Kaihoisa!
Olen miettinyt muutaman päivän, miten kirjoittaisin sinulle.
Olet osallistunut np-ultra -kerkusteluihin aika voimakkain sanoin, kauniilla tavalla, mutta niin raskain mielipitein kuitenkin.
Ymmärrän, että sinulla on oma mielipiteesi, jota haluat vahvasti tuoda esille. Syitä ja taustoja noin jyrkkään näkemykseen en tiedä, liekö asia koskettaa sinua henkilökohtaisesti? (onko sinulla Down-lapsi?)
Asia koskettaa minuakin hyvin henkilökohtaisesti, mutta minulla on silti hieman erilainen katsomus ultraseulontoihin ja vapaampi mielipide mahdollisiin abortteihin, joihin perheet päätyvät saadessaan tiedon sairaan lapsen tulosta.
Muistutat joka ketjussa, että Down ei ole sairaus. Ei ehkä olekaan yksin, mutta valitettavan usein Down tuo mukanaan vakavia, pysyviä sairauksia.
Esimerkiksi meidän perheeseen syntyi Down-vauva 90-luvun puolessa välissä. Elämän ensimmäiset kuukaudet, lähes vuosi, olivat sairaalassa oloaikaa, kotona pääsi käymään vain kastetta varten. Vakavia sydäleikkauksia, kuukausien pelkoa vauvan menettämisestä. Elettiin päivä kerrallaan. Sairaala oli monen sadan kilometrin päästä kotoa, joten vain toinen vanhemmista pystyi olemaan vauvan vierellä sairaalassa, toinen itki ja murehti kotona hoitaen vauvan pieniä sisaruksia.
Onneksi meidän Kulta oli vahva, selvisi elämänsä ensimmäisen vuoden koettelemuksista, monista kivuliaista avosydänleikkauksisa hengissä. Näitä leikkauksia on vuosien myötä tehty useita lisää, tiettysti taas pitkät sairaalassa olojaksot ja täysin steriili elämä sairaalasta tulon jälkeen. Itkua, huolta ja niin suurta pelkoa huomisesta.
Tänä päivänäkään kukaan ei voi kertoa mitä huominen tuo tullessaan. menetyksen pelko on jatkuvasti selän takana.
Meidän tapauksessa Downvauva mullisti koko perheen elämän, pienet sisarukset mukaan lukien. Heidän piti katsoa vierestä kuinka kotona oleva vanhempi oli aivan rikki huolesta, kuinka arjen piti pyöriä kaikesta huolimatta.
Onneksi nämä ovat nyt taakse jäänyttä elämää, lääkkeiden avulla pärjätään pääosin kotihoidossa kuitenkin.
Meidän perhe selvisi tästä kaikesta, vaikka ohi se ei ole kokonaan vieläkään.
Koko perhe elää vaikean Downin kanssa joka päivä, 24/7. vanhemmilta, sisaruksilta, tädeiltä, enoilta, serkuilta, mummeilta ja ukeilta vaaditaan paljon. Ei ole helppoa hoitaa ja sitoutua hoitamaan lasta, joka on 12 vuotiaan kokoinen, mutta taaperon tasolla osaamisineen, kiukkukohtauksineen, uhmineen..
Vuosi vuodelta lapsi kasvaa, mutta henkinen ja psyykkinen kehitys ei etene.
Elämä on raskasta, mutta myös niin palkitsevaa. Meillä on onneksi ihana suku, rakastava perhe ja paljon pitkää pinnaa. Meillä on tasaista, ilman suuria muutoksia.
(ihmettelit yhdessä ketjussa, miksi Down-lapsen kanssa ei voisi elää matkalaukkuelämää ja muuttaa maasta toiseen vuoden välein)
Meidän perhe ei olisi voinut muuttaa mihinkään Suomen rajojen sisäpuolelta ensimmäisiin vuosiin, koska lapsi oli niin sairas. Nyt ei muutokset onnistuisi, koska jo pieni päivärytmin muutos tuo tullessaan hirveää paniikkia ja koko Down-lapsen elämä voi olla viikonkin ajan sekaisin, jos jokin pieni juttu muuttuu.
Yritän siis sanoa sinulle, että meidän perheen elämä muuttui täysin Downin myötä. Down ei ole ollut mikään pikkujuttu, kuten annat monissa viesteissäsi ymmärtää.
Downin asteita on monia, hyvin vaikeista täysin lieviin.
Kuten sinä, hyvä Kaihoisa, muistutat koko ajan, että Down ei ole sairaus, minä haluan muistuttaa, että Down voi olla todella vaikea, ei ehkä puhtaasti Down ole sairaus, mutta se voi olla hyvin vaikea vamma. Puhumattakaan sairauksista, jotka hyvin usein liittyy Downin syndroomaan (sydänsairaus, autismi).
samoin muistutat usein, että mikään ei takaa tervettä lasta. Mitkään tutkimukset eivät poissulje kaikkia mahdollisia vammoja. Ei niin. Eipä näkynyt meidänkään tapauksessa.
Mutta miksi ihmeessä näitä tapauksia ei saisi kuitenkin selvittää? Ei kaikista meistä ole vammaisen lapsen kanssa eläjiksi. Vammainen lapsi pahimmillaan muuttaa KOKO elämän. Parhaimillaan vammainen lapsi menee siinä missä tervekin.
KUKAAN EI VOI TAATA, ETTÄ DOWNLAPI OLISI TERVE, VAIN LIEVÄSTI DOWN.
Tästä syystä ymmärrän täysin jos joku päätyy keskeyttämään raskauden. Joskus keskeytys voi olla suurin rakkaudenosoitus, jonka voit lapselle -syntymättömälle- antaa. Joskus se on rakkauden osoitus syntymättömän vauvan sisaruksille, jotka muutoin joutuisivat elää vakavan surun ja ahdistuksen keskellä, ilman toista vanhempaa, ilman normaalielämää ja rutiineita muutaman vuoden (kaikki eivät asu pääkaupunkiseudulla HYKSin vieressä).
Joskus on parempi päästää vammainen lapsi Luojan luo ennen syntymäänsä.
Kukaan ei varmasti tee päätöstä raskaudenkeskeytyksestä heppoisin perustein. kaikilla on omat syynsä, omat taustansa joita sinä tai minä emme voi tietää. Tästä syystä kukaan meistä muista ei ole mikään tuomitsemaan toisten päätöksiä.
Minä itse en ole kolmen ensimmäisen lapseni kohdalla käynyt missään tutkimuksissa. Olen ollut valmis ottamaan lapsen vastaan juuri selaisena kuin hän on. Vammaisena tai ei-vammaisena, terveenä tai sairaana.
Nyt neljättä odottaessani kävimme seerumiseulassa ja np-ultrassa. Jatkotutkimuksiin olisin mennyt jos olisi ollut tarve.
Sitä en tiedä, mita olisin tehnyt, jos olisin saanut tietää lapseni olvan vammainen.
Olisin kuitenkin punninnut kaikki vaihtoehdot, ajatellen edellisiä lapsiani, parisuhdettani, omaa jaksamistani.
päätöksen olisin tehnyt (mieheni kanssa tietenkin) niiden ajatusten pohjalta.
Tiedän, että kukaan ei voi taata meille tervettä lasta, koska vain, vaikka jo tänään, voi käydä kelle lapsistamme ihan mitä tahansa. Tai minä tai mieheni voidaan vammautua vaikka huomenna. Elämää ei voi ennustaa.
Kuitenkin nuo on meistä riippumattomia asioita. Niille emme mahda mitään.
Kuitenkin niille tutkimuksille, joita nyt tehdään, ne vammat jotka voidaan paljastaa jo ennen syntymää, niille me voidaan. Me voidaan päättää haluammeko ehdointahdoin lähteä mukaan kaikkeen siihen mitä se vamma tuo tullessaan. Se ei välttämättä tuo paljoa, mutta se voi tuoda.. se voi kaataa koko elämän.
Äläkä nyt ymmärrä väärin, meille tämä meidän erilainen lapsi on rakas. Emme voisi elää ilman häntä, emmekä haluaisi muuttaa hänessä mitään. Hän on meidän kultamme, rakkaamme. Olemme kiitollisia, että saimme hänet elämäämme.
Jokainen päivä on ollut täynnä iloa, onnea, mutta myös surua, pelkoa ja ahdistusta.
Niin raskasta, mutta niin palkitsevaa kuitenkin.
Kiitos, jos jaksoit lukea vuodatukseni.
Minun oli vaan aivan pakko kirjoittaa. Näiden sanojen myötä toivon sinulle hieman suvaitsevaisuutta, laajempaa näkökantaa, ja ymmärrystä siihen, että jokaisella on omat ratkaisunsa. Toiset tekevät ne ratkaisunsa oman elämänsä kannalta parhaimmaksi katsomallaan tavalla, sinä teet omallasi, minä omallani..
Joskus rakkautta on myös ne vaikeimmat ratkaisut.
-mm-
Kommentit (78)
Saas nähdä miten siihen reagoidaan. Arvatenkin ei mitenkään, mutta annas olla jos Kaihoisa avaa suunsa.. Pirputiina ei toivottavasti ole tosissaan puhuessaan tuolla tavalla ihmisistä.
Onnittelut Emmi69:lle!! Toivottavasti myös Narndan saa hyviä tuloksia!! Ja edelleen tsemppiä kaikille muillekin tulosten odottajille. Nyt voit Emmi69 alkaa nauttimaan raskaudesta ja odotella sikiön liikkeitä ... itse menen aina kiireesti töiden jälkeen selälleni ja ihana myllerrys saa alkaa!! ;)
En ole vieläkään ostanut mitään vauvaan tai raskauteen liittyvää, mutta aloitan sen sekoilun varmaan heti maanantain ultran jälkeen (ei ole rakenneultra, mutta meillä punktiossa olleet ultrataan tulosten tultua). Tänään olisin ostanut äitiyspaidan jossa lukee " baby under construction" mutta olivat loppu ...
Viikot 19+2 tai vähän päälle
Kuten sanottu, olen onnellinen että olen saanut sinun kaltaisesi ihmisen sijasta lapsekseni tämän ihanan idiootin =) Jos sellainen sikiöseulonta kehitettäisiin jolla näkisi tulevan lapsen ajatukset vuosien päästä -sinun ajatusmaailmaan törmätessäni voisi abortti kyllä nousta varsin harkittavaksi vaihtoehdoksi. Uskon nimittäin syvästi että maailma olisi todellakin parempi paikka ilman kaltaisiasi ;) Olivat tuon oppi-isäsi taidonnäytteet joitain vuosikymmeniä sitten sitä luokkaa...
Ihan käsi sydämellä; äitinä rakastan tätä vammaista lastani ihan yhtä paljon kuin tervettä siskoaankin. Samoin tekevät mieheni ja koko lähipiirimme. Jos hänelle jotain ikävää tapahtuisi, tulisimme kaipaamaan häntä aivain kuin kaipaisimme siskoaan vastaavassa tilanteessa.
Hoitajana olen kyllä vuosien myötä saanut ilokseni tutustua mitä erilaisimpiin ihmisiin. Moni on matkan varrella siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja voin kyllä myöntää vuodattaneeni kyyneleitä useaan otteeseen. Koskettavimpia ovat olleet ne hetket kun olen saanut omaisten rinnalla saatella vanhuksen rajan tuolle puolen. Joidenkin omaisten kohdalla pidellään yhteyksiä vielä vuosienkin jälkeen =) Vaikka kaikki tarinat eivät ole päättyneet onnellisesti, silti läheisten kanssa jutellessa on saanut huomata että näidenkin ihmisten elämällä on ollut suuri merkitys!
Mutta turha kanssasi on näistä kinata. Minä olen ikionnellinen idioottini kanssa, sinä saat nauttia kirkkaasta järjenvalostasi. Toivottavasti en koskaan itse tuohon valaistuneisuuden tilaan päädy.
ja kammottavaa näillä sivuilla kuin Pirputiinan tekstit.
Todella pelottavaa.
äitimiia
Olen mielenkiinnolla lukenut Kaihoisa vastaan muut-sanasotaa aiemmin sekaantumatta juttuun..
-mielipiteet on jokaisen omia, niitä ei pidä kenenkään " tuomita" , mutta tämä `pirputiinan` (meniköhän edes oikein) teksti menee jo yli hilseen!
Ei kenellekään voi sanoa, että ~sinun lastasi vihataan..tai että kukaan ei kaipaa vammaisia tai erilaisia lapsia~ Tottakai niiden omat vanhemmat niitä kaipaa ja rakastaa!
Onkohan tuota tekstiä ihan tosissaan kirjoitettu...
mutta joudun käymään polilla neljän viikon välein rv 7 alkaen. rv 11+ käynnillä käyntivihkoon oli kirjoitettu np-ultra ja kätilö mittasi niskapoimun, multa siis ei todellakaan kysytty erikseen. Samoin rakenneultran aikoihin, rakenneultra kuului käyntiin ilman mitään kysymyksiä, asia vaan todettiin. Kun joka tapauksessa joka kerta ultrataan niin eivät kai ajatelleet että mulla olis mitään vastaan? Tai ehkä diabeetikoille (DM1) tehdään automaattisesti, en tiedä, mutta näin minulla.
Tekstejäni sensuroidaan, se vain osoittaa, että puhun pelottavista ja paikkansapitävistä asioita. Aikanaan asioita sensuroitiin mm. naisten äänioikeudesta, seksuaalisuudesta, yliopisto-oikeudesta. Taidan päästä edelläkäyvien kastiin !!
Toivon vaan onnea teille idiootteja synnyttäville / kasvattaville vanhemmille, tehän heitä rakastatte täydestä sydämmestänne ja hoidatte hyvin, mutta entä sitten kun kuolette. Uskotteko tosiaan, että tämä kylmä yhteiskunta rakkaudella hoitaa pöpinne, kuten esim. vanhukset nykypäivinä?
Pistäkää ne pienet rattaat käyntiin päässänne ja ajatelkaa joskuskin lastenne parasta! Kyllähän me kaikki tiedämme miten hyviä vanhempia TE olette, mutta tietääkö ne, jotka jatkossa nämä " " hoitavat hautaan saakka?
Tuli taas sensuurikelpoista tekstiä, mutta toivottavasti sai edes jonkun ajattelemaan lapsensakin parasta.
..asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta ihmetyttää vain!
oletko tavannut paljon näitä vammainen-vanhempi pareja? Yleensä nämä " rakastavat" vanhemmat ovat erittäin kyrpiintyneitä lapsiinsa ja ihan oikeasti uskovat, että nämä tahallaan kiusaavat heitä. Vammaisia lapsia pahoinpidellään paljon enemmän, kuin terveitä. Entä sitten, kun nämä " rakastavat" vanhemmat jättävät lapsensa toisten hoitoon, meinaatko oikeasti, että siellä heitä rakastetaan/kunnioitetaan enemmän? Voi v. kevät ja k. takatalvi, ollaanko tosiaan näin naiveja? Oma koulutukseni ja ammattini joutuu katsomaan tätä tosiasiaa silmiin JOKAPÄIVÄ, ja aina sama kaavio menee... Näitä lapsia ei rakasta kukaan, ei edes ne " rakastavat" vanhemmat, saatikka laitoshoidon lähihoitajat!!!
En tarkoita, että lähihoitaja olisi mitenkään huono ammatti, päinvastoin. Ei ole tarkoitus eikä oikeen tarkoituksenmukaistakaan että hoitajat suorastaan rakastaisivat hoidettaviaan. Rakastaminen kuuluu omaisille. Mutta kyllä hoitajat kiintyvät hoidettaviin ja pitävät heistä. Jokainen tietenkin pitää joistakin enemmän kuin joistakin muista. Kaikkia kuitenkin hoidetaan hyvin ja arvostaen. Sen minä näen työssäni joka päivä.
Mitenkäs me pirputiina tehdään? Kun vammaisia ei saa mielestäsi synnyttää, niin ainoa vaihtoehtohan on silloin lopettaa lisääntyminen. Sinullekin kun voi syntyä vammainen lapsi. Voi olla kromosomeissa " vikaa" tai voi olla jotain muuta " vikaa" . Etkä voi sitä varmistaa millään keinolla etukäteen.
tällaisen vammainen-vanhempi-parin ja minun käsitykseni mukaan ne vanhemmat ovat ihan oikeasti rakastaneet lapsiaan ja hyväksyvät lapsensa juuri sellaisena kuin ovat!
Tietysti poikkeuksiakin löytyy, mutta niin niitä löytyy myös ns. tavallisista ihmisistä..
...saatan tietysti olla väärässäkin, mutta tämä on käsitykseni asiasta..
minulle ei vammaista synny! Minulla on lapsiluku täynnä ja kaksi vaikeaa aborttia olen läpikäynyt (toinen 19+6, toinen 20+1) toinen kuollut kohtuun, toisella kystia munuaisissa ja päässä. Jos tällainen ei kasvata ihmistä niin mikä sitten.
Lisäksi näen lähes päivittäin miten näitä ressukoita hoidetaan: aamulla suihkuun, ilman vaatteita - yrittävät vetää jotain riekaletta päälleen ettei kukaan näe heidän genitaalejaan. Seitsemältä ylös nukutti tai ei, puoli yhdeksältä sänkyyn nukkutti tai ei (ja sitten vaan Imovanea poskeen). Ruoka on tasan silloin ja silloin, oli nälkä tai ei. Ja ulos ei mennä - hälyttimet ovissa. Ja joku ressukka kaipaa äitiään, ei tietoa äidistä, ei ole aikoihin käynyt... Ja se puhetapa miten näille puhutaan, " ei sinulla mitään oikeuksia ole, turpa kii" . Juu ja onhan näissä laitoksissa muitakin, kuin lähihoitajia. Sairaanhoitaja, joka jakaa lääkkeet ja sattuu itse olemaan bentsoriippuvainen - antaa siis potilaille vain puolikkaan annoksen ja pistää loput omaan taskuun. Kovemmat kipulääkkeet kelpaavat myös (kodeiini varsinkin).
Ja tämäkö on sitä elämää?
että olet kuitenkin voinut jotenkin varmistaa etukäteen, että et synnytä vammaisia lapsia. Mutta ei tarvitse kertoa salaisuuttasi täällä. Kummallinen mielikuva sinulla on laitoksista. Jos minä tuollaista kohtelua jossain laitoksessa näkisin, nostaisin kyllä ihan siellä paikanpäällä äläkän. En kyllä millään voi uskoa, että tuollaista jossain olisi.
älkää synnyttäkä tietoisasti vammaista lasta! Te vanhempina tietysti rakastatte lastanne, mutta teidän kuolemanne jälkeen kylmä yhteiskunnan laitoshuolto hoitaa heitä. Nytkin jo tiedämme miten huonosti vanhuksiamme hoidetaan. Kukaan ei teidän vammaisianne rakasta, tottakai poikkeuksia on, mutta todennäköisyys hyvään hoitoon on minimaalinen. Itse olen tämän tosiasian nähnyt, enkä kirjoita tätä provosoidakseni ketään vaan auttaakseni teidän pieniä, vammaisia lapsia.
tuskin ajattelee heidän parastaan.
Oletko ollut pimennossa, kun vanhusten huonosta kohtelusta on puhuttu? Ei kuulemma vaippojakaan vaihdettu vuorokauteen.
Mutta menehän käymään Pöytyä-Karinainen vanhainkotiin, niin ehkä ne sinunkin pienet silmät aukeavat!!!
Vanhusten ja vammaisten asema ei koskaan parane, jos ongelmaa ei (kaihoisan tapaan) tiedosteta. Laitetaan vaan pää pensaaseen ja kuvitellaan, että EI NÄIN VOI TAPAHTUA!!!! (ja näin kun tapahtuu joka päivä, kaihoisan mielipiteistä huolimatta).
Niin, laitetaan pää vaan puskaaseen kaikki, sitten näitä ongelmia ei ole! Mistäköhän paskasta ensi eduskuntavaalejen alla puhutaan, kun vanhustenhuoltoa pitäisi parantaa? Meneekö kaihoisa kiljumaan eduskuntatalon eteen, että ei näin ole, jos olisi minä olisin huutanut jo aikaa sitten!!!
Naurettavaa!
lopputulos on aina sama. Nämä ihmiset eivät saa tarvitsemaansa tukea ja rakkautta koskaan!
Vaikka olen monenlaisessa laitoksessa töissä ollut. Ei ole nykyisessä työpaikassanikaan noin kurjaa hoitoa. Monella osastolla olen ollut ja kaikissa on hyvin lämmin ja arvostava kohtelu asiakkailla. Vanhainkodissakin olen ollut, tosin vain yhdessä. Siellä ainakin vaipat vaihdettiin aina kun tarvetta oli. Monta kertaa päivässä sai jokainen kuivaa päälleen. Voi olla, että jossain päin maatamme löytyy laitoksia, joissa asiat on huonosti, mutta ei se tavallista ole.
Vammainen tai kehitysvammainen ihminen ei ole ainoastaan sellainen joka SYNTYY vammaisena. Olen työskennellyt lähes kaikissa mahdollisissa paikoissa joissa on kehitysvammaisia ja liikuntavammaisia ihmisiä. Työpaikkoinani on ollut kehitysvammahoitolaitos, koulu, sairaala, avohuolto, perhetyö ja viimeksi kuntoutus, joten kokemusta ja näkemystä on kertynyt mielestäni aikapaljon. Lisäksi suvustani löytyy edesmennyt kehitysvammainen (lievä) setäni ja lyhytkasvuinen sukulaiseni.
Tässä määritelmä kehitysvammalle lähteenä Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehitysvamma
Kehitysvamma merkitsee yksilön kehityksen aikana ilmi tullutta älyllistä jälkeenjääneisyyttä tai puutteellisuutta, jonka vuoksi henkilö ei pysty tulemaan ympäristössään toimeen ilman erityistä apua, hoitoa ja opetusta. Kehitysvamma viittaa vammaan ymmärtämis- ja käsityskyvyn alueella. Pelkästään fyysisesti poikkeava ihminen ei siis ole kehitysvammainen. Suomessa on arviolta noin 30 000 ihmistä, joilla on kehitysvamma. Kehitysvamma ilmenee ennen 18 vuoden ikää.
Vamma voi johtua joko syntymää edeltävistä syistä, synnytyksen yhteydessä sattuneista vaurioista tai lapsuusiän sairauksista ja tapaturmista. Mahdollisia syitä voivat muun muassa olla äidin korkea ikä tai raskaudenaikainen huumeiden tai alkoholin käyttö tai tupakointi. Osa syistä jää kokonaan selvittämättä.
Kehitysvamma ei ole sairaus. Se on vaurio tai vamma, joka haittaa jokapäiväistä selviytymistä sitä vähemmän, mitä paremmin yhteiskunta on suunniteltu heille.
On jotenkin surullista lukea näitä pirputiinan tapaisia mielipiteitä asiasta. Vaikka kuinka tämä " hieno" seulonta menetelmä karsisi downit ja muutamat muut kromosomipoikkeavuudet niin siitä huolimatta syntyy vammaisia vauvoja ja ihmisiä vammautuu elämänsä aikana. Me suomalaiset kannamme geeniperimässä monia geenivirheitä jotka aihetuttavat vaikeaa kehitysvammaisuutta (kuten INCL). Näitä sairauksia ei seulota ellei perheessä ole aikaisemmin sairastunutta lasta. Lisäksi olen näissä hoitolaitoksissa hoitanut ihmisiä jotka ovat vammautuneet esim tukehtumisen, hukkumisen tai sairauden (esim.aivokalvontulehduksen) vuoksi. Myös täysin terveelle lapselle voi tulla esim aivoverenvuoto joka aiheuttaa cp-vamman ja kehitysvamman jne..... Esimerkkejä on monta!!!
Toivon että etenkin sinä pirputiina miettisit muutaman kerran mitä sanot. Itse olen ainakin nähnyt niin paljon että osaan sydämestäni kiittää terveistä lapsista ja jokaisesta terveestä päivästä. En todellakaan pidä itsestään selvyytenä sitä että meille EI IKINÄ tule vammaista lasta, sehän ei ole minun käsissäni!!! Vaikka lapseni syntyvät terveenä niin ei se sitä tarkoita että he sitä aina olisivat.
Sinulle pirputiina tekisi hyvää työskennellä lievemmin kehitysvammaisten kanssa ja nähdä millä elämän halulla ja aitoudella he elävät! Voi kun osaisin itsekin olla välillä yhtä huoleton ja aurinkoinen mitä moni heistä on! Itse arvostan jokaista ihmistä juuri sellaisenaan kuin hän on, koska ikinä en tiedä mitä oma huominenkin tuo tullessaan....
Osittain olen samaa mieltä laitoshoidoista. Sielä valitettavasti löytyy kaikenlaisia työntekijöitä. Lisäksi tiedän senkin että henkilöstöresurssit eivät ole parhaimmasta päästä sieläkään, joka rajoittaa mm ulkoiluja. Paljon olisi parannettavaa laitospuolella ja koko yhteiskunnassa. On myös muistettava että yhteiskunta on se joka vammauttaa, ei sairaus. " Toiset tarvitsevat enemmän saadakseen yhtäpaljon"
Toivottavasti tuli luettavaa tekstiä kun pikkuapulaiset painelee vähänväliä nappuloita ja hiirtä....
Syyspäivän jatkeita toivotellen
vanttu ja katras
Anteeksi herkkänahkaisuuteni, mutta tekstisi kyllä kolahti =(
Voin onnekseni kiittää Taivaan Isiä siitä että minulle suotiin lapsekseni tällainen " idiootti" eikä sinunkaltaistasi ihmistä. Kyllä varmasti rakkautta ja huolenpitoa riittää tälle lapselle niin omalta perheeltämme kuin myös yhteiskunnalta. Niin mahtavat ammatti-ihmiset olemme saaneet tämä " idiootin" tueksi! =) Ja itse myös työkseni hoidan sairaita ja heikompia ihmisiä, mitä tekee myös mieheni. Tästä sattumasta johtuen tunnemme myös monia muita hoitoalan ihmisiä joilla oikeasti on kutsumusta työhönsä. Eli varmasti " idioottimme" tulee saamaan turvatun elämän.
Voit tietysti syyttää meitä yhteiskunnan loisiksi jne. Ja oikeassa olet, otamme kyllä vastaan kaiken sen tuen mitä " idiootillemme" tarjotaan. Voit kuitenkin huokaista helpotuksesta sen puolesta että sinun verorahoillasi ei " bimbomme" juhli, saat ihan vapaasti jakaa ne muille tarvitseville.
Muilta pyydän anteeksi kielenkäyttöäni. Joskus vaan alkaa keittää yli kun saa jatkuvasti kuulla ja lukea ympäriltä kuinka parempi paikka maailma olisi ilman lastani =( Raskainta vammaisessa lapsessa ei ole suinkaan hoito ja kuntoutus eikä jatkuva paperisota oikeuksista, vaan ihan tavalliset vastaantulevat ihmiset asenteineen.