Millaista on "tupakantuska"?

Niin... ehkä. Tai ehkä en juuri suklaalla, tykkään kyllä mutta voin olla syömättäkin. Mutta mulla voisi toimia jäätelö, lempiherkkuni. Jos nyt sanottaisiin, että en ikinä enää saa syödä jätskiä, olisi kyllä kova paikka.

ap

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 16:41"]Nyt mulla syntyi vielä jatkokysymys: miltä se tuntuu, kun lopulta sitä tupakkaa (aikansa kärvisteltyään saa)?

Onko se kuin lasi kylmää vettä kovaan janoon tai pääsy nukkumaan tosi rankan päivän jälkeen vai millaista? Vai meneekö tupakka "päähän" niin kuin alkoholi?

Näin ei-tupakoitsijasta on vähän kummallista, että (pahanhajuisen) savun hönkäileminen keuhkoihin voisi tuntua hyvältä. Mutta ilmeisesti kuitenkin tuntuu?

 
[/quote]

Se nousee päähän ja tulee sellainen vähän euforinen olo. Itse olen lopettanut tupakoinnin 02/2011 enkä ikinä enää aloita.

Aito tupakantuska on vain Philip Morrisilla kun tuotteet eivät menekään enää kaupaksi eikä tuotantolaitoksia koneineen osta kukaan.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 16:41"]

Nyt mulla syntyi vielä jatkokysymys: miltä se tuntuu, kun lopulta sitä tupakkaa (aikansa kärvisteltyään saa)?

Onko se kuin lasi kylmää vettä kovaan janoon tai pääsy nukkumaan tosi rankan päivän jälkeen vai millaista? Vai meneekö tupakka "päähän" niin kuin alkoholi?

Näin ei-tupakoitsijasta on vähän kummallista, että (pahanhajuisen) savun hönkäileminen keuhkoihin voisi tuntua hyvältä. Mutta ilmeisesti kuitenkin tuntuu?

[/quote]

Se on vähän kuin vesilasillinen janoon tai lupa raapia kahtakymmentä sääressä olevaa hyttysenpuremaa yhtaikaa. Sellainen kovan tarpeen tyydytyksen tunne.

Aamun ensimmäisen tupakan ensimmäinen henkonen aiheutti minulla eräänlaisen tuulenpuuskan jossain aivojen mielihyväkeskuksessa. Toinen henkonen ja loppupäivän tupakat eivät aiheuttaneet mitään vastaavaa. Jokin kemiallinen ilmiöhän se siis on, sellainen itseaiheutetun päihteentarpeen tyydyttäminen. Siis riippuvuus.

Tupakoitsijan hajuaisti huononee olemattomiin, tiedän sen omakohtaisesti. Käry ei häiritse, koska sitä ei tervatuilla makusilmuillaan enää tunne. Ja sitä savun hengittämistä keuhkoihin on harjoiteltava ennen kuin siihen tottuu ja aistii enää vain kemikaalit. Moni on kakonut ja oksentanut ja silti oppinut tupakoimaan. Et sinäkään jäisi siihen ensikerrasta koukkuun - mutta etpä tuntisi niitä nikotiinin ilojakaan.

Joku sanoi tuolla ylempänä, että tupakka on siitä turhin päihde, ettei se edes päihdytä. Kyllä ja ei. Siitä voi saada sen aamun ensimmäisen mielihyvän puistatuksen, joka on pienellä tavallaan päihdyttävää, ja loppupäivä sitten vain tyydytetään tarvetta ja mielitekoja eli pidetään kurissa vieroitusoireita säännöllisin tupakkatauoin.

11

Tuon hyttysenpuremien raapimisluvan tajusin heti. Joo, kyllä se tupakka ilmeisesti suurta mielihyvää tuo. Mikä onni, että en ole kokeillut. :)

ap

Olen todella ei-koukuttuva ihminen (tullut käytettyä tupakkaa, alkoholia, huumausaineita, lääkkeitä). Varsinaisia "niksoja" en mielestäni ole koskaan kokenut ja lopetin tupakoinnin siksi, etten talvella jaksanut lähteä ulos tupakille (poltin silloin puolisen askia päivässä ja lopetin kertaheitolla, en saanut mitään vieroitusoireita).

Mieheni taasen on koettanut lopettaa vuosia, hän makaa sängyssä yltä päältä hiessä, voivottelee, nukkuu, voivottelee, hikoaa ja on todella, todella tuskainen. Muutaman päivän hän aina jaksaa yrittää ja sitten lopulta sortuu.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 17:17"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 16:41"]

Nyt mulla syntyi vielä jatkokysymys: miltä se tuntuu, kun lopulta sitä tupakkaa (aikansa kärvisteltyään saa)?

Onko se kuin lasi kylmää vettä kovaan janoon tai pääsy nukkumaan tosi rankan päivän jälkeen vai millaista? Vai meneekö tupakka "päähän" niin kuin alkoholi?

Näin ei-tupakoitsijasta on vähän kummallista, että (pahanhajuisen) savun hönkäileminen keuhkoihin voisi tuntua hyvältä. Mutta ilmeisesti kuitenkin tuntuu?

[/quote]

Se on vähän kuin vesilasillinen janoon tai lupa raapia kahtakymmentä sääressä olevaa hyttysenpuremaa yhtaikaa. Sellainen kovan tarpeen tyydytyksen tunne.

Aamun ensimmäisen tupakan ensimmäinen henkonen aiheutti minulla eräänlaisen tuulenpuuskan jossain aivojen mielihyväkeskuksessa. Toinen henkonen ja loppupäivän tupakat eivät aiheuttaneet mitään vastaavaa. Jokin kemiallinen ilmiöhän se siis on, sellainen itseaiheutetun päihteentarpeen tyydyttäminen. Siis riippuvuus.

Tupakoitsijan hajuaisti huononee olemattomiin, tiedän sen omakohtaisesti. Käry ei häiritse, koska sitä ei tervatuilla makusilmuillaan enää tunne. Ja sitä savun hengittämistä keuhkoihin on harjoiteltava ennen kuin siihen tottuu ja aistii enää vain kemikaalit. Moni on kakonut ja oksentanut ja silti oppinut tupakoimaan. Et sinäkään jäisi siihen ensikerrasta koukkuun - mutta etpä tuntisi niitä nikotiinin ilojakaan.

Joku sanoi tuolla ylempänä, että tupakka on siitä turhin päihde, ettei se edes päihdytä. Kyllä ja ei. Siitä voi saada sen aamun ensimmäisen mielihyvän puistatuksen, joka on pienellä tavallaan päihdyttävää, ja loppupäivä sitten vain tyydytetään tarvetta ja mielitekoja eli pidetään kurissa vieroitusoireita säännöllisin tupakkatauoin.

11
[/quote]

Jep. Harjoittelu tekee "mestarin"... Itse pystyn ottamaan nykyään vaikka kuinka pitkät henkoset jopa todella tuhdista marihuanasätkästä, ilmeenkään värähtämättä. Melkein kuka tahansa muu yskisi välittömästi keuhkonsa pihalle.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 17:11"]

Aito tupakantuska on vain Philip Morrisilla kun tuotteet eivät menekään enää kaupaksi eikä tuotantolaitoksia koneineen osta kukaan.

[/quote]

Moni viljelijä näkee nälkää. Ei ole töitä tupakkapelloilla. Lapsia kuolee nälkään. Kiitos vaan kun tumppasitte. Osa kärsii nyt.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 17:24"]

Olen todella ei-koukuttuva ihminen (tullut käytettyä tupakkaa, alkoholia, huumausaineita, lääkkeitä). Varsinaisia "niksoja" en mielestäni ole koskaan kokenut ja lopetin tupakoinnin siksi, etten talvella jaksanut lähteä ulos tupakille (poltin silloin puolisen askia päivässä ja lopetin kertaheitolla, en saanut mitään vieroitusoireita).

Mieheni taasen on koettanut lopettaa vuosia, hän makaa sängyssä yltä päältä hiessä, voivottelee, nukkuu, voivottelee, hikoaa ja on todella, todella tuskainen. Muutaman päivän hän aina jaksaa yrittää ja sitten lopulta sortuu.

[/quote]

Oho, karmealta kuulostaa tuo miehesi tilanne. On ilmeisesti voimakas riippuvuus hänellä, ihan biologinen eikä pelkästään psyykkinen.

ap

Voisin verrata tupakanhimoa jännitysvatsaan. Jos sulla on jännitysvatsa ja vatsa menee jännittävässä tilanteessa ihan sekaisin. Vatsa tuntuu jotenkin hellältä ja kakallakäynti auttaisi tilanteeseen. Jos mun pitää olla kauan ilman kessua, tulee just sellanen fiilis että keuhkot tuntuu helliltä ja tietää että savu jeesais siihen.

Kylläpä te olette verbaalisesti lahjakkaita kuvaamaan sitä tupakantuskaa! Ehkä tupakka vaikuttaa myös kielelliseen ilmaisuun. :)

ap

tässä olen lopetellut tupakan polttoa 4viikkoa.se pakottava tupakan saamisen tunne on kuin lievä ärtymys olisi päällä koko ajan.Lisäksi tuntuu siltä että nostaa pienen hien pintaan.Jos 3tunnin päästä sitten polttaa tupakan,siitä tulee todella hyvä tunne,aiheuttaa pienen lyhytkestoisen euforisen tunteen.Onneksi markkinoille on tullut nestemäisenä myytävää nikotiinisuihketta,ostin tätä itselle hetken mielijohteesta ja huomasin että on tehokasta.Tätä olen käyttänyt myöskin kun on tullut mielitekoa.Tavoitteena onkin yrittää siirtää tupakan himoa ajallisesti pitemmäksi kunnes toivottavasti tupakanhimo laantuu niin ettei tekisi enää mieli.Hemmetti en olisi aloittanut tupakointia jos olisin tiennyt minkälaisen riippuvuuden se aiheuttaa.

Lopuksi voisin sanoa että jos kuvittelette pystyvänne lopettamaan polttamisen kymmenen vuoden tai yli päästä kuin nappia painamalla.Haluan kertoa että olette pahasti väärässä.

Kuin tippuva hana pään sisällä. Ei fyysistä kipua vaan sellanen ärsytys joka välillä voimistuu ja laantuu. Ja sellanen tyhjä tunne. Vähän kun olis koko ajan nälkä.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 18:21"]

tässä olen lopetellut tupakan polttoa 4viikkoa.se pakottava tupakan saamisen tunne on kuin lievä ärtymys olisi päällä koko ajan.Lisäksi tuntuu siltä että nostaa pienen hien pintaan.Jos 3tunnin päästä sitten polttaa tupakan,siitä tulee todella hyvä tunne,aiheuttaa pienen lyhytkestoisen euforisen tunteen.Onneksi markkinoille on tullut nestemäisenä myytävää nikotiinisuihketta,ostin tätä itselle hetken mielijohteesta ja huomasin että on tehokasta.Tätä olen käyttänyt myöskin kun on tullut mielitekoa.Tavoitteena onkin yrittää siirtää tupakan himoa ajallisesti pitemmäksi kunnes toivottavasti tupakanhimo laantuu niin ettei tekisi enää mieli.Hemmetti en olisi aloittanut tupakointia jos olisin tiennyt minkälaisen riippuvuuden se aiheuttaa.

Lopuksi voisin sanoa että jos kuvittelette pystyvänne lopettamaan polttamisen kymmenen vuoden tai yli päästä kuin nappia painamalla.Haluan kertoa että olette pahasti väärässä.

[/quote]

Minä lopetin. En ollut edes harkinnut lopettamista, ja kerran sitten terassilla tumppasin tupakan ja mieleen tuli ajatus, että tämä jäi nyt tähän. Tuosta on yli kymmenen vuotta aikaa, ja harva haju tuntuu niin iljettävältä kuin tupakan haju.

Se, että minä pystyin tuohon, ei tarkoita sitä, että muutkin pystyisivät. Siksi en vinoilekaan tahdonvoimasta ynnä muusta. Ihmiset reagoivat eri asioihin eri tavalla.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 20:42"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 18:21"]

tässä olen lopetellut tupakan polttoa 4viikkoa.se pakottava tupakan saamisen tunne on kuin lievä ärtymys olisi päällä koko ajan.Lisäksi tuntuu siltä että nostaa pienen hien pintaan.Jos 3tunnin päästä sitten polttaa tupakan,siitä tulee todella hyvä tunne,aiheuttaa pienen lyhytkestoisen euforisen tunteen.Onneksi markkinoille on tullut nestemäisenä myytävää nikotiinisuihketta,ostin tätä itselle hetken mielijohteesta ja huomasin että on tehokasta.Tätä olen käyttänyt myöskin kun on tullut mielitekoa.Tavoitteena onkin yrittää siirtää tupakan himoa ajallisesti pitemmäksi kunnes toivottavasti tupakanhimo laantuu niin ettei tekisi enää mieli.Hemmetti en olisi aloittanut tupakointia jos olisin tiennyt minkälaisen riippuvuuden se aiheuttaa.

Lopuksi voisin sanoa että jos kuvittelette pystyvänne lopettamaan polttamisen kymmenen vuoden tai yli päästä kuin nappia painamalla.Haluan kertoa että olette pahasti väärässä.

[/quote]

Minä lopetin. En ollut edes harkinnut lopettamista, ja kerran sitten terassilla tumppasin tupakan ja mieleen tuli ajatus, että tämä jäi nyt tähän. Tuosta on yli kymmenen vuotta aikaa, ja harva haju tuntuu niin iljettävältä kuin tupakan haju.

Se, että minä pystyin tuohon, ei tarkoita sitä, että muutkin pystyisivät. Siksi en vinoilekaan tahdonvoimasta ynnä muusta. Ihmiset reagoivat eri asioihin eri tavalla.

[/quote]

kiitos

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 16:11"]Kiitos, valaisevia vastauksia!

Kukaan ei ilmeisesti kuitenkaan tunne sellaisia vieroitusoireita, joita huumeiden käyttäjät kuulemma tuntevat? Siis "pakkoa" aivan välttämättä saada tupakkaa (nikotiinia) juuri nyt, muuten hukka perii.

ap
[/quote]
Ei huumeissakaan ole tuollaisia, pois lukien joihinkin tiettyihin aineisiin todella syvän riippuvuuden hankkineet - ehkä n. 5% ns. narkkareista.

Olen polttanut 10 vuotta sitten, paljonkohan röökiaski maksaa tänään? Löytyykö vielä niitä pikkuaskeja?

On se huumemaista siinä mielessä, että tupakantuskassa voisi lähteä röökin ostoon kaatosateessa tai keskellä yötä, tai vaikka pyörällä viiden kilometrin päästä.

Ei siis juurikaan tule lähdettyä, vaikka joskus olen senkin tehnyt, mutta tarkoitan, että en esim. karkin himossa lähde vastaavia vaikeuksia uhmaten kauppaan ikinä. Tupakkaa lähden ostamaan silloinkin, kun väsyttää niin kovin, ettei mitään muuta jaksaisi. Tai 20 minuutin kahvitauolla voin käyttää 15 minuuttia tupakanostoreissuun, vaikka seisomatyössä tekisi hyvää istua.

Tupakkaan on myös aina rahaa. Jos tilillä nuorena oli kymppi monen päivän elämiseen, niin helposti heitti puolet röökiaskiin hetkeäkään miettimättä.

Jos on pitkään polttamatta ja vetää sen röökin, ihan päässä humahtaa. Sen ikään kuin tuntee verisuonissa miten se sekunneissa kiitää verenkierron mukana päähän. Saattaa ihan heittää päässä, joutuu ottamaan tukea seinästä. Ja tuntuu hyvältä. Väristys kulkee kropan läpi ja tuntee ihan siis mielihyvää, psyykkisesti ja fyysisesti.