Mikä v***u mua vaivaa??!! Sisältää avautumista perhe-elämästä.
Mä olen niin väsynyt. Mikään ei innosta enkä saa mistään mitään iloa irti. Lapset käy hermoille (5&3 vuotiaat) ja tuntuu, et huudan ja mesoan niille joka hetki. En saa otetta mistään. Käyttäydyn kuin teini-ikäinen, kiukuttelen ja mökötän. Jatkuvasta huutamisesta tulee entistä enemmän paha olo ja joka ilta päätän, et huomenna on hyvä päivä enkä huuda lapsille. Sitten tulee aamu ja lapset herää jo kuudelta ja alkaa sama ruljanssi alusta. Eikä kestä äidin hermot taaskaan. Mieskin on ja hyvä sellainen, mahtava isä, tekee kuitenkin vuorotöitä ja olen nyt koko kesän ollut lasten kanssa aika paljon yksin. Löytyy myös isovanhemmat, jotka auttavat paljon, mutta en halua heitäkään kovin usein olla vaivaamassa. Ahdistaa vaan niin paljon. Tämä väsymys on varmaan se suurin ongelma, en ole koskaan ollut hyvä nukkumaan ja nyt yöunet ovat vähentyneet entisestään.
Söin jopa masennuslääkkeitä yhdessä vaiheessa, mutta ne eivät sopineet minulle, vaikka helpotti hieman pahimpia oireita. Lopetin lääkkeet jokin aika sitten ja nyt olo on taas yhtä huono kuin niiden aloittaessa. En tiedä mitä tehdä. Pitäisiköhän kokeilla jotain toista lääkettä.
Pelkään, että kukaan ei jaksa mua enää kun olen tällainen.
Kiitos jos joku jaksoi lukea.
Kommentit (41)
Tuntuuko susta että oman ajan saaminen ja kotoa pois pääseminen auttaa?
38
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:39"]Tuntuuko susta että oman ajan saaminen ja kotoa pois pääseminen auttaa?
38
[/quote]
En tiedä, mut mun on ainakin pakko alkaa saada nukuttua kunnolla. Ap
Ehkä munkin pitäisi yrittää levätä ja nukkua. Ylempänähän joku kertoi että kuvitteli nukkuneebsa suht hyvin mutta unilääkkeestä oli apua. Meilläkin kyllä lapset saattaa herätellä useamman kerran yössä mutta nukahdan nopeasti uudelleen.
Kokeile hankkiutua yksin pariksi yöksi johonkin - vaikka hotelliun sitten - ja NUKU niin paljon kuin nukuttaa. Syöt valmiissa pöydässä ja olet vaan.
Tsemppiä!
38
Uskoisin, että masennus kuitenkin vaivaa edelleen. Auttaisiko psykologi? Toivottavasti saat apua itsesi, miehesi ja lastesi tähden.
Tauon paikka, olet väsynyt. Järjestä itsellesi vapaa viikonloppu, nuku ja ole itseksesi. Kaikki on hyvin, vuoden päästä lapset jo helpompia, nyt vaan kaikki tukiverkot käyttöön että saat välillä levätä ja olla rauhassa. Lenkkeily tms oma harrastus voisi myös vähän auttaa. Voimia!
Ota yhteyttä neuvolaan ja varaa aika psykologille. Jos lääkkeestä oli apua, kokeile ihmeessä toista vaikuttavaa ainetta, valinnanvaraa löytyy ja on tosi yksilöllistä ,mikä lääke kenellekin sopii. Joskus joutuu kokeilemaan useammankin valmisteen ennen kuin sopiva löytyy. Kuulostaa siltä että olet uupunut ja varmaan masentunutkin. Hae aktiivisesti apua kun vielä jaksat, kyllä siitä suosta noustaan!
Mulla ihan sama ja mennyt vain pahemmaksi ajan myöten. Erehdyin vielä tekemään iltatähden, olen aivan poikki. Koita sä olla viisas ap ja ei missään nimessä ikinä enää lisää muksuja vaikka ois kuinka vauvakuume.
Ja aggressio ruokkii agressiota...
Kiitos teille vastanneille.
Tiedän, että mun täytyy hakea apua ja pian.
Hirvittää ajatus, että mun pitäisi olla työkuntoinen parin viikon päästä. Tai sitten se on tervetullut paluu arkeen. Työ on ollut aina mulle tärkeä henkireikä. Tosin nyt on uusi työpaikka edessä ja sopeutuminen sinnekin vie voimia.
Saako neuvolan kautta jonkun ajan psykologille?
Ja en todellakaan ole enää lisääntymässä.
Käytkö itse töissä? Se tuo vaihtelua kotiarkeen. Vaikka toki vie myös voimia. Itse en kuitenkaan jaksaisi pelkästään kotona. Lapset juuri saman ikäisiä kuin ap:lla.
Entä harrastatko mitään? Mikäli et, suosittelen hankkimaan säännöllisiä omia menoja 1-2 illalle viikossa. Itse tajusin tuon 1,5 v sitten ja on oikeasti hyvästä koko perheelle.
Lisäksi tosiaan olisi hyvä ottaa joku vk-loppu omaa aikaa. Se ei ole itsekästä, on oikeastaan palvelus koko perheelle, kun noin väsynyt olet.
Joku kevyt mielialalääkitys voisi kyllä tehdä nyt ihan hyvää.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:00"]Käypä kilpirauhastesteissä!
[/quote]
Minulta on kilppariarvot otettu vuodenvaihteessa, ei löytynyt niistä mitään. Ap
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 16:57"]
Kiitos teille vastanneille. Tiedän, että mun täytyy hakea apua ja pian. Hirvittää ajatus, että mun pitäisi olla työkuntoinen parin viikon päästä. Tai sitten se on tervetullut paluu arkeen. Työ on ollut aina mulle tärkeä henkireikä. Tosin nyt on uusi työpaikka edessä ja sopeutuminen sinnekin vie voimia. Saako neuvolan kautta jonkun ajan psykologille? Ja en todellakaan ole enää lisääntymässä.
[/quote]Töihin meno voi auttaa, mutta uniasiat täytyy saada kuntoon. Vaikka nukahtamislääkkeet väliaikaisesti. Kyllä se vaan on se väsymys joka ihmisen saa toimimaan ja käyttäytynään noin. Itsekin olin ihan riekaleina kun lapset olivat pieniä. Jatkuva väsymys ja vuodesta toiseen jatkuva unettomuus ja pätkä unet syövät ihmistä. Mitään et jaksa ja aamulla kun lapset herää kuudelta, silmissä on kuin hiekkapaperia, mutta ei auta, yläs vaan ja puuron keittoon. Ainoa ajatus koko päivän on,että kun tulisi ilta ja pääsisi nukkumaan, vaikka tiesikin,ettei kuitenkaan osaisi nukuttua. Aamulla taas ylös hiekkapaperi silmissä ja......
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:01"]Joku kevyt mielialalääkitys voisi kyllä tehdä nyt ihan hyvää.
[/quote]
Mulla oli citalopram käytössä, mutta se nosti painoa, joka aiheutti taas lisää ahdistusta. Olisko joku vaihtoehto?
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:00"]Käypä kilpirauhastesteissä! [/quote] Minulta on kilppariarvot otettu vuodenvaihteessa, ei löytynyt niistä mitään. Ap
[/quote] muistatko arvot?
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:28"]Ihan kuin mun tekstiä, paitsi että mielestäni mulla ei ole univaikeuksia ja mies on viime aikoina ollut lasten kanssa kotona. Siksi minun kai pitäisi jaksaa paremmin kotona, kun en edes ole siellä koko ajan. Tuntuu etten jaksa lasten huutamista ja tappelua yhtään. Enkä vastaansanomista tai kiukuttelua.
[/quote]
Kyllä, aivan samat fiilikset. Se jatkuva vääntäminen joka asiasta...en kohta jaksa välittää, vaikka miten tappelisivat keskenään.