Kamalat/oudot/erikoiset työhaastattelukokemukset -peukutusketju

kaikki ne kerrat, kun on epäsuorasti tai suorasti kyselty, toivonko jälkikasvua. tekisi mieli hankkia joku mahoustodistus.

Pyydettiin antamaan laulunäyte. Ei liittynyt hakemaani työhön mitenkään. Jäi laulaa luikauttamatta ja paikka saamatta. :D

Mulla oli taannoin eräs työhaastattelu. Kyse oli virasta, joten lakisääteisesti tuohon paikkaan täytyi järjestää haku ja haastatella eli ei voinut vain ottaa talon sisältä työntekijää. Sain kutsun haastatteluun ja haastattelijat olivat tuon jo talossa olevan työkavereita sekä hänen esimiehensä. Asetelma oli jo valmiiksi epätasa-arvoinen: tottakai tuttujen työkaverien kanssa juttelee ihan eri tavalla eikä haastattelua jännitä kuten täysin tuntemattomien ihmisten kohdalla. Tutusta ihmisestä myös haastattelijat tietävät, millainen hän on - vieras ihminen on aina altavastaajan asemassa tuttuun verrattuna.

Perus työhaastattelukysymysten sijaan kysyttiin, millaisena työkaverit pitävät sinua, arviota työkaverien kanssa toimeen tulemisesta, hankalista tilanteista työkaverien kanssa, ryhmätyöskentelytavoista tms. Haastattelussa ei otettu esille aikaisempia näyttöjä työuralta, ei kysytty ammatillisista saavutuksista tms. Haastattelu pyöri lähinnä sen ympärillä, että miten tulet työkaverien kanssa toimeen. Yksi haastattelija myös keskittyi tenttaamaan, miten tunnen paikallista ympäristöä (en ole tuolta paikkakunnalta). Olin valmistautunut vastaamaan tuota työpaikkaa koskeviin asioihin ja ottanut niistä selvää, en kertomaan jonkun paikkakunnan nähtävyyksistä ja muusta.

Tieto tuosta valinnasta tulee lähiaikoina, mutta voisin lyödä vetoa, että valituksi tulee tuo talon sisältä oleva henkilö. Niin vahvasti painotettiin työkaveruutta ja paikallisen ympäristön tuntemusta, eikä ammatilliseen osaamiseen keskitytty ollenkaan.

En tajua alkuunkaan, miksi näitä jo valmiiksi jollekin pedattuja virkoja pitää laittaa lakisääteisesti auki. Ei ole kenenkään etu ja menee vain aikaa ja rahaa hukkaan, kun lopputulos on kuitenkin tuo.

Hain parin samalla alalla olevan kollegan kanssa samaan määräaikaiseen työpaikkaan. Saavuin työpaikan pihalle ja olin kävelemässä haastattelutilaa kohti, jolloin haastattelutilan ovesta tuli ulos yksi paikkaa hakenut kollegani. Mut nähdessään ei tervehtinyt iloisesti, vaan tokaisi ”Voi V%&?u, sinäkin täällä! Nyt meni päivä pilalle.” Sain tuon paikan ja ei ole tuo kollega enää edes moikannut, jos tulemme jossain vastakkain.

Haastattelemassa oli yli 10 ihmistä. Oli työlästä pysyä perässä, että kuka kysyi ja mitä. Tajuan, että halusivat monipuolisen kuvan, mutta eikö vähempi olisi riittänyt?

Olin yksinyrittäjä, jonka ala oli luisumassa vuokratyöjättiläisten käsiin. Mikä tahansa työpaikka olisi kelvannut aluksi. Ajoin parisataa kilometriä työpaikkahaastatteluun Tampereen teknilliseen yliopistoon. Haastattelija sanoi naureskellen: "Heh heh, me vain haluttiin nähdä, millainen helsinkiläinen yrittäjä sieltä tulee tällaista heh heh viransijaisuutta hakemaan."

En tietenkään saanut paikkaa. Sijainen oli valittu jo ennen kuin muodollisuuksia järjestettiin.

Haastattelussa oli mukana psykologi arvioimassa meitä hakijoita. Psykologille ei annettu meidän työhakemuksia eli hän ei tiennyt meistä mitään. Emme myöskään saaneet esitellä itseämme haastattelun aluksi, tyyliin ”Hei, olen Essi Esimerkki, 34-vuotias opettaja Espoosta…”. Jäi kyllä mietityttämään, että oliko ihan tietoista, ettei psykologi tiennyt meistä mitään vai oliko sattunut joku unohdus paperien kanssa. Psykologi kyselikin haastattelun aikana joitakin todella perustietoja työkokemuksesta, jotka olisi ollut helposti työhakemuksista nähtävillä.

Tämä käytäntö ei ole ollut alani työhaastatteluissa lainkaan tavallinen, vaan näytöt on katsottu aina aiemmissa työpaikoissa hoidettujen tehtävien kautta:

Haastattelun lopuksi toinen haastattelijoista kysyi, onko minulla vielä hetki aikaa. Sanoin kyllä ja hän lätkäisi eteeni sivun verran sosiaaliseen mediaan/valokuvaamiseen/tietojen käsittelyyn liittyviä tehtäviä. Sanoi, että on vartti aikaa tehdä nuo tehtävät ja laittaa heille tulemaan. Painelin ovesta pihalle ja kiireessä väsäsin tehtävät kasaan. Tulin valituksi tuohon paikkaan ja jälkikäteen kuulin, että olin ainoa, joka oli osannut hoitaa tuon yhden vaativamman tietojen käsittelyyn liittyvän tehtävän.

En ymmärrä ollenkaan, miksi tuollainen tehtävänivaska piti tehdä lyhyen työpestin takia ja miksi oli mm. tuollainen tietojenkäsittelytehtävä, joka ei todellakaan ollut työn kannalta keskeinen osaamisalue eikä tuon alan koulutusta meidän alalla edellytetä.

työpaikan ylin esimies kysyi haastattelussa minulta, voisinko tanssia hänelle vihjailevasti. työ ei liittynyt tanssiin mitenkään. kuittaisin kai tuon kysymyksen jotenkin huumorilla. sain paikan ja otin sen vastaan. oli aivan hirveä työpaikka, tuo esimies oli limainen ja nar sis ti nen. tosi nuorena en tajunnut, että olisi tuollaisen kysymyksen jälkeen kannattanut vain poistua paikalta ja antaa olla. tuo kysymys kertoi paljon siitä, millainen ilmapiiri tuon miehen alaisuudessa oli. :(

Kaikki työhaastattelut on ihan olleet typeriä ja hyödyttömiä. Ei koskaan kysytä kyvyistä ja osaamisesta, katsota opiskelutodistuksia tai vastaavaa, vaan valitaan se joka osaa puhua parhaiten paskaa. Itse olen älykäs asiallinen ihminen, jonka mielestä kykyjeni pitäisi puhua puolestaan. Mutta haastattelukysymyksetkin on tyyliin "mitä huonoja puolia sinussa on". Aivan naurettavaa. Rekrytoinnin pitäisi olla kuten Jenkeissä, että vastavalmistuneista palkataan parhaisiin positioihin ne menestyneimmät ja fiksuimmat. Ei ihme, että suomalaiset firmat Ei pärjää, kun "parhaat hakijat" on nätin hymyn omaavia tyhjänjauhajia. Ja ei ihme, että työpaikkakiusaaminen rehottaa, kun näitä ilmapäitä ylennetään johtajiksi. Mieshaastattelijat on usein parempia. Kiinnittävät huomiota osaamiseen ja potentiaaliin. Naisrekrytoijat haluavat antaa paikan jollekin mukavalle hihittelijälle, mielellään sellaiselle tossulle, jota voi pomotella ympäriinsä.

Hain virkaa eräästä suuresta valtionlaitoksesta. Toisella puolella pöytää oli viisi pistäväkatseista  henkilöä, joista vain keskimmäinen puhui. Yksi ensimmäisistä kysymyksistä: "Kerro meille, miten pääsit tänne tänä aamuna. Ruotsiksi."

Toimenkuvassa ruotsin kielellä ei ollut mitään roolia, mutta näemmä haluttiin testata hermoja ja/tai virkamiesruotsin tasoa. Selvisin kyllä tehtävästä ja olin toinen kahdesta soveltuvuuskokeisiin päässeestä. Paikka meni kuitenkin sille toiselle sillä perusteella, että hän oli suorittanut asepalveluksen. Minä en ollut, koska kun minä olisin ollut sopivassa armeijaiässä, se ei ollut naisille vielä mahdollista.

Paikalla oli 3 haastattelijaa ja kysymykset oli jaettu heille eli jokainen kysyi vuorotellen. 

Olivat jostain käsittämättömästä syystä ottaneet 30 min haastatteluun varmaan 50 kysymystä ja osa kysymyksistä oli todella erikoisia/ei lainkaan keskeisiä työn sisällön kannalta. Oltiin käyty ehkä kolmasosa kysymyksistä läpi, kun yksi haastattelija sanoi, että kiva kun vastaan tiiviisti ja hoputti toista haastattelijaa ja sanoi, että jos meinataan ehtiä käymään kaikki kysymykset läpi, niin pitää kiirehtiä kysymysten lukemisen kanssa. En tajunnut ollenkaan, miksi olivat ottaneet noin paljon kysymyksiä. Olisivat suosiolla kysyneet vain olennaisimmat asiat. Haastattelu tuntui hirveältä tykitykseltä, kun lyhyessä ajassa käytiin kaikki kysymykset läpi eikä mitään tilaa vapaammalle keskustelulle ollut.

"Kuinka hyvin tunnet töölöläistä* sielunmaisemaa ja töölöläistä nuorisokulttuuria?" *paikka muutettu

Tuolla asialla ei ollut mitään tekemistä työn sisällön kanssa (kyse nuoriin liittyvästä työstä). Tuolla kysymyksellä saatiin kuitenkin kätevästi seulottua joukossa eräs työnhakija, joka sattumoisin sattui olemaan töölöstä kotoisin oleva henkilö. Itse olin Vuosaaresta ja vara-sijalle jäin.

Mä oon kerran joutunut haastattelussa sanomaan, että kun mikään kysymys ei ole koskenut osaamistani ja sitä, miksi minut kannattaisi palkata, niin kerron nyt kysymättä vastauksen tähän ja selostin perustelut, miksi minut kannattaisi valita. Kaikenlaista pikkutarkkaa tietoa kyllä kyseltiin, mutta missään vaiheessa ei tullut mahdollisuutta avata omaa osaamistaan ja työkokemustaan.

En tullut valituksi. Paikan sai henkilö työyhteisön sisältä.

Olin ryhmähaastattelussa 80-luvun lopulla. Yksi haastateltavista oli koko ajan äänessä ja toi toistuvasti esille sen, että hänen mielestään asiakaspalvelussa on olennaisena elementtinä seksuaalisuus. Hänellä oli melko voimakas ässävika, mikä jätti koko sanasta minulle lähtemättömät muistikuvat. Kaikki paikallaolijat haastattelijoita myöten räpyttelivät hämmentyneenä silmiään, kun ssekssuaalissuuss pompsahteli esille. 

Minä sain respanpaikan tuosta kesähotellista, ja tuo henkilö sai paikan onneksi ketjun toisesta kesähotellista.

Yksi haastattelija ei millään ymmärtänyt, miten saatoin hakea töitä parin tunnin päästä nykyiseltä asuinpaikkakunnaltani. Kerroin, että muuttaisimme perheen kanssa tuon haastattelupaikkakunnan lähistölle, mikäli saisin paikan. Hän oli hyvin skeptinen ja ääneen ihmetteli, olenko kovinkaan tosissani muuttamisen suhteen.

Äly hoi, kuka hakisi työpaikkaa kaukaa ja sanoisi olevansa valmis muuttamaan, jos ei ole? :D

Paikkakunnat muutettu seuraavasta:

Asun Vantaalla ja hain työpaikkaa Mikkelistä. Haastattelussa kyseenalaistettiin vahvasti, että olisin muuttamassa vakituisen työn perässä Mikkeliin, koska nykyinen työni on Vantaalla ja kerroin minulla olevan sukujuuria Oulussa ja Naantalissa. Haastattelijat epäilivät, että lähtisin kuitenkin muualle, koska minulla ei ole ennestään paikkakuntaan mitään siteitä. Tuli kyllä olo, että tähän taidettiin haluta joku mikkeliläinen.

Haastattelukysymyksistä näki kilometrin päähän, että virka oli pedattu sitä sijaisena hoitaneelle. Kysymykset olivat tätä luokkaa, käytän nyt esimerkkinä vaikka Heinolaa.

"Miten mielestäsi Heinolan kaupunki kasvuympäristönä näyttäytyy nuorten arjessa? Mitkä ovat sen erityispiireet?"

"Millaista yhteistoimintaa kehittäisit Heinolan kaupungin muiden toimijoiden kanssa nuoria varten?"

"Millaisissa paikoissa ja tilanteissa lähtisit tavoittamaan Heinolassa asuvia nuoria?"

Kysymykset olivat sellaisia, että niihin oli aivan eri asia vastata jo kaupungissa töissä olevana kuin ihmisenä, joka tietää Heinolan jotenkin. Tuossa se sijaisena tehtäväänsä hoitanut on aivan 6-0 voitolla, kun tietää paikalliset toimijat, toimitilat, tavat jne. Ei ulkopuolisena noihin kysymyksiin voinut vastata yhtä syvällisesti. Jäi jo haastattelussa olo, että tämä paikka on pedattu sijaiselle, joka tuon viran lopulta saikin.

onnistuin kaatamaan kahvini pitkin pöytää. nolotti. sain silti paikan.

Ammattialani haastattelussa saatetaan pyytää, että pitää n. 5 minuutin esitelmän jostakin ammattialan aiheesta. Joissakin paikoissa tuo aihe ja aika kerrotaan etukäteen ja saat valmistella esitelmän. Joissakin se kerrotaan paikan päällä. Yleensä nuo aiheet ovat sellaisia, että niistä selviää helposti. Tyyliä "mitä pähkinäsaaren rauha tarkoittaa ja milloin se solmittiin". Eräässä paikassa aihe oli aivan liian lavea, luokkaa "selosta 5 minuutissa Suomen historian merkittävimmät tapahtumat aikavälillä 1900-2000."