Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko yksinäisyyden syy se, että yksinäinen ei kelpaa muille ihmisille vai se, että muut ihmiset eivät kelpaa yksinäiselle?
03.03.2022 |
Pyydän anteeksi niiltä ihmisiltä, joita otsikko loukkaa. Kiusattuja ja syrjittyjä, jotka oikeasti jostain syystä eivät saa muiden hyväksyntää on olemassa. Heitä on varmasti paljon.
Kyseenalaistan kuitenkin sen ainoana ja jopa pääselityksenä yksinäisyyteen. Mikä on vaihtoehtoinen selitys?
Ajatellaan luonteeltaan päällisesti ja ulkoiselta olemukselta tavallista ihmistä, joka ei halustaan huolimatta löydä ketään sopivaa kumppania parisuhteeseen. Vaistomainen ajatus useimmiten on, että hänessä on jokin päällepäin näkymätön ominaisuus, joka tulee esiin vasta lähemmässä kontaktissa tai ehkä vielä herkemmin tulee ajatus, että ihminen on nirso tai hänen odotuksensa kumppanista ovat jollain tapaa ylimitoitetut suhteessa itseensä.
Olemmeko nirsoja? Onko suhteemme potentiaalisiin ystäviin kuten peräkammarin pojalla naisiin: Instababet ja niiden näköiset ovat niitä, jotka houkuttelevat. Tavallisen oloinen saman kylän tyttö ei herätä mielenkiintoa.
Onko fiktiivinen kulttuuri ( niin vakavahenkinen taide kuin tyhjäpäinen viihde ja kaikki siltä väliltä) saanut meidät haluamaan myös ystäviltä ja ystävyydesta ja ylipäätään ihmissuhteista ominaisuuksia ja ulottuvuuksia, jotka ovat tosiasiassa yhtä harvinaisia kuin valovoimaiset filmitähdet ovat Prismassa.
Onko fiktiossa olevat intensiiviset tunteet henkilöiden välillä korruptoineet odotuksemme ihmissuhteista kuten porno voi korruptoida odotukset siitä miltä seksin pitäisi näyttää ja tuntua?
Kommentit (81)
En tarkoita aloituksessa yksinäisyydellä sitä, ettei ole parisuhteessa tai että kokee olevansa parisuhteessa yksinäinen suhteessa kumppaniin, vaan ettei ole ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aihe ei kiinnosta tai on liian vaikea?
Nirsoudesta puhuminen yksinkertaistaa koko asian mielestäni. Joko on vain huonoa tuuria, tai taustalla on jotain psykologisia juttuja mitkä vaikuttaa. Esim torjuu ihmisen joka lähestyy koska on epävarma itsestään. Tai uskalla kiinnostua kenestäkään.
Ehkä aiheen tutkiminen ulkopuolisena jolla on kavereita (?) on myös vähän epämiellyttävää.
Tuntemani yksinäiset ovat arvosteleva besserwissereitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyyttä voi kokea, vaikka olisi perhe, kumppani ja monta läheistä ystävää. Se on mielentila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä että. Olen varmasti hankala ihmisenä, mutta olen myös erittäin tiukka sen suhteen kenen kanssa edes haluan olla tekemisissä joten seurauksena on se, että kavereita on erittäin vähän.
Itse nimenomaan ystävyysmielessä kiinnitän huomiota eniten niihin "tavallisiin saman kylän tyttöihin", koska itsekin olen sellainen, ja on vaikea kuvitella että olisi kauheasti yhteistä jonkun instabeiben kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni se on lähinnäkin vain se oma pakottava tunne, etten kelpaa oikeasti kenellekään. Vaikka asia voikin olla todellisuudessa toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota kantaa muuhun kuin tuohon fiktioon. Sehän ei ole mikään uusi keksintö vaan on vaikuttanut ihmisten odotuksiin vuosituhansia. Sukupolvesta toiseen ihmiset ovat kauhistelleet, miten fiktio turmelee. Ja aina on kauhisteltu, miten fiktio on juuri meidän aikanamme muuttunut turmiollisemmaksi kuin koskaan ennen.
En puhuisi termillä "kelpaa" vaan siihen liittyy mm. sosiaaliset normit, elämänarvot, mielenterveydentila, elämäntilanne, .. yms. Asioita, jotka hiertävät yksinäisen ja ei-yksinäisen välillä ja synnyttävät kuilun heidän välilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole omakohtaista kokemusta yksinäisyydestä, mutta mitä palstaa olen seurannut (aiheestahan on ollut vuosien varrella useita ketjuja) , ainakin osa yksinäisiksi itsensä kuvailevat etsivät sellaista ystävyyssuhdetta, joka vastaa mun mielikuvissani parisuhdetta tai jotain suurta "sielunsiskoutta". Ystävää, joka olisi kuin perheenjäsen. Tällaisen ihmisen löytäminen aikuisiällä ei ole kovin helppoa.
Ap on selvästi omaksunut sinkkuelämää-kirjoitustyylin :D
Yksinäisyyden syy on se ettei kelpaa itselle. Miten sitten voi kelvata kenellekään ja huolia muitakaan?
Sanoisin, että molemmat. Ei ruman ja tyhmän absolutistin tarvitse tyytyä väkivaltaisten alkkisten seuraan. Paremmat ihmiset taas eivät halua seuraansa rumaa ja tyhmää.
Itse en ole kiusattu enkä varsinaisesti syrjittykään. Yksinäisyys johtuu lähinnä omasta väsymyksestä ja kyllästymisestä ihmisiin. Viime vuosina tuo on koronavouhotuksen takia kärjistynyt ja useat kaverisuhteet ovat vain jääneet, kun en ole pitänyt yhteyttä. Oma mielipiteet lienevät enemmistölle monesti turhankin rajuja, joten tuo on voinut osaltaan vuosien mittaan vaikuttaa ihmissuhteisiin, kun jotkin ovat tuntuneet olevan vain oman aktiivisuuden varassa, ja ovatkin sitten kokonaan hiipuneet ajan kanssa.
Ehkä olen vain epäsosiaalinen persoonallisuus, kun valitsen mielummin yksinolon kuin kushenlämpöisen tuttavuuden tyhjänpäiväisellä diipadaapalla vain kaveeraamusen tähden. Perhe ja jokunen kaveri pitkin maata riittää ihan hyvin sosiaaliseksi elämäksi sieluntovereiden puuttuessa.
Olen tottunut yksinäisyyteen. Luultavasti jos löytäisin itselleni jonkun täydellisen sopivan "sieluntoverin", olisin hyvin stressaantunut sillä minulla on ollut viimeksi ystävä joskus ala-asteella. Tosin samaan tapaan voisin myös tottua uusiin ystäviin, en koe tilannettani itse mitenkään toivottomana ja surullisena.
Alue: Aihe vapaa
Juuret tökkii... oletko (koskeeko tämä sinua) jopa jotain sellaista mistä et itsekään tiedä??? Voit elää ihan väärän porukan keskellä... Täällä lisää tommosta porukkaa... korkeastikoulutettuja, aina työttömiä, partnerisuhteet sotkuja yms yms...