Jatkuvaa taistelua laihduttamisen kanssa, en jaksa enää

Ei ole noin vakavaa ylipainoa, mutta tuttua tuo ettei paino putoa. Itsekin saan pudotettua kovalla työllä 3-5 kiloa, mutta alemmas ei mene. Ylipainoa noin 20 kiloa.

Tunnen tuskasi. Ite olen painanut joskus jopa 45 kg. Nykyään painan sen 50kg . Ja silti olen niin laiha. Olen kuullut laihuudestani paljon, niin paljon että se vei nuorempana itsetuntoni. Nykyään se ei ole enää niin huono ja tulen kyllä laihuuteni kanssa toimeen, mutta joka päivä kun näen itseni peilistä ja nuo laihat jalat ja kädet niin tunnen sellaista ällötyksen tunnetta. En onneksi kuitenkaan enää piiloudu kesät ja talvet pitkähiasiin ja 4 välihousuihin farkkujen alle jotta jalat näyttäisivät paksummilta. Yläasteella ja ammattikoulussa vielä käytin paidankin alla kahta toppia. Nykyään olen 25-vuotias ja en vaan liho. Syön paljon ja monesti päivässä ja syön aika paljon hamppareitakin mutta en tiedä miksei ne näy missään... en kestä tätä

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 20:38"]Ylipainoa on 50kg, ahmimishäiriö myötävaikutti asiaan vuosia ja siksi alunperin lihoinkin normaalipainoisesta sairaalloisen lihavaksi. Häiriöstä pääsin eroon vuosien työskentelyn tuloksena, mutta en ole onnistunut laihtumaan kiloakaan.

Ja tiedättekö mitä? Minä olen aivan korviani myöten täynnä koko aihetta! TIEDÄN, että verenpaineeni on koholla ja saattaa vaatia lääkityksen. TIEDÄN, että myös verensokerini on koholla ja diabetes on kulman takana. TIEDÄN, että iso elopaino vaikeuttaa jokapäiväistä arkeani huomattavasti. Ja silti minä en jaksa enää laihduttaa.

Syön kolmea lääkettä, josta kaksi vaikuttavat lääkärini mukaan negatiivisesti painonpudotukseen eli laihtuminen on näinkin isolla ihmisellä tavallista haastavampaa. Olen lyhyt enkä liiku kamalasti, joten peruskulutukseni on todella alhainen. Lisäksi tuo koholla oleva verensokeri sotkee asioita = laihtuminen vaikuttaa lähes mahdottomalta.

Olen mm. karpannut, nutrannut, osapaastonnut...paino ei vaan laske, ihan sama syökö päivässä 800kcal edestä normiruokaa tai mättääkö 100g rasvaa päivässä naamaansa. Turvotus lähtee aina, eli 3-4kg, mutta siihen se jää. Joka ikinen kerta. Ja enää en jaksa yrittää. Tämä on niin turhauttavaa, mutta ehkä on aika hyväksyä tosiasiat ja todeta, että minä kuulun läskiluuseri-leiriin jossa sairastetaan ties mitä ja syödään erilaisia lääkkeitä loppuelämä. Minulla on niin kieroutunut suhde ruokaan, että tuskin paranen koskaan sen suhteen, vaikka ahmiminen lakkasikin.

Onko muita samanlaisia paikalla?
[/quote]

Minulla on BED, tunnen tuskasi. Mitkä lääkitykset sinulla on? Ne jotka vaikuttavat painon putoamiseen.

4, en tahdo nimetä kaikkia koska niistä voi tunnistaa minut helposti (yksi lääkkeistä sellainen, että se ei ole kovin yleinen), mutta yksi on Venlafaxin, ja lääkärin mukaan se voi sekä nostaa verensokeria että hidastaa aineenvaihduntaa. Minulla nousikin verensokeriarvo selvästi kun aloitin lääkityksen, mutta ilmankaan en enää pärjäisi. Syön myös muita mielialalääkkeitä, silloin en syönyt kun olin vielä normaalipainoinen.

Harrastatko liikuntaa ollenkaan? Jo ihan pienetkin määrät liikkumista voi auttaa ja vaikuttavat myös mielialaan positiivisesti. Tunnen tuskasi tuon BED:n kanssa :( Tsemppiä ap, kyllä sinä vielä onnistut. Älä lannistu takapakeista, vaan sinnikäästi eteenpäin <3

Hei,
Ensiksi suosittelen kilpirauhaskokeet, että näkee onko siellä jotain häikkää?itse aloitin cambridge ruokaohjelman ja olen tasolla 1 vasta ja ihan koukussa. Pääsin turvallisesti ketoosi tilaan ja kalliit ateriakorvilleet motivoi noudattamaan ohjelmaa ja 2 vk välein tapahtuva valmennus missä otetaan painot yms. Päivä 17 tänään ja 8.9kg tippunut! ;-) ekalla viikolla lähti 5kg.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 20:55"]4, en tahdo nimetä kaikkia koska niistä voi tunnistaa minut helposti (yksi lääkkeistä sellainen, että se ei ole kovin yleinen), mutta yksi on Venlafaxin, ja lääkärin mukaan se voi sekä nostaa verensokeria että hidastaa aineenvaihduntaa. Minulla nousikin verensokeriarvo selvästi kun aloitin lääkityksen, mutta ilmankaan en enää pärjäisi. Syön myös muita mielialalääkkeitä, silloin en syönyt kun olin vielä normaalipainoinen.
[/quote]

Tuon Efexorinhan voi vaihtaa toiseen, onhan muitakin SNRI-lääkkeitä kuon Efe/Venlaf. Itselläni se nosti RR-arvot pilviin, meni vaihtoon.
Onko sinulla mahdollisesti käytössäsi neurolepti?
Minua on tässä syömish.auttanut psykoterapia ja lääkitys. Lääkityksen ansiosta paino on lähtenyt tippumaan. Paljon on vielä edessä.
Toivon mukaan saat apua ja tukea. Hyvää kesän jatkoa.
T.Bediläinen

Mulla myös hurjasti ylipainoa ja ihan samat fiilikset kuin sulla.Paino ei laske.Kesällä olin matkalla ja syötiin paljon roskaruokaa,paino pysyi samana 2 viikon jälkeen.Sitten kiduin 2 viikkoa pussikuureilla,paino yhä sama.Alan olla ihan epätoivoinen!

Mä lakkasin laihduttamasta, laitoin ruokavalion remonttiin ja aloin liikkumaan. Kun saa syödä 1900-2600 kaloroa päivässä hyvää ruokaa ei enää tee herkkuja mieli.

On neurolepti myös, kyllä. Venlaa tuskin vaihdan toiseen, koska vuosia etsittiin minulle sopivaa lääkettä joka tehoaisi lamaannuttavaan ahdistukseen ja vain tämä siihen tehosi...terapia olisi tarkoitus aloittaa lähivuosina.

Joku kysyi liikunnasta. Kävelin tänään kaupungilla reilut kaksi tuntia, välillä pysähdellen ostoksille. Tämäntyyppistä liikuntaa jaksaisin vaikka koko päivän, mutta noin muuten en pidä liikunnasta yhtään. Hyötyliikuntaa kertyy viikossa ruokaostosten ym. asiointireissujen muodossa noin kaksi tai kolme tuntia.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 21:05"]On neurolepti myös, kyllä. Venlaa tuskin vaihdan toiseen, koska vuosia etsittiin minulle sopivaa lääkettä joka tehoaisi lamaannuttavaan ahdistukseen ja vain tämä siihen tehosi...terapia olisi tarkoitus aloittaa lähivuosina.

Joku kysyi liikunnasta. Kävelin tänään kaupungilla reilut kaksi tuntia, välillä pysähdellen ostoksille. Tämäntyyppistä liikuntaa jaksaisin vaikka koko päivän, mutta noin muuten en pidä liikunnasta yhtään. Hyötyliikuntaa kertyy viikossa ruokaostosten ym. asiointireissujen muodossa noin kaksi tai kolme tuntia.
[/quote]

Oletko kokeillut eri neuroleptejä? Ellet ole niin kannattaisi.

Ahmimishäiriö johtuu psyykkisistä tekijöistä, oletko miettinyt dieettien sijaan hakea apua mielenterveyden ammattilaisilta? Kuulostaa siltä, että tuo jatkuva dieeteissä epäonnistuminen vain pahentaa oloasi ja mieltäsi, ja ehkä johtaa aina uuteen ahmimiskierteeseen. Jokuhan syy siellä taustalla on, miksi ahmit, ja se syy ei ole todennäköisesti niinkään fyysinen. 

Yritä uskoa, että suhtautumisesi ruokaan voi vielä parantua, varsinkin jos saat oikeanlaista juttuseuraa, jossa voit käsitellä tunteitasi ja ajatuksiasi. Sinullahan voi olla lisäksi mm. kilpisrauhasen vajaatoimintaa, joka omalta osaltaan hidastaa laihtumista, sekin kannattaa ehkä testata. Muttajokatapauksessa, minun mielestä tuollainen suhde ruokaa ja omaan kehoon on ihan verrattavissa anoreksiaan (toki oire on käänteinen), ja tarvit siihen toisenlaista apua mitä olet tähän mennessä saanut. Jos voit oppia aidosti rakastamaan itseäsi, niin uskon että se alkaa heijastua myös siihen, miten kohtelet kehoasi.

Tuo käveleskely on toki tyhjää parempi mutta ei se ole liikuntaa

12, olen kokeillut, ja vain tämä nykyinen on tehonnut ilman sivuvaikutuksia (paitsi tuo painon jumittaminen ilmeisesti). Jos vointini paranee, voin yrittää vaihtaa lääkkeitäni, mutta tällä hetkellä vointini on liikaa niiden varassa, jotta uskaltaisin alkaa säätämään. Koitin viime kuussa olla kaksi viikkoa ilman neuroleptiani, ja tuloksena oli pahentunut ahdistus, unettomuus ja sen luokan pakkoajatukset että piti aloittaa syöminen uudestaan. Noista samoista oireista kärsin siis jo ennen kuin löytyi tämä nykyinen lääke niihin, eli oireet eivät ole kadonneet mihinkään...lääkitys vaan pitää ne kurissa.

14, kaupoilla oli välimatkaa parhaimmillaan yli kilometri (en asu pk-seudulla) eli minusta se oli kyllä jonkinlaista liikuntaa. Samoin kun kävelen kaupalle, matkaa on 2,5km suuntaansa. En toki kuvittele että pysyisin terveenä pelkästään shoppailemalla. :)

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 21:13"]Ahmimishäiriö johtuu psyykkisistä tekijöistä, oletko miettinyt dieettien sijaan hakea apua mielenterveyden ammattilaisilta? Kuulostaa siltä, että tuo jatkuva dieeteissä epäonnistuminen vain pahentaa oloasi ja mieltäsi, ja ehkä johtaa aina uuteen ahmimiskierteeseen. Jokuhan syy siellä taustalla on, miksi ahmit, ja se syy ei ole todennäköisesti niinkään fyysinen. 

Yritä uskoa, että suhtautumisesi ruokaan voi vielä parantua, varsinkin jos saat oikeanlaista juttuseuraa, jossa voit käsitellä tunteitasi ja ajatuksiasi. Sinullahan voi olla lisäksi mm. kilpisrauhasen vajaatoimintaa, joka omalta osaltaan hidastaa laihtumista, sekin kannattaa ehkä testata. Muttajokatapauksessa, minun mielestä tuollainen suhde ruokaa ja omaan kehoon on ihan verrattavissa anoreksiaan (toki oire on käänteinen), ja tarvit siihen toisenlaista apua mitä olet tähän mennessä saanut. Jos voit oppia aidosti rakastamaan itseäsi, niin uskon että se alkaa heijastua myös siihen, miten kohtelet kehoasi.
[/quote]

Aloittaja on selättänyt syömish.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 21:17"]14, kaupoilla oli välimatkaa parhaimmillaan yli kilometri (en asu pk-seudulla) eli minusta se oli kyllä jonkinlaista liikuntaa. Samoin kun kävelen kaupalle, matkaa on 2,5km suuntaansa. En toki kuvittele että pysyisin terveenä pelkästään shoppailemalla. :)
[/quote]

Ei se ole sellaista kunnon liikuntaa laihdutuksen kannalya

13, käyn psykiatrian poliklinikalla nytkin, mielenterveyssyistä. Traumataustaa ym.

En ahmi enää, syön vaan yksinkertaisesti väärin.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 21:05"]

Joku kysyi liikunnasta. Kävelin tänään kaupungilla reilut kaksi tuntia, välillä pysähdellen ostoksille. Tämäntyyppistä liikuntaa jaksaisin vaikka koko päivän, mutta noin muuten en pidä liikunnasta yhtään. Hyötyliikuntaa kertyy viikossa ruokaostosten ym. asiointireissujen muodossa noin kaksi tai kolme tuntia.

[/quote]

Tota noin, normaali kaupassakäynti ei ole liikuntaa. Jos oikeasti tuo on ainoa miten liikuttelet itseäsi, kaksi tuntia shoppailua viikossa, niin ei todellakaan ihme ettei paino putoa. Ja elämäntaparemontissa täytyy välillä tehdä vähän sellaistakin, mistä "ei pidä". Sillä pitämisellä sä olet saanut itsesi tuohon kuntoon.

Ei tehdä tästä jankkaamisketjua, kiitos. Johan minä sanoin etten pidä liikunnasta- onko silloin yllätys, että sitä ei kerry kauppareissuja enempää? Ja liikunta ei kyllä ole se ensimmäinen laihtumismuoto näin isokokoiselle...painoni vuoksi en mm. saa juosta ja pelkkä kävely ei kuluta tarpeeksi. Kuntosalit evvk ja kunnan uimahallikin on remontissa. Silti se ruoka on se, jolla laihtuu. 800kcal päivässä luulisi laihduttavan kenet tahansa, mutta näin ei käynyt minulle, vaikka laskin tarkasti kalorit useamman viikon ajan.