Mikä v***u mua vaivaa??!! Sisältää avautumista perhe-elämästä.
Mä olen niin väsynyt. Mikään ei innosta enkä saa mistään mitään iloa irti. Lapset käy hermoille (5&3 vuotiaat) ja tuntuu, et huudan ja mesoan niille joka hetki. En saa otetta mistään. Käyttäydyn kuin teini-ikäinen, kiukuttelen ja mökötän. Jatkuvasta huutamisesta tulee entistä enemmän paha olo ja joka ilta päätän, et huomenna on hyvä päivä enkä huuda lapsille. Sitten tulee aamu ja lapset herää jo kuudelta ja alkaa sama ruljanssi alusta. Eikä kestä äidin hermot taaskaan. Mieskin on ja hyvä sellainen, mahtava isä, tekee kuitenkin vuorotöitä ja olen nyt koko kesän ollut lasten kanssa aika paljon yksin. Löytyy myös isovanhemmat, jotka auttavat paljon, mutta en halua heitäkään kovin usein olla vaivaamassa. Ahdistaa vaan niin paljon. Tämä väsymys on varmaan se suurin ongelma, en ole koskaan ollut hyvä nukkumaan ja nyt yöunet ovat vähentyneet entisestään.
Söin jopa masennuslääkkeitä yhdessä vaiheessa, mutta ne eivät sopineet minulle, vaikka helpotti hieman pahimpia oireita. Lopetin lääkkeet jokin aika sitten ja nyt olo on taas yhtä huono kuin niiden aloittaessa. En tiedä mitä tehdä. Pitäisiköhän kokeilla jotain toista lääkettä.
Pelkään, että kukaan ei jaksa mua enää kun olen tällainen.
Kiitos jos joku jaksoi lukea.
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:08"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:00"]Käypä kilpirauhastesteissä! [/quote] Minulta on kilppariarvot otettu vuodenvaihteessa, ei löytynyt niistä mitään. Ap
[/quote] muistatko arvot?
[/quote]
En valitettavasti :/
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 16:57"]
Kiitos teille vastanneille. Tiedän, että mun täytyy hakea apua ja pian. Hirvittää ajatus, että mun pitäisi olla työkuntoinen parin viikon päästä. Tai sitten se on tervetullut paluu arkeen. Työ on ollut aina mulle tärkeä henkireikä. Tosin nyt on uusi työpaikka edessä ja sopeutuminen sinnekin vie voimia. Saako neuvolan kautta jonkun ajan psykologille? Ja en todellakaan ole enää lisääntymässä.
[/quote]Töihin meno voi auttaa, mutta uniasiat täytyy saada kuntoon. Vaikka nukahtamislääkkeet väliaikaisesti. Kyllä se vaan on se väsymys joka ihmisen saa toimimaan ja käyttäytynään noin. Itsekin olin ihan riekaleina kun lapset olivat pieniä. Jatkuva väsymys ja vuodesta toiseen jatkuva unettomuus ja pätkä unet syövät ihmistä. Mitään et jaksa ja aamulla kun lapset herää kuudelta, silmissä on kuin hiekkapaperia, mutta ei auta, yläs vaan ja puuron keittoon. Ainoa ajatus koko päivän on,että kun tulisi ilta ja pääsisi nukkumaan, vaikka tiesikin,ettei kuitenkaan osaisi nukuttua. Aamulla taas ylös hiekkapaperi silmissä ja......
[/quote]
Kuulostaa niin tutulta. Tuota nukahtamislääkettä olen miettinyt, mutta kovin jos vetää tokkuraan aamulla niin ei hyvä.
Minä kyllä menisin lääkepurkille vasta jos mikään muu ei auta. Ap:n elämäntilanne on nyt raskas ja se korjaantuu tekemällä muutoksia arkeen eikä syömällä lääkkeitä. Ap tarvitsee lepoa, omaa aikaa, rauhaa, liikuntaa.. Apua lasten ja kodin hoitoon. Jos vain auttajia lähipiirissä on niin nyt on aika sanoa että voimat on lopussa, voisitko auttaa.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:01"]Joku kevyt mielialalääkitys voisi kyllä tehdä nyt ihan hyvää.
[/quote]
Mulla oli citalopram käytössä, mutta se nosti painoa, joka aiheutti taas lisää ahdistusta. Olisko joku vaihtoehto?
[/quote]
Itse omin samassa tilanteessa. Huusin lapsille ja istuin sen jälkeen vessan lattialla parkumassa.
Sain kuurin nukahtamislääkkeitä unirytmin palauttamiseksi, ja lisäksi Venlaflaxinia mielialaan. Reilu puoli vuotta meni, ja palauduin normaaliksi ihmiseksi. Enkä jäänyt lääkkeistä riippuvaiseksi, eikä niistä tullut muita oireita.
Tee itsellesi ja perheellesi palvelus, ja hae apua pian!
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:01"]Joku kevyt mielialalääkitys voisi kyllä tehdä nyt ihan hyvää.
[/quote]
Mulla oli citalopram käytössä, mutta se nosti painoa, joka aiheutti taas lisää ahdistusta. Olisko joku vaihtoehto?
[/quote]
Lääkäri osaa valita sulle toisen lääkkeen kokeiluun. Voit joutua kokeilemaan useitakin eri lääkkeitä, mutta varmasti sopiva löytyy. Kuulostat kyllä masentuneelta toisen masentuneen mielestä. Mä alottaisin siitä, että kertoisin miehelle olotilastani rehellisesti. Ehkä mies voi auttaa sua saamaan kunnon yöunet, vapaan viikonlopun ja omaa aikaa. Oma harrastus on jokaiselle tärkeä. Joku, mikä kiinnostaa sua todella. Ajatus tulevasta harrastusillasta auttaa jaksamaan arjessa. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:16"]Minä kyllä menisin lääkepurkille vasta jos mikään muu ei auta. Ap:n elämäntilanne on nyt raskas ja se korjaantuu tekemällä muutoksia arkeen eikä syömällä lääkkeitä. Ap tarvitsee lepoa, omaa aikaa, rauhaa, liikuntaa.. Apua lasten ja kodin hoitoon. Jos vain auttajia lähipiirissä on niin nyt on aika sanoa että voimat on lopussa, voisitko auttaa.
[/quote]
Kun se ei aina riitä.
Eikö isän ole mahdollista saada järjestettyä sopivampia työvuoroja?
neuvolapsykologille meno varmaan auttaisi. Pyydä omalta th lta aika
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:16"]Minä kyllä menisin lääkepurkille vasta jos mikään muu ei auta. Ap:n elämäntilanne on nyt raskas ja se korjaantuu tekemällä muutoksia arkeen eikä syömällä lääkkeitä. Ap tarvitsee lepoa, omaa aikaa, rauhaa, liikuntaa.. Apua lasten ja kodin hoitoon. Jos vain auttajia lähipiirissä on niin nyt on aika sanoa että voimat on lopussa, voisitko auttaa.
[/quote]
Näin minäkin itselleni väitin, liian pitkään. Onneksi lopulta tajusin (turhan myöhään) hakea apua sieltä lääkepurkista. Mutta ymmärrän ettei sitä voi tajuta, ellei ole itse samaa kokenut.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:16"]Minä kyllä menisin lääkepurkille vasta jos mikään muu ei auta. Ap:n elämäntilanne on nyt raskas ja se korjaantuu tekemällä muutoksia arkeen eikä syömällä lääkkeitä. Ap tarvitsee lepoa, omaa aikaa, rauhaa, liikuntaa.. Apua lasten ja kodin hoitoon. Jos vain auttajia lähipiirissä on niin nyt on aika sanoa että voimat on lopussa, voisitko auttaa.
[/quote]
Olet varmasti oikeassa. En kyllä kovin mielelläni lääkkeisiin turvautuisi, sillä ne eivät kuitenkaan muuta olosuhteita miksikään. Välillä tuntuu etten mitään niin kovasti toivo, kuin että saisin olla rauhassa. Ihan hiljaa ja hiljaisuudessa.
Onneksi minulla on ymmärtäväinen äiti, jolta voin ja aion nyt pyytää apua.
Rakastan perhettäni ihan järkyttävän paljon, omat voimat ovat vaan totaalisen lopussa.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:25"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:16"]Minä kyllä menisin lääkepurkille vasta jos mikään muu ei auta. Ap:n elämäntilanne on nyt raskas ja se korjaantuu tekemällä muutoksia arkeen eikä syömällä lääkkeitä. Ap tarvitsee lepoa, omaa aikaa, rauhaa, liikuntaa.. Apua lasten ja kodin hoitoon. Jos vain auttajia lähipiirissä on niin nyt on aika sanoa että voimat on lopussa, voisitko auttaa.
[/quote]
Olet varmasti oikeassa. En kyllä kovin mielelläni lääkkeisiin turvautuisi, sillä ne eivät kuitenkaan muuta olosuhteita miksikään. Välillä tuntuu etten mitään niin kovasti toivo, kuin että saisin olla rauhassa. Ihan hiljaa ja hiljaisuudessa.
Onneksi minulla on ymmärtäväinen äiti, jolta voin ja aion nyt pyytää apua.
Rakastan perhettäni ihan järkyttävän paljon, omat voimat ovat vaan totaalisen lopussa.
[/quote]
Kun saat itsesi kuntoon, niille olosuhteillekin jaksaa tehdä jotain.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:21"]Eikö isän ole mahdollista saada järjestettyä sopivampia työvuoroja?
[/quote]
Mies tekee 2-vuorotyötä, on joko illassa tai aamussa. Ap
Ei kai se miehen vuorotyö estä häntä hoitamasta kotia ja lapsia? Iltaan mennessä siivoaa ja tekee ruokaa/käy kaupassa? Aamuvuoron jälkeen onkin koko illan kotona.
En voi tarpeeksi painottaa paitsi unen määrän, sen laadun merkitystä! Syvä uni on hirveän tärkeää, ja juuri sen määrä tuppaa jäämään vähäiseksi pienten lasten vanhemmilla. Kun syvään uneen ei päästä, lakkaa kasvuhormonin toiminta, ja se taas vaikuttaa paitsi mielialaan, jopa fyysisesti. Minulle määrättiin aikanaan työterveydessä unen laatua parantavat lääkkeet, kun olin niin uupunut, että kävelin päin ovenkarmeja. Mieleenkään ei ollut tullut, että uupumukseni olisi johtunut unenpuutteesta, nukuin kuitenkin mielestäni keskimääein 6-7 tunnin yöunia. Kummasti kuitenkin jo viikon unen laatua parantavien lääkkeiden käytön jälkeen mieliala oli aivan toinen. Fyysiset oireet poistuvat parissa kuussa.
Suosittelen todellakin lääkärillä käyntiä niin, että keskityt nimenomaan fyysisten uupumusoireiden kuvaamiseen.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 16:57"]
Kiitos teille vastanneille. Tiedän, että mun täytyy hakea apua ja pian. Hirvittää ajatus, että mun pitäisi olla työkuntoinen parin viikon päästä. Tai sitten se on tervetullut paluu arkeen. Työ on ollut aina mulle tärkeä henkireikä. Tosin nyt on uusi työpaikka edessä ja sopeutuminen sinnekin vie voimia. Saako neuvolan kautta jonkun ajan psykologille? Ja en todellakaan ole enää lisääntymässä.
[/quote]
Löytyykö Ap sun paikkakunnalta ns. kriisiterapiayksikköä? Omasta kokemuksesta voin kertoa, että näihin pääsee nopealla aikataululla, ja sinulle ohjattaisiin heti oma hoitaja (psyk.sairaanhoitaja) ja yksikössä myös oma lääkäri. Täältä saa nopeaa apua asioiden hoitoon, lääkityksen määrittämiseen ja akuuttiin terapiaan.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:34"]En voi tarpeeksi painottaa paitsi unen määrän, sen laadun merkitystä! Syvä uni on hirveän tärkeää, ja juuri sen määrä tuppaa jäämään vähäiseksi pienten lasten vanhemmilla. Kun syvään uneen ei päästä, lakkaa kasvuhormonin toiminta, ja se taas vaikuttaa paitsi mielialaan, jopa fyysisesti. Minulle määrättiin aikanaan työterveydessä unen laatua parantavat lääkkeet, kun olin niin uupunut, että kävelin päin ovenkarmeja. Mieleenkään ei ollut tullut, että uupumukseni olisi johtunut unenpuutteesta, nukuin kuitenkin mielestäni keskimääein 6-7 tunnin yöunia. Kummasti kuitenkin jo viikon unen laatua parantavien lääkkeiden käytön jälkeen mieliala oli aivan toinen. Fyysiset oireet poistuvat parissa kuussa.
Suosittelen todellakin lääkärillä käyntiä niin, että keskityt nimenomaan fyysisten uupumusoireiden kuvaamiseen.
[/quote]
En tiennytkään, että on tuollaisia lääkkeitä olemassa. Soitan aamulla terveyskeskukseen ja koitan saada ajan lääkärille. Muistatko yhtään tuon sun käyttämän lääkkeen nimeä? Ap
Olet aivan poikki, väsymys johtaa myös fyysisiin kipuihin. Ensimmäisenä sinun on saatava pari päivää lapsivapaata ja sinun on saatava nukuttua. Ellei mies ja lapset voi lähteä jonnekin pariksi yöksi, niin ota miniloma vaikka hotellista. Jos teillä on auttavat isovanhemmat niin nyt käyttäkää tätä mahdollisuutta hyväksi. Tämän jälkeen mieti tilannetta uudestaan.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:32"]Ei kai se miehen vuorotyö estä häntä hoitamasta kotia ja lapsia? Iltaan mennessä siivoaa ja tekee ruokaa/käy kaupassa? Aamuvuoron jälkeen onkin koko illan kotona.
[/quote]
Ei tietenkään estä, mutta olen halunnut antaa miehen rauhassa valmistautua työvuoroon iltaan mennessään. Varsinkin nyt kun itse olen kotona ollut koko kesän. Joskus on toki pakko käydä esim. kaupassa sitä ennen, mut pääsääntöisesti asioita hoidetaan aamuvuoropäivinä.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:01"]Joku kevyt mielialalääkitys voisi kyllä tehdä nyt ihan hyvää.
[/quote]
Mulla oli citalopram käytössä, mutta se nosti painoa, joka aiheutti taas lisää ahdistusta. Olisko joku vaihtoehto?
[/quote]PYYDÄ VOXRAA! JAKSAA SIIVOTA JA ON IHAN MAANINEN OLO JA HELPOTTAA ADDUOIREISIIN!