Mitä sun ensimmäisille ihastuksille kuuluu tätä nykyä, tiedätkö?
Minä rupesin oiken laskemaan, että kuolleita suurin osa :(
- itse olin ihastunut tähän poikaan päiväkodissa > kuoli auto-onnettomuudessa joskus teini-ikäisenä
...
- tämä oli eka poika joka tunnusti ihastuneensa minuun > kuoli kolmikymppisenä, en tiedä kuvioita sen tarkemmin mutta vankilassa ainakin ollut
- tämä oli toka poika joka kertoi tunteistaan > narkkari nykyään, seurusteltiinkin tuossa parikymppisinä kyllä jonkun aikaa (ei silloin käyttänyt mitään)
- sitten tähän olin (salaa) ihastunut ja hänkin minuun, emme kuitenkaan seurustelleet koskaan, ekat pussailut taisi kyllä olla hänen kanssaan > tappoi itsensä teini-iässä
- sit mun yläasteen eka kunnollinen ihastus > tuli vastaan vuosia myöhemmin kadulla sellaisena Kurt Cobainin näköisenä
- toinen ihastus > jäi teininä auton alle ja kuoli
- kolmas ihastus > tappoi itsensä teininä
- eka joka kysyi minua seurustelemaan kanssaan ihan teini-ikäisenä (en alkanut) > narkkari
...
- mies jonka kanssa tein lapset > myöhemmin vankilassa
Mikä ihmeen karma minussa oikein on?
Kaikki nämä pojat oli ihan kilttejä vielä kun tunsin heidät ja sutinaa oli!
Kommentit (25)
Onpa ihmeen paljon kuolemia :o
Eka ihastus, johon olen ihastunut oikeastaan 3 kertaa, ala-asteella(osin sama koulu), yläasteella(taisin nähdä ehkä 2 kertaa) ja vielä jatko-opinnoissa(sama koulu yllättäen) ja vielä neljännenkin silleen, etten ensin "muistanut" häntä, vaikka sisimmässäni tunnistinkin noin 10v tauon jälkeen, kun satuimme vastakkaisista suunnista erään pubin ovelle kylmänä ja lumisateisena talvi-iltana. En ole aikuisiällä ollut niin kenenkään "lumoissa" kuin sinä iltana siellä pubissa - jossa sitten juteltiinkin. Ja muutaman kerran senkin jälkeen nähty. Tosin viime kerrasta alkaa varmaan olla joku 4-5v. Tietääkseni asuu nykyään aviomiehensä/perheensä kanssa noin 3h ajomatkan päässä meidän kaikkien yhteisestä kotikaupungista. Hän on myös ainoa, johon voin sanoa olleeni ihastunut.
t. 34v mies täältä jostain
Ap:n otoksen perusteella suomalaisilla miehillä ei mene hyvin. Voin vahvistaa sikäli, että oma eka ihastukseni on nykyään alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, toinen siivoojana Kontulassa, kolmas jäi just työttömäksi asiantuntijatehtävistä (hällä on mennyt parhaiten!), ja neljäs on mt-ongelmainen lähihoitaja, joka oli kyllä jo aika sekasin tavatessa. Sinkkuina ovat kaikki tällä hetkellä.
Minä en saanut pusuakaan ennen kuin yli kaksikymppisenä, mutta ihastuin toki teininä pari kertaa salaa. Ensimmäinen ihastus lienee vielä Hyvinkäällä ja toinen jossain Järvenpään tienoilla. Ja jos ovat aikaisin aloittaneet, kumpikin on jo isoisä. Ujoja, ihastuttavia poikia olivat aikoinaan. En tunnistaisi kumpaakaan enää, mutta muistot elävät. :)
- se suurin ihastus (kaukaa jaksoin katsoa jostain ala-asteelta lukioon asti) lopetti opiskelut peruskoulun jälkeen. Tuntuu kuitenkin että on löytänyt elämälleen suunnan (= tekee töitä josta kai nauttii aika paljon ja hänelle tärkeät musiikkihommatkin luistaa)
- ensimmäinen poikaystävä on kai työttömänä. Aloitti juuri seurustelun (ollaan fbkavereita). Enpä voi sen syvemmin sanoa tietäväni mitä hänelle kuuluu.
- toinen poikaystävä on vähän surullisempi tapaus. Työttömänä useita vuosia ilman koulutusta (ei siis edes toisen asteen), luottotiedot mennyt pikavippeihin ja kai käyttänyt huumeita, tosin sittemmin päässyt niistä eroon. Käy tällähetkellä isoja ja vaikeita asioita elämässään läpi (ero & läheisen kuolema). Pohjimmiltaan tosi kultainen ihminen. Pidetään vielä yhteyttä ja nähdään säännöllisesti.
Alkaa viimein olla vakiutuneita ja osalla lapsiakin.
Se ensimmäinen ihastukseni ja ainoa rakkauteni on kai käräjätuomari (en ollut syytettynä).
Oma ensi-ihastukseni on teillä tietymättömillä, en ole kyllä edes ajatellut ennen tätä ketjua. Pitäisi varmaan koittaa selvittää mitä se mahtaa tehdä nykyään. Näin varmaan viimeksi kun kuljin kohti vanhempieni kotia joskus kymmenen vuotta sitten. Toinen ihastukseni taitaa olla lääkärinä jossain Lapissa keikkaluontoisesti ja muutoin elelee lastensa kanssa vapaarouvan elämää. Kolmas ihastus on masentunut farmaseutti ja neljäs ison firman melko menestynyt lakimies. Kai niillä ihan hyvin siis menee, mutta en ole kyllä ollut missään suuremmissa tekemisissä, mitä nyt törmännyt joskus kadulla ja jutellut.
Ihan ekaa poikaystävää en tiedä mitä kuuluu (olimme 7). Mutta suuren rakkauden vaiheista kyllä:
on 2 lapsen isä pystyynkuolleessa liitossa (seksuaalisesti). Jää juuri eläkkeelle 50+ ikäisenä vaikka tuskin lopettaa töitä.
Ensi-ihastus on facekaverini, vanha yläasteen luokkakaveri. Naimisissa ja pari mukulaa. Varsinainen eka seurustelukumppani elää samassa kaupungissa, en tiedä yhtään mitä kuuluu. Sen vaan tiedän että tuhkamuna, ei ole omia lapsia saanut. Seuraava facekaverina myös. Eronnut enkä ikinä enää kokeilisi vaikka olis mahdollisuus, menestynyt mies tosin mutta narsisti. Seuraava oli eksä ja lasteni isä. Sillä on uus perhe ja olemme säännöllisesti tekemisissä lasten takia.
En tiedä. Eka ihastus meni paikalliseen lukioon, mutten tiedä, mitä sen jälkeen teki.
Toiseen olin yhteydessä muutaman vuoden yläasteen jälkeen, mutta yhteydenpidosta tuli hankalaa, niin lopetin. Ei olla nähty pariin vuoteen nyt. En tiedä, mitä sille kuuluu. Ainakin silloin sillä oli vaikeuksia löytää kiva koulu. Hän oli siis hyvä ystäväni. En uskaltanut kertoa tunteistani, koska olin melko varma, että hän on hetero. En halunnut pilata ystävyyttämme.
-N21
Ensimmäinen voimakas ihastukseni oli ala-asteaikoina. Nykyisin mies on pienen pojan isä ja käsittääkseni kai lähinnä urheilee ammatikseen. Eipä olisi meistä tainnut kovin hyvää paria tulla, itse olen yliopisto-opiskelija ja aivan mahdoton lukutoukka ja sohvaperuna :D mutta kiva poika oli ja pussasikin hyvin! ;)
Joo mun eka ihastus. Oli ala-asteella eräs poika.
Kävi meillä usein kun oli mun isoveljen kaveri.
Viime vuonna kolmekymppisenä kuoli syöpään.
Kaksi ihaninta nuoruudenihastustani ovat nykyään yliopiston (eri yliopistojen, eri maissa) professoreita molemmat. Olen koko ikäni tykännyt älyköistä. :)
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 22:01"]En tiedä. Eka ihastus meni paikalliseen lukioon, mutten tiedä, mitä sen jälkeen teki.
Toiseen olin yhteydessä muutaman vuoden yläasteen jälkeen, mutta yhteydenpidosta tuli hankalaa, niin lopetin. Ei olla nähty pariin vuoteen nyt. En tiedä, mitä sille kuuluu. Ainakin silloin sillä oli vaikeuksia löytää kiva koulu. Hän oli siis hyvä ystäväni. En uskaltanut kertoa tunteistani, koska olin melko varma, että hän on hetero. En halunnut pilata ystävyyttämme.
-N21
[/quote]
Ja uudemmista ihastuksista...
Lukioiän ihastukseni meni takaisin kotimaahansa. Luultavasti opiskelee lääkiksessä ja käy vieläkin ahkeraan kirkossa. On varmaan jo naimisissakin tai vähintään kihloissa.
Viimeisin ihastukseni ja ensimmäinen kumppanini opiskelee yliopistossa. Menee syksyllä vaihtoon. On hyvin vakavasti masentunut.
-N21
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 22:07"]Joo mun eka ihastus. Oli ala-asteella eräs poika.
Kävi meillä usein kun oli mun isoveljen kaveri.
Viime vuonna kolmekymppisenä kuoli syöpään.
[/quote]
Ja itseasiassa ala-asteella oli toinenkin poika, meidän vanhemmat hyviä tuttuja keskenään.
Muistan kun sen yhden kerran koulun bileissä tanssin tämän pojan kanssa.
Myöhemmin (vuosi tai pari tämän tanssin jälkeen) hän kuoli auto-onnettomuudessa kahden muun veljensä kanssa.....olin silloin viidennellä luokalla.
Ensimmäinen rakkaus lähettelee mulle nytkin viestejä ja toinen ei halua olla miun kanssa missään tekemisissä. Muitapa ei ole ollutkaan.
M39
Ensimmäinen ihastukseni on jossain perseessä ja on ruma. Näin ehkä 5kertaa koulun jälkeen. Ei kiinnosta ollenkaan.
Lukioaikainen ihastukseni on yks Suomen työllistetyimpiä näyttelijöitä. Edelleen komea ja herkkä mies. Perheellinen ja tietääkseni hyvin pnnellinen.
Lastenlääkärinä Jenkeissä, naimisissa ja lapsi.
En tiedä kuin kahdesta miehestä. Toiseen olin ihastunut 4-10 vuotiaana ja uudestaan 20-21 vuotiaana ja toinen mies oli ihailuni kohteena kun olin 16-17 vuotias. Molemmat miehet ovat melkein viisikymppisiä jo ja minäkin hiukkasen yli 40 vuotias. Molemmat miehet ovat lapsettomia sinkkuja, ja etsinnöistään ja yrityksistään huolimatta he eivät ole löytäneet naista vierelleen mikä on todella harmi. Miehet olisivat ihan kultakimpaleita ja jos olisin vapaa, niin saattaisin yrittää viritellä heidän kanssaan jotakin. Molempien kanssa olen jutellut aina silloin tällöin.