Oikeuttaako sosiaalisten tilanteiden pelko huonoa käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään tuli aamulla ohjelma naisesta joka koko ajan selitti kuinka hänellä on sosiaalisten tilanteiden pelko. Oli kuitenkin lähtenyt jopa telkkariin, oli puoliso, vanhemmat, harrastusporukkaa yms.

Kyllä valitettavasti mielessä kävi mitä tuokaan oikeasta yksinäisyydestä tietää mitään.

Sotket kaksi ihan eri asiaa. Ei sosiaalisten tilanteiden pelko tarkoita että pitäisi olla yksinäinen. 🤦‍♀️

Hän selitti siinä ohjelmassa että on yksinäinen siksi koska sosiaalisten tilanteiden pelon takia ei uskalla hankkiutua sosiaalisiin tilanteisiin. Ja silti oli kaikki nuo edellä luettelemani. Musta se on väärin että puolison omaavana valittelee yksinäisyyttään kun monilla yksinäisillä ei ole sitä puolisoakaan, ei perhettä saati jotain ulkopuolisia harrastustuttuja.

Tuon logiikan mukaan kukaan ei saa surra mitään ongelmia, koska aina on joku, jolla on vielä isompia ongelmia.

No jos on noin paljon ihmisiä joiden kanssa päivittäin tekemisissä, ei vaikuta kovinkaan yksinäiseltä jota valitteli.

Sinun mielipiteesihän ei siinä paina yhtään mitään, ainoastaan hänen kokemuksensa, ja hän näemmä tuntee olevansa yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään tuli aamulla ohjelma naisesta joka koko ajan selitti kuinka hänellä on sosiaalisten tilanteiden pelko. Oli kuitenkin lähtenyt jopa telkkariin, oli puoliso, vanhemmat, harrastusporukkaa yms.

Kyllä valitettavasti mielessä kävi mitä tuokaan oikeasta yksinäisyydestä tietää mitään.

Sotket kaksi ihan eri asiaa. Ei sosiaalisten tilanteiden pelko tarkoita että pitäisi olla yksinäinen. 🤦‍♀️

Hän selitti siinä ohjelmassa että on yksinäinen siksi koska sosiaalisten tilanteiden pelon takia ei uskalla hankkiutua sosiaalisiin tilanteisiin. Ja silti oli kaikki nuo edellä luettelemani. Musta se on väärin että puolison omaavana valittelee yksinäisyyttään kun monilla yksinäisillä ei ole sitä puolisoakaan, ei perhettä saati jotain ulkopuolisia harrastustuttuja.

Tuon logiikan mukaan kukaan ei saa surra mitään ongelmia, koska aina on joku, jolla on vielä isompia ongelmia.

No jos on noin paljon ihmisiä joiden kanssa päivittäin tekemisissä, ei vaikuta kovinkaan yksinäiseltä jota valitteli.

Se, että on jonkun kanssa tekemisissä ei tarkoita, että on tämän kanssa mitenkään läheinen. Yksinäisyyden tunne syntyy siitä, että ei läheisiä ihmissuhteita. Jotkut pinnalliset hyvänpäivän tutut eivät riitä. 

Oikeuttaako kipeä jalka ontuvaa kävelyä? Päättää vaan kävellä normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Oikeuttaako kipeä jalka ontuvaa kävelyä? Päättää vaan kävellä normaalisti.

Nyt oli kyllä poikkeuksellisen ontuva vertaus. Monessakin mielessä :D

En sanoisi että tervehdyksen/kiitoksen puuttuminen olisi vielä huonoa käytöstä, ehkä vähän tökeröä tilanteesta riippuen. Monesti kiittämätön ihminen vain lakkaa saamasta apua/lahjoja samoilta ihmisiltä. Asiakaspalvelija tuskin kiinnittää juurikaan huomiota, hän tekee vain työtään.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko johtuu huonosta kodista jossa ei rakasteta eikä keskustella, eikä myöskään opeteta lapselle sosiaalisia taitoja ja käytöstapoja.

Eikä johdu. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja huonot käytöstavat eivät ole sama asia. Lapsella voi olla hyvät sosiaaliset taidot, vaikka lapsi jännittäisi sosiaalisia tilanteita.

Ne pahimmat kauhukakarat eivät yleensä ole niitä hiljaisia.

AP: lle tiedoksi, että sosiaalisten tilanteiden pelko ja antisosiaalisuus ovat kaksi täysin eri asiaa.

Riippuu mitenkä on tunnetta ja mitenkä järrkeä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitenkä on tunnetta ja mitenkä järrkeä.

On monesti kyse siiitä mihin suhteuttaa asioita. SIinä puhutaan järjestä ja myöös elämän tuomasta kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitenkä on tunnetta ja mitenkä järrkeä.

On monesti kyse siiitä mihin suhteuttaa asioita. SIinä puhutaan järjestä ja myöös elämän tuomasta kokemuksesta.

Jos on sosiaalisten tilanteiden pelkoa voi viestiä siiitä että ei ole välttämättä kauheasti kertynyt sitä pohjaa mihin suhteuttaaa ja ylireagoi.

Se pelko lamaannuttaa. Tekisi mieli sanoa, tehdä ja käyttäytyä normaalisti. Sitä tietää, että mitä pitäisi tehdä vaikuttaakseen normaalilta. Mutta sanat ka käytös ei vaan tuu ulos. Silmien eteen laskeutuu verho, ei näe tai kuule ympäristöä. Alkaa vaan ahdistaa ja kuulee omat syyttävät ajatukset.

Oikeutuksen etsiminen ylipäätään millekään käytöksellä on aikalailla turhaa.

Mutta tunnen läheisesti ihmisen, joka kokee tulleensa niin väärinymmärretyksi ja kohdelluksi epäreilusti, ettei uusien pettymysten pelossa uskalla enää olla monenkaan ihmisen kanssa tekemisissä. Usein hänen käytöksensä joidenkin aiemmin tunteitansa satuttaneiden ihmisten kanssa näyttäytyy juuri epäkohteliaisuutena, vaikka johtuu pelosta. Ei uskalla antautua uusille pettymyksille. Noidankehä on tietenkin valmis, koska moinen käytös tuntuu toisista epäkohteliaalta, toiset tulkitsevat, ettei ko. henkilö pidä heistä tai on empatiakyvytön.

Alkuperäiset kaltoin kohtelun kokemukset ovat autoja ja minustakin törkeitä. Mutta silti lopputulos satuttaa eniten henkilöä itseään aina uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään tuli aamulla ohjelma naisesta joka koko ajan selitti kuinka hänellä on sosiaalisten tilanteiden pelko. Oli kuitenkin lähtenyt jopa telkkariin, oli puoliso, vanhemmat, harrastusporukkaa yms.

Kyllä valitettavasti mielessä kävi mitä tuokaan oikeasta yksinäisyydestä tietää mitään.

Sotket kaksi ihan eri asiaa. Ei sosiaalisten tilanteiden pelko tarkoita että pitäisi olla yksinäinen. 🤦‍♀️

Hän selitti siinä ohjelmassa että on yksinäinen siksi koska sosiaalisten tilanteiden pelon takia ei uskalla hankkiutua sosiaalisiin tilanteisiin. Ja silti oli kaikki nuo edellä luettelemani. Musta se on väärin että puolison omaavana valittelee yksinäisyyttään kun monilla yksinäisillä ei ole sitä puolisoakaan, ei perhettä saati jotain ulkopuolisia harrastustuttuja.

Miten tosi monille yksinäisyys on pelkkä kurjuuskilpailu? Tämä on niin yleistä, että he ovat kehittäneet jopa termin korostaakseen omaa paremmuuttaan yksinäisyydessä: totaaliyksinäinen. Tarkoittaa että ei saa olla mitään kontakteja. Pahimmat hifistelijät tulkitsevat jopa äidin soiton niin, että ihmisellä ei ole oikeutta käyttää totaaliyksinäisen arvonimeä. Yksinäisyyskeskustelut pyörivätkin sen ympärillä, että porukka nokittelee ja kilpailee, kuka on se kaikkein yksinäisin. Säälittävää.

Joskus pelotti sosiaalisissa tilanteissa niin paljon että en pystynyt puhumaan vaikka halusin, siksi on usein pidetty epäkohteliaana. En ole koskaan tarkoituksella ollut töykeä :(