Lue keskustelun säännöt.
Millainen olo sinulle tulee kun ajattelet parisuhdettasi?
30.07.2015 |
Itseni valtaa lämmin tunne, hymyilyttää ja tuntuu että kaikkea jännää on vielä edessä päin :) Tuntuu myös, että voiko olla tosi että sain tuollaisen miehen ja miten minusta onkin tullut näin parisuhde-ihminen, vähän jopa toisesta ihmisestä riippuvainen. Yhdessäoloa takana 5v.
Kommentit (51)
Vituttaa ja masentaa kuinka on päästänytkin avioliiton tällaiseen tilanteeseen ja miksi ei ymmärtänyt silloin nuorena, että emme oikeasti sovi yhteen. Nyt on isot lainat ja pienet lapset, joten eroaminen on huomattavasti hankalampaa. Elämme pelkkinä kämppiksinä juuri lasten vuoksi. Arki sujuu kyllä, mutta parisuhteeksi tätä ei voi sanoa.
No ihan itse voin peiliin katsoa. Olisi pitänyt olla tarkempi ja miettiä tilannetta pidemmälle, kun ennen kuin vaimon alttarille talutin. Elämä on täynnä tiukkoja päätöksiä ja jotkut ovat vääriä. 18 vuotta yhdessä ja monta niistä naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 10:43"]
Minulle kävisi ihan hyvin tuo tilanne - omaa mielekästä tekemistä on riittävästi - eikä mihinkään liity pettämistä tms. Mutta vaimon mielestä pitäisi olla jatkuvasti yhdessä, todennäköisesti hän epäilee minun käyvän vieraissa koska seksi hänen kanssaan ei kiinnosta minua. Tunnen olevani ansassa enkä jostain syystä edes kykene eroamaan. Ahdistavaa. Maksan siitä, että en ollut itselleni rehellinen suhteen alkuaikoina ja maksan siitä että, en ole vaimolleni rehellinen nyt. Se oli se elämä...
[/quote]
Mitä tapahtuisi, jos alkaisit olla vaimollesi rehellinen? Miksi sinua ei kiinnosta seksi hänen kanssaan? Etkö siis kaipaa seksiä ollenkaan vai haluaisitko kuitenkin käydä vieraissa?
12
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:21"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:15"]
Ihan toivoton, tuntuu kuin olisi loukussa
[/quote]
Mikä tuon aiheuttaa? Saatko suhteesta yhtään hyviä viboja? Ap
[/quote]
Kaksi niin räiskyvää persoonaa, ettei konflikteilta vältytä. Sitten kun riidellään, riidellään kovaa ja kauan ja niitä haavoja sitten nuollaan pitkään. Uusi riita ja vanhat haavat revitään auki.
Kuitenkin 90% ajasta on hyvää, arki toimii ja puoliso tuntuu "omalta", siksi riipiikin, kun lähtö on usein mielessä, mutta tuntuu niin kovin hankalalta.
Yritän olla ajattelematta asiaa, mottoni on, että asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. En tiedä voiko särkynyttä kuitenkaan enää korjata, vaikka asiat muuttuisikin.
nro 2.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 10:43"]
Minulle kävisi ihan hyvin tuo tilanne - omaa mielekästä tekemistä on riittävästi - eikä mihinkään liity pettämistä tms. Mutta vaimon mielestä pitäisi olla jatkuvasti yhdessä, todennäköisesti hän epäilee minun käyvän vieraissa koska seksi hänen kanssaan ei kiinnosta minua. Tunnen olevani ansassa enkä jostain syystä edes kykene eroamaan. Ahdistavaa. Maksan siitä, että en ollut itselleni rehellinen suhteen alkuaikoina ja maksan siitä että, en ole vaimolleni rehellinen nyt. Se oli se elämä...
[/quote]
Mitä tapahtuisi, jos alkaisit olla vaimollesi rehellinen? Miksi sinua ei kiinnosta seksi hänen kanssaan? Etkö siis kaipaa seksiä ollenkaan vai haluaisitko kuitenkin käydä vieraissa?
12
[/quote]
En rakasta vaimoani enkä halua seksiä ilman rakkautta. Muista naisista tai omasta seksuaalisuudestani tiedän valitettavasti liian vähän sillä menin nuorena naimisiin ja hän on ns. ensimmäinen. Rehellisyydestä seuraisi tietty avioero mutta en kestä syyllisyyttä. Ryhdyin marttyyriksi.
Onpa tähän ketjuun osunut paljon hyviä kirjoittajia, jotka osaavat kuvata tuntojaan elävästi. =) Mulle ainakin tulee hykertelevän hyvä olo näiden onnekkaiden puolesta, meinaa ihan oikeasti kihota kyynel silmään teidän puolestanne - ja samalla näiden onnettomien möykkyä kantavien puolesta tulee suru.
Oma parisuhde on nyt ns. jatkoajalla. En osaa ajatella sitä oikein mitenkään, koska en yhtään tiedä mitä tulee tapahtumaan. Se tietysti aiheuttaa ahdistusta siinä kuin paljon muitakin fiiliksiä (surua, iloa, odotusta, menetyksen pelkoa, perhosia, mitä vaan ihanaa voi vielä tapahtua elämässäni, mitä jos elämässäni ei tapahdu enää mitään hyvää...). En oikeasti tiedä missä olen esim. kuukauden päästä, olenko suhteessa vai en. Tokikaan ei kukaan tiedä mitä tapahtuu elämässä kuukauden päästä, mutta oma elämäni on tämän suhteen nyt poikkeuksellisen avoinna. En oikein edes tiedä kumpaa haluan enemmän. Tai suurin toiveeni olisi, että asiat saataisiin korjattua (ei sisällä pettämistä tms. liian suurta), mutta toisaalta tiedän, etten voi muuttaa toista, jolloin jatkaminen on mahdotonta, jos hän ei itse halua muuttua. Itseäni olen muuttanut, luoja tietää, en halua muuttaa enempää, koska sitten kadotan minut kokonaan. Nyt olen äärirajoilla ja hänen olisi tultava lopulta vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:03"]
En rakasta vaimoani enkä halua seksiä ilman rakkautta. Muista naisista tai omasta seksuaalisuudestani tiedän valitettavasti liian vähän sillä menin nuorena naimisiin ja hän on ns. ensimmäinen. Rehellisyydestä seuraisi tietty avioero mutta en kestä syyllisyyttä. Ryhdyin marttyyriksi.
[/quote]
Oletko koskaan rakastanut vaimoasi? Entä rakastaako hän sinua? Onko teillä lapsia?
12
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:03"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 10:43"]
Minulle kävisi ihan hyvin tuo tilanne - omaa mielekästä tekemistä on riittävästi - eikä mihinkään liity pettämistä tms. Mutta vaimon mielestä pitäisi olla jatkuvasti yhdessä, todennäköisesti hän epäilee minun käyvän vieraissa koska seksi hänen kanssaan ei kiinnosta minua. Tunnen olevani ansassa enkä jostain syystä edes kykene eroamaan. Ahdistavaa. Maksan siitä, että en ollut itselleni rehellinen suhteen alkuaikoina ja maksan siitä että, en ole vaimolleni rehellinen nyt. Se oli se elämä...
[/quote]
Mitä tapahtuisi, jos alkaisit olla vaimollesi rehellinen? Miksi sinua ei kiinnosta seksi hänen kanssaan? Etkö siis kaipaa seksiä ollenkaan vai haluaisitko kuitenkin käydä vieraissa?
12
[/quote]
En rakasta vaimoani enkä halua seksiä ilman rakkautta. Muista naisista tai omasta seksuaalisuudestani tiedän valitettavasti liian vähän sillä menin nuorena naimisiin ja hän on ns. ensimmäinen. Rehellisyydestä seuraisi tietty avioero mutta en kestä syyllisyyttä. Ryhdyin marttyyriksi.
[/quote]
Oikeesti - teet väärin vaimoasi kohtaan. En mä haluaisi että mieheni on kanssani pakosta. En haluaisi rakkaudetonta ja seksitöntä liittoa vaikka itse rakastaisinkin. Aivan hirveän pahalta tuntuu ajatus että olisit puolisoni ja teeskentelisit. Kerro totuus. Se satuttaa alkuun mutta vapauttaa teidät molemmat lopulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:06"]
Onpa tähän ketjuun osunut paljon hyviä kirjoittajia, jotka osaavat kuvata tuntojaan elävästi. =) Mulle ainakin tulee hykertelevän hyvä olo näiden onnekkaiden puolesta, meinaa ihan oikeasti kihota kyynel silmään teidän puolestanne - ja samalla näiden onnettomien möykkyä kantavien puolesta tulee suru.
Oma parisuhde on nyt ns. jatkoajalla. En osaa ajatella sitä oikein mitenkään, koska en yhtään tiedä mitä tulee tapahtumaan. Se tietysti aiheuttaa ahdistusta siinä kuin paljon muitakin fiiliksiä (surua, iloa, odotusta, menetyksen pelkoa, perhosia, mitä vaan ihanaa voi vielä tapahtua elämässäni, mitä jos elämässäni ei tapahdu enää mitään hyvää...). En oikeasti tiedä missä olen esim. kuukauden päästä, olenko suhteessa vai en. Tokikaan ei kukaan tiedä mitä tapahtuu elämässä kuukauden päästä, mutta oma elämäni on tämän suhteen nyt poikkeuksellisen avoinna. En oikein edes tiedä kumpaa haluan enemmän. Tai suurin toiveeni olisi, että asiat saataisiin korjattua (ei sisällä pettämistä tms. liian suurta), mutta toisaalta tiedän, etten voi muuttaa toista, jolloin jatkaminen on mahdotonta, jos hän ei itse halua muuttua. Itseäni olen muuttanut, luoja tietää, en halua muuttaa enempää, koska sitten kadotan minut kokonaan. Nyt olen äärirajoilla ja hänen olisi tultava lopulta vastaan.
[/quote]
Tsemppiä sinulle! Meillä on juuri tuollainen samanlainen tilanne. Mies haluaisi vain elää omaa elämäänsä joutumatta opettelemaan empatiaa, välittämistä, yhteisen edun asettamista oman edelle jne. Minä olen toistaiseksi suostunut tähän, koska mies on liian solmussa ja kipsissä pystyäkseen muuhun. Mutta samalla mietin, tuleeko loppuelämämme yhdessä sitten olemaan tätä ja onko siinä minun kannaltani mitään mieltä. Melkein tiedän jo, että ei ole. Vaikka mies tuo suhteeseemme taloudellisesti ja arjen toiminnan tasolla paljon, niin se mitä eniten kaipaan, puuttuu. On aina puuttunut. Paitsi sellaisina aikoina kun mies on tosissaan yrittänyt sitä tarjota, ja tämä on (ilmeisesti) ollut pelkkää näytelmää. Ei sekään ole hyvä, en halua että toinen joutuu näyttelemään täyttääkseen odotukseni. En kuitenkaan halua sellaistakaan suhdetta, jossa minua ei kohdata emotionaalisesti. Elän mieluummin vaikka ilman suhdetta, koska silloin emotionaalisen tason yksinäisyyttä on paljon helpompi sietää.
12
Hyvä, lämmin, rakastava ja turvallinen. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja vuosi vuodelta kaikki tuntuu paremmalta. Kaikesta pystymme keskustelemaan ja seksikin luistaa vallan mainiosti. Toivon, että tämä jatkuisi tällaisena loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:08"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:03"]
En rakasta vaimoani enkä halua seksiä ilman rakkautta. Muista naisista tai omasta seksuaalisuudestani tiedän valitettavasti liian vähän sillä menin nuorena naimisiin ja hän on ns. ensimmäinen. Rehellisyydestä seuraisi tietty avioero mutta en kestä syyllisyyttä. Ryhdyin marttyyriksi.
[/quote]
Oletko koskaan rakastanut vaimoasi? Entä rakastaako hän sinua? Onko teillä lapsia?
12
[/quote]
En varmaankaan ole rakastanut, koska joku on joskus sanonut, että rakastamisen kyllä tuntee (mutta yrittänyt olen kyllä. Ehkä liikaakin). En tiedä hänestä - minusta hän lähinnä vartioi minua. On lapsia ja se tekee kaikesta vielä paljon monimutkaisempaa. En siis sano, että "valitettavasti" sillä lapset on kuitenkin se hyvä mitä tästä on tullut.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:14"]
Tsemppiä sinulle! Meillä on juuri tuollainen samanlainen tilanne. Mies haluaisi vain elää omaa elämäänsä joutumatta opettelemaan empatiaa, välittämistä, yhteisen edun asettamista oman edelle jne. Minä olen toistaiseksi suostunut tähän, koska mies on liian solmussa ja kipsissä pystyäkseen muuhun. Mutta samalla mietin, tuleeko loppuelämämme yhdessä sitten olemaan tätä ja onko siinä minun kannaltani mitään mieltä. Melkein tiedän jo, että ei ole. Vaikka mies tuo suhteeseemme taloudellisesti ja arjen toiminnan tasolla paljon, niin se mitä eniten kaipaan, puuttuu. On aina puuttunut. Paitsi sellaisina aikoina kun mies on tosissaan yrittänyt sitä tarjota, ja tämä on (ilmeisesti) ollut pelkkää näytelmää. Ei sekään ole hyvä, en halua että toinen joutuu näyttelemään täyttääkseen odotukseni. En kuitenkaan halua sellaistakaan suhdetta, jossa minua ei kohdata emotionaalisesti. Elän mieluummin vaikka ilman suhdetta, koska silloin emotionaalisen tason yksinäisyyttä on paljon helpompi sietää.
12
[/quote]
Uhh, sama juttu. Melkein itsekin tiedän, niin vaikea kuin onkin hyväksyä, että kuukauden päästä olen sinkku. Jotenkin se ei enää pelota, koska tämä asia on ollut ajatuksissa ja puheissa niin kauan, lupaukset asioiden parantamisesta yms. niin monesti kuultu, että teen tässä ihan viimeistä surutyötä eron suhteen. Joku toivonripaus vielä sinnittelee, mutta ei kauan enää. Miten sitä fiksu ihminen takertuukin niin lujasti siihen, kuinka ihana toinen oli alussa... Sen on ollut pakko olla näytelmää, koska nämä muut vuodet ovat puhuneet kaikkea muuta. Ja jos hän ei osaa sen paremmin olla parisuhteessa, niin miksi ei itse halua erota? Ei, jommankumman on tehtävä se kuolinisku, jota tässä on pitkitetty...
Tsemppiä sinullekin. =)
35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullinen, kauhea ikävä, kaipaus ja onnellisuus.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:01"]
Ajattelen että olisipa kiva jos edes kerran elämässä saisi jonkinlaiseen parisuhteen kokea. Olen jo 35v joten toivo lähinnä menetetty.
Aina yhtä "kiva" lukea tällaisia ketjuja missä ylistetään puolisoa ja omaa onnea.
[/quote]
Sama täällä, mutta olen sinua vanhempi. Ei ole ollut onnea parisuhdesaralla. Olen ajatellut, että voi kun saisi edes yhden onnellisen parisuhdevuoden tähän elämään. Olisin niin kiitollinen. Joskus voisi tehdä jotain yhdessä oman miehen kanssa, joskus voisi matkustaa jonnekin ihanaan paikkaan ja kokea jotain uutta yhdessä, voisi jakaa aamuhetket, jakaa jotain tärkeää, unelmoida yhdessä.... jne. Ei varmaan osu kohdalle, mutta toivoa en aio silti tyystin menettää.
Onnellinen se, ken rakastetun kanssa voi tehdä elämän matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, tyytyväinen, onnellinen, rakastettu. Joskus mietin, että hänen takiaan joudun "uhraamaan" joitain asioita (mm. jos ja kun mahdollisesti joudumme muuttamaan hänen työnsä vuoksi), mutta myös saan todella paljon.
Näillä fiiliksillä tulevaisuutta kohti. Joskus ajattelen, että vaikka olen monenlaisia suhteita nähnyt, niin tässä kyllä kävi todella tuuri, että hänet sain. Olen kiitollinen yhteisestä arjestamme :)
Oikein hyvä kun ajattelen ettei sitä ole.
Aika usein tuntuu lohduttomalta, välillä jopa onnettomalta. Stressaavalta, joskus ehkä voi pieni onni tuntua mutta aika harvoin.
Nyt tällä hetkellä hyvin hämmentyneeltä. En tiedä mitä tapahtuu, en tiedä mitä haluan tapahtuvan.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 10:12"]
No sellainen, kun aamulla avaa kaihtimet ja sataakin rankasti. On silti lähdettävä ulos. Asialle ei voi mitään.
[/quote]
Jos näin säällä kuvataan, niin puolipilvistä. Kiva, kun ei sada ja aurinkopaistaa vähän väliä, Pilvet antaa hetken hengähdyksen, mutta joku pilvistä on joskus saa pelkäämään sadetta ja joskus sataa räpsäyttää kuuron.
Toisaalta helteessä tulis liiankin kuuma. Ainakaan minä en jaksaisi. Eikös se jotenkin niin mennyt, että huonot hetket saa ne tavalliset hetket ja hyvät hetket näyttämään arvokkaammilta.
Yhdessä reilu 19v.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:34"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:31"] Parisuhteen ajatteleminen tuntuu raskaalta, voimia syövältä möhkäleeltä vatsassa. On tuntunut jo monia vuosia. [/quote]
Mikä saa pysymään suhteessa? Mikä on kantava voima sun elämässä? Ap [/quote] Keskityn omaan elämääni enkä odota avioliitolta enää mitään muuta kuin yhteistyötä lasten kasvatuksessa. Ja mies on ihan kätevä myös jos pitää vaikka rakentaa tai remontoida jotain. Mitään ihmissuhdejuttuja en enää yritä välillemme rakentaa ja hoidan kaikki sellaiseen liittyvät tarpeeni muiden ihmisten kanssa. Suhteessa saa pysymään käytännön asiat ja ajatus siitä, että paska avioliittokin on varmaan parempi kuin se helvetti mikä ero voisi tuon miehen kanssa olla. Ja toisaalta meillä on aika stabiili tilanne, aviomies ei aiheuta enää edes inhoa tai vihaa, eli se on ihan se ja sama punkkaako se tuossa vai ei.
[/quote]
Minulle kävisi ihan hyvin tuo tilanne - omaa mielekästä tekemistä on riittävästi - eikä mihinkään liity pettämistä tms. Mutta vaimon mielestä pitäisi olla jatkuvasti yhdessä, todennäköisesti hän epäilee minun käyvän vieraissa koska seksi hänen kanssaan ei kiinnosta minua. Tunnen olevani ansassa enkä jostain syystä edes kykene eroamaan. Ahdistavaa. Maksan siitä, että en ollut itselleni rehellinen suhteen alkuaikoina ja maksan siitä että, en ole vaimolleni rehellinen nyt. Se oli se elämä...
[/quote]
Nai vaimoasi niin, että "aivot lentää pihalle" vähintään kerran viikossa, niin kyllä se siitä rentoutuu. Haluaa tottakai huomiota, jos et hänelle seksiä anna. Sanoisin, että oma syy, kun olet parisuhteessa, mutta kuitenkin pihtaat. Tuo on väärin vaimoakin kohtaan. Hommaa hänelle/tai anna lupa hommata edes rakastaja jos et mitenkään itse kykyne henkisten tai fysisten syiden vuoksi. Oletko ollenkaan ajatellut, että se vaimo saatta himoita just sua, mutta ei saa vaikka naimisssa on.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:34"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:31"] Parisuhteen ajatteleminen tuntuu raskaalta, voimia syövältä möhkäleeltä vatsassa. On tuntunut jo monia vuosia. [/quote]
Mikä saa pysymään suhteessa? Mikä on kantava voima sun elämässä? Ap [/quote] Keskityn omaan elämääni enkä odota avioliitolta enää mitään muuta kuin yhteistyötä lasten kasvatuksessa. Ja mies on ihan kätevä myös jos pitää vaikka rakentaa tai remontoida jotain. Mitään ihmissuhdejuttuja en enää yritä välillemme rakentaa ja hoidan kaikki sellaiseen liittyvät tarpeeni muiden ihmisten kanssa. Suhteessa saa pysymään käytännön asiat ja ajatus siitä, että paska avioliittokin on varmaan parempi kuin se helvetti mikä ero voisi tuon miehen kanssa olla. Ja toisaalta meillä on aika stabiili tilanne, aviomies ei aiheuta enää edes inhoa tai vihaa, eli se on ihan se ja sama punkkaako se tuossa vai ei.
[/quote]
Minulle kävisi ihan hyvin tuo tilanne - omaa mielekästä tekemistä on riittävästi - eikä mihinkään liity pettämistä tms. Mutta vaimon mielestä pitäisi olla jatkuvasti yhdessä, todennäköisesti hän epäilee minun käyvän vieraissa koska seksi hänen kanssaan ei kiinnosta minua. Tunnen olevani ansassa enkä jostain syystä edes kykene eroamaan. Ahdistavaa. Maksan siitä, että en ollut itselleni rehellinen suhteen alkuaikoina ja maksan siitä että, en ole vaimolleni rehellinen nyt. Se oli se elämä...