miksi vaimoni esittelee facebookissa kaiken?
Hämmentää hieman, kun menin naimisiin ja vaimo sanonut jo reilun kuukauden aviossa olon jälkeen monta kertaa että oli virhe menä naimisiin, tarvitaan eri kumppanit, mä jätän sut, lähtikin jo kerran pois, kertoo ettei kunnioita mua ja näyttää sen teoillaankin. Mutta se mikä ihmetyttää, on se että Facebookin ja istagramiin, joiden käyttö hänelle viekin ison osan yhdessäolo ajasta mme, hän lähettelee tuon tuosta hääkuviamme, kihlauskuvia, kuvia tekemistäni yllätyksistä yms. Ja tekstit on aina tyyliin "love" happiness" ja sydämiä ja kaikki siellä kirjoittelee kommentteja kuinka kaunis hän on tai kuinka KAUniita olemme yhdessä ja onnea ja rakkautta ja siellä hän kiittelee ja lisäilee taas... Mutta näin miehen näkökulmasta en nyt tajua tätä, miksi se on näin, kun tosielämässä hän käyttäytyy niin että on romanttiset fiilikset tosi kaukana ja tuskin puhuukaan mulle kuulumisten kyselyn lisäksi, paitsi kertoessaan mitä hän haluaa, monologeja silloin puoli tuntia ja sit taas instagrammiin..tätä en vaan ymmärrä että mitä tää oikein meinaa? Hän sanonut ettei oo onnellinen ja masentunut ja kaikki ollut virhe ja ymmärtää väärin ja huutaa ja häipyy tuon tuosta mutta sitten nettijutut niin tärkeitä ja siellä meidänkin yhdessäoloa mainostaa ja on niin rakastunutta!? Eikai se niin mua kummastuttais jos ois oikeastikin niin asiat mutta nyt lähinnä hämmentää
Kommentit (53)
Vasta kihlauksen jälkeen muuttui, ja olin siinä vaiheessa jo antanut sanani ja tosiaan ei ehditty kuin 10 päivää viettää yhdessä ennen tätä lupausta niin ymmärtäähän sen. Mutta pahasti kyllä vaikuttaa persoonallisuushäiriöltä :(
Hän itse sanoi tässä hiljan, että tietää oleavansa vaikea persoona. Ei kyllä tietysti puhunut etukäteen tästä vaikka kieltämättä aistin samoja teemoja jo ensi tapaamisella kuin edellisessä naistuttavuudessa joka hakeutuikin sitten terapiaan epävakaan persoonallisuuden takia kun asiaa selviteltiin. Eli ihan itse tähän veneeseen oon hakeutunut ja kosinut mutta nyt vaan pitäis keksiä miten auttaa häntä ja itseäni siinä samassa. Hänelle tosi tärkeää hänen tulevat lapsensa, siitä puhuu kokoajan, mitä kaikkea on oltava jotta hänen tulevat lapsensa saavat kaiken parhaan mahdollisen elämän jne. Mutta tottapuhuen, se että asuttaisko nyt kuinka hienon yliopiston vieressä ei välttämättä ole niin oleellinen tekijä mahdollisten lasten onnellisuudelle kuin äidin mielenterveys. Joten oon ajatellut että lapsia en harkitsekaan ellei käytöshäiriöt ratkea koska ne vaikuttaa kaikkein haitallisimmin. Sen takia oon miettinyt että toisin vaimon suomeen asumaan että pääsisi terapiaan terapiaan.
Mieheni sisko tekee ihan samaa..uusi tupa on kuvattuna joka nurkasta ja oma kuva päivitetään joka kuukausi..joka asia ja tekeminen mainostetaan..saa nähdä koska kuvaa navettansa ja lehmät..eri työvaiheet ym..lapsellista itsensä korostamista!!
Mä oon miettinyt että kuinkahan tehokasta moinen psykoterapia on, vai pitäiskö koittaa jotain järeämpiä keinoja. Kun kerran kieroon on kasvanut niin oikaista pitäisi. Tietysti suomeen muutto vois jelpata, ei ois enää mahdollisuutta juosta vanhemmille ku kiukuttaa ja muutenkin ois enemmän altavastaajana ja ehkä siinä vois vähän nöyryyttäkin elämää kohtaan kehittyä. Mut toisaalta, yhtälailla se ois sitä skypellä kotiin soittelua ja instagrammeja. Yksi idea joka viis auttaa, jos veisin meidät puoleksi vuodeksi autiolle saarelle, josta ei voi soittaa eikä paeta, siellä olisi opittava kohtaamaan itsensä ja toinen toisemme, ymmärtäisi konkreettinen kokemus kuinka yhteinen hyvä on tärkeämpi kuin itsekeskeinen hyvä koska siellä ei yksin pärjää kovin hyvin. Aika ekstremeä ja vaikea voi olla toteuttaa kun vanhempansa ovat niin suojelevaisia mutta ideana loistava?
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 16:09"]
Mä oon miettinyt että kuinkahan tehokasta moinen psykoterapia on, vai pitäiskö koittaa jotain järeämpiä keinoja. Kun kerran kieroon on kasvanut niin oikaista pitäisi. Tietysti suomeen muutto vois jelpata, ei ois enää mahdollisuutta juosta vanhemmille ku kiukuttaa ja muutenkin ois enemmän altavastaajana ja ehkä siinä vois vähän nöyryyttäkin elämää kohtaan kehittyä. Mut toisaalta, yhtälailla se ois sitä skypellä kotiin soittelua ja instagrammeja. Yksi idea joka viis auttaa, jos veisin meidät puoleksi vuodeksi autiolle saarelle, josta ei voi soittaa eikä paeta, siellä olisi opittava kohtaamaan itsensä ja toinen toisemme, ymmärtäisi konkreettinen kokemus kuinka yhteinen hyvä on tärkeämpi kuin itsekeskeinen hyvä koska siellä ei yksin pärjää kovin hyvin. Aika ekstremeä ja vaikea voi olla toteuttaa kun vanhempansa ovat niin suojelevaisia mutta ideana loistava?
[/quote]
Kyllä sinäkin kuulostat täysin tärähtäneeltä. Tänne vaan epävakaa muija kauas sukulaisistaan ja sellaiseen asemaan, että olisi altavastaajana. Mikä tämä tällainen suhde oikein on? Sua varoitettiin jo miljoona kertaa ennen tätä liittoa, että tämä ei tule toimimaan ja vieläkin täällä uliset.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 10:32"]Ei sun vaimo oikein tiedä itsekään mitä tekee ja mitä haluaa. Kuten sanoi, on masentunut. Masentunut ei käyttäydy aina ihan selkeästi..
[/quote] Kyllä tuollaisissa tapauksissa on se kulissien ylläpitäminen eikä masentuminen. Tiedän (valitettavasti) aika paljon köyhiä ja rikkaita ja onnettomia joilla menee huonosti suhteessa, rahat ei riitä mutta silti kaikkea on ostettava ja saatava. Mutta kyllä Facebookissa ja instagramissa nähdään se toinen puoli jossa hehkutetaan kaikkea suhteesta uusiin vaatteisiin ja kaikilla on jokaisessa kuvassa hastagilla #onnellinen #siunattu #rakastan elämääni # olen rakastunut #naimisissa #murun kanssa #laatuaikaa #kiitollinen Harmi etteivät kaikkien tuttuni instagramin seuraajat ja tykkääjät tiedä sitä tarinan oikeaa laitaa. Kulissit pystyssä vaikka miten huonosti menisi ja veloissa olisivat
Ai tää on se sama tyyppi joka valitti siitä onnenonkija-kihlatustaan.. Onko teillä edelleenkään seksielämää? Vähän oudolta on kuulostanut tuo teidän "avioliitto"..
Mua oksettaa koko Fb, Instagram, Twitter, selfie ym. narsistien kokoontumisajot kulttuuri. En ole niihin liittynyt enkä liity. Minä joko soitan puhelimella, tekstaan tai meilaan. Jos ne ei kelpaa, saa olla kelpaamatta. Sosiaalinen media tekee ihmisistä itsekeskeisiä pellejä.
Miksi toisit vaimoon Suomeen terapiaan? Eikö hänen olisi helpompaa puhua asioista omalla kielellään? Toisekseen, onneksi teille ei kovin helposti lapsia tule, vai joko on seksi alkanut kiinnostaa? Aloituksesta päätellen ei. Mutta mitä jos toisit itsesi Suomeen selvittämään omat ongelmasi ja jättäisit vaimon selvittämään omansa? Kun ei tuo nyt taida toimia.
Sun vaimolla on paha someriippuvaisuus. Riippuvainen siitä huomiosta mitä sieltä saa, niillä on tapana kehua ihan yltiömäisesti ja saada toinen tuntemaan itsensä joksikin julkkikseksi ja malliksi. Hänellä on siis jo hämärtynyt todellisuudentaju. Sun pitää saada se pois sieltä takaisin todellisuuteen. Pois netti ja kännykkä ja ulkoilemaan luontoon. Some on syöpä.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 11:03"]En tiiä tosta somekäytöksestä kun oon itse hiljainen ja harvakseltaan somettaja, mutta kyllä mulla häitten jälkeen rintaa salpas pienemmistäkin erimielisyyksistä ja aina dramaattisuuksissani puhisin että häät oli virhe ja eri kumppanit tarvitaan. Parin kuukauden kuluttua hälveni moiset, ihan oikean ihmisen kanssa menin naimisiin ja vuosien tuntemisen jälkeen. Oli vain alkupaniikki.
[/quote]
Kuulostaa että rituaali nimeltä avioliitto vaikuttaa ihmisiin enemmän kuin ajattelisi. Jotakin menettää itsessään.
Täh? Olinko tosiaan ainoa joka tunnisti tämän naisen kirjoittamaksi?
Naisen, jota ärsyttää suunnattomasti jonkun facebook-kaverin hääkuvat yms. onnen hehkuttaminen ja haluaisi uskoa että ei niillä oikeasti niin hyvin mene.
Koska olemme naimisissa ja se on asia joka on, oli siitä mitä mieltä tahansa. Silloin pitäis vaan parhaansa tehdä että muuttuisi iloksi.