Kamalat/oudot/erikoiset työhaastattelukokemukset -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastattelukysymyksistä näki kilometrin päähän, että virka oli pedattu sitä sijaisena hoitaneelle. Kysymykset olivat tätä luokkaa, käytän nyt esimerkkinä vaikka Heinolaa.

"Miten mielestäsi Heinolan kaupunki kasvuympäristönä näyttäytyy nuorten arjessa? Mitkä ovat sen erityispiireet?"

"Millaista yhteistoimintaa kehittäisit Heinolan kaupungin muiden toimijoiden kanssa nuoria varten?"

"Millaisissa paikoissa ja tilanteissa lähtisit tavoittamaan Heinolassa asuvia nuoria?"

Kysymykset olivat sellaisia, että niihin oli aivan eri asia vastata jo kaupungissa töissä olevana kuin ihmisenä, joka tietää Heinolan jotenkin. Tuossa se sijaisena tehtäväänsä hoitanut on aivan 6-0 voitolla, kun tietää paikalliset toimijat, toimitilat, tavat jne. Ei ulkopuolisena noihin kysymyksiin voinut vastata yhtä syvällisesti. Jäi jo haastattelussa olo, että tämä paikka on pedattu sijaiselle, joka tuon viran lopulta saikin.

Omalle kohdalle osui just tällainen haastattelu - kyllä otti päähän! Olin valmistautunut haastatteluun hyvin, mutta nuo kysytyt asiat olivat sellaisia, että ne saattoi ainoastaan paikkakuntalaisena tietää. Ei kysytty mitään työpaikan toimintatavoista ja muista, joista olin ottanut selvää. Paras oli, kun yksi haastattelija vielä oikein kuittaili kysymällä, että paikkakunnastamme on olemassa sanonta X, oletko kuullut ja mitä tämä mielestäsi työn kannalta tarkoittaa. Voi v i ttu :D

parempi nyrkki p******ssä kuin asua lohjalla? :D

Tajusin juuri tätä ketjua lukiessani, että en tule saamaan työpaikkaa, johon kävin haastattelussa vähän aikaa sitten. Aiemmissa ammattialani työhaastatteluissa on aina ollut todella yleisluontoisia kysymyksiä. Jos kyse olisi opettajan työstä, niin luokkaa miten huomioit erilaiset oppilaat, mitä opetusmetodeja pitäisi mielestäsi hyödyntää enemmän jne. Tuossa työpaikassa kaikki kysymykset olivat paikalliseen kontekstiin sidottuja. Miten huomioisit Esimerkin koulun erilaiset oppilaat, mitä opetusmetodeja pitäisi mielestäsi hyödyntää Esimerkin koulussa enemmän jne. Tiedän, että tuota paikkaa haki jo tuossa työpaikassa valmiiksi oleva henkilö, joten homma on aika vahvasti hänelle taputeltu.

haastattelijat oli selvästi sopineet etukäteen roolit jokaiselle haastattelijalle. jotenkin stressasivat, että meneehän heillä suunnitellussa järjestyksessä kaikki. teki mieli sanoa, että chill and relax, ei stressiä.

Kävin haastattelussa, jossa ohimennen mainitsin etten ole tyytyväinen ruotsin taitooni. Ihan sivulauseessa, kun kerroin muista osaamistani kielistä. Mitkä eivät olleet mitenkään oleellisia tuohon työpaikkaan (liittyi siis annettuun tehtävään kuitenkin) eikä koko työpaikkailmoituksessa ollut mitään mainintaa kielivaatimuksista.

En saanut paikkaa, koska he nyt haluavat panostaa työntekijän ruotsin osaamiseen.

Itse asiassa nyt tätä ketjua lukiessa luulen, että se paikka oli jo talon sisäiselle hakijalle katsottu.

Vierailija kirjoitti:

Kävin haastattelussa, jossa ohimennen mainitsin etten ole tyytyväinen ruotsin taitooni. Ihan sivulauseessa, kun kerroin muista osaamistani kielistä. Mitkä eivät olleet mitenkään oleellisia tuohon työpaikkaan (liittyi siis annettuun tehtävään kuitenkin) eikä koko työpaikkailmoituksessa ollut mitään mainintaa kielivaatimuksista.

En saanut paikkaa, koska he nyt haluavat panostaa työntekijän ruotsin osaamiseen.

Itse asiassa nyt tätä ketjua lukiessa luulen, että se paikka oli jo talon sisäiselle hakijalle katsottu.

On todella väärin, jos kriteerejä valinnan suhteen muutetaan kesken prosessin!😠

Osallistuin korona-aikana työhaastatteluun. Menin haastattelupaikkaan maski päällä. Haastattelija sanoi, että jokainen haastateltava on tullut maski päällä paikalle, mutta haluaisivat meidän ottavan maskit pois. Sanoivat, että puheesta saa helpommin selvää ja on kivempi nähdä ihmisten kasvot ja ilmeet. Joo, varmasti on kiva, mutta elettiin pandemia-aikaa. Ei silti auttanut muu kuin riisua maski, kun ei halunnut antaa vastahankaista vaikutelmaa heti aluksi.

Miespuolinen lähiesimies tuijotti minua ulkonäköni takia suunnilleen suu auki koko haastattelun. Olin nuori nainen ikäiselleni epätyypillisessä ammatissa. Tulin valituksi tuohon työpaikkaan ja ei olisi kannattanut mennä. Tuo lähiesimies oli todella vaativa, piikitteli töissä kaikkia ja kommentoi herkästi ihmisten ulkonäköä. 

Vierailija kirjoitti:

Musta on käsittämättömän väärin, että tutut työkaverit haastattelevat myös sen oman hakijan. Pitäisi olla edes joku ulkopuolinen mukana. Tottakai ne tutut työkaverit suosivat omaansa.

Kysymysten pitäisi myös olla reiluja. Nuo yhdelle hakijalle edulliseksi räätälöidyt kysymykset eivät ole sitä kaikille.

Samaa mieltä. En koe ihmisten olevan puolueettomia tuollaisessa tilanteessa. Kysymykset on helppo laatia niin, että ne ovat juuri tutun kannalta sopivia, korostavat hänen osaamistaan tai jättävät hänen heikkoutensa sivurooliin haastattelussa. Eniten harmittaa niiden ulkopuolisten hakijoiden puolesta, jotka olisivat pätevämpiä, mutta eivät tule valituksi, koska tuo muille tuttu hakee paikkaa. Tiedostan toki, että ennestään tuntemattoman palkkaaminen on työnantajalle aina riski, mutta ei voi systemaattisesti mennä rekrytointitilanteissa aina niin, että se oman työyhteisön sisäinen hakija olisi aina hakijoista pätevin ja paras.

haastattelutilanteessa epäiltiin, että kykenisinkö sitoutumaan pitkäaikaiseen työhön, kun mulla on historiaa pätkätöistä. 

t. milleniaali, jonka ikäpolvelle pätkätyöt ovat äärimmäisen tavallisia

Mulle on kahdesti käynyt näin: paikkaan on jo valmiiksi päätetty ottaa se talossa jo oleva tyyppi, mutta lakisyistä paikka on ollut pakko laittaa julkiseen hakuun. Olen päässyt haastatteluun ja haastattelu on mennyt nappiin. Sitten jälkikäteen on tullut soitto, että valittiin se talossa oleva tyyppi vakituiseen paikkaan, mutta tein heihin suuren vaikutuksen ja haluaisivat minut tekemään määräaikaisen työpätkän heille. Eli tarjotaan määräaikaista työtä ns. tiskin alta.

Olen noissa tilanteissa aina mennyt muualle töihin ja kieltäytynyt noista "tarjouksista". Jos olen hakenut tiettyä vakituista työtä, en halua tehdä määräaikaisena jotain muuta työtä pahimmillaan pienemmällä palkalla. Ja jos oikeasti olisin tehnyt suuren vaikutuksen, niin olisin saanut sen vakituisen paikan sen jo talossa olevan henkilön sijasta. 

Vierailija kirjoitti:

Paikalla oli 3 haastattelijaa ja kysymykset oli jaettu heille eli jokainen kysyi vuorotellen. 

Olivat jostain käsittämättömästä syystä ottaneet 30 min haastatteluun varmaan 50 kysymystä ja osa kysymyksistä oli todella erikoisia/ei lainkaan keskeisiä työn sisällön kannalta. Oltiin käyty ehkä kolmasosa kysymyksistä läpi, kun yksi haastattelija sanoi, että kiva kun vastaan tiiviisti ja hoputti toista haastattelijaa ja sanoi, että jos meinataan ehtiä käymään kaikki kysymykset läpi, niin pitää kiirehtiä kysymysten lukemisen kanssa. En tajunnut ollenkaan, miksi olivat ottaneet noin paljon kysymyksiä. Olisivat suosiolla kysyneet vain olennaisimmat asiat. Haastattelu tuntui hirveältä tykitykseltä, kun lyhyessä ajassa käytiin kaikki kysymykset läpi eikä mitään tilaa vapaammalle keskustelulle ollut.

vastaavassa tilanteessa haastattelija syyllisti minua siitä, että kysymyksiä oli paljon ja enää on vain X minuuttia aikaa jäljellä. en vastannut pitkästi, muutamalla sanalla per kysymys, mutta kysymyksiä oli aivan liikaa. 

Ei ole käynyt mulle, mutta miehelleni:

Mieheni pääsi työhaastatteluun todella haluttuun paikkaan ja matkusti tuolle paikkakunnalle työhaastatteluun. Haastattelussa olivat todella tyytyväisiä, miehellä klikkasi haastatteluporukan kanssa, osaaminen oli juuri sitä mitä etsittiin ja suosittelijoillekin soitettiin vielä jälkikäteen Mies sai kiitettävät suositukset. Lopulta mies sai puhelinsoiton ja kuuli jääneensä ensimmäiselle varasijalle. Paikan oli lopulta saanut henkilö, joka oli tuolta kyseiseltä paikkakunnalta kotoisin ja viettänyt nuoruutensa tuossa paikassa, johon hakivat töihin.

Ei varmaan tarvitse sanoa ääneen, että minkä koemme olevan syy siihen, miksi juuri tuo henkilö tuli valituksi...

1. olin työhaastattelussa jonka suoritti "psykologi" ainakin niin hän väitti. kerroin että omaan korkean työmoraalin ja hän väitti ettei sillä ole työssä merkitystä. en saanut paikkaa.

2. työhaastattelussa esimies kittas lonkeroa ja kyseli työpöydän takaa. yks kamalimmista työpaikoista olin vain 2kk.

3. työhaastattelija söi lounasta ja nyökkäili tiskin takaa kun minä seisoin puodin puolella kuin asiakas ja kerroin itsestäni. en saanut paikkaa eikä harmita.

4. esimies joka haastatteli ei pyytänyt istumaan ja me molemmat seisoskeltiin ja "jutusteltiin" toimistossa. sain paikan ja häivyin heti kun määräaikaisuus päättyi. pomolla alkoi hihna luistaa yläkerrassa eikä muistanut omia työmääräyksiä ja homma alkoi maistumaan simputukselta.

olen huomannut että mitä helpompi työ sitä vakavampi haastattelu ja taas sitä vastuullisempi työ niin sitä rennompi haastattelu.

esimerkiksi puhelinmyyntiin haastateltiin kerran puhelimen kautta ja sitten vielä paikan päällä KAHDESTI. kun taas teollisuusalan työpaikassa missä ihmishenki voi lähteä pienestä virheestäkin niin 5 minuuttia kädet taskussa kuten kohta 4 kerroin.

Nää millainen-oot-tiimityössä ja työkaverien mielipiteitä haastatteluissa painottavat: Ei kukaan koskaan sanoisi työhaastattelussa, että en todellakaan tule toimeen kaikkien kans, oon vaikea ihminen ja mun kans saa helposti sukset ristiin niin, että käyttäydyn asiattomasti työpaikalla. Ei kukaan tule sanomaan, että olen muuten sitten kiusaaja vielä näin aikuisenakin, pilaan työpaikan ilmapiirin ja jään saikuttamaan, kun ei vaan huvita mennä perjantaina töihin ja työkaverit saa sit hoitaa mun työt.

En alkuunkaan ymmärrä, miksi näille muiden arvioille annetaan niin paljon paino-arvoa. Kannattaisi mieluummin kiinnittää huomiota siihen, miten ihminen on hoitanut työnsä.

Henkilöstöpäällikkö sanoi minulle neljä kertaa puolentoista tunnin mittaisen haastattelun aikana, että "kanttiinista voi sitten hakea kahvia, omakustanteisesti tietenkin". Olin ajanut nelisensataa kilometriä tuohon haastatteluun ja lähdin ajamaan takaisin heti sen jälkeen. Tuntui oudolta, että kahvimukillisesta kitsasteltiin tuossa tilanteessa.

Harmitti kuitenkin suunnattomasti, kun en saanut tuota unelmatyöpaikkaani. Jälkeenpäin ajatellen se - ehkä - oli hyvä juttu, koska vuotta myöhemmin puljun pomoporras pääsi käräjille selittämään, miksi firman eräskin Lapin-reissu meni törsäämiseksi ja rellestämiseksi.

Korona teki alani työhaastatteluihin sen muutoksen, että nykyään työhaastattelun voi hoitaa etänä, jos on pitkä välimatka ja tämä ymmärretään hyvin.

Hain vasta erääseen työpaikkaan ja haastattelukutsun ohessa luki, että suosittelisivat ehdottomasti tulemaan paikan päälle. Ymmärrän hyvin, että kaksi todella pitkän matkan päästä ollutta hakijaa ei tähän tilaisuuteen tarttunut. Aavistelivat, että eivät tulisi valituksi ja menisi matkat hukkaan.

Itse menin paikan päälle, vaikka aavistelin, että tuskin tulen valituksi. Paikkaan oli kaksi hakijaa talon sisältä. Nyt sitten odottelen tietoa, miten kävi. Lohduttaudun sillä, että vaikka toinen talon sisältä saisi paikan, niin toinen jää ilman eli meitä rannalle jääviä on useampia.

Olin haastatteluissa ja soveltuvuuskokeissa koko päivän. Lopuksi jäin potentiaalisen tiimikaverini valvonnassa tekemään viimeistä koetta. Olin saanut päivän kuluessa sen käsityksen, että hän inhosi minua. Syyksi arvelen sen, että olin ammattitaidoiltani sekä paperilla että käytännössä häntä selvästi parempi, ja oli kemiassakin varmaan vikaa. Koe vaati kovaa keskittymistä, ja tämä tyyppi keskeytti minut toistuvasti ihan turhilla jutuillaan. Hän myös sanoi, että tuo testi oli pelkkä muodollisuus, eikä siitä tarvinnut ottaa paineita.

Ja juuri nyt muuten tajusin, miksi hieman aikaisemmin päivällä pidetyssä osakokeessa oli eräs luonnetesti, jota ei vuosikausiin ole käytetty soveltuvuuskokeissa. Kokeet analysoinut psykologi hämmentyi pahasti kysyessäni siitä ja sanoi, että se oli varmaan vahingossa joutunut nippuun.

En saanut paikkaa, vaan se annettiin eräälle henkilökunnan jäsenelle.

"Kerro mitä sosiaalisen median kanavia tiedät ja mitä niistä voisi käyttää työpaikallamme?"

Vähän yksinkertainen kysymys ihmiselle, joka tekee työtään somen parissa.😄

Näitä lisää!

Minulla oli nuoruudessa stalkkeri (ennen somea) ja siitä johtuen en ole missään someissa. Eräässä haastattelussa ihmeteltiin heti aluksi että mikäs tyttönen minä olen kun "en ole olemassa" netissä. Paljastivat siinä kohtaa että olivat yrittäneet kaivella minusta asioita (laitonta työnhaun yhteydessä) ja se selvästi heitä häiritsi. Selitin että en halua kertoa asioistani nettissä kun en voi tietää kuka niitä lukee ja mitä siitä saattaa seurata. Kerroin myös että minulla on häirintä tapaus taustalla.

Jäi fiilis että tänä oli se miksi en saanut paikkaa.