Lue keskustelun säännöt.
Millainen olo sinulle tulee kun ajattelet parisuhdettasi?
30.07.2015 |
Itseni valtaa lämmin tunne, hymyilyttää ja tuntuu että kaikkea jännää on vielä edessä päin :) Tuntuu myös, että voiko olla tosi että sain tuollaisen miehen ja miten minusta onkin tullut näin parisuhde-ihminen, vähän jopa toisesta ihmisestä riippuvainen. Yhdessäoloa takana 5v.
Kommentit (51)
Surullinen, epäonnistunut ja syyllinen olo. Syyllinen siitä, etten jaksa yhtään enää yrittää, vaikka on lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvältä :) todella hyvältä. Yhteinen tulevaisuus on suunniteltu ja haluamme samoja asioita, elämä on tapahtumarikasta muttei liian jännää. Ongelmia on toki, mutta ne eivät ole suhteessa vaan esimerkiksi raha-asioissa on joskus tiukkaa, mutta nämä yhteiset haasteet lähentävät meitä. On tarpeeksi omaa aikaa, mutta teemme myös asioita yhdessä. Seksi on mahtavaa ja läheisyyttä on. Olemme olleet 6 vuotta yhdessä enkä voisi kuvitella olevani missään muussa elämäntilanteessa (toki lottovoitto olisi aika jees..).
Hyvä olo. Pitkä suhde (35v) ja vetovoima on ja pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:14"]Te, joilla parisuhde on tällä hetkellä vain lannistava tai kuluttava asia elämässä: Muistatteko sitä ihanaa rakkauden tunnetta omaa miestä kohtaan, joka joskus sai teidät kihertelemään ja päättämään että olette yhdessä läpi tämän elämän? Miltä teidän ihastumisen tai rakastumisen aikojen muistelu nyt tuntuu? Ap
[/quote]
Lähinnä mietin, että olisi pitänyt ymmärtää silloin nuorena ottaa tosissaan ne ajatukseni, että en halua olla tämän miehen kanssa aina. Hetkittäiset rakastumishyrinät olen ymmärtänyt laittaa oikeaan kontekstiinsa - tunteehan sitä kaikenlaista ihan hormonienkin takia kun on toisen iholla ja kaikki on uutta ja jännittävää. T: se, jolla on se möykky vatsassa.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:01"]
Ajattelen että olisipa kiva jos edes kerran elämässä saisi jonkinlaiseen parisuhteen kokea. Olen jo 35v joten toivo lähinnä menetetty.
Aina yhtä "kiva" lukea tällaisia ketjuja missä ylistetään puolisoa ja omaa onnea.
[/quote]
Ei toivo ole menetetty! Mä tapasin puolisoni 39v. Olin sitä ennen ollut sinkkuna "aina" (pari muutaman kuukauden viritelmää oli ollut lähes 20 vuoden aikana). Niin vaan netistä löytyi mies, joka oli samassa elämäntilanteessa kanssani.
Nyt yhdessä 3 vuotta. Me aloitimme varovasti ja vasta reilun puolen vuoden yhdessäolon jälkeen myönsin, että tunteeni alkoivat todella syventyä. Nyt olo on rauhallinen ja luottavainen. Mitään villiä alkuhuumaa meillä ei ollut koskaan vaan rauhallisesti edettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:14"]Te, joilla parisuhde on tällä hetkellä vain lannistava tai kuluttava asia elämässä: Muistatteko sitä ihanaa rakkauden tunnetta omaa miestä kohtaan, joka joskus sai teidät kihertelemään ja päättämään että olette yhdessä läpi tämän elämän? Miltä teidän ihastumisen tai rakastumisen aikojen muistelu nyt tuntuu? Ap [/quote] Lähinnä mietin, että olisi pitänyt ymmärtää silloin nuorena ottaa tosissaan ne ajatukseni, että en halua olla tämän miehen kanssa aina. Hetkittäiset rakastumishyrinät olen ymmärtänyt laittaa oikeaan kontekstiinsa - tunteehan sitä kaikenlaista ihan hormonienkin takia kun on toisen iholla ja kaikki on uutta ja jännittävää. T: se, jolla on se möykky vatsassa.
[/quote]
Ikävä kuulla tuollaista.. Sinusta siis tuntuu, että tyydyit aikoinaan sellaiseen mieheen, joka ei kuitenkaan ollut sinulle sopiva tai jos nyt kliseisesti puhutaan, "se oikea"? Oletko suhteen aikana ihastunut muihin tai haaveillut miehestä joka veisi jalat altasi? Voiko mikään olla riittävän iso syy tyytyä elämässään keskinkertaiseen noin merkittävässä elämän osa-alueessa? Sait minut mietteliääksi, möykkyvatsainen :)
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:29"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:14"]Te, joilla parisuhde on tällä hetkellä vain lannistava tai kuluttava asia elämässä: Muistatteko sitä ihanaa rakkauden tunnetta omaa miestä kohtaan, joka joskus sai teidät kihertelemään ja päättämään että olette yhdessä läpi tämän elämän? Miltä teidän ihastumisen tai rakastumisen aikojen muistelu nyt tuntuu? Ap [/quote] Lähinnä mietin, että olisi pitänyt ymmärtää silloin nuorena ottaa tosissaan ne ajatukseni, että en halua olla tämän miehen kanssa aina. Hetkittäiset rakastumishyrinät olen ymmärtänyt laittaa oikeaan kontekstiinsa - tunteehan sitä kaikenlaista ihan hormonienkin takia kun on toisen iholla ja kaikki on uutta ja jännittävää. T: se, jolla on se möykky vatsassa.
[/quote]
Ikävä kuulla tuollaista.. Sinusta siis tuntuu, että tyydyit aikoinaan sellaiseen mieheen, joka ei kuitenkaan ollut sinulle sopiva tai jos nyt kliseisesti puhutaan, "se oikea"? Oletko suhteen aikana ihastunut muihin tai haaveillut miehestä joka veisi jalat altasi? Voiko mikään olla riittävän iso syy tyytyä elämässään keskinkertaiseen noin merkittävässä elämän osa-alueessa? Sait minut mietteliääksi, möykkyvatsainen :)
[/quote]
Siinä oli kaikenlaista aikanaan, lähinnä voi sanoa että alistuin tähän. Olen minä haaveillut monta monta vuotta jalat alta vievästä rakkaudesta ja rakastunutkin tulisesti välillä. Ne on ihan kivoja tunteita ja antavat vähän sisältöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin tulee hyvä ja lämmin olo, sitten vähän syyllinen olo. Mieheni on niin täydellinen ja minä vähän itsekäs. Yritän hirveästi olla yhtä epäitsekäs kuin hän mutta olen luonnostani itsekeskeinen ja itsekäs, joten mikään ei tule luonnostaan. Yritän kuitenkin koko aika tehdä hänet yhtä onnelliseksi kuin hän tekee minut. Toivottavasti onnistun.
Haikea. Meillä on pieniä lapsia eikä hirveästi yhteistä aikaa. Tänä kesänä on ollut eräs remonttiprojekti ajankohtainen ja mies on tehnyt pitkää päivää. Minä olen pitänyt muksut poissa tieltä ja raahannut heitä mäkkäreihin ja puuhamaihin, jotta miehellä olisi rauha työskennellä. Olisi kiva tehdä jotain aikuisten juttuja, käydä vaikka syömässä, muttei mies jaksa ajatellakaan mitään ylimääräistä, olen kyllä ehdotellut kaikkea ja tehnyt hyvää ruokaa ja leiponut kotona. Tuntuu, että hänelle riittää raksalta saadut onnistumisen elämykset. Hän onkin paljastunut erittäin taitavaksi tässä hommassa ja olen antanut työstä myönteistä palautetta. Itsestä tuntuu jo nöyryyttävältä edes ehdotella mitään, kun mies ei jaksa kiinnostua. Sinänsä pohjimmainen olo parisuhteesta on hyvä ja onnellinen, mutta olen nyt erittäin väsynyt tähän projektiin.