Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyneen naisen osa
05.03.2022 |
Rahaa saa muutama sata euroa kuukaudessa ja perheen passaamista. Haluaisitko sinä elämäni? Valis
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
En. En todellakaan!
Ja siksi en ole hankkinut perhettä passattavakseni. Aikoinaan en saanut opiskella, oli kiire ajaa kotoa maantielle.
Tein kaikenlaisia töitä mitä sain, osa epämieluisiakin. Sisu oli kova ja aloin opiskella työn ohessa ensin kodinhoitajaksi (taitaa nykyisin olla lähihoitajaa vastaava) sitä työtä tein useamman vuoden vaikka en viihtynyt. Aloin opiskella taas iltaisin ja valmistuin perushoitajaksi puolessa toista vuotta koska opiskelimme myös kesän ilman lomaa.
Rahaa ei tullut ovista ja ikkunoista, järkevällä rahankäytöllä ja kiristämällä sieltä ja tuolta pärjäsi ja kun valmistuin aloin työskennellä perushoitajan sijaisuuksissa kunnes kahden vuoden päästä sain vakipaikan kunnalta.
Lisää oli mieli oppia ja sitten aloin kouluttautua lisää sairaanhoitajaksi.
Kaikkien ei gtietenkään tarvitse samaa tietä käydä, kukin valitsee itselleen sopivimman ja mahdollisimman. Kun vain on sisua ja tahtoa ja vakaa halu nousta kuopasta sitä tekee ihmeitä. Kukaan ei valmista tule eteen tuomaan. Kaiken perustana on vankka usko omaan itseensä ja periksiantamattomuus.
Nyt minulla on hyvä työ, oma omilla ansioilla hankittu koti, kaikki hyvin. Asun ja elän kissani kanssa kahden ja olen vapaa kenenkään passaamisesta ja palvelemisesta. Sellainen vaihtoehto ei olisi mitenkään tullut mieleenkään.
Kyllä se ihan omasta itsestä on kiinni oman elämän onni. Ja se onni voi olla toisten mielestä pienikin, pääasia että itsellä on hyvä olla.
Hienoa, että olet pystynyt opiskelemaan. Itse en oppimisvaikeuksieni takia siihen pystynyt ja muut mm tuki ja liikuntaelin sairaus ovat estäneet fyysiset työt ja ammatit. En saa edes sellaiseen opiskelupaikkaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sulla on kuitenkin perhe, se tärkein asia?
Vierailija kirjoitti:
Mutta sulla on kuitenkin perhe, se tärkein asia?
Eipä hän taida edes tietää, mitä syrjäytynyt tarkoittaa.
Omapa on valintasi. Olet tuossa tilanteessa omien valintojesi seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
Omapa on valintasi. Olet tuossa tilanteessa omien valintojesi seurauksena.
Niinpä. Mitä tapahtui siniselle talolle paljuineen? Aruban-matkoille? Kylpylälomille?
En. En todellakaan!
Ja siksi en ole hankkinut perhettä passattavakseni. Aikoinaan en saanut opiskella, oli kiire ajaa kotoa maantielle.
Tein kaikenlaisia töitä mitä sain, osa epämieluisiakin. Sisu oli kova ja aloin opiskella työn ohessa ensin kodinhoitajaksi (taitaa nykyisin olla lähihoitajaa vastaava) sitä työtä tein useamman vuoden vaikka en viihtynyt. Aloin opiskella taas iltaisin ja valmistuin perushoitajaksi puolessa toista vuotta koska opiskelimme myös kesän ilman lomaa.
Rahaa ei tullut ovista ja ikkunoista, järkevällä rahankäytöllä ja kiristämällä sieltä ja tuolta pärjäsi ja kun valmistuin aloin työskennellä perushoitajan sijaisuuksissa kunnes kahden vuoden päästä sain vakipaikan kunnalta.
Lisää oli mieli oppia ja sitten aloin kouluttautua lisää sairaanhoitajaksi.
Kaikkien ei gtietenkään tarvitse samaa tietä käydä, kukin valitsee itselleen sopivimman ja mahdollisimman. Kun vain on sisua ja tahtoa ja vakaa halu nousta kuopasta sitä tekee ihmeitä. Kukaan ei valmista tule eteen tuomaan. Kaiken perustana on vankka usko omaan itseensä ja periksiantamattomuus.
Nyt minulla on hyvä työ, oma omilla ansioilla hankittu koti, kaikki hyvin. Asun ja elän kissani kanssa kahden ja olen vapaa kenenkään passaamisesta ja palvelemisesta. Sellainen vaihtoehto ei olisi mitenkään tullut mieleenkään.
Kyllä se ihan omasta itsestä on kiinni oman elämän onni. Ja se onni voi olla toisten mielestä pienikin, pääasia että itsellä on hyvä olla.