Muita, jotka haaveilevat/suunnittelevat ekoelämää maalla?
Me asutaan jo nyt mahdollisimman ekologisesti ja koska lapset ovat nyt alakouluikäisiä niin on myös ekologiselta kannalta on järkevää asua koulujen ja palveluiden lähellä.
Olemme kuitenkin alkaneet suunnitella, että alamme etsiä vanhaa vaatimatonta torppaa, jossa olisi maata eläintenpitoon ja kotitarvekasvatukseen. Olemme miettineet, että jos parin vuoden sisällä löydämme sopivan paikan ja kunnostamme tilaa seuraavat esim. neljä vuotta, samalla siellä viikonloput ja loma-ajat viettäen. Niin joskus 6-7-v. päästä voisimme alkaa viettää torpassa koko kesän ja yhteensä noin 10 vuoden päästä tästä hetkessä voisimme muuttaa sinne pysyvästi.
Tarkoitus olisi pitää torppa todella askeettisena ja yksinkertaisena, ehkä vesi voisi tulla sisään, mutta pesutilat olisivat ulkosaunassa ja wc voisi olla joko ulkohuussi tai konpostoiva wc.
Kasvatamme nyt jo nykyisen talomme pihalla paljon ruokaa, joten suuremmassakin mittakaavassa ruoankasvatus todennäköisesti onnituisi meiltä. Mies jatkaisi todennäköisesti kuitenkin päivätyössään, itse voisin ryhtyä hoitamaan täysipäiväisesti tilaa.
Eläimistä eniten "omilta" tuntuvat lampaat. Olen ollut maatilalla kesätöissä ja hoitanut siellä lampaita. Myös hevosia rakastan ja olen paljon hevosten kanssa puuhannutkin, mutta niiden hyöty verrattuna kustannuksiin jää pieneksi, ellen sitten ryhtyisi pitämään jotain maastoratsastuksia (olen vetänyt maastoja aiemmin). Mutta todennäköisesti haluaisin, että meidän tila olisi hyvin rauhallinen, eikä siellä ramppaisi jatkuvasti vierasta porukkaa.
Miltäs nämä suunnitelmat teistä kuulostavat? Onko muilla samansuuntaisia suunnitelmia?
Kommentit (22)
Ihailen näitä maallemuuttoajatuksia, joissa unohtuu helposti se, että kulut eivät eläintenpidon myötä suinkaan pienene vaan kasvavat. Vai mitä ajattelit syöttää lampaille talvella? Jos heinää, niin miten ajattelit sen tuottaa? Viikatteella niittää pellolta, kuivata seipäällä, kerätä kottikärryihin ja tuoda lampolaan? Vai sittenkin ostaa?
Eläinten hyvinvointi edellyttää aika lailla järjestelyjä Suomen talven takia, joten siellä torpassa pitää olla todennäköisesti lämmitettävä eläinsuoja tai vastaavasti kunnon eristeet. Vettäkin sinne eläimille pitäisi saada ja 20 litran kantaminen talvipakkasessa ei todennäköisesti ole kiva homma. Eikä lammaskaan elä pelkästä heinästä, tarvitaan (kaupasta) kivennäisiä ja joskus jopa eläinlääkärin apua.
Ruuan kasvattaminen pihalla varmasti onnistuu, mutta kannattaa muistaa, ettei sekään ole ilmaista. Vaikka miten olisi aikaan, niin jo aarin muokkaaminen pelkällä lapiolla ja talikolla tuntuu kropassa. Koneet taas ovat epäekologisia. Nokkosvesi torjunta-aineena on näppärää, mutta senkin valmistuminen vie aikaa ja investointina on taas aika monta ämpäriä (epäekologista muovia?)
Meillä on naapurissa ekologinen perhe, jonka elämäntapa perustuu turhan pitkälti siihen, että naapurit auttavat. Talkootöinä pitäisi aurata metsätiensä talvella, että mies pääsee töihin, lapsensa asuvat jossain muualla, koska käyvät vain kesällä. Talkoilla pitäisi käydä niin muokkaamassa pellot, niittämässä kuin paalaamassakin heiniä. Talkoilla pitäisi korjata lampolan katto ja tyhjentää kaivo puhdistusta varten. Palkaksi tästä kaikesta olisi kesäjuhlat mökin pihassa nyyttikestiperiaatteella. Kiitos, mutta kiitos ei. Meille maalla viljely on työtä, ei harrastus. Jos haluaa asua torpassa keskellä ei mitään, niin se on OK, mutta ei pidä olettaa, että aina on joku muu, joka tulee avuksi, kuljettaa kauppaan, lainaa peräkärryä jne.
En haaveile, koska elämme taitojemme ja kokemuksemme mukaan ekologisesti jo kaupungin kerrostalossa. Meillä ei ole autoa, kierrätämme kaiken mahdollisen, lajittelemme jätteet, emme shoppaile, matkustamme ympäristöä kuluttavalla tavalla todella vähän, syömme vuodenaikojen mukaan ja mahdollisimman paljon kotimaisia raaka-aineita. Marjat ja sienet käytetään hyväksi, viljelen parvekkeella ja pihan laatikossa.
Koska aiotte asua unelmatilallanne myös talvella, vetäisin sinne paitsi veden, myös sähköt. Suomi on monta kuukautta todella pimeä ja kylmä maa ja päreen valossa on ikävä lukea. Puhumattakaan siitä että joutuu hipsimään ulkohuussiin marraskuussa.
Lampaista saatte villaa myyntiin ja lihaa, maitoakin kotitarpeiksi. Entäs parin sian ottaminen? Jos tilanne on veden lähellä, saatte kalaa. Hevoset tuntuvat vähän luxukselta, ellette sitten hanki myös metsää ja käytä niitä metsätöihin (kuten mm. Helsingin kaupunki tekee). Miten suurta omavaraisuutta suunnittelette? Metsästättekö? Silloin saisitte riistaa.
Tuo kuulostaa vähän meidän mökkielämältä. Siellä on kantovesi mutta sähköt. Tänä viileänä, hämärien iltojen kesänä oli todella kivaa, että sisällä näki eteensä ja että puulämmityksen apuna oli sähköpatterit. Mökkikunnassamme on huonompi jätteiden lajittelu kuin kaupungissa, vain seka- ja biojäte (emme laita keittiöjätettä kompostiin).
Mutta kivalta suunnitelmalta kuulostaa. Ainoa mikä arveluttaa on sosiaaliset suhteet pienellä paikkakunnalla tai "korvessa" ja jos minnekään ei pääse ilman autoa edes kesällä. Sen te tiedätte paremmin. Toivottavasti unelmanne toteutuu! Ne, jotka pelastaa vanhat torpat, kansakoulut tai tilat asuinkelpoisiksi, on mun silmissä sankareita, vaikka itse ole niissä hommissa osaamaton. :)