Missä iässä käyttäydyit kaikkein idioottimaisimmin?

8-9 v 

17-vuotiaana, silloin kun äitini kuoli. Meni elämä sadasta nollaan. Onneksi en huumeita tai muuta rikollista harrastanut, mutta kyllä siinä oli käytös suoraan sanoen paskaa.

14-17. Sen jälkeen 30-31-vuotiaana. Ensimmäinen kuului asiaan, jälkimmäisellä on pidemmät seuraukset. Harmittaa typerä kriiseily ja liian nopeat päätökset.

15-23-vuotiaana. Sitten aloin haluamaan lasta ja päätin lopettaa kaikki sekoilut.

Varmaan siinä 22-vuotiaana. Meni työt alta, join, välit vanhempiin jääty, olin rahaton, asuin millon missäkin. En muistele mielelläni sitä aikaa.
Onneksi nykyään kaikki on paremmin, paitsi en vieläkään ole puhunut vanhemmilleni. Olen 37-vuotias.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 21:10"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 21:00"]26-27-vuotiaana. Olin tehnyt kaiken täydellisesti tuohon asti. Kympin tyttö, 23-vuotiaana maisteri, heti työelämään oravanpyörään, omistusasunto jne. Sitten jotain napsahti päässä, ei tämä elämä voi olla tässä?!? Rupesin juhlimaan, poltin tupakkaa kännissä, myöhästelin töistä, haistattelin pomoille, katkaisin välit vanhempiin. Tällä hetkellä jatkan edelleen töitä, mutta matkustan todella usein ulkomaille. Se on auttanut vähän sisäisessä ahdistuksessa. En enää arvosta ns. ahkeria ihmisiä, jotka tekevät kaiken niin kuin yhteiskunta haluaa... Säälin heitä. Myös itseäni. [/quote] Ehkä sä toisaalta tulit myös järkiisi tuohon samaan aikaan? :)

[/quote]

Ehkä... Ainakaan en enää anna pomojen hyväksikäyttää itseäni tekemällä ilmaiseksi ylitöitä. On kirous olla luonteeltaan liian kiltti.

Arvostan itseäni ja puolisoani enemmän, myös sitä että olemme terveitä. Ja ylipäätänsä sitä että hengitän ja voin katsella taivaalle ja ymmärtää kuinka pieni meidän planeettamme on. Kuinka pieniä ME olemme.

18-25

18-19! :(

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 20:34"]

15-30-vuotiaana. Ja silloin se viisastuminen olikin jo myöhäistä :-(

[/quote]

Mulla niin sama. Nyt sitten +35 ihmettelee mihin kaikki aika on kadonnut ja miten ihmeessä sitä on voinut melkein 20 vuotta olla kuin vieras ihminen itselleen. Sitä on kiinnostunut edelleen samoista asioista kuin lapsena/teininä, harrastukset on palanneet samoiksi ja unelmat, haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat on ennallaan. Ja todellakin, nyt on jo sitten myöhäistä niitä alkaa toteuttaa. Mä en tajua, mitä oikein tapahtui?

5. Koko kylä muistaa :/