Kamalat/oudot/erikoiset työhaastattelukokemukset -peukutusketju
Kysyikö työhaastattelija sinulta jotain asiatonta? Kävikö sinulla joku nolo moka työhaastattelussa? Tapahtuiko jotain odottamatonta? Listataan kamalia, outoja ja erikoisia työhaastattelukokemuksia. Yksi kokemus per viesti. Peukku ylös = kamalaa/outoa/erikoista minunkin mielestä. Peukku alas = ei tämä ole mielestäni mitenkään kamalaa/outoa/erikoista. Ap aloittaa:
Istuin työpaikkahaastattelussa paikkakunnalla, joka oli aivan eri puolella Suomea kuin mistä olin kotoisin. Kyseessä oli ryhmähaastattelu. Kesken haastattelun tajusin, että istuin samassa työhaastattelussa entisen opettajani kanssa. En tunnistanut opettajaa, kun hän oli muuttunut niin kovasti ulkonäöltä. Oli todella hämmentävä kokemus senkin takia, että sain itse lopulta tuon työpaikan.
Ap
Kommentit (82)
Uskomatonta ajanhukkaa ja outoa että yritysten omistajat ovat valmiita maksamaan näistä pelleilyistä.
Jos jo hakuvaiheessa on selvää että paikkaan on tarjolla talon sisältä ehdokkaita, ulkopuolisen mahdollisuudet tulla valituksi ovat niin olemattomat ettei maksa vaivaa edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta ajanhukkaa ja outoa että yritysten omistajat ovat valmiita maksamaan näistä pelleilyistä.
Jos jo hakuvaiheessa on selvää että paikkaan on tarjolla talon sisältä ehdokkaita, ulkopuolisen mahdollisuudet tulla valituksi ovat niin olemattomat ettei maksa vaivaa edes yrittää.
Laki pakottaa laittamaan paikan auki ja järjestämään haastattelut mm. kaikissa viroissa.
Minusta nämä varsinkin julkisen sektorin työhaastattelut voisi nauhoittaa ihan oikeusturvan kannalta.
Kerroin tämän aiemmassa vastaavassa ketjussa jo mutta oli yksi oudoimmista niin kerron uudelleen.
Olin etähaastattelussa työpaikkaa varten yrityksen hr-henkilön kanssa. Haastattelun jälkeen tuli puhelu että olin päässyt rekryn seuraavaan vaiheeseen ja sovittiin uusi haastattelu jossa tuleva esimieskin on paikalla, tämäkin siis Skypen kautta. Toinen haastattelu koitti, vastailin kysymyksiin normaalisti kunnes tuo mahdollinen esimies kysyi "Niin oletko siis valmis muuttamaan tänne paikkakunnalle x?" Hämmennyin ihan kokonaan, kun ekassa haastattelussa oli puhuttu paikkakunnasta y, sanoin sen ääneen, ja vaikutti varmasti siltä että en tiennyt mihin olin hakemassa. Kävi ilmi että se ensimmäinen paikka oli täytetty ja mut oli mulle kertomatta laitettu haastatteluun tämän saman firmaan toiseen työhön johon olin myös hakenut. Kumpikin työ olisi kelvannut mulle, olin juuri valmistunut ja valmis muuttamaan työn perässä kummallekin paikkakunnalle, mutta en tainnut saada haastattelijaa siitä vakuutettua kun ensivaikutelma oli jo annettu, eli en saanut työtä.
Vierailija kirjoitti:
Onnistuin sotkemaan vaatteeni juuri ennen haastattelun alkua. Ei auttanut kuin mennä märillä ja likaisilla vaatteilla haastatteluun. Hävetti, vaikka toisaalta oon tällainen vähän kömpelö muutenkin!
Mäkin olen ollut housut ravassa ja hikisenä haastattelussa kun päätin kävellä asemalta pari kilometriä, oli kevät ja maa märkä ja haastattelupaikkaan vei hiekkatie. Hiki tuli koska tulin pohjoisempaa talvitakki päällä, ja Etelä-Suomessa olikin huomattavasti lämpimämpää. Sen jälkeen oon mennyt taksilla jos on yhtään pitempi matka. 😄
Menin haastatteluun, jossa toinen haastateltava oli opiskellut kanssani samassa koulussa. Olin itse opintojen loppuvaiheessa ja hän valmistunut aiemmin, mutta joillakin samoilla kursseilla olimme olleet. Totesin tämän asian heti haastattelun alussa, mutta tällä "opiskelukaverilla" ei ollut minusta mitään muistikuvaa. Tuntui nololta!
Vierailija kirjoitti:
Menin haastatteluun, jossa toinen haastateltava oli opiskellut kanssani samassa koulussa. Olin itse opintojen loppuvaiheessa ja hän valmistunut aiemmin, mutta joillakin samoilla kursseilla olimme olleet. Totesin tämän asian heti haastattelun alussa, mutta tällä "opiskelukaverilla" ei ollut minusta mitään muistikuvaa. Tuntui nololta!
Mulla taas yks haastattelija totesi koko porukan kuullen heti aluksi "ja mehän tunnemmekin jo toisemme Lauran kanssa". Emme ole ikinä tavanneet livenä, olemme vain seuranneet toisiamme somessa. Minä en menisi sanomaan, että tunnen jonkun ihmisen, jos seuraamme toisiamme instassa.😅
Sanotaan, että kannattaisi työhaastattelussa esittää kysymyksiä, niin saisi osoittaa omaa tietämystään työpaikasta.
Yhdessä työhaastattelussa haastattelijat pitivät niin hirveää tahtia kysymysten kanssa, eikä aikaa kysymysten esittämiselle ollut. Heti, kun sain vastauksen sanottua niin uutta kysymystä tuli putkeen. Mietin, oliko joku tapa testata paineensietokykyä.
Haastattelun lopuksi sain lyhyesti kysyä vain yhden kysymyksen, johon vastasivat lyhyesti ja lopettivat haastattelun kiireeseen vedoten. Haastatteluun oli varattu 45 minuuttia aikaa, niin luulisi, että kysymyksille olisi tuosta edes pari minuuttia irronnut.
Kaikki kerrat kun on haettu samoihin paikkoihin opiskelukaverien kans. Jokainen toivoo toisille hyvää, mut jokainen toivoo kuitenkin itse saavansa sen paikan.
Hain kansainväliseen yritykseen hyvin matalan tason tehtävään. Kirjoitin hakemuksen, ja pääsinkin seuraavalle kierrokselle, jossa piti vastata viiteen kysymykseen videomuodossa. Koska järjestelmässä pystyi kuvaamaan videon maksimissaan kaksi kertaa (eivätkä vastaukset olleet ihan lyhyitä), niitä piti harjoitella etukäteen. Minulla meni video-osuuteen siis kevyesti pari tuntia aikaani. Sen lisäksi piti kirjoittaa jonkinlainen raportti/analyysi, joka perustui annettuun aineistoon. Toiset pari tuntia.
Ilokseni minut kutsuttiin haastatteluun, joka kestäisi koko päivän. Jouduin ottamaan silloisesta työstäni vapaata, jonka onneksi sain kuitattua saldoilla, ettei tarvinnut sentään palkatonta ottaa. Paikalla oli lisäkseni kolme muuta hakijaa, joista yksi oli ollut samassa firmassa kesätöissä. Koko päivän suoritimme erilaisia tehtäviä ongelmanratkaisusta liiketoimintasuunnitelman pohtimiseen. Kyllä, ihan junior-tason tehtävää varten.
Ihmettelin jo tuolloin, että miten heillä oli resursseja pyörittää tuollaista show'ta tuon tason positiota varten. Yksi työntekijä isännöi meitä melkein koko päivän, ja erilaisissa sessioissa pyöri ties ketä työntekijää arvioimassa osaamistamme.
Lopulta sain soiton, etten saanut paikkaa. Soittaja oli joku HR:n edustaja, jota en ollut koskaan edes tavannut. Sain perusteluiksi, että olin hyvä hakija, mutten "vaikuttanut riittävän motivoituneelta". Hämmentyneenä kysyin jotain konkreettista esimerkkiä. Kuulemma "jäi vaan sellainen fiilis". Että sellainen kiitos siitä, että olin käyttänyt kyseiseen rekryyn 12 tuntia aikaani, plus vielä matkat haastatteluun päälle, 45 minuuttia per suunta.
Ja joo, shokkikäänne – se aiemmin firmassa kesätöissä ollut sai kyseisen paikan.
Olin työpaikassa, jossa pomo oli ihan hirveä ja työntekijät voivat huonosti. Esimerkiksi omia tärkeitä menoja varten ei saanut juuri koskaan vapaata. Yleensä työnantajat ovat antaneet palkatonta vapaata, jos on pitänyt päästä esimerkiksi johonkin virastoon kesken työpäivän.
Pomo ei halunnut päästää firmaan kerran päässeitä muualle töihin, ei suostunut kirjoittamaan suosituksia ja teki osaltaan työpaikan vaihtamisen hankalaksi. Kun sain kutsun työhaastatteluun, niin valehtelin joutuvani kiireiseen hammaslääkärioperaatioon kesken päivän. Tuon syyn pomo onneksi hyväksyi. Kävin työpaikkahaastattelussa ja onneksi sain tuon paikan. En koskaan kertonut, missä olin oikeasti tuolloin "hammasoperaation" aikana ollut. Kun kerroin saaneeni uuden työn, haukkui pomo tulevan työpaikkani ihan lyttyyn ja kuvaili tulevan työni olevan mitätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta nämä varsinkin julkisen sektorin työhaastattelut voisi nauhoittaa ihan oikeusturvan kannalta.
Tämä! Pitäis myös ottaa haastattelijoiden joukkoon vähintään yksi ko. yksikön ulkopuolinen henkilö, joka pitäisi huolta, ettei tuttua hakijaa suosita.
Opiskeluaikainen tuttuni teki työpaikassa määräaikaista hommaa ja työpaikkaan avautui vakipaikka erilaisella työnkuvalla. Haimme molemmat samaa paikkaa ja kävin haastattelussa ennen häntä. Minulta kysyttiin paljon asioita ja tentattiin ihan kunnolla. Tuttuni meni jälkeeni haastateltavaksi ja hän kertoi jutelleensa tuon haastattelun ajan mukavia työkavereidensa kanssa ja naureskelleensa heidän kanssa. Ei varmaan tarvitse sanoa, kuka sen vakipaikan sai. :D
Ei ole käynyt mulle, vaan eräälle opiskelukaverille. Opiskelukaverini kutsuttiin 400 km päässä olevaan työhaastatteluun, jossa opiskelukaverini kävi päiväseltään. Puoli tuntia haastattelun jälkeen soittivat tuolle hänelle ja kertoivat valinneensa heille ennestään tutun ihmisen virkaan. Tuo henkilö oli tehnyt viransijaisuutta heillä ja oli paikkakunnalta kotoisin. Ymmärrän täysin, miksi opiskelukaverini oli tosi pettynyt. Valinta oli selvästi tehty jo ennen haastattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nämä varsinkin julkisen sektorin työhaastattelut voisi nauhoittaa ihan oikeusturvan kannalta.
Tämä! Pitäis myös ottaa haastattelijoiden joukkoon vähintään yksi ko. yksikön ulkopuolinen henkilö, joka pitäisi huolta, ettei tuttua hakijaa suosita.
Tällainen sääntö olisi erittäin helppo kiertää.
Lasten hankkimisesta on kysytty pienyrityksen haastattelussa. Kerran oli myös melko erikoinen haastattelu, olis pitänyt heti juosta koska pomo olikin sitten melkoinen ahdistelija.
Hain ulkomailla opiskellessani työtä valmentajana n. puolen tunnin pyöräilymatkan päästä kotoani. Päätin pyöräillä haastatteluun ja tietysti matkalla rupesikin satamaan ihan kunnolla. Lisäksi eksyin ja jouduin ajamaan loppumatkan moottoritien reunaa sääntöjen vastaisesti. Olisin myöhästynyt, mutta tiepartio otti minut kyytiin ja läksytyksen sijaan ajoi minut ystävällisesti perille asti. No, märät hiukset vaan ponnarille (onneksi kyseessä oli urheiluvalmentajan pesti) ja haastatteluun. Sain paikan! :D
Haastattelija totesi lyhyen tapaamisen lopuksi, että halus vaan nähdä millanen ihminen on työttömänä ja nauroi päälle.
Onnistuin sotkemaan vaatteeni juuri ennen haastattelun alkua. Ei auttanut kuin mennä märillä ja likaisilla vaatteilla haastatteluun. Hävetti, vaikka toisaalta oon tällainen vähän kömpelö muutenkin!