Seurustelu on kaiken pahan alku
Seurustelu miehen kanssa on kaiken pahan alku. Niin kauan, kun miestä vain tapailee ja ilmaisee miehelle, ettei seurustelu todellakaan kiinnosta vaan on mukana vain hauskanpidon ja seksin vuoksi, mies tekee kaikkensa, että saisi seurustelusuhteen. Näin on käynyt minulle jo kolme kertaa, vaikka aina vältän, ettei seurustelusuhdetta muodostuisi (kunnes rakastun itsekin). Tapailu on mahtavaa: mies panostaa yhteiseen aikaan, seksi on usein upeaa, saa kehuja, kannustusta - mitä vain!
Mutta kun seurustelu alkaa, alkaa alamäki: ensinnäkin tulee velvollisuudet. Oletkon velvollinen (ainakin jollain tasolla) raportoimaan menoistasi ja tekemistäsi. Seksi muiden kanssa yleensä kielletään tässä vaiheessa ja samalla miehen antaman seksin laatu heikkenee, koska miehen ei enää TARVITSE panostaa. Samoiten muukin panostus vähenee - eihän sille enää ole tarvetta. Pian huomaat olevasi kuin villasukat: mukavat laittaa jalkaan koti-illoiksi. Sillä sekunnilla, kun suostut seurusteluun, muista naisista tuleekin niitä kiinnostavia ja jännittäviä, kun itse joutuu olemaan sitten se "tyttöystävä".
Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, ettei mies yleensä anna mitään, miksi seurustelusuhde kannattaa muodostaa. Lähinnä mukaan tulee velvollisuuksia ja laiskistunut mies.Mitä pidemmälle seurustelu menee - kuten nyt vaikka yhteenmuuto - sitä enemmän huomaat olevasi joko äiti tai kodinhoitaja ainakin jollain mittapuulla tai asteella. Mies taas haaveile jo uusista valloituksista. Todella masentavaa.
Miten olette tämän ratkaiseet? En kuitenkaan osaa estää itseäni rakastumasta, jos mies on ihana siinä tapailuvaiheessa. Huomautan vielä tässä vaiheessa, että panostan itse suhteeseen ja mieheen hyvinkin paljon koko suhteen ajan. Varmaan turha huomauttaa, että avioliittoa en tule solmimaan IKINÄ.
Kommentit (13)
Totta! Ja avioliitto viimeistään pilaa kaiken.
En ole koskaan ajatellut, että tapailu ja seurustelu olis eri asioita. Aina oppii.
4, opi se nyt. Nykyään tapailuvaihe voi olla myös sellainen jossa muitakin nussitaan, koska mitään ei ole sovittu.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 21:24"]
En ole koskaan ajatellut, että tapailu ja seurustelu olis eri asioita. Aina oppii.
[/quote]
Onhan ne. Tapailee jotain = tavataan aina välillä, ei ole tilivelvollinen mistään. Ei myöskään ole velvotteita yksiavioisuuteen tai muuhunkaan.
Seurustelu = päätetään olla yhdessä. tehdään ns. parisuhdesäännöt (ketä saa panna vai saako ollenkaan). Tulee jonkin tason raportontivelvollisuus "mitäs tänään teet" "meen annan kanssa kahville" jne jne.
On muuten täyttä skeidaa, ettei mies halua suhdetta naisen kanssa, joka haluaa seksiä. AINA, kun mulla on ollut seksisuhde ja olen sanonut miehelle, etten ole seurustelutyyppiä, en tarvitse seurustelusuhdetta enkä viihdy oikein sellaisissa, mutta tykkään kyllä seksistä - > mies haluaa seurustella vähän ajan päästä.
Ai, mulla on varmaan helmi miesystävä, kun seurustelun alettua alkoi todella panostaa ja edelleen yhtä paljon tai enemmän. 1,5 vuotta seukattu, sitä ennen tunnettiin vuosi.
Olen ollut toistakymmentä vuotta avoliitossa, mutta ei tässä olla mitään parisuhdesääntöjä tehty. Me siis näköjään tapaillaan. Aina oppii.
No kyllä mun mielestä pitää tehdä säännöt. Kai teillä nyt on jotain sääntöjä? Saako nussia muita, onko porno ok, käykö stirppibaarit? meillä on ainakin keskusteltu kaikki oleelliset jutut suhteen alussa, niin ei tarvitse myöhemmin pohtia ja miettiä, kun ei todellakaan ole itseselvää ihmisille tuollaiset asiat. Meillä esimerkiksi saa harrastaa yhdenillan juttuja(kin) muiden kanssa.
Niin, olen avioliitosta erottuani törmännyt tuohon samaan ja päättänyt, että seurustelu ei ole minua varten. Ja yksi mikä ottaa päähän, on se kun olen seurustellut kahden etäisän kanssa ja itse olen lähivanhempi, niin miehet olettaa, että minun luokse voi tulla yökylään aina kun siltä tuntuu, kysymättä, kun kuitenkin olen kotona. Mutta jos omat lapseni eivät ole kotona ja tahtoisin tehdä jotain yhdessä, niin sepä ei olekaan niin itsestään selvää. Aionkin jatkossa tehdä niin, että tapailen mukavia tyyppejä silloin kuin itselleni sopii, enkä tuo niitä kotiini lainkaan, saati sitoudu yhteen.
Päätin lopettaa vehtailun miesten kanssa kokonaan kun siitä ei näytä tulevan mitään, ei seurustelusta eikä tapailusta.
Miksei tästä puhuta enempää, koska näinhän se on!!
Mä päätin jättää miehet omaan arvoonsa. Aina tulee liian hankalaa.
Ite olen kanssa huomannut, että kun seurustelu ei mua todellakaan kiinnosta, mies haluaa suhteen.