Kysy yli kahdeksan vuotta anoreksiaa sairastaneelta!

Huhuuu, mua oikeesti kiinnostaa saada lisää vastauksia!! 18

Painoindeksi on tällä hetkellä 16,8.

Ja tosiaan täällä mä edelleen oon valmis vastailemaan :) -ap

Luuletko, että olet addikti, kuten äitisi?

Onko elämäsi mielestäsi kivaa ja elämisenrvoista?

Lantio oli viimeksi kun mittasin 85cm. Hoidossa olin Ulfåsassa nelisen vuotta, viime syksynä siirryin yleispsyk. puolelle, kun en halunnut tiiviimpää hoitoa, mitä lääkäri suositteli. Osasto(i)lla olin 2010-2011 vajaa vuoden.

En osaa sanoa milloin syömisen kontrollointi sai alkunsa, se kävi varmaan niin salakavalasti ja ajan kuluessa. Lapsena olin hyvä syömään, kunnon herkkupeppu, myös pienenä. Syömiseen suhtauduttiin tavallisesti, perusterveellistä kotiruokaa viidesti päivässä, ei erillistä herkkupäivää mutta kunnon ruoka syötiin aina ennen herkkuja jne.
Halu näyttää muille (kiusaajille) tuntui silloin ysiluokalla, kun laihduin melkein 20kg kevään aikana, hyvältä. Näyttää miten pahasti ne mua satuttivat jne. Enkä siis ikinä ole ollut lähellä ylipainoa, ennen murkkuikää olin enemmän tai vähemmän painokäyrien alapuolella, ja "isoimmillanikin" bmi on ollut 20.
Kuitenkin itseni kontrollointi oli ehkä suuremmassa osassa. Kun en ollut ikinä mikään huippuhyvä koulussa, masennuin, äiti joi, kiusaaminen - oli elämässäni yksi osa-alue, johon vain minä pystyin vaikuttamaan.
Ennen tuota isompaa laihtumista painoni kuitenkin junnaili n. viiden kilon välissä, ahmin, oksensin, söin normaalimmin, vähemmän - kaikkea vaihtelevasti. En siis "osannut" laihduttaa, kunnes tuona keväänä jokin vain napsahti päässä ja paino yht'äkkiä tippuikin ja menin tosi huonoon kuntoon. Siitä lähtien syömättömyys on ollut ensimmäiseksi mieleen tuleva asia, jos saan liian huonon numeron kokeesta, riitelen äidin kanssa, en jaksa nähdä kavereita. Syömättömyys on nykyään myös helpompaa kuin se syöminen, luojan kiitos mulla on poikaystävä, joka pistää syömään (vaikka en siitä aina niin kiitollinen osaa ollakkaan) -ap

Lempi väri?

Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Puhelimesi taustakuva?

Kengän koko?

Lempiväri on tälllä hetkellä ehkä laventeli tai minttu :) Viimeksi katsoin Mudin. Taustakuvana poikaystävä :p Kengänkoko paras 38,5, mutta koska sitä harvemmin saa, niin vaihdellen 38 tai 39.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 16:40"]

Luuletko, että olet addikti, kuten äitisi?

[/quote]

Olenhan mä, eri asiaan vain.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 16:55"]

Onko elämäsi mielestäsi kivaa ja elämisenrvoista?

[/quote]

Ei aina, mutta tuskin kenelläkään. Välillä koen itseni kuitenkin jopa ihan onnelliseksi, vaikkakin vain hetkittäin. Helpottaa kuitenkin tietää että mullekkin sitä onnea on olemassa. Ootan jo innolla että koulu alkaa, niin saa enemmän sisältöä taas päiviin :)

Miten äitisi suhtautuu anoreksiaasi?

Minkälaisen vinkin voisit antaa paranemiseen? Mikä sai sinun tiesi nousemaan ylöspäin? Tällä hetkellä läheinen sukulainen taistelee sairautta vastaan ja taas on pakkohoito lähellä.

Milloin kuolit? Kukaan ei elä kahdeksaa vuotta syömättä edes Porvoossa.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 17:36"]

Miten äitisi suhtautuu anoreksiaasi?

[/quote]

Olihan hän silloin kun olin osastolla ja sen jälkeen paljon tukena ja vahtimassa. Syyttää itseään jonkin verran. Nykyään ei ole kovin perillä siitä miten mulla menee, enkä turhaan halua alkaa taas huolestuttamaankaan. ap

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 17:47"]

Minkälaisen vinkin voisit antaa paranemiseen? Mikä sai sinun tiesi nousemaan ylöspäin? Tällä hetkellä läheinen sukulainen taistelee sairautta vastaan ja taas on pakkohoito lähellä.

[/quote]

Voi kun joku kertoisi mullekkin! Mutta se motivaatio lähtee itsestä. Täytyy ajatella järjellä eikä tunteella. Terapia. En ole enää harkinnut itsemurhaa niinkään sen jälkeen, kun aloin seurustelemaan n. 2,5v sitten. Vertaistuki on iso apu. Samoin se ajatus, että voin palata aina takaisin sairauteen, jos ei normaalielämä olekkaan sen arvoista. Se että paranemisen myötä saa pikkuhiljaa elämään lisää sisältöä, eikä kaikki muutu rysäyksellä (siis ajatukseen että mitä mulla on enää sitten, jos en ole sairas). Ajatus, että haluan tulla äidiksi vielä. Voimia ja jaksamista läheisen kanssa, muista että hän ei ole sairauttaan valinnut. Älä syyllistä tai tuputa apua, mutta tee selväksi että olet lähellä ja välität.

Ootko lukenut sellasen kirjan kun Elämä kateissa?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 17:53"]

Milloin kuolit? Kukaan ei elä kahdeksaa vuotta syömättä edes Porvoossa.

[/quote]

ehe ehe, anoreksia ei tarkoita sitä, ettei söisi mitään.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 18:39"]

Ootko lukenut sellasen kirjan kun Elämä kateissa?

[/quote]

En, enkä muista edes kuulleeni tuosta kirjasta. Varasin sen kuitenkin heti kirjastosta, kiitos vinkistä :)

oletko missä kunnossa nyt? sairas, parantumassa, parantunut?

Miten voit luulla olevasi lihava, vaikka peilissä näkyy luuranko? Onko kyse hallusinaatiosta? Miten sairastuit anoreksiaan, onko taustalla jotain hyväksikäyttöä tai muuta ankeaa lapsuutta?