Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Saispa joskus nukkua!

Vierailija
28.07.2015 |

Meillä on ihana pieni suloinen kaksivuotias tyttö, joka ajaa meidät kohta hulluuden partaalle. Öisin ei nukuta kunnolla. Koskaan ei ole nukuttu. Tulee hampaita, näkee painajaisia ja on muuten vain uskomattoman levoton nukkuja. Pyörii 120cm leveässä sängyssään niin, että löytyy monta kertaa yössä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Huutaa kurkku suorana tunnista kolmeen joka yö. Joskus unissaan, joskus muuten vaan. Tuollaisten öiden jälkeen soisi lapsen olevan vähintäänkin flegmaattinen päivisin, mutta ei. Edes päiväunia ei nukuta(nukahtaessaan vahingossa valvoo illalla yli puolen yön). Koko ajan on pakko liikkua. Sisällä juostaan, pyöräillään, kiipeillään, pelataan pallopelejä ja hypitään sohvalta alas. Legoilla leikitään sekunti, kivointa on niiden kaataminen ja levittäminen. Ulkona sama meno jatkuu. Viime viikolla kiipesi niin korkealle puuhun, etten meinannut saada alas. Tänään painoi potkupyörällä niin kovaa kohti autotietä, että meinasi rynnätä auton alle. Tyttö on liikunnallisesti superlahjakas ja myös nauttii liikkumisesta enemmän kuin mistä. Hän on onnellisimmillasi päästessään skeittiparkkiin potkupyöräilemään. Liikkumisen rajoittaminen saa aikaan tajuttomia raivareita ja tauotonta kitinää. Mä olen ihan poikki ja mistään ei ole apua. Lapsen saa hoitoon vanhemmilleni koska vaan, mutta hoidossa olon jälkeen nukkuu vielä huonommin ja univelka vaan kasvaa. Neuvolassa väitetään, että tällainen on ihan normaalia ja jotkut ovat vain levottomampia. Lohdutuksekseni sain kuulla, et kyllä lapsi joskus alkaa nukkumaan. Oma äitini on minulle vihainen, koska epäilen lapsella jotain ongelmaa. Äitini mielestä haluaisin vain diagnoosin, että saisin hyvällä omallatunnolla pumpata lapsen lääkkeillä rauhalliseksi. Anopin mielestä emme vain osaa kasvattaa lasta, joka tarvitsee kuria ja järjestystä. Samaan aikaan kaikki vinkuu toisen lapsen perään ja väittää, että lapsi menee pilalle ainoana. Kuka jumalauta edes jaksaisi hoitaa vauvaa, kun ensimäinen ei anna hetken taukoa koskaan. Onko muilla tällaista?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Googleta SI-häiriö. Aistimushakuisuus.

Vierailija
2/9 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osaa auttaa, mutta pisteet siitä, ettet edes haaveile vauvasta. Liian usein näkee vastaavia aloituksia, joissa lopussa äiti itkee, että kun vauva syntyy kohta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuollaista se voi olla. :(

Kun lapseni oli 4-vuotias. Hän meni isovanhemmilleen vuorokaudeksi.

Aloin lukemaan tenttikirjaa ja nukahdin. Kun heräsin, huomasin että olin nukkunut 18 tuntia.

Kävin veskissä ja otin pientä purtavaa, jonka jälkeen menin sängylleni hetkeksi makoilemaan.

Heräsin siihen kun vanhempani soittivat ovikelloa, kun toivat lapseni takaisin kotiin.

Olin nukkunut vuorokaudessa 23 tuntia. Kroppa vaati unta ja vihdoinkin siihen oli mahdollisuus.

Vierailija
4/9 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Melkein itku tuli tätä lukiessa. En jaksa nyt kaikkea meidän tilanteesta vuodattaa, mutta kyllä, on samanlaista. Voi, kunpa saisi nukkua.

Vierailija
5/9 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap jatkaa vielä vähän. Haaveilen töihin paluusta, mutta en kykene edes kuvittelemaan miten selviäisimme, jos kävisinme molemmat töissä. Olemme nytkin venytetty äärirajoille. Mies kulkee zombina töissä ja yrittää parhaansa mukaan auttaa iltaisin.

Vierailija
6/9 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taitaa tässä tapauksessa diagnoosi olla äidillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 22:01"]Taitaa tässä tapauksessa diagnoosi olla äidillä.
[/quote]
Onko pakko tulla tällaiseen ketjuun ilkeilemään? Univaje on vakava asia. Kokeile itse nukkua 2v. putkeen huonosti joka yö. Se on yli 700 yötä ilman kunnon unta.

.
Meidän poika alkoi nukkumaan neljävuotiaana. Kaikki mahdollinen tutkittii eikä mitään löytynyt. Mulle ehti siinä kehittyä paha unihäiriö, jonka kanssa taistelen edelleen 3-vuotta myöhemmin. Tsemppiä Ap:lle. :)

Vierailija
8/9 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 21:58"]

Ap jatkaa vielä vähän. Haaveilen töihin paluusta, mutta en kykene edes kuvittelemaan miten selviäisimme, jos kävisinme molemmat töissä. Olemme nytkin venytetty äärirajoille. Mies kulkee zombina töissä ja yrittää parhaansa mukaan auttaa iltaisin.

[/quote]

Luulen, että jaksaisit paljon paremmin!! 8 tuntia päivässä aikuisten seurassa (kunhan et ole päiväkodissa töissä). Sitten vain illat tämän vipeltäjän kanssa. On oikeasti paljon rennompaa kuin kotona koko päivä lapsen kanssa. Tosin varmasti riippuu töistäkin, omani eivät ole fyysisesti rankkoja.

Meillä vilkas poika käy arkipäivisin puistotädillä (tai nyt heinäkuun on tauolla, mutta jatkaa taas elokuussa). Siellä saa ulkoilla 2-3 tuntia päivässä, säässä kuin säässä ja on muiden vahdittavana. Nyt lapsi on löytänyt sieltä kavereitakin, ja niiden kanssa viipottaa puistossa iloisesti. Tuon ajan voin itse lukea, nukkua, urheilla tai ihan mitä vaan. Ja maksaa vain 100 e kuussa, ei vaikuta kotihoidontukeen. Suosittelen lämpimästi, jos vain teilläpäin on vastaavaa toimintaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa meidän ad/hd tytöltä. Meillä myös motorisesti ja kielellisesti lahjakas tapaus. Mutta leiikimättömyys, rauhattomuus ja se että ei osannut olla hetkeäkään yksin oli merkkejä silloin pienempänä. Ja myös yökukkuminen. Päiväunet jäi myös pois vähän päälle 2v.

Ja totta toinen puoli. Todellakin vakavasti harkitsen lääkitystä kun koulu alkaa.