Pitääkö erota jos ei rakasta puolisoaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi piti valita sellainen puoliso josta ei tykkää.

Jos tykkäsi aiemmin, mutta ei enää ?

Mäkin tykkäsin vielä 10 vuotta sitten ryypätä ja rellestää, mutta en enää.

Vierailija kirjoitti:

Aika kamalaa olla suhteessa jos ei ole mitään tunteita puolisoaan kohtaan eikä toisesta huolehtimisen halua. Kyllä minulla aika äkkiä tulee ikävä puolisoani kun on viikon pois kotoa. Hänellä voi tulla lyhyitä työreisuja kotimaahan ja onneksi ei ole enää pidempiä ulkomaan työreisuja kuten suhteemme alkuaikoina oli että olin kuukausiakin yksin. En pärjäisi ollenkaan ilman häntä ja järkyttävin uhkakuva olisi jos joutuisin yksin elämään. 

Tuo on muuten aika tärkeä juttu tuo toisesta huolehtimisen halu. Ilman sitä arki on tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaveri, joka eroaa aina miehestään, kun tuntuu siltä, ettei enää rakasta. Nyt on neljäs mies menossa ja ikää on 64 vuotta. Kaverini sanoo, että ei osaa elää ilman rakastumisen tunnetta. En voi kuin sääliä häntä. Onneksi teki vain yhden miehen kanssa lapsen.

Kun meni naimisiin tämän viimeisimmän kanssa, sanoin, että tiedäthän, ettei niiden kaikkien kanssa naimisiin tarvitse mennä. Ei puhunut yli vuoteen minun kanssa.

Jos hän vain nauttii häistä rakkaudenhuumassaan. Eräs useamman kerran naimisissa ollut iäkäs mies kertoi, että häät ovat hänestä kaiken huipentuma, sillä silloin "saa toisen".

Mitäpä nämä toistuvat liitot ovat sinulta pois? Ei ihme, jos kavwri otti sinuun etäisyyttä.

Minä vain neuvoin kaveria, ettei jokaisen petikaverin kanssa tarvitse mennä naimisiin. Sitten kun kaveri leppyi, myönsi hän itsekin, että olin oikeassa. 

Jos puolisoaan ei enää rakasta ja suhde on perustettu rakkaudelle, mielestäni puolison kuuluisi siitä tietää. Hän tekee sitten oman valintansa siitä, että haluaako elää rakkaudettomassa suhteessa.

Jotenkin sitä tuntuu ihmisiltä unohtuvan, että on olemassa erilaisia suhde muotoja, mutta niistä päätetään yhdessä ja osapuolien tulee olla tietoisia suhteen liittyvistä muutoksista.

Avio/avoliitossa on yleisestikin erilaisia kausia. Monesti pienten lasten aikana suhde väljähtyy helposti, jos sitä ei yritetäkään hoitaa eli pitää yllä. Puolisoonsa voi rakastua uudelleen montakin kertaa, mutta siihen pitää olla sitä tahtoakin. Näin on minullekin käynyt.

Minkä ikäinen lapsi, ap? Kuulosti siltä, että ongelma on oman aikasi puute. Yrittäkää sopia vaikka kalenterin kanssa oma aikasi ja miehesi oma aika. Sitten vaan poistut kotoa tuolloin. Kova kovaa vastaan. Muutos lähtee myös sinusta.

Jos olet henkisesti väsynyt ja uupunut, niin toista on vaikea rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi, ap? Kuulosti siltä, että ongelma on oman aikasi puute. Yrittäkää sopia vaikka kalenterin kanssa oma aikasi ja miehesi oma aika. Sitten vaan poistut kotoa tuolloin. Kova kovaa vastaan. Muutos lähtee myös sinusta.

Jos olet henkisesti väsynyt ja uupunut, niin toista on vaikea rakastaa.

Joo, juuri tästä on kysymys. Lapsi on kohta 5 ja minulla ei sen viiden vuoden aikana ole ollut juuri koskaan omaa aikaa... ainakaan kylmään vuodenaikaan. Kesällä sentään saan olla joskus pihalla rauhassa.

Olen vähän sellaista ahkeraa kynnysmattotyyppiä, jos jotain tarvitsee tehdä eikä mies ryhdy toimeen, minä teen sen. Joka sitten helposti johtaa siihen että teen kaiken koska hän on taas aika laiska. Ja jos omaa aikaa ottaa väkisin ahdistaa vaan sitten se koko aika, mietin teinkö väärin ja vilkuilen kelloa että joko pitää mennä takaisin. Ja kun minä haluaisin vain tehdä vähän aikaa omia juttuja kotona, en lähteä minnekään metsään piiloon kökkimään. Yleensä on paha mieli sen jälkeen kun olin taas niin vaivaksi ja yritän hyvitää sitä koko viikon olemalla ahkerampi.

Kun sitten lapsi saadaan hoitoon sen pari kertaa vuodessa ja mies haluaa silloin viettää omasta mielestään laadukasta parisudeaikaa (eli seksiä koko ilta) niin kyllähän se tekee katkeraksi. Hyvä se on siinä haluta laadukasta parisudeaikaa kun saa olla yksin 10 tuntia päivässä. Ja minä en koskaan. Jos kieltäydyn, molemmilla on paha mieli. Jos en, vain minulla on. Arvaatte jo varmaan kumman tällainen vässykkä valitsee :(

Eilen illalla taas keskusteltiin tästä... Joka kerta menee samoin. Mies sanoo että ymmärtää ja hyvä että sanoin, suhtautuu vähän kuin sanoisin ekaa kertaa. Sitten ehkä vie lapsen ulos tunniksi seuraavana päivänä ja asiat palaa ylihuomenna ennalleen. Ikävä kyllä odotukset ei ole tässä vaiheessa enää korkealla. Vaikea rakastaa kun tuntuu että olen hänelle tärkeä vain siksi että ruokin, siivoan, hoidan lapsen, käyn kaupassa ja annan seksiä. Mutta hän ei tunnu välittävän siitä mitä oikeasti haluan.

Vastoinkäymiset pitää voittaa. Keskustella, antaa anteeksi jos vaikka lapsia, heidän etu ensisijaisesti. Sitten ajan kanssa varmaan kaikki lutviutuu kohdalleen. Ei pidä olla liian itsekäs. Et sinäkään varmaan ole täydellinen. Avioliiton voi pelastaa keskustelemalla ongelmista rai tapahtuneista asioista. Älä tuhoa lastesi tulevaisuutta! 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä!

Mitä sitä toista pitää " pussissa " pitää Siinä Luulossa , että häntä Rakastetaan!

Eli Pitää Erota ! Oli miehes sitten , tyhmä luuseri , meni Hyvä uskoisena kanssasi Aikoinaan Naimisiin kun rakastu sinuun!

Kerran toisin päin , Nainen oli Petollinen" linssiin vetäjä "

Harhaan johtava .!

taidat linssiin vetäjä harhaan johtava nyt puhua itsestäsi

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi odottaa sen alkuhuuman ohitse mentyä ja jos ei sen jälkeen tunne mitään toista kohtaan niin suhdetta on väärin jatkaa. Alkuhuumassa on epärealistiset kuvitelmat toisesta ihmisestä ja kun alkaa arki koittamaan ja tuntemaan toisen paremmin niin kaikki kuvitelmat voivat kadota.

Totta. Mutta: mainitsemaasi alkuhuumaan kuuluu valitettavasti (tai: onneksi, jos ajattelee tilastoja) se pesänperustamisvietti. Siitäpä koko ongelma tuleekin! Tehdään se pesä, valitaan rakastuneena huonekalut ja verhot ja halutaan pian se rakkauden hedelmä, yhteinen lapsi siihen, kruunaamaan eloa. 

Te ette edes tiedä mitä Rakkaus on...

Eli sulla on laiska ja mölö mies, joka ei välitä sinusta, eikä lapsestakaan. Muuten tekisi aidosti kaikkensa, että sinulla ja lapsella olisi hyvä olla, ja ottaisin oman osuutensa perheen hoitamisesta ihan ilman muistutteluja.

Vähemmästäkin rakkaus kuolee. Olet nyt piikana siellä kotona ja sulla on miehen ja lapsen sijaan kaksi huolettavaa lasta.

Miehelle tärkeintä on siis oma kiva ja oma muna? Sitähän tuo on miehen käytöksen perusteella. Käytös on osa kommunikaatiota, ei pelkästään se mitä sanotaan tai luvataan.