Lue keskustelun säännöt.
Miehen raskas lapsi vie järjen
Huono äitipuoli
02.03.2022 |
En oikeastaan tiedä, mitä haen tällä julkaisulla. Ehkä jonkunlaista vertaistukea, mutta ymmärrän, että aihe voi nostattaa myös tunteita pintaan ja olen valmis ottamaan myös vastaan kaiken kritiikin jota on tulevaksi.
En pidä mieheni lapsesta. Niin kamalalta kun se kuulostaakin, en edes siedä häntä. Ainut syy, miksi olen tässä suhteessa on mahdottoman suuri rakkaus miestäni kohtaan. Olen itse lapseton, enkä halua omia lapsia tulevaisuusessakaan. Lapsi on pian 9-vuotias, käytökseltään mielestäni lähempänä 5-vuotiaan tasoa. Lapsi ei osaa tehdä itse mitään, vaan kaikki tehdään hänen puolestaan.
”Isi anna mulle lasi kaapista!”
”Isi laita mulle hammastahna hammasharjaan!”
”Isi laita laturi mun puhelimeen kiinni!”
Ja isihän tekee. Lapsi ei kykene edes yrittämään tehdä asioita itse. Hän myös saattaa herättää meidät keskellä yötä kertoakseen että hänellä on kuuma tai jano. Lapsi ei halua pestä hampaitaan, harjata hiuksiaan tai käydä suihkussa. Perushygienia-asioista joutuu käymään taistelua jatkuvasti ja yleensä lapsi myös haisee pahalta, koska ei todennäköisesti osaa tai halua pyyhkiä vessassa käydessä itseään. Suihkussa lapsi myös vain seisoo paikallaan, ei pese mitään intiimialueitaan. Lapsi ei joka päiväisistä muistutuksista huolimatta suostu edes pesemään käsiään vessassa. Lapsi myös mässyttää, sotkee, läärää, piereskelee ja on todella ällöttävä. Minun kodissani, oksettaa.
Lapsi ei usko mitään ja saa kaiken periksi huutamalla. Jos hän haluaa jotain, hän huutaa siihen asti että saa asian periksi. Itse en haluaisi antaa periksi mutta isä taipuu tahtoon. Monesti olen asiasta sanonut mutta siihen ei tule muutosta. Lapsi myös jatkuvasti ravaa meidän makuuhuoneessa kielloistani huolimatta, koska se on ainut asia jonne en lasta halua - oma rauhallinen paikkani ilman ällöttäviä likaisia käsiä ja rääkymistä. Lapsi raivoaa muutenkin, ei osaa hallita tunteitaan. On myös aika empatiakyvytön tapaus ja todella raskas, lapsellinen lapsi ikäisekseen. Puhuu ikäisekseen todella lapsellisia asioita, eikä voi keskustella normaalisti. Välillä myös tuntuu olevan vaikeuksia selittää jotain asiaa. En tiedä onko hänellä jotain kehitysviivettä, vanhemmat ei ole kiinnostuneita tutkimaan.
En tiedä millaista lapsella on äidillään. Äiti on ainakin todella raskas tapaus myös. Raivoaa lapsen isälle usein pienistäkin asioista eikä ole kovin tasapainoisen oloinen mitä olen hänestä kuullut. Vihaa myös minua vaikkei olla koskaan juteltu - yllättävää.
Kaikista näistä tunteista huolimatta en näytä lapselle mitään vihan tunteita. Hän kyllä selittää minulle paljon asioita ja katsoo ehkä jollain tavalla ylöspäin minua, en usko siis että hän vaistoaa sen, miten paljon inhoan olla tässä tilanteessa. Katson leffoja, leikin ja ulkoilen lapsen kanssa, höpötän ja hassuttelen - vihaan jokaista hetkeä.
Tiedän että ero on aina ratkaisu tähän, olen sitä miettinyt kyllä mutta vielä rakkaus miestäni kohtaan on aina voittanut. Meillä on maailman ihaninta joka toinen viikko kun lapsi ei ole meillä, silloin olen tosi onnellinen. Lapsen tulo meille kuitenkin ahdistaa aina niin paljon, että olen kireä ja itkuinen viimeisen päivän ennen lapsen saapumista.
Haluaisin tietää, mitä mieltä olette lapsen käytöksestä? Onko tämä osaamattomuus ihan tyypillistä yli 8-vuotiaalle vai pitäisikö vanhempia yrittää vain painostaa avun piiriin? Mitä minä voin tehdä voidakseni paremmin? Otan ilolla vastaan jokaisen kommentin.
Kommentit (196)
Puhu miehesi kanssa. Et tietenkään voi sanoa, että lapsi inhottaa.
Puhukaa siitä, että kotona pitää olla säännöt. Useimmissa kodeissa nimittäin on. Mietitte helpot ja yksinkertaiset, aluksi muutama ja kun alkavat sujua, niin sitten lisää.
Monet vanhemmat ovat laittaneet lukon makuuhuoneensa oveen. Niinkin voi tehdä.
Ja tietysti pitää olla hyvä palkitsemisjärjestelmä. Jotain kivaa, kun sääntöjä on noudatettu tai pinnistelty.
Isä potee todennäköisesti huonoa omaatuntoa ja siksi kaikki metkut ja pyynnöt menee läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on siis kehitysvammainen, no ei se sille mitään voi. Sun nyt pitää vaan kestää, tai jättää miehesi.
Miksi alapeukkuja? Onko teistä ap:n kuvaama lapsi normaali?
Etkö sää ny ite ymmärrä? Mitäs jos tuo onkin vain puoli totuus... Et anna lapselle mahdollisuutta puolustaa itseään.... Onko tuo äitipuolen nillitys "normaalia?"
Laitapa mies katsomaan muutama jakso Super nannyä. Ehkä alkaa kirkastua.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on siis kehitysvammainen, no ei se sille mitään voi. Sun nyt pitää vaan kestää, tai jättää miehesi.
Parempi jättää mies. Negatiivisutesi heijastuu oman käytökseesi ja sitä kautta mieheesi. Katsos rakkaus on ikuista,kode voi muuttua milloin vain!Onhan sinulla ja mieheläsi jo iso ongelma ,et puhu aiheesta miehellesi.Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut, että olet kestänyt tuollaista käytöstä ja jaksat olla lapsen kanssa. Sinä olet fiksu. Alan ammattilaisena vaikuttaa siltä, että lapsella on jonkinlainen kehitysviivästymä ja mallioppimista äidiltään kun on tullut.
Mies ei tuota huomaa ja ei vain osaa muuttaa itseään.
Jos erosta ei ole pitkää aikaa, voi tuo eroahdistus olla päällä.
Jos sinulla pinna kestää, yritä voittaa lapsen luottamus.
Kokeile kehumista, vaikka kuinka pienestä syystä.Ammattilainen ei vedä mitään johtopääksiä kenestäkään nettikirjoituksen perusteella.
Juurikin näin! Alan ammattilainen kun kuuntelee myös "kolikon toisen puolen" tai sit on aika heikko "ammattilainen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni sinä olet tässä empatiakyvytön ja lapsen äiti on vaistonnut ja älynnyt jotakin juttelematta kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on heidän perhe. Ei oikeastaan kuulu sinulle. Voit asua erillään ja olla yhdessä miehen kanssa sitenkin. Ja sitten kun lapsi on iso, kokeilkaa yhteistä kotia uudelleen. Jos 9v ei osaa käyttäytyä, se on aika myöhäistä vanhemmilta opettaa. Johdonmukainen kasvatus unohtui ajoissa. Isä voi ohjata oikeaan suuntaan ystävällisesti lasta ja se vähitellen jäävät lapsen mieleen. Kohta onkin esimurrosikä parin vuoden kuluttua.
No ei se kyllä ihan noinkaan ole. Aika iso ongelma on se että, perheissä eletään lapsen ehdoilla, ei aikuisten. Kyllä ap siihen perheeseen kuuluu, ja kysynkin että oletteko jutelleet lapsen isän kanssa tästä asiasta?
Jos kaikki asiat tehtäisiin niin kuin lapset haluaa, niin vanhemmat olisivat pelkkiä kynnysmattoja. Ei kyllä kävis tuollainen meillä, rajat ja käytöstavat lapselle, tehän niistä päätätte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut, että olet kestänyt tuollaista käytöstä ja jaksat olla lapsen kanssa. Sinä olet fiksu. Alan ammattilaisena vaikuttaa siltä, että lapsella on jonkinlainen kehitysviivästymä ja mallioppimista äidiltään kun on tullut.
Mies ei tuota huomaa ja ei vain osaa muuttaa itseään.
Jos erosta ei ole pitkää aikaa, voi tuo eroahdistus olla päällä.
Jos sinulla pinna kestää, yritä voittaa lapsen luottamus.
Kokeile kehumista, vaikka kuinka pienestä syystä.Mikähän olisi "kolikon toinen puoli" Nyt täällä on "äitipuoli" nillittämässä 8 vuotiaan lapsen käytöksestä... Tuosta nillityksestä päätellen kolikon toinen puoli voisi olla aika erilainen kertomus....
En ole ap, mutta mikähän voisi olla kolikon toinen puoli siinä, että lapsi ei osaa pitää hygieniastaan huolta ja haisee? Omalla luokalla oli tällainen ja häntä kyllä hyljeksitiin ihan porukalla. Ei sitä hajua kukaan kestänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sinä olet tässä empatiakyvytön ja lapsen äiti on vaistonnut ja älynnyt jotakin juttelematta kanssasi.
Ei h*lvetti ole tottakaan tuollaine kommentti. Teilläpä vasta "hyvä" perhe jossa lapsilla ilmeisesti se valta ja te vanhemmat vikisette kun viedään 6-0.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut, että olet kestänyt tuollaista käytöstä ja jaksat olla lapsen kanssa. Sinä olet fiksu. Alan ammattilaisena vaikuttaa siltä, että lapsella on jonkinlainen kehitysviivästymä ja mallioppimista äidiltään kun on tullut.
Mies ei tuota huomaa ja ei vain osaa muuttaa itseään.
Jos erosta ei ole pitkää aikaa, voi tuo eroahdistus olla päällä.
Jos sinulla pinna kestää, yritä voittaa lapsen luottamus.
Kokeile kehumista, vaikka kuinka pienestä syystä.Ammattilainen ei vedä mitään johtopääksiä kenestäkään nettikirjoituksen perusteella.
Samaa mieltä, että ainakin varovainen kannatta olla ja mieluummin puhua että yleensä tällaisissa tilanteissa käy x, ja tukea voi hakea paikasta y. Erityisesti korvaan särähti tuo ”mallioppimista äidiltään”… ei näin. Mutta sanottuani tuon, otanta silti kantaa— olisiko kehitysviivästymä mahdollinen ja hyvä ottaa puheeksi? Mielestäni kyllä, voisi olla hyvä tsekata, lapsi voisi hyötyä siinä tapauksessa tuesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap sä et ole valmis äitipuoleksi. Eroa.
Oikein! Helppo se on haukkua joku lapsi vauva palstalla, hauska olisi lukea isin versio tapahtumista tai lapsen.... Ei tule toimimaan tuo suhde.....
Minun korvaan tuo ei kuulosta tahalliselta käytökseltä. Lapset voivat taantua kriisitilanteissa ja pitkittyneen stressin myötä. Jos lapsella on vahva kokemus siitä, että ympäristöön ei voi luottaa, perhe on hajonnut, vanhemmat eivät keskity enää samoihin asioihin ja pelkää hylkäämistä, niin taantuminen ja pikkulapseksi heittäytyminen ei ole edes kaukaa haettua. Normaali lapsi ei tahallaan ole paskat ja pissat housussa tai vaadi paapomista, kun ennen kaikki tämä on sujunut.
Lapsen vihaaminen ei auta. Eikä auta myöskään käytöksen mahdollistaminen. Lapselle tulee luoda turvallinen olo. Avuttomuudella haetaan turvaa ja hoivaa. Aikuisilla sama käytös näkyy riippuvaisena persoonallisuushäiriönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsella jotain kehityksen viivettä tai lievää kehitysvammaa? Ei kuulosta tuo käyttäytyminen kaikilta osin normaalilta 9-vuotiaalta.
Entä kun hänestä tulee teini ja aikuinen. Vielä vaikeampi sietää. Lasten kanssa vielä pärjääkin.
Et sä jaksa kuule kymmentä vuotta vielä elää lapsen kanssa joka toinen viikko, jos tilanne on nyt jo tuo. Ehdotan erillisiä osoitteita ja seurustelun jatkamista siten, että näette vain lapsivapailla. Lisäksi lapsi myös kärsii siitä ettet pidä hänestä.
Sun kannattaisi myös mennä ammattiauttajalle, sillä monesti näissä inhoissa on takana omat ongelmat, mustasukkaisuus jne. Kasva suuremmaksi ihmiseksi, tee lapsen kanssa jotain kivaa ja ole hänelle tukena. Muussa tapauksessa toimi kuten ensimmäisessä kappaleessa kirjoitin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut, että olet kestänyt tuollaista käytöstä ja jaksat olla lapsen kanssa. Sinä olet fiksu. Alan ammattilaisena vaikuttaa siltä, että lapsella on jonkinlainen kehitysviivästymä ja mallioppimista äidiltään kun on tullut.
Mies ei tuota huomaa ja ei vain osaa muuttaa itseään.
Jos erosta ei ole pitkää aikaa, voi tuo eroahdistus olla päällä.
Jos sinulla pinna kestää, yritä voittaa lapsen luottamus.
Kokeile kehumista, vaikka kuinka pienestä syystä.Mikähän olisi "kolikon toinen puoli" Nyt täällä on "äitipuoli" nillittämässä 8 vuotiaan lapsen käytöksestä... Tuosta nillityksestä päätellen kolikon toinen puoli voisi olla aika erilainen kertomus....
En ole ap, mutta mikähän voisi olla kolikon toinen puoli siinä, että lapsi ei osaa pitää hygieniastaan huolta ja haisee? Omalla luokalla oli tällainen ja häntä kyllä hyljeksitiin ihan porukalla. Ei sitä hajua kukaan kestänyt.
No esim se.... Kuuntelet vaan äitipuolen kommentin et lapsi haisee... Mitäs jos se ei haisekaan? Otat 100% totuutena kaiken minkä aloittaja kirjoittaa? Pitäis tulla myös isin kommentti... Selvästikään äitipuoli ei välitä lapsesta... Helppo se on joku haukkua tänne eikä anneta edes mahdollisuutta puolustautua... Uskot siis kaiken tuon tarinan ja et edes ota huomioon jospa totuus onkin toisenlainen? Helppo se on kirjoittaa ettei huolehdi hygieniasta ja kaikki haukkuvat lasta... Ilman ainoatakaan todistetta täällä haukutaan lapsi vammaiseksi? Mitäs jos kyseessä onkin valehteleva äitipuoli?
Minä näkisin tässä nyt sellaisen ratkaisun, että vaikka lapsi ei ole ap:n oma, niin hänen olisi hyvä ottaa jonkinlainen kasvattajan rooli. Syystä että lapsen vanhemmat eivät oikein osaa. Ap voisi napakasti ohjata lasta perustellen hoitamaan asioitaan itse ennen kuin vässykkä mies pääsee väliin. En usko että lapsella välttämättä on taantumaa, tuo on lähinnä hukassa olevan lapsen käytöstä. Lapsi tarvitsisi selkeät rajat ja mieluiten myös yhden selkeän kodin kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi.
Kiitos asiallisesta kommentista. Koulusta on myös tullut palautetta siitä, että lapsi laittaa opettajille vastaan normaalia kakkosluokkalaista enemmän, eikä esimerkiksi suostu osallistumaan opetukseen. Kyllä vanhemmat kuitenkin siitä perushygieniasta huolehtii sillä tavalla, että ei sitä koulussa todennäköisesti huomata, lapsi vain ei itse suostuisi siitä huolehtimaan vaan kaikki pitää tehdä vanhemman opastuksesta ja käskystä.
En usko että lapseen vaikuttaa niinkään enää vanhempien ero, sillä he ovat eronneet lapsen ollessa vauva. Uskoisin jotenkin, että lapsen ongelmat johtuvat siitä että kodit ovat tosi epätasapainossa toistensa kanssa eikä yhteisiä sääntöjä ole (äidillä saa tehdä sitä tätä ja isillä sitä ja tätä.) Lapsella on selviä merkkejä ehkä jonkinlaisista itsetunto-ongelmista, ei luota itseensä eikä esim. hänen piirrustuksistaan tai kotiläksyistä saa sanoa hyvää eikä korjatakaan mitään, siitä tulee itku ja kirjat lentää. Kerran erehdyin kehumaan hänen kaverinsa tekemää korttia ja siitä alkoi kamala itkuraivo miten muut on kaikessa parempia kuin hän.