuri eilen), jos viesti saapuu eikä itse pääse sitä lukemaan.

Ehkä olen siinä mielessä poikkeus, että kovin monia salaisuuksia en ole mieheltäni joutunut pitämään, mies ehkä vähän enemmän, kun hänen kaverinsa ovat enemmän omia, minun taas yhteisiä. Missään nimessä viesteissä ei näitä salaisuuksia ole. Tämän ketjun perusteella en enää hämmästele, miten joku lähettää väärälle ihmiselle arkaluonteisia tietoja. Itse kai olen kavereineni sen verran neuroottinen, että ne oikeasti salaiset tiedot puhutaan ihan kasvotusten, enintään puhelimessa mutta ei ikinä viesteissä jo siksi, että viestejä katoaa tai ne voivat joutua vääriin käsiin ihan jo siksi, että puhelin voidaan varastaa ja lisäksi ne ovat kirjallisina aina olemassa ja jonkun muun luettavissa (juu, salaliittoteoriaa tässä väännän...).

Ystävien asioita en juorua, elleivät ne sitten ole sellaisia, että niiden selvittelyyn tarvitaan osa meidän elämäämme. Miestä ei kiinnosta niin paljoa, että tarvitsisi mennä yksityiskohtiin, on riittänyt usein, että nyt on X:lla vaikeaa ja menen sinne yöksi tms. Miehellä on vähän outoja kaverisuhteita ja joskus on kysynyt minulta neuvoa kavereiden kriiseihin, ja aika usein on ne minun neuvoni sitten välittänyt kaverilleenkin. En usko, että sanoo, että neuvot ovat minulta, mutta en tiedä tätä varmasti. Miehet ovat näissä asioissa avoimempia, joten veikkaan, ettei kukaan vedä hernettä nenään, vaikka mies sanoisikin, että vaimon kanssa yhdessä asiaa pohdittiin ja tultiin tähän tulokseen.

Meillä siis on mahdollisuus tutkai toistemme viestejä mutta ei mtään tarvetta. Juuri pari päivää sitten kysyin mieheltä, häiritseekö häntä, että kun kännykkä piippaa, katson aina, kenelle viesti tuli. Miehellä on nykyään kännykkä, joka ilmoittaa, keneltä on viesti ja ensimmäisestä lauseesta mekein puolet eli sillä katsomisella näen usein, mitä asia koskee. Mies vakuutti, ettei asia häiritse.

[

quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 19:00"]

Tiedän kyllä miehen salasanoja ja hänkin minun, mutta ei kävisi mielessäkään käydä lukemassa viestejä ja facebookia. Katsos ap, meillä luotetaan toisiimme ja siihen, että puoliso kertoo kyllä itse toiselle kaiken kertomisen arvoisen. 

[/quote]

Juuri näin. TÄMÄ on luottamusta, ei se että niitä toisen juttuja pitää voida vapaasti lukea.

Itse laitoin kerran ystävälleni vähän härskihkön huumoriviestin. Oli uusi ukko kuvioissa hänellä silloin. Vastaus tuli melko pian: "Meidän mamma on nyt nukkumassa, on vähän kipee. Kerron että tavoittelit." Voi jumalauta! Laitoin viesti ystävälleni, en tälle miehelle! No, mies osoittautuikin tosin kontrolloivaksi kussipääksi muutenkin ja on nyt historiaa ystäväni elämässä. Onneksi.

[/quote]Uusi mies ja kutsuu meidän mammaksi? Ei siis ollit edes yhteisiä viestejä? Onhan toi helvetin outoa, että lähtee vastaamaan toisen viestiin. Ihan kuin se viesti ei ois aamuun säilyny. Ei, en lue mieheni viestejä kuin todella harvoin. Silloinkin hän on usein vieressä tai pyytää lukemaan/näyttää oma-aloitteisesti. Saati sitten vastaisi niihin.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 17:02"]Ihmisillä on vaihteleva tarve yksityisyydelle. Ne jotka tarvivat vähemmän, voivat hyvin jakaa viestinsä, sivuhistoriansa siinä missä vessakäyntinsäkin.
[/quote]

TÄMÄ!

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 19:40"]

[

quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 19:00"]

Tiedän kyllä miehen salasanoja ja hänkin minun, mutta ei kävisi mielessäkään käydä lukemassa viestejä ja facebookia. Katsos ap, meillä luotetaan toisiimme ja siihen, että puoliso kertoo kyllä itse toiselle kaiken kertomisen arvoisen. 

[/quote]

Juuri näin. TÄMÄ on luottamusta, ei se että niitä toisen juttuja pitää voida vapaasti lukea.

Itse laitoin kerran ystävälleni vähän härskihkön huumoriviestin. Oli uusi ukko kuvioissa hänellä silloin. Vastaus tuli melko pian: "Meidän mamma on nyt nukkumassa, on vähän kipee. Kerron että tavoittelit." Voi jumalauta! Laitoin viesti ystävälleni, en tälle miehelle! No, mies osoittautuikin tosin kontrolloivaksi kussipääksi muutenkin ja on nyt historiaa ystäväni elämässä. Onneksi.

[/quote]Uusi mies ja kutsuu meidän mammaksi? Ei siis ollit edes yhteisiä viestejä? Onhan toi helvetin outoa, että lähtee vastaamaan toisen viestiin. Ihan kuin se viesti ei ois aamuun säilyny. Ei, en lue mieheni viestejä kuin todella harvoin. Silloinkin hän on usein vieressä tai pyytää lukemaan/näyttää oma-aloitteisesti. Saati sitten vastaisi niihin.

[/quote]

Suis yhteis lapsia eikä viestejä :D

Me emme mieheni kanssa lue toistemme sähköposteja tai viestejä. Jos on jotain mainittavaa niin kerromme. Ei meillä ole salattavaa mutta pidämme arvossa sellaisia asioita kuin luottamus, kunnioitus, rehellisyys, yksityisyys, henkilökohtaisuus.

Kumpikaan ei halua pitää toistaan itsestään selvänä tai omistaa toista. Emme avaa toisen nimellä tullutta postia ja lupa kysytään jos pitää lainata nettiä toisen koneelta vaikka lomareissulla. Itse pidän arvossa sitä, että säilyy suhteessa tietty yksityisyys. Emme ole jäykkiä, arkoja, emme ujostele tai pidätä pierua ;) mutta en kävele mieheni tai ystävieni yksityisyyden tai luottamuksen yli. Minusta se kertoo kunnioituksesta. Kumpikin huomioi toisen ja antaa tilaa. Aina kun näemme lyhyenkin erillään olon jälkeen niin tulee hyvä mieli, vähän alkuaikojen perhosia, olemme mies ja nainen emmekä kämppiksiä, kavereita, bestiksiä. Eniten haluan viettää mieheni kanssa aikaa ja viihdyn parhaiten hänen seurassaan, meillä on sama huumori ja aaltopituus. Mutta minusta on hyvä säilyttää tietyt yksityisyyden rajat, suhteessa on enemmän kipinää.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 19:08"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 16:05"]Mies tietää mun kännykän salasanat, sähköpostin salasanan ja facen salasanan.Samoin mä tiedän hänen.

Kyllä, olen lukenut hänen viestejään. Ihan huvin vuoksi. Silleen, että mies istuu vieressä. Oon tullut huoneeseen silleen, että mies ettii mun puhelin kädessään jotain viestiketjua mistä tarvitsee tietoa (esim. sanon, että mennään vanhemmilleni tänään syömään, mies kysyy monelta, mä sanon et voitko tarkistaa mun puhelimesta).

Jaetaan rahat, sänky, koti, ajatusmaailma, arvot. Puhutaan päivittäin monista vaikeistakin asioista.

Minkä hiton takia sen puhelimen pitää olla jotenkin varjeltu valtiosalaisuus, jonka yksityisyyttä pitää vaalia tiukemmin kauan odotettua esikoispoikaa? Miks täälläkin riehutaan siitä, miten iso synti jonkun puhelimen tutkiminen on?

Mulla ei ole _mitään_ salattavaa, jännää tai yksityistä, mikä pitäos pitää miehen silmiltä. Ei näköjään miehelläkään. En oikeastaan käy miehen facessa, mutta jos haluaisin, niin pääsisin. Mitä hiton väliä?

Kun on oltu 8 vuotta naimisissa, tietää toisesta ihan kaiken ja on nähnyt toisen esim. ripulipaskalla ja oksennustaudissa, itkemässä, leikkaamassa varpaankysiä pytyllä tai tuijottamassa hääohjelmia (mun miehen salainen pahe) nii eiköhän ne rajat oo kadonnu jo.

Kysymys kuuluu, mitä te suojaatte toisen katseilta sieltä puhelimesta? Ja miksi?
[/quote]

Amen! Kuin mun kynästä.
[/quote]
Mä en halua että puoliso tietää mun lukevan AV:ta, puhumattakaan kirjoittavan tänne. Olisi ehkä nolointa ikinä jos paljastuisi.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:17"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 19:08"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 16:05"]Mies tietää mun kännykän salasanat, sähköpostin salasanan ja facen salasanan.Samoin mä tiedän hänen. Kyllä, olen lukenut hänen viestejään. Ihan huvin vuoksi. Silleen, että mies istuu vieressä. Oon tullut huoneeseen silleen, että mies ettii mun puhelin kädessään jotain viestiketjua mistä tarvitsee tietoa (esim. sanon, että mennään vanhemmilleni tänään syömään, mies kysyy monelta, mä sanon et voitko tarkistaa mun puhelimesta). Jaetaan rahat, sänky, koti, ajatusmaailma, arvot. Puhutaan päivittäin monista vaikeistakin asioista. Minkä hiton takia sen puhelimen pitää olla jotenkin varjeltu valtiosalaisuus, jonka yksityisyyttä pitää vaalia tiukemmin kauan odotettua esikoispoikaa? Miks täälläkin riehutaan siitä, miten iso synti jonkun puhelimen tutkiminen on? Mulla ei ole _mitään_ salattavaa, jännää tai yksityistä, mikä pitäos pitää miehen silmiltä. Ei näköjään miehelläkään. En oikeastaan käy miehen facessa, mutta jos haluaisin, niin pääsisin. Mitä hiton väliä? Kun on oltu 8 vuotta naimisissa, tietää toisesta ihan kaiken ja on nähnyt toisen esim. ripulipaskalla ja oksennustaudissa, itkemässä, leikkaamassa varpaankysiä pytyllä tai tuijottamassa hääohjelmia (mun miehen salainen pahe) nii eiköhän ne rajat oo kadonnu jo. Kysymys kuuluu, mitä te suojaatte toisen katseilta sieltä puhelimesta? Ja miksi? [/quote] Amen! Kuin mun kynästä. [/quote] Mä en halua että puoliso tietää mun lukevan AV:ta, puhumattakaan kirjoittavan tänne. Olisi ehkä nolointa ikinä jos paljastuisi.

[/quote]Onks kenelläkään teistä ollut noloja hetkiä bussissa, kaupassa, junassa tms. kun avaa kännykän ja ekana ruufulla on vauva.fi? Ois ihan hirveen noloa jos tää mun palstailun laajuus paljastuis, mutta esim. tän ketjun linkitin huvikseni miehelleni. Hän vastas "suomalaiset." Ainoastaan :D Mut niin, hyvehän tää on, että pidetään tiukasti salaisuuksista kiinni. Ei ole sattumaa, että suomalaiset on yksiä maailman vähiten korruptoituneita kansoja. Mut kipakoita viestejä on tullut.

täällä kans samanlaista,kohta5vuotta yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:07"]

Me emme mieheni kanssa lue toistemme sähköposteja tai viestejä. Jos on jotain mainittavaa niin kerromme. Ei meillä ole salattavaa mutta pidämme arvossa sellaisia asioita kuin luottamus, kunnioitus, rehellisyys, yksityisyys, henkilökohtaisuus. Kumpikaan ei halua pitää toistaan itsestään selvänä tai omistaa toista. Emme avaa toisen nimellä tullutta postia ja lupa kysytään jos pitää lainata nettiä toisen koneelta vaikka lomareissulla. Itse pidän arvossa sitä, että säilyy suhteessa tietty yksityisyys. Emme ole jäykkiä, arkoja, emme ujostele tai pidätä pierua ;) mutta en kävele mieheni tai ystävieni yksityisyyden tai luottamuksen yli. Minusta se kertoo kunnioituksesta. Kumpikin huomioi toisen ja antaa tilaa. Aina kun näemme lyhyenkin erillään olon jälkeen niin tulee hyvä mieli, vähän alkuaikojen perhosia, olemme mies ja nainen emmekä kämppiksiä, kavereita, bestiksiä. Eniten haluan viettää mieheni kanssa aikaa ja viihdyn parhaiten hänen seurassaan, meillä on sama huumori ja aaltopituus. Mutta minusta on hyvä säilyttää tietyt yksityisyyden rajat, suhteessa on enemmän kipinää.

[/quote]

Kuullostaa ihanalta. Ihan hyvä mieli tulee kun lukee noin onnellisista parisuhteista. :)

Mulla on puhelimessa työjuttuja tallenteina, joita ei ulkopuoliset saa nähdä.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 14:00"]

[

quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 10:23"]

Lohdukkeeksi teille muille lukijoille, joille hiipii mieleen että voiko ystävään enää luottaa, että kyllä ne ap:n kaltaiset ihmiset oppii tunnistamaan vuosien saatossa. Ne on niitä samoja tyyppejä, jotka kertovat kaveriporukan sisällä toisten ystävien arat asiat toisille, koska eihän "Lissu" nyt kerro "Marjan" juttuja kellekään asiaankuulumattomalle. Samoin ne kertovat sulle jonkun tuntemattoman "Kaisan" asioita, koska ethän sä edes tunne koko "Kaisaa" niin et voi levittääkään hänen juttuja. Tai oikeastaan riittää, jos ette vaan ole kavereita, vaan vain puolituttuja. Kyllä juoruämmät selitykset löytää, ja huomaat sen siitä mitä kaikkea ne sulle kertoo. Samoin jossain illanistujaisissa kyllä huomaat, jos ystäväsi on kertonut masennusdiagnoosistasi puolisolleen jne. Suurin osa ihmisistä ei ole niin hyviä valehtelijoita/teeskentelijöitä kuin kuvittelevat olevansa. Sitten vaan hyväksyt sen, että olet luottanut väärään tyyppii ja asiasi ovat ties kenen tiedossa, ja tämän jälkeen et enää kerro asioitasi. Ajattelet vaan niin, että sellaista elämä on. Aina voi nousta juorujen yläpuolelle, ja elää omaa elämäänsä ilman selkäänpuukottajia.

[/quote]Hihi :) Taas toi heittomerkki Lissu heittomerkki! Aika köyhä mielikuvitus sulla vaikka maailma nimiä pullollaan. Aika pahasti iski sulla tunteisiin kun eka riehut pettämisestä ja nyt juoruämmäilystä. Helpottiko taas, kun pääsit vähän kiukuttelemaan? :) Oot kivan oloinen ihminen, sulla varmasti satelee kutsuja illanistujaisiin!

Jos olisit kyennyt lukemaan tämän himmuisen pitkän ketjun, löytäisit useasti sen missä kerron että a)ystäväni tietävät tästä b) tiedän heidän puhuvan miestensä kanssa. Mut me ollaankin aikuisia ja elinikä oltu ystäviä, ettei tasapaino järky jos tiedän ystäväni purkavan häntäkin stressaavia huoliaan miehilleen.

Samoin olisit kyennyt ymmärtämään, ettei tämä Lissu lavertele Marjan tai kenenkään muunkaan asioita yhdellekään kaveriporukkaan kuuluvalle tai kuulumattomalle. Ainoa jolle kerron on mieheni. Ja hän ei ainakaan lavertele, hah :D Mut joo, jatka vaan, katkeran oloinen olet. Ilmeisesti tullut urakalla rättiä nassuun ihmissuhteissa?

[/quote]

Kirjoitin ekaa kertaa tähän ketjuun, toi "Lissu" on aika yleinen esimerkki nimissä, ja todennäköisesti se jäi ihan mieleen kun luin näitä aiempia ja joku muukin käytti sitä(?). Mutta joo kiitos vaan, ihan hyvin mulla menee liitossani, on mennyt viimeiset 20 vuotta. 3 lastakin ollaan osattu kasvattaa ilman kirjesalaisuuden rikkomista.

165

Ps. Meilläkään ei ole puhelimet suojattu, ja kyllä niitä tarvittaessa saa toinen käyttää. Toistemme viestejä emme lue, mutta yhteinen tili löytyy kyllä. Toistemme pin-koodit tiedetään. Ikinä en ole ystävieni asioita kertonut miehelle, siis sellaisia jotka on toivottu etten kerro niitä muille. Minä ja mieheni ei olla sama ihminen, eikä jaeta samoja ihmissuhteita. Mulla ei kiinnosta vaikka te jakaisitte yhteisen sähköpostinkin, mutta ideana onkin, että puhelimeen/sähköpostiin viestin kirjoittajalla on lupa olettaa että hänen kirjoittama viestinsä päätyy vain vastaanottajan luettavaksi. Ystävällä on myös lupa olettaa, ettei hänen asioita jaeta kumppanillekin.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 16:05"]Mies tietää mun kännykän salasanat, sähköpostin salasanan ja facen salasanan.Samoin mä tiedän hänen.

Kyllä, olen lukenut hänen viestejään. Ihan huvin vuoksi. Silleen, että mies istuu vieressä. Oon tullut huoneeseen silleen, että mies ettii mun puhelin kädessään jotain viestiketjua mistä tarvitsee tietoa (esim. sanon, että mennään vanhemmilleni tänään syömään, mies kysyy monelta, mä sanon et voitko tarkistaa mun puhelimesta).

Jaetaan rahat, sänky, koti, ajatusmaailma, arvot. Puhutaan päivittäin monista vaikeistakin asioista.

Minkä hiton takia sen puhelimen pitää olla jotenkin varjeltu valtiosalaisuus, jonka yksityisyyttä pitää vaalia tiukemmin kauan odotettua esikoispoikaa? Miks täälläkin riehutaan siitä, miten iso synti jonkun puhelimen tutkiminen on?

Mulla ei ole _mitään_ salattavaa, jännää tai yksityistä, mikä pitäos pitää miehen silmiltä. Ei näköjään miehelläkään. En oikeastaan käy miehen facessa, mutta jos haluaisin, niin pääsisin. Mitä hiton väliä?

Kun on oltu 8 vuotta naimisissa, tietää toisesta ihan kaiken ja on nähnyt toisen esim. ripulipaskalla ja oksennustaudissa, itkemässä, leikkaamassa varpaankysiä pytyllä tai tuijottamassa hääohjelmia (mun miehen salainen pahe) nii eiköhän ne rajat oo kadonnu jo.

Kysymys kuuluu, mitä te suojaatte toisen katseilta sieltä puhelimesta? Ja miksi?
[/quote]

Minun ystävilläni on vaikka mitä salattavaa mieheltäni, samoin hänen ystävillään minulta. Ystävieni viestejä viimeisen kuukauden ajalta:

- kuvia sovituskopista rintaliivejä mallaillessa, olin makutuomari etänä
- muita kyseenalaisia kuvia, rumia naamoja ja lenkillä kenkään juuttunut koiranläjä
- avioerotilitystä, raivon, itkun ja riemun kautta
- siskon baaritilitystä pieleen menneistä parisuhteistaan
- yhden asuntolainan määrä
- vanhojen nuoruussekoilujen muistelua

Näistä juuri mikään ei kuulu miehelleni, saati sitten kiinnosta häntä. Loukkaantuisin itse verisesti, jos joku ystävistäni näyttäisi miehelleen noloja kuvaviestejäni tai antaisi lukea vitutus- ja masisteluavautumisiani. En ole yhdenkään ystäväni miehen kanssa siihen tarpeeksi läheisissä väleissä. Tullaan loistavasti toimeen, kun nähdään, mutta eivät he ole minun valintojani eivätkä ystäviäni.
Kantapään kautta opin, kenelle en enää lähettele mitään elämästäni, enkä kyllä kerrokaan. On se välejä etäännyttänyt.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 14:37"]  [quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 14:19"] Onhan niitä juttuja ollut että on ollut puhelin avoimesti vaimon luettavissa. Mutta sitten löytyikin varastosta miehen vanha puhelin jossa prepaid-liittymä. Että näin avointa. [/quote]Nyt on kyllä pakko kysyä, että mikä pakkomielle teillä on pettämiseen? Tai erityisesti miehen pettämiseen? Saattaishan mulla olla enemmän menoa kuin miehellä :D Muutenkin "tositarinastasi" kuultaa läpi se, miten mielissäsi olet tapahtuneesta, tai siis, että vaimo on se oikea syyllinen kun kerran kyttää. Muutenkin annat ymmärtää, että ajatus siitä, että mies olisi aidosti rehellinen tai avoin on naurettava tai mahdoton. Vai onko se vain silloin, kun mies on eri tavalla avoin kuin sinun kulttuuriisi tai toimintatapaasi kuuluu? Selitä? :) [/quote] Rauhoitu. Tarkoitin vain ettei se ole suhteessa mikään avoimuuden ja rehellisyyden mittari jos salasanat on yhteisiä.

[/quote]

Ahaa, mikä sitten on? :) Et ollut totisesti ainoa joka vihjaa vastaavaa, joten ajattelin kysyä kun varmasti jaatte samanlaisen ajatusmaailman näiden muiden naisten kanssa.

[/quote]En ole tuo, jolta kysyit, mutta vastaan, että ei sellaista yksittäistä mittaria olekaan. Joten ei myöskään yhteiset salasanat ole sellaisia. Tässä nyt kuitenkin haluttiin väittää, että salasanojen jakaminen liittyy luottamukseen. Voihan se sitä toki olla, mutta se, ettei niitä jaa kumppanin kanssa ei kyllä kerro suhteen avoimuudesta yhtään mitään.  

En kyllä näe yhtään syytä, miksi minun pitäisi edes kertoa puolisolle salasanat. Mitä hyötyä siitä siis olisi? Jos ei nyt ajatella niin, että halutaan sillä todistella jotain avoimuutta. Ei minun sähköpostiini tai fb-viesteihini tule mitään sellaista, mitä hänen tarvitsisi sieltä lukea.

No mun ystävien asiat ei automaattisesti kuulu miehelleni. Paljon jutellaan watsupissa ja itsekkin puran parisuhde takkuiluja joskus siellä enkä halua mieheni lukevan niitä.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 14:00"]

[

quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 10:23"]

Lohdukkeeksi teille muille lukijoille, joille hiipii mieleen että voiko ystävään enää luottaa, että kyllä ne ap:n kaltaiset ihmiset oppii tunnistamaan vuosien saatossa. Ne on niitä samoja tyyppejä, jotka kertovat kaveriporukan sisällä toisten ystävien arat asiat toisille, koska eihän "Lissu" nyt kerro "Marjan" juttuja kellekään asiaankuulumattomalle. Samoin ne kertovat sulle jonkun tuntemattoman "Kaisan" asioita, koska ethän sä edes tunne koko "Kaisaa" niin et voi levittääkään hänen juttuja. Tai oikeastaan riittää, jos ette vaan ole kavereita, vaan vain puolituttuja. Kyllä juoruämmät selitykset löytää, ja huomaat sen siitä mitä kaikkea ne sulle kertoo. Samoin jossain illanistujaisissa kyllä huomaat, jos ystäväsi on kertonut masennusdiagnoosistasi puolisolleen jne. Suurin osa ihmisistä ei ole niin hyviä valehtelijoita/teeskentelijöitä kuin kuvittelevat olevansa. Sitten vaan hyväksyt sen, että olet luottanut väärään tyyppii ja asiasi ovat ties kenen tiedossa, ja tämän jälkeen et enää kerro asioitasi. Ajattelet vaan niin, että sellaista elämä on. Aina voi nousta juorujen yläpuolelle, ja elää omaa elämäänsä ilman selkäänpuukottajia.

[/quote]Hihi :) Taas toi heittomerkki Lissu heittomerkki! Aika köyhä mielikuvitus sulla vaikka maailma nimiä pullollaan. Aika pahasti iski sulla tunteisiin kun eka riehut pettämisestä ja nyt juoruämmäilystä. Helpottiko taas, kun pääsit vähän kiukuttelemaan? :) Oot kivan oloinen ihminen, sulla varmasti satelee kutsuja illanistujaisiin!

Jos olisit kyennyt lukemaan tämän himmuisen pitkän ketjun, löytäisit useasti sen missä kerron että a)ystäväni tietävät tästä b) tiedän heidän puhuvan miestensä kanssa. Mut me ollaankin aikuisia ja elinikä oltu ystäviä, ettei tasapaino järky jos tiedän ystäväni purkavan häntäkin stressaavia huoliaan miehilleen.

Samoin olisit kyennyt ymmärtämään, ettei tämä Lissu lavertele Marjan tai kenenkään muunkaan asioita yhdellekään kaveriporukkaan kuuluvalle tai kuulumattomalle. Ainoa jolle kerron on mieheni. Ja hän ei ainakaan lavertele, hah :D Mut joo, jatka vaan, katkeran oloinen olet. Ilmeisesti tullut urakalla rättiä nassuun ihmissuhteissa?

[/quote]

Kirjoitin ekaa kertaa tähän ketjuun, toi "Lissu" on aika yleinen esimerkki nimissä, ja todennäköisesti se jäi ihan mieleen kun luin näitä aiempia ja joku muukin käytti sitä(?). Mutta joo kiitos vaan, ihan hyvin mulla menee liitossani, on mennyt viimeiset 20 vuotta. 3 lastakin ollaan osattu kasvattaa ilman kirjesalaisuuden rikkomista.

165

Ps. Meilläkään ei ole puhelimet suojattu, ja kyllä niitä tarvittaessa saa toinen käyttää. Toistemme viestejä emme lue, mutta yhteinen tili löytyy kyllä. Toistemme pin-koodit tiedetään. Ikinä en ole ystävieni asioita kertonut miehelle, siis sellaisia jotka on toivottu etten kerro niitä muille. Minä ja mieheni ei olla sama ihminen, eikä jaeta samoja ihmissuhteita. Mulla ei kiinnosta vaikka te jakaisitte yhteisen sähköpostinkin, mutta ideana onkin, että puhelimeen/sähköpostiin viestin kirjoittajalla on lupa olettaa että hänen kirjoittama viestinsä päätyy vain vastaanottajan luettavaksi. Ystävällä on myös lupa olettaa, ettei hänen asioita jaeta kumppanillekin.
[/quote]

Miksi joku alapeukuttaa näitä viestejä? Onko jonkun mielestä oikeasti ok jakaa ystävien yksityisasiat kumppanille? Voisitteko kantaa jotain varoitusnauhaa ranteessa tai jotain?

Asioista voi keskustella yleisellä tasolla ja kumppanille voi sanoa "oon vähän vaisuna kun mietin Minnaa, sillä on vähän ongelmia" ilman avautumista: "joo en saisi kulta ees kertoo tätä kenellekään mut muistat varmaan mun kaverin Minnan ja sen Jartsan, jonka kaa se on ollu jo kolme vuotta, nähtiin ne siellä Möttösillä toissa uutena vuotena. No nyt Jartsa on vissiin pettäny Minnaa maksullisen naisen kanssa kun oli käyny sählyporukan kanssa etelässä, siis aattele oikeesti huoran kanssa!".

Mulla on firman kännykkä ja työmeili puhelimessa. Puhelimen on oltava suojattu.