Missä iässä käyttäydyit kaikkein idioottimaisimmin?

15-30-vuotiaana. Ja silloin se viisastuminen olikin jo myöhäistä :-(

17-20. Huh huh...

18-19 nyt olen vasta 20, mutta toivon aikuistuvani lisää.

12-14.. sitten viksuunnuin.

33- nyt (37) lie kuinka kauan.

16-25v

Teini

sanotaan 16-22 mutta kaiksta hölmöin olin 18-19v.

13-17v. Ja 22v.

11-16

26-27-vuotiaana. Olin tehnyt kaiken täydellisesti tuohon asti. Kympin tyttö, 23-vuotiaana maisteri, heti työelämään oravanpyörään, omistusasunto jne.

Sitten jotain napsahti päässä, ei tämä elämä voi olla tässä?!? Rupesin juhlimaan, poltin tupakkaa kännissä, myöhästelin töistä, haistattelin pomoille, katkaisin välit vanhempiin.

Tällä hetkellä jatkan edelleen töitä, mutta matkustan todella usein ulkomaille. Se on auttanut vähän sisäisessä ahdistuksessa. En enää arvosta ns. ahkeria ihmisiä, jotka tekevät kaiken niin kuin yhteiskunta haluaa... Säälin heitä. Myös itseäni.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 20:25"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 20:19"]

Parikymppisenä.

[/quote]

Minä myös.
[/quote]
Sama täällä.

11-14

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 20:14"]

Kokoajan pahenee t +50 v

[/quote]

Eiku anna palaa!!

13-16v. Olin aivan eri ihminen, en tajua sitä ollenkaan. Onneksi sen jälkeen naksahdin taas oikeille raiteille.

juuri nyt

t:N33

16-19 vuotiaana

Olin teininä aika aikuismainen, siihen vielä hankalaa sairastelua niin teini-iän pahimmat typeryydet jäi tekemättä. Joten taannuin idiootiksi lukiossa ja ääliömäisin vaihe oli n. 18-19-vuotiaana. Haistattelin vanhemmilleni, olin lukiossa opettajille tympeä, luulin tietäväni elämästä kaiken. Olin meidän lukion lapsellisin ylioppilas kun valmistuimme. Ja huusin sitten kesällä vääryyttä kun en päässyt amk:hon, koska juuri minusta olisi pitänyt tulla maailman paras sisar hento valkoinen. No sisimmässäni en edes halunnut hoitsuksi vaan taiteilijaksi. Pelkäsin yhteiskuntaa ja aikuisuutta, enkä täten uskaltanut hyväksyä todellista ammattihaavettani. Tuossa vaiheessa aloin siis aikuistua ja tutkiskella itseäni. Ja minusta tuli taiteilija.

Kadun noita aikoja ja joskus haluaisin painua maan alle kun hävettää. 

n. 2-6 -vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 21:00"]26-27-vuotiaana. Olin tehnyt kaiken täydellisesti tuohon asti. Kympin tyttö, 23-vuotiaana maisteri, heti työelämään oravanpyörään, omistusasunto jne.

Sitten jotain napsahti päässä, ei tämä elämä voi olla tässä?!? Rupesin juhlimaan, poltin tupakkaa kännissä, myöhästelin töistä, haistattelin pomoille, katkaisin välit vanhempiin.

Tällä hetkellä jatkan edelleen töitä, mutta matkustan todella usein ulkomaille. Se on auttanut vähän sisäisessä ahdistuksessa. En enää arvosta ns. ahkeria ihmisiä, jotka tekevät kaiken niin kuin yhteiskunta haluaa... Säälin heitä. Myös itseäni.
[/quote]

Ehkä sä toisaalta tulit myös järkiisi tuohon samaan aikaan? :)