Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensimmäinen ero enkä halua enää elää
28.07.2015 |
Siinäpä se asia tulikin otsikossa. Erosin ensirakkaudestani toissa viikonloppuna. Tuntuu ettei tällaisesta voi selvitä. Hajosin totaalisesti eron hetkellä, mutta pidin ilmeisesti koko ajan mahdollisena, että palaisimme vielä yhteen.. Tänään puhuimme vihdoin puhelimessa ja kerroin haluavani palata takaisin yhteen. Mies kuitenkin sanoi, ettei halua enää. Lupasi soitella paremmalla ajalla, mutta tuskin soittaa.
En ole yli viikkoon syönyt oikeastaan mitään, vaan ainoastaan nesteet ja jugurtti pysyvät alhaalla. Nukkua en voi. Töissä olen käynyt, mutta se tuntuu mielettömän pahalta ja joudun välillä poistumaan vessaan rauhoittumaan.
Tänään puhelumme jälkeen tajusin, että en vain enää halua elää. Olin jo kirjoittamassa kirjettä perheelleni, mutta ajattelin kuitenkin odottaa huomiseen, jos vielä kerran saisin puhua miehen kanssa. En koe elämällä olevan minulle enää tarjottavaa. En halua elää yksin, mutten halua ketään muuta! Olen ollut masentunut jo vuosia, mutta tämä ero tuntuu viimeiseltä pisaralta..
Kriisipuhelimeen yritin soittaa kymmeniä kertoja, mutta linjat ovat varattuina. Ainoa kelle olen murheitani jakanut on ollut mieheni, enkä koe voivani puhua tästä ystävilleni. Tiedän jo miten ja missä sen tekisin, mutta pelkään kuitenkin. Siksi odotan miehen yhteydenottoa, sillä luulen ettei sen jälkeen enää pelota.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 18:18"]
Itsemurha on ihana asia.
[/quote]
Niin, mahdollisuutena. Sen tekeminen ei ole ihanaa, ja sen jälkeen ei ainakaan.
Parikymppiset tappavat itsensä erotessa, kun ei ole vielä kokemusta siitä, että tuo tunne on yksi vaihe irtautumisessa. Omat tunteet ovat koko maailma, eikä osaa vielä nähdä asioita etäännytettynä. Eikä osaa nähdä itseään projektina, johon muut ovat sijoittaneet paljon työtä, ja tuloksia vasta odotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hitsi siis toi uusi opiskelu- ja asuinpaikka on tosi hyvä mahdollisuus. Ihan hirveästi tsemppiä sulle tulevaisuuteen <3 Älä vain luovuta, koska vaikka sulla on nyt huono olla niin se ei tarkoita, ettei sulla vois joskus olla vielä hyvä olla.
Itse olin masentunut noin kymmenen vuoden verran, kunnes unelmieni opiskelupaikan saamisen jälkeen palaset alkoivat loksahtaa pikku hiljaa kohdilleen. Ennen mietin ajoittain kuolemaa ja sitä, kuinka onnetonta elämäni on. Nykyään taas stressaan elämän lyhyyttä ja sitä, etten voi elää ikuisesti.
TSEMPPIÄ tosi paljon <3 Laita ihmeessä tänne lisää viestejä. Haluan auttaa sua mahdollisuuksien mukaan (ja niin varmaan moni muukin)!
Alue: Aihe vapaa
Anna elämän yllättää. Itse olin samassa tilanteessa sun ikäisenä kymmenen vuotta sitten. Nyt mulla on hyvä koulutus ja sopivamman miehen kanssa ihana lapsi. Edelleen mietin välillä kaihoisasti ensirakkauttani mutta nyt ymmärrän miksi näin on parempi ja ettemme sittenkään olleet täydellisiä toisillemme. Älä todellakaan tee itsemurhaa, haluat nähdä sun tulevaisuuden, trust me.