Sain kutsun exäni hautajaisiin. Mikä on 'paikkani'?
Menenkö viimeisenä laskemaan kukat?
Tähän ei kai ole mitään sääntöä?
Kommentit (43)
No.
Jos ei ole yhteisiä lapsia, niin olisin varmaan vaan joku vanha ystävä. Eli siellä jossain viimeisten joukossa.
Jos on yhteisiä lapsia, niin
jos lapset on pieniä, menen tietysti yhtä aikaa niiden kanssa (aika siinä alkupäässä) - jos siis välit ovat kumminkin olleet asialliset.
Jos on isot lapset, niin ehkä en laskisi muistokukkia itse ollenkaan, addressin toki veisin. Aikuiset lapset istuisi edessä eri paikassa kuin minä, joka istuisin vähän taaempana.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole leskeä.
Aikuiset yhteiset lapset.Sain tosiaan kutsun, mutta se ei ollut tässä se olennaisin asia.
Mietin, onko se jotenkin alleviivaavaa, jos menen viimeisenä.
Kaikenlaiset pienet yksityiskohdat nyt mielen päällä.
Sä menet lastesi kanssa.
Vastaavia tilanteita on hautajaisissa usein. Luontevaa on mennä aikuisten lasten kanssa. Ei kukaan ihmettele asiaa, olethan heidän vanhempansa siinä missä vainajakin oli.
T. Pappi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kutsutaanko hautajaisiinkin nykyään? Kun meidän lähipiiristä joku kuolee, niin kyllä sinne ihmiset ihan kutsumatta tulee.
Automaattisestiko ne kaikki tietää että milloin ja missä ne hautajaiset järjestetään?
No kyllähän niistä nyt yhdessä sovitaan ja mietitään asiat, mutta en ole ikinä kuullut hautajaisista, joihin lähetetään kutsut.
Mistä vieraat tietävät, koska he tulevat paikalle ja minne, jos kukaan ei kutsu heitä? Kaikkein lähimmät toki saavat tiedon sitä kautta, jos he ovat mukana sopimassa järjestelyistä, mutta kaikki muut vieraat.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole leskeä.
Aikuiset yhteiset lapset.Sain tosiaan kutsun, mutta se ei ollut tässä se olennaisin asia.
Mietin, onko se jotenkin alleviivaavaa, jos menen viimeisenä.
Kaikenlaiset pienet yksityiskohdat nyt mielen päällä.
Kysy lapsilta minkä roolin he sinulta haluavat. Jos ei ole avioleskeä mutta lapset yhteisiä, niin oletko lasten kanssa yhdessä vai taaempana sarjassa ystävät ja tuttavat. Eli millaiset välit on.
Kuopassa ennen kuin arkku sinne lasketaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kutsutaanko hautajaisiinkin nykyään? Kun meidän lähipiiristä joku kuolee, niin kyllä sinne ihmiset ihan kutsumatta tulee.
Automaattisestiko ne kaikki tietää että milloin ja missä ne hautajaiset järjestetään?
No kyllähän niistä nyt yhdessä sovitaan ja mietitään asiat, mutta en ole ikinä kuullut hautajaisista, joihin lähetetään kutsut.
En usko että kutsulla tässä yhteydessä tarkoitettiin virallista kirjettä jolla kutsutaan paikalle vaan esimerkiksi omien lasten joko suullisesti tai viestillä esittämää pyyntöä saapua paikalle.
Meillä tämä meni jotenkin hiljaisella sopimuksella, ei ollut riitaa vaan kirkossa asetuttiin niin, että ekassa penkkirivissä oli lapsemme, hänen setänsä (siis vainajan veli) ja sedän lapsi, ja he menivät yhdessä laskemaan ensimmäiset jäähyväiskukat arkulle. Tokassa rivissä olin minä uuden miehen ja lapsen kanssa, mutta vain minä menin laskemaan kukat. Itse asiassa olin niin sekaisin surusta ja kaikesta, etten edes muista, kuka seuraavana meni. Sukulaisia ei ollut elossa enempää, joten ystävillä jatkettiin, ja heitä oli paljon :')
Vierailija kirjoitti:
Lastesi kanssa istut ja kukan viet heidän kanssaan, siten että lapset ovat etunenässä ja sinä heidän takana tai hieman sivulla.
Muista että hautajaisissa/muistotilaisuudessa ei naureta. (Olin kerran hautajaisissa, jossa eräs sukulaisnainen nauraa hörötti kovaan ääneen muistotilaisuudessa. Jotenkin ei tuntunut kivalta).
Fiksu keksii jonkun kivan muiston tai asian vainajasta, jonka voi sitten sanoa kun vainajaa muistellaan. (Olen ollut hautajaisissa, jossa pappi pyysi muistotilaisuudessa ihmisiä muistelemasn vainajaa. Kukaan ei pitänyt puheenvuoroa. Paitsi minä, kaksikymppinen juuri sukuun tullut. Tuntui tosi ankealta, ne ihmiset oli monet tunteneet vainajan yli 50 v.)
Kaikki eivät kykene toimimaan hautajaisissa kuten sinä kultaisine sädekehineen. En minäkään haluaisi naurua kuulla, mutta ymmärrän, että se voi olla vain surun tuottama reaktio. Ties vaikka itsekin nauran joissain hautajaisissa.
Mitään puheita enkä muisteluita myöskään haluaisi pitää, vaikka se kuinka kohteliasta olisi. Liian rankkaa. Kuollut ei niitä puheita kuitenkaan enää kuule.
Minusta taas hyvän muistotilaisuuteen kuuluu nauru ja iloiset muistot vainajasta, se keventää sen päivän raskautta.
Toivon että omissa hautajaisissani nauretaan <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kutsutaanko hautajaisiinkin nykyään? Kun meidän lähipiiristä joku kuolee, niin kyllä sinne ihmiset ihan kutsumatta tulee.
Automaattisestiko ne kaikki tietää että milloin ja missä ne hautajaiset järjestetään?
No kyllähän niistä nyt yhdessä sovitaan ja mietitään asiat, mutta en ole ikinä kuullut hautajaisista, joihin lähetetään kutsut.
Vaikka olisi miten pienet hautajaiset, tilaisuuteen yleensä kutsutaan vainajan vanhemmat, sisaret ja lähipiiri. Ja sovitaan arkunkantajat. Kutsu voi olla puhelimella tai kutsukortilla. Nykyään hautajaisia järjestetään pe ja lauantaina, niin kellon aika pitää olla tarkka, kun hautajaisia järjestetään puolen tunnin välein. Ja hautajaisten jälkeen pidetään yleensä muistotilaisuus, joka voi olla missä tahansa.
Periaatteessa ilman kutsua voi mennä kirkkoon ja siunaustilaisuuteen, mutta ei vainajan muistotilaisuuden.
Itse olen osallistunut hautajaisiin kymmeniä vuosia, mutta koskaan en ole mennyt ilman kutsua, eikä se kuulu hyviin tapoihin. Hautajaisiin mennään kutsuttuna.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa ilman kutsua voi mennä kirkkoon ja siunaustilaisuuteen, mutta ei vainajan muistotilaisuuden.
Itse olen osallistunut hautajaisiin kymmeniä vuosia, mutta koskaan en ole mennyt ilman kutsua, eikä se kuulu hyviin tapoihin. Hautajaisiin mennään kutsuttuna.
Tavoissa on eroja eri puolilla Suomea. Vanhempieni kotiseudulla hautajaisiin ja muistotilaisuuteen mennään kutsumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa ilman kutsua voi mennä kirkkoon ja siunaustilaisuuteen, mutta ei vainajan muistotilaisuuden.
Itse olen osallistunut hautajaisiin kymmeniä vuosia, mutta koskaan en ole mennyt ilman kutsua, eikä se kuulu hyviin tapoihin. Hautajaisiin mennään kutsuttuna.Tavoissa on eroja eri puolilla Suomea. Vanhempieni kotiseudulla hautajaisiin ja muistotilaisuuteen mennään kutsumatta.
Kai tällöin kutsu on kuolinilmoituksessa? Kutsuhan sekin on. Tuskin vieraat osaisivat paikalle ilman minkäänlaista kutsua.
Ensin lähiomaiset, sitten muut sukulaiset, lopuksi ystävät ym. Kuulut viimeiseen porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa ilman kutsua voi mennä kirkkoon ja siunaustilaisuuteen, mutta ei vainajan muistotilaisuuden.
Itse olen osallistunut hautajaisiin kymmeniä vuosia, mutta koskaan en ole mennyt ilman kutsua, eikä se kuulu hyviin tapoihin. Hautajaisiin mennään kutsuttuna.Tavoissa on eroja eri puolilla Suomea. Vanhempieni kotiseudulla hautajaisiin ja muistotilaisuuteen mennään kutsumatta.
Ei mennä ellei omaiset ole ilmoittaneet, että voi tulla. Hautajaisetkin on juhla, johon kutsutaan. Kuokkimaan ei mennä. Siunaustilaisuuteen toki yleensä voi mennä, mutta ei muistotilaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa ilman kutsua voi mennä kirkkoon ja siunaustilaisuuteen, mutta ei vainajan muistotilaisuuden.
Itse olen osallistunut hautajaisiin kymmeniä vuosia, mutta koskaan en ole mennyt ilman kutsua, eikä se kuulu hyviin tapoihin. Hautajaisiin mennään kutsuttuna.Tavoissa on eroja eri puolilla Suomea. Vanhempieni kotiseudulla hautajaisiin ja muistotilaisuuteen mennään kutsumatta.
Mitä ihmettä. Muistotilaisuus on yksityistilaisuus ja mistä vainajan lähiomaiset edes tietävät järjestää tarpeeksi isot tilat ja tarjoilut, jos sinne mennään kutsumatta, kun muistotilaisuuden voi tulla 10 tai 100 henkilöä. Ja yleensä jo kutsukortissa pyydetään ilmoitusta osallistumisesta, jo tarjoilun vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mene voi rupee vanha suola janottaa ja sit oottekin köyrimässä arkussa!
On sulla fantasiat.
Miten joku voikin olla näin tökerö!
Meillä äitini toivoi muistotilaisuudestaan iloista. (Ei ollut luterilainen.) siellä häntä ilolla muisteltiin. Otettiin jopa vähän viiniä. Mutta kukin tyylillään.
Ja toki uskontokunnittainkin on eroja. Kävin vajaan puolen vuoden sisällä luterilaiset, ortodoksit ja helluntalaiset hautajaiset. Erot olivat melkoiset.
Vierailija kirjoitti:
Ensin lähiomaiset, sitten muut sukulaiset, lopuksi ystävät ym. Kuulut viimeiseen porukkaan.
Ap. on lähiomainen, heti vainajan lasten ja lesken jälkeen, vaikka olisi eronnut. Hän on edelleen vainajan suvun jäsen, 1. puolisona avioliiton kautta.
Näin on myös vainajan kaikissa asiakirjoissa ja sukuselvituksessä. Avioliitosta voi erota, mutta ei suvusta.
Jos olisin ap. asemassa, menisin laskemaan kukat arkulle yhdessä aikuisten lasten kanssa. Ensiksi kukat laskee lapset ja ap. viimeisenä.
Tässä kohtaa kysyisin lastesi mielipidettä että haluavatko he sinut seuraansa kun laskevat seppeleensä. Mikäli eivät, mielestäni paikkasi on sukulaisten jälkeen, mutta ennen mahdollisia ystäviä.