Olen tottunut ajatukseen, että olen loppuelämäni yksin

Ap, yritä vielä kerran!! Mä kannustan sua. Mullakin on huono itsetunto ja paljon kaikenlaisia vaikeuksia. Eikä mulla ole miestä, enkä usko olevani rakkauden arvoinen. Mutta haluan olla ja haluan uskoa sen. Mun mielestä se, että kirjoitit tänne, kertoo siitä, että halusit jonkun sanovan, että peli ei oo menetetty ja että haluat aloittaa muutoksen elämässäsi.

Elämä kestää vaan lyhyen aikaa, eikä me olla tultu tänne luovuttamaan!

Miksi yksinolosta tehdään aina jotenkin negatiivinen asia?

Itse haaveilen ostavani talon jostain hevonkuusesta, ei naapureita lähimaillakaan jne. Ottaisin muutaman elukan, kaksi hevosta, kanoja ja muutaman lampaan. Koiria ja muutama kissa. Se olisi mun unelma elämää!

Jostain syystä useat ihmiset pitävät unelmaani todella surullisena ja säälittävänä. Minusta on paljon surullisempaa, että asun nyt rivitalossa ja joudun näkemään naapureita joka hemmetin päivä. Koskaan ei saa olla rauhassa.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 12:48"]

Se iskee kun sitä vähiten odotat ;)

[/quote]

Jep, kolmijalat ovat ovelia.