Millainen olo sinulle tulee kun ajattelet parisuhdettasi?

Ihan toivoton, tuntuu kuin olisi loukussa

Onnellinen ja hellä, rakastettu. Tiedän että olen oikean ihmisen kanssa, meillä on paljon yhteisiä vuosia takana (16) ja paljon vielä edessä. En voisi kuvitella parempaa.

Vähän samanlainen kuin ap:lla. Tulee onnellinen, varma ja turvallinen olo.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:15"]

Ihan toivoton, tuntuu kuin olisi loukussa

[/quote]

Mikä tuon aiheuttaa? Saatko suhteesta yhtään hyviä viboja? Ap

Onnellinen, seesteinen ja turvallinen :) Sydämessäkin läpättää, vähän kuin vastarakastuneella, ei kuitenkaan samanlaista huumaaa enää ole. Yhdessä oloa takana 4v.

Parisuhteen ajatteleminen tuntuu raskaalta, voimia syövältä möhkäleeltä vatsassa. On tuntunut jo monia vuosia.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:31"]

Parisuhteen ajatteleminen tuntuu raskaalta, voimia syövältä möhkäleeltä vatsassa. On tuntunut jo monia vuosia.

[/quote]

Mikä saa pysymään suhteessa? Mikä on kantava voima sun elämässä? Ap

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:34"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:31"]

Parisuhteen ajatteleminen tuntuu raskaalta, voimia syövältä möhkäleeltä vatsassa. On tuntunut jo monia vuosia.

[/quote]

Mikä saa pysymään suhteessa? Mikä on kantava voima sun elämässä? Ap
[/quote]
Keskityn omaan elämääni enkä odota avioliitolta enää mitään muuta kuin yhteistyötä lasten kasvatuksessa. Ja mies on ihan kätevä myös jos pitää vaikka rakentaa tai remontoida jotain. Mitään ihmissuhdejuttuja en enää yritä välillemme rakentaa ja hoidan kaikki sellaiseen liittyvät tarpeeni muiden ihmisten kanssa. Suhteessa saa pysymään käytännön asiat ja ajatus siitä, että paska avioliittokin on varmaan parempi kuin se helvetti mikä ero voisi tuon miehen kanssa olla. Ja toisaalta meillä on aika stabiili tilanne, aviomies ei aiheuta enää edes inhoa tai vihaa, eli se on ihan se ja sama punkkaako se tuossa vai ei.

Ihana, onnellinen olo. Olen onnekas, kun minulla on niin hyvä ja hellä, huomioonottava puoliso.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:41"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:34"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:31"]

Parisuhteen ajatteleminen tuntuu raskaalta, voimia syövältä möhkäleeltä vatsassa. On tuntunut jo monia vuosia.

[/quote]

Mikä saa pysymään suhteessa? Mikä on kantava voima sun elämässä? Ap
[/quote]
Keskityn omaan elämääni enkä odota avioliitolta enää mitään muuta kuin yhteistyötä lasten kasvatuksessa. Ja mies on ihan kätevä myös jos pitää vaikka rakentaa tai remontoida jotain. Mitään ihmissuhdejuttuja en enää yritä välillemme rakentaa ja hoidan kaikki sellaiseen liittyvät tarpeeni muiden ihmisten kanssa. Suhteessa saa pysymään käytännön asiat ja ajatus siitä, että paska avioliittokin on varmaan parempi kuin se helvetti mikä ero voisi tuon miehen kanssa olla. Ja toisaalta meillä on aika stabiili tilanne, aviomies ei aiheuta enää edes inhoa tai vihaa, eli se on ihan se ja sama punkkaako se tuossa vai ei.
[/quote]
Meillä aika sama tilanne lukuunottamatta mitään pettämistä. Hyviä päiviäkin löytyy ja intohimoa, mutta nää huonot päivät.. Pitää asettaa itsensä koko tilanteen yläpuolelle, koska mies on välillä niin vaikea ja lapsellinen.
Rakastan silti.
Meillä perhe-elämä pyörii oikein kivasti, on seksiä ja hellyyttä välillä, mutta näinä päivinä sitä miettii jo että onko tässä kaikki :/ Joudun välillä olemaan epäluonnollisen vahva miehen oikutteluiden takia, joskus se on enemmän nainen kuin minä ite :(

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:34"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:31"] Parisuhteen ajatteleminen tuntuu raskaalta, voimia syövältä möhkäleeltä vatsassa. On tuntunut jo monia vuosia. [/quote]

Mikä saa pysymään suhteessa? Mikä on kantava voima sun elämässä? Ap [/quote] Keskityn omaan elämääni enkä odota avioliitolta enää mitään muuta kuin yhteistyötä lasten kasvatuksessa. Ja mies on ihan kätevä myös jos pitää vaikka rakentaa tai remontoida jotain. Mitään ihmissuhdejuttuja en enää yritä välillemme rakentaa ja hoidan kaikki sellaiseen liittyvät tarpeeni muiden ihmisten kanssa. Suhteessa saa pysymään käytännön asiat ja ajatus siitä, että paska avioliittokin on varmaan parempi kuin se helvetti mikä ero voisi tuon miehen kanssa olla. Ja toisaalta meillä on aika stabiili tilanne, aviomies ei aiheuta enää edes inhoa tai vihaa, eli se on ihan se ja sama punkkaako se tuossa vai ei.

[/quote]

Voi kamala.

Meillä on ollut pitkään ongelmia mieheni kanssa ja nyt käymme terapiassa. Tällä hetkellä olemme sopineet toimivamme juuri noin kuin kuvaat, eli lakkaamme odottamasta toiselta mitään. Mietin, voiko tämä olla mikään ratkaisu ja auttaako se oikeasti siihen, että olen ja tulen aina olemaan tyytymätön siihen, jos ja kun kumppanini ei halua huomioida minua mitenkään. Olemmekohan mekin menossa kohti tuollaista tilannetta, jossa sinä olet?

Onnellinen, turvallinen, rakastettu.... Mies on (niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin) mun sielunkumppani, minulle tehty. Joskus mietin, että on harmi, että meni näin kauan, kunnes löysimme toisemme. Toisaalta, aikaisemmin en ehkä olisi ollut vielä valmis tällaiseen.

Ajattelen että olisipa kiva jos edes kerran elämässä saisi jonkinlaiseen parisuhteen kokea. Olen jo 35v joten toivo lähinnä menetetty.

Aina yhtä "kiva" lukea tällaisia ketjuja missä ylistetään puolisoa ja omaa onnea.

Te, joilla parisuhde on tällä hetkellä vain lannistava tai kuluttava asia elämässä: Muistatteko sitä ihanaa rakkauden tunnetta omaa miestä kohtaan, joka joskus sai teidät kihertelemään ja päättämään että olette yhdessä läpi tämän elämän? Miltä teidän ihastumisen tai rakastumisen aikojen muistelu nyt tuntuu? Ap

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:01"]

Ajattelen että olisipa kiva jos edes kerran elämässä saisi jonkinlaiseen parisuhteen kokea. Olen jo 35v joten toivo lähinnä menetetty.

Aina yhtä "kiva" lukea tällaisia ketjuja missä ylistetään puolisoa ja omaa onnea.

[/quote]

Tarkoitus ei ollut erityisesti ylistää eikä ainakaan pahoittaa kenenkään mieltä, anteeksi.. Ehkä sinun pitäisi alentaa kriteerejäsi tai alkaa tutustua aktiivisemmin uusiin ihmisiin? :)

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:14"]

Te, joilla parisuhde on tällä hetkellä vain lannistava tai kuluttava asia elämässä: Muistatteko sitä ihanaa rakkauden tunnetta omaa miestä kohtaan, joka joskus sai teidät kihertelemään ja päättämään että olette yhdessä läpi tämän elämän? Miltä teidän ihastumisen tai rakastumisen aikojen muistelu nyt tuntuu? Ap

[/quote]

Minulle tulee ajatus, että ei olisi pitänyt mennä niin pitkälle ymmärtämisen ja hyvään uskomisen tiellä. Osa noista ihastumisen tunteista on ollut valheellisia, eli johtunut ihan vain siitä, että olen oljenkorsiin tarttumalla kuvitellut miehen olevan paljon ihanampi kuin hän oikeasti onkaan. Jokaisessa suhteessahan näin käy, mutta minulla on tavallista parempi mielikuvitus ja olen tavallista hyväuskoisempi, joten olen mennyt paljon tavallista pidemmälle tässä.

Olin kyllä kuullut nämä "toista ei voi muuttaa" -jutut jo siinä vaiheessa kun tapasimme, mutta menin halpaan siinä kun mies itsekin kertoi haluavansa muuttua. Silloin ajattelin, että minä olen juuri niiden asioiden opetteluun hyvä tuki, koska itse osaan ne niin suvereenisti (toisen huomioon ottaminen, pitkän tähtäimen edun ajattelu lyhyen tähtäimen itsekkyyden sijaan, toisen kunnioittaminen omana, samanarvoisena ihmisenään jne.). Olen erittäin kärsivällinen ja osaan iloita pienistäkin edistysaskelista, ja katsoa sormien läpi kohtalaisen isoja virheitä jos vain on hiemankaan toivoa siitä, että ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Nyt ajattelen että ei olisi pitänyt olla.

Lopputulos kun on se, että mies on kadottanut käsityksensä siitä, kuinka suuri kuilu meidän välillämme on näissä asioissa, kuinka pahasti suhde on epätasapainossa, ja kuinka rankkaa tässä oleminen on minulle. Jos puren hammasta ja olen näyttämättä ikäviä tunteitani antaakseni hänelle aikaa kasvaa, hän kuvittelee kaiken olevan hyvin ja että kasvamiselle ei ole mitään tarvetta. Jos taas näytän todelliset tunteeni ja kerron, mitä oikeasti ajattelen hänen toiminnastaan, tämä on ilmeisesti hänelle niin paha isku ja vaikea asia sietää, että hän menee välittömästi selittelymoodiin ja selittää vaikka mustan valkoiseksi, ettei hänen vain tarvitsisi ajatella toimineensa mitenkään ikävästi minua kohtaan.

Meillä on siis täydellinen pattitilanne ja minä en tähän suhteeseen voi loppuelämäkseni jäädä, jos tämä tällaisena jatkuu. Toisaalta syytän nyt myös itseäni siitä, että olen antanut aivan liian paljon liekaa miehelle. Olen tällä tavalla itse mahdollistanut suhteen vinoutumisen ja tavallaan myös huijannut miestä pysymään siinä, koska miehelle on tullut kuva että kaikki on hyvin. Aika näyttää mihin tästä päädymme.

12

No sellainen, kun aamulla avaa kaihtimet ja sataakin rankasti. On silti lähdettävä ulos. Asialle ei voi mitään.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:52"]

Ensin tulee hyvä ja lämmin olo, sitten vähän syyllinen olo. Mieheni on niin täydellinen ja minä vähän itsekäs. Yritän hirveästi olla yhtä epäitsekäs kuin hän mutta olen luonnostani itsekeskeinen ja itsekäs, joten mikään ei tule luonnostaan. Yritän kuitenkin koko aika tehdä hänet yhtä onnelliseksi kuin hän tekee minut. Toivottavasti onnistun. 

[/quote]

Sama! :D

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:12"]

Itseni valtaa lämmin tunne, hymyilyttää ja tuntuu että kaikkea jännää on vielä edessä päin :) Tuntuu myös, että voiko olla tosi että sain tuollaisen miehen ja miten minusta onkin tullut näin parisuhde-ihminen, vähän jopa toisesta ihmisestä riippuvainen. Yhdessäoloa takana 5v.

[/quote]

Täällä sama juttu! :) Voisi olla minun kirjoittama teksti! Tosin takana vuosia yksi enemmän kuin teillä. Tällä hetkellä kaikesta tekee vielä ihanampaa se, että miehen ja mun yhteinen loma alkoi tänään ja maanantaina lähdetään matkalle :)

Surullinen, ahdistunut.