Lue keskustelun säännöt.
Miehen raskas lapsi vie järjen
Huono äitipuoli
02.03.2022 |
En oikeastaan tiedä, mitä haen tällä julkaisulla. Ehkä jonkunlaista vertaistukea, mutta ymmärrän, että aihe voi nostattaa myös tunteita pintaan ja olen valmis ottamaan myös vastaan kaiken kritiikin jota on tulevaksi.
En pidä mieheni lapsesta. Niin kamalalta kun se kuulostaakin, en edes siedä häntä. Ainut syy, miksi olen tässä suhteessa on mahdottoman suuri rakkaus miestäni kohtaan. Olen itse lapseton, enkä halua omia lapsia tulevaisuusessakaan. Lapsi on pian 9-vuotias, käytökseltään mielestäni lähempänä 5-vuotiaan tasoa. Lapsi ei osaa tehdä itse mitään, vaan kaikki tehdään hänen puolestaan.
”Isi anna mulle lasi kaapista!”
”Isi laita mulle hammastahna hammasharjaan!”
”Isi laita laturi mun puhelimeen kiinni!”
Ja isihän tekee. Lapsi ei kykene edes yrittämään tehdä asioita itse. Hän myös saattaa herättää meidät keskellä yötä kertoakseen että hänellä on kuuma tai jano. Lapsi ei halua pestä hampaitaan, harjata hiuksiaan tai käydä suihkussa. Perushygienia-asioista joutuu käymään taistelua jatkuvasti ja yleensä lapsi myös haisee pahalta, koska ei todennäköisesti osaa tai halua pyyhkiä vessassa käydessä itseään. Suihkussa lapsi myös vain seisoo paikallaan, ei pese mitään intiimialueitaan. Lapsi ei joka päiväisistä muistutuksista huolimatta suostu edes pesemään käsiään vessassa. Lapsi myös mässyttää, sotkee, läärää, piereskelee ja on todella ällöttävä. Minun kodissani, oksettaa.
Lapsi ei usko mitään ja saa kaiken periksi huutamalla. Jos hän haluaa jotain, hän huutaa siihen asti että saa asian periksi. Itse en haluaisi antaa periksi mutta isä taipuu tahtoon. Monesti olen asiasta sanonut mutta siihen ei tule muutosta. Lapsi myös jatkuvasti ravaa meidän makuuhuoneessa kielloistani huolimatta, koska se on ainut asia jonne en lasta halua - oma rauhallinen paikkani ilman ällöttäviä likaisia käsiä ja rääkymistä. Lapsi raivoaa muutenkin, ei osaa hallita tunteitaan. On myös aika empatiakyvytön tapaus ja todella raskas, lapsellinen lapsi ikäisekseen. Puhuu ikäisekseen todella lapsellisia asioita, eikä voi keskustella normaalisti. Välillä myös tuntuu olevan vaikeuksia selittää jotain asiaa. En tiedä onko hänellä jotain kehitysviivettä, vanhemmat ei ole kiinnostuneita tutkimaan.
En tiedä millaista lapsella on äidillään. Äiti on ainakin todella raskas tapaus myös. Raivoaa lapsen isälle usein pienistäkin asioista eikä ole kovin tasapainoisen oloinen mitä olen hänestä kuullut. Vihaa myös minua vaikkei olla koskaan juteltu - yllättävää.
Kaikista näistä tunteista huolimatta en näytä lapselle mitään vihan tunteita. Hän kyllä selittää minulle paljon asioita ja katsoo ehkä jollain tavalla ylöspäin minua, en usko siis että hän vaistoaa sen, miten paljon inhoan olla tässä tilanteessa. Katson leffoja, leikin ja ulkoilen lapsen kanssa, höpötän ja hassuttelen - vihaan jokaista hetkeä.
Tiedän että ero on aina ratkaisu tähän, olen sitä miettinyt kyllä mutta vielä rakkaus miestäni kohtaan on aina voittanut. Meillä on maailman ihaninta joka toinen viikko kun lapsi ei ole meillä, silloin olen tosi onnellinen. Lapsen tulo meille kuitenkin ahdistaa aina niin paljon, että olen kireä ja itkuinen viimeisen päivän ennen lapsen saapumista.
Haluaisin tietää, mitä mieltä olette lapsen käytöksestä? Onko tämä osaamattomuus ihan tyypillistä yli 8-vuotiaalle vai pitäisikö vanhempia yrittää vain painostaa avun piiriin? Mitä minä voin tehdä voidakseni paremmin? Otan ilolla vastaan jokaisen kommentin.
Kommentit (196)
Lapsi voi haluta rajoja ja koettaa olla niin vauvaa että vihdoin tulisi huomatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on samassa tilanteessa, kun aletaan styylaamaan on jommalla kummalla jo lapsi, tai molemmilla.
Itse elin kauan aikaa suhteessa jossa kumppanilla oli lapsi, enkä minä isättömänä oikein tiennyt kuinka lasta pitää yht’äkkiä alkaa kasvattamaan, ei ollut isänmallia näet.
Usein sain kuulla siitä kun en osoita lasta kohtaan rakkautta, no kun en tiennyt miten, koko aika olisi pitänyt piipoa ja paapoa ja jos satuin torumaan lasta jostakin oli hänen vanhempansa vastaus aina sama: ” Sä et voi sanoa hänelle noin koska et ole hänen vanhempi! ”
Seurauksena oli se, että en yrittänyt edes sitä vähää mitä aikaisemmin osoittaa lasta kohtaan rakkautta.
Ei tuollainen asia käy tuosta vaan ja ole päivänselvää, tämä on minun mielipide.
Tapahtuipa sitten niin, että erosimme, osasyy luultavasti käytökseni, välinpitämättömyys lasta kohtaan, en minä aivan niin tökerö ollut, mielestäni yritin parhaani.
No tapasin entisen kumppanin ja vaihdoimme kuulumisia ja hän kertoi minulle että uusi suhde alkaa hieman rakoilla ja kysyin syytä?
Hän kertoi että ei tule nykyisen kumppaninsa lapsen kanssa lainkaan toimeen…
Myönnän, että olisi mieli tehnyt hieman näpäyttää ja muistuttaa häntä siitä kuinka hän oli minua moittinut siitä etten huomioi tarpeeksi hänen lastaan, mutta totesin vain että nyt sinulla on myös omaa kokemusta siitä kuinka vaikeaa on alkaa kasvattamaan toisen lasta.
Se ei ole helppoa ja tietysti kaikki ajattelevat lapsen parasta, mutta alkaa äidiksi tai isäksi ilman, tässä tapauksessa isänmallia, se on vaikeaa, mutta parhaani yritin ja epäonnistui.
Semminkin olen saanut vastaisuuden varalle erittäin hyvän neuvon, on turha alkaa sovittelemaan päällensä äidin tai isän viittaa, on parempi kertoa kumppaninsa lapselle, että minä en ole sinun vanhempasi, mutta muista aina, että minä olen sinun paras ystävä.
Se oli mielestäni hyvä neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi pesemättömyys voi liittyä itseinhoon, jonka pohja on varmuus siitä, että kukaan ei välitä tästä lapsesta ja siksi lasta itseäänkin inhottaa koskeaa itseensä. Minulla on tämä sama ja olen aikuinen ihminen. Minulla oli hyvin rakkaudeton koti, isäni oli alkoholisti ja pelkäsin suurimman osan lapsuuttani, että isä tappaa äidin tai itsensä. Avioero tutkimustenkin mukaan voi olla lapselle traumatisoivampaa kuin jopa toisen vanhemman kuolema.
En tiedä, mikä ap sinua auttaisi. Vaikka itselläni on tämä oma tragediani ja sen seurauksena ongelmat, en tunne mitään sympatiaa tuota lasta kohtaan. Jos olisin sinä, inhoaisin häntä varmasti samalla tavalla ja hajottaisin siinä pääni. Tilanteesi on vaikea. Ja koska itse olen ravannut terapioissa saamatta apua, en pysty ehdottamaan sitäkään, en sinulle enkä tuolle lapselle. Mikä mahtaa elämässä olla tärkeintä, mielenterveys vai se rakkaus mieheen...? Tuumin vaan, että kestätkö sä tota lasta seuraavat 16 vuotta teidän elämässä ilman, että sä prakaat. Vai voisiko tulevaisuus tuoda vielä suuremman ja helpomman rakkauden, jos uskalaisit lähteä tilanteesta?
Yksi juttu: osa pesemättömyyttäni johtuu siitäkin, että kärsin ihan hirveästi kylmän suihkun takia. Jos teillä olisi sauna ja saunan voisi lämmittää lapselle peseytymistä helpottamaan, asia voisi alkaa sujua! Itse ainakin peseytyisin useammin, jos minulla olisi mahdollisuus saunoa tai jollain muulla tavalla saada suihku lämpimämmäksi. On olemassa muuten suihkutilan lämmittäjiäkin, sellaisia vedenkestäviä. Voisihan lapselta kysyä, onko haluttomuus peseytyä peräisin jostain tällaisesta.
Miten sinulla voi olla sympatia äitipuolta kohtaan? Lapsi se tässä kärsii.... Ihan sinun omakohtaisten kokemustesi perusteella omasta lapsuudestasi, luulisi edes sinun olevan lapsen puolella? Kestääkö se lapsi tässä tuon lopun lapsuusajan???
Sä et selvästikään suhtaudu tähän esitettyyn keissiin ihan vaan keissinä. Sä olet se, joka projisoi tähän jotain omia traumojaan. Koita nyt vaan jaksaa. Toisten ihmisten murheet on toisten ihmisten murheita. Se sun hätä, mikä ikinä se onkaan, on sun murhe. Käsittele sitä sellaisena. Älä yritä käsitellä sitä muiden ihmisten elämäntilanteiden kautta. Sitä sinä tässä ketjussa juuri parhaillaan teet.
Ei minulla mitään hätää ole... Ystävä hyvä... Mutta etkö ymmärrä että joskus jonkun kertoma juttu ei välttämättä ole 100% totuus... Varsinkin kun sen anonyyminä esittää.... Tolla lapsella tässä on se hätä.... Lue sinä vaa joku kertomus jostain jonka selvästi katkeroitunut henkilö on kirjoittanut mutta lapsellinen olet jos et voi käsittää että se ei välttämättä ole 100% totuus tuo "keissi" Olihan tuossa joku aika sit joku henkilö "pahoinpidelty nyrkein" suojatiellä... Kunnes sattu tulemaan toinen "kuvakulma" asiaan.... :-)
En tiedä kuka on lapsellinen vai onko kukaan, mutta miten voit haukkua lapselliseksi vain sen takia, että jollain on eri mielipide kuin sinulla? Ja haukkua ap:n, joka kertoo tunteistaan?
Av ei ole mikään tuomioistuin, jossa sinun pitää vakuuttaa valamiehistö ja saada se ajattelemaan just niin kuin haluat.
En usko, että saat ketään "puolellesi" nimittelemällä lapselliseksi, enkä usko että saat ap:n ajattelemaan asiaa laajemmin syyllistämällä ja haukkumalla.
Sivusta
Minkä takia minun tässä ketään puolelleni pitäisi saada? Lue nyt alkuperäinen juttu jossa äitipuoli kertoo mm. "Katson leffoja,leikin ja ulkoilen lapsen kanssa, höpötän ja hassuttelen ja vihaan jokaista hetkeä" En minä tuommosta äitipuolta itselleni haluaisi, luuletko sinä ettei lapsi vaistoa tuota??? Ettei äitipuoli siitä välitä? Aivan turhaa alkaa jonkun "leikkiä kotia" kun ei ole siihen valmis.... Eiköhän tässä kuule tärkeämpi asia ole pienen lapsen tunteet kuin jonku "äitipuolen" ... Ei täällä mitään tuomioistuimia ole.... Vaikka kuinka seuraat sivusta.... Tuo on täyttä elämää nyt pienelle lapselle... Sille arkipäivää... Miksi lapsen tunteet ei merkkaa sulle mitään?
Mun mielestä tuo kuulostaa ihan normaalilta lapselta. Ei ne lapset niin tarkkoja ole hampaitten pesuista tai muista hygieniajutuista. Meillä on ollut tässä 9-vuotiaan kanssa pulmia, johon haettiin apua. Perheneuvolasta oltiin sitä mieltä että kasvukipuja, vanhemmista irtaantuminen ja kasvaminen on vaikeaa hommaa ja herättää monia tunteita lapsessakin. Meillä alkaa tilanne parantua ja käyttäytyminen jo taas suht ikätasoista. Ei kaikki lapset ole helppoja "mallikasvatteja".
Tsemppiä tulevaan. Oma koti voisi helpottaa akuutisti!
Ystäväpiiristäni lähes kaikki eronneet miehet - jotka ovat olleet naisen kanssa suhteessa jolla on lapsi, tai lapsia - kertovat kaikki kuin yhdestä suusta kuinka vaikeaa oli tulla toimeen naisen lapsien kanssa, naiset ovat vaatineet ja vaatineet pyyteetöntä rakkautta lastansa kohtaan, mutta joka kerta kun lapsen käytöksessä on ollut jotakin moitittavaa, ovat äidit muistuttaneet miestä siitä ettei hän ole lapsen isä.
En usko lainkaan, että minulla nyt sattuu vain olemaan ystävinä tuollaisia miehiä jotka eivät lapsia osaa kasvattaa, ei, uskon asian olevan huomattavasti yleisempää ja myös naiset kipuilevat saman asian kanssa, kuten näemme.
Asiasta ei puhuta tarpeeksi ja kärsijöinä ovat tietenkin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko se miehen raskas lapsi painaa?
Vierailija kirjoitti:
Paljonko se miehen raskas lapsi painaa?
Nii joo.... Aika typerää alkaa "läskiksi haukkumaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauanko on lapsen vanhempien erosta? Ihan ekaksi tuli mieleen särkynyt lapsi, joka oikuttelee koska vanhempansa ovat eronneet, eivätkä asu yhdessä.
Siitä on paras lähteä liikkeelle selvittämään ja auttamaan. Jos enää voi. Psykologia ym tullaan tarvitsemaan.
En jaksanut lukea ketjua kuin sieltä täältä mutta mullekin tuli mieleen sama.
Lapsi kärsii ja potee erotraumaa ja käytös on sen mukaista. Hyvin mahdollista. Turvallisuus on järkkynyt.
Huono äitipuoli kirjoitti:
Itkuhan näitä kommentteja lukiessa tulee, koska tiedän että nämä omat tunteeni ovat vääriä ja ymmärrän jokaisen haukkujan pointin asiaan. En kiellä hetkeäkään sitä, että joku muu olisi varmasti parempi äitipuoli lapselle ja tästä olen puhunut myös miehelleni. Harmittaa myös tahallinen väärinymmärtäminen ja asioiden oletus pelkästään parin kirjoituksen takia, mutta ymmärrän myös sen.
Tiedän, että kirjoitukseni kuulostaa rajulta, mutta toivottavasti jokainen ymmärtää, että kirjoitin tekstiin vain omaa ajatuksen virtaa kaikista rankimmista asioista. Totta kai se kuulostaa tällöin todella rajulta. En kiellä sitä, että meillä on myös hyviä hetkiä ja tunnen välillä myös jonkinlaista rakkautta lasta kohtaan. Nykyään nämä ongelmat vain hautaavat kaikki hyvät hetket allensa. Olemme olleet mieheni kanssa kolme vuotta yhdessä ja alku oli paljon helpompi varmasti osittain sen takia kun asuimme erillään ja pääsin välillä rauhoittumaan omaan kotiini. Tällöin ongelmat eivät olleet itselläni tiedossa tai niitä ei vielä eskariaikana ollut. Koulun aloituksen jälkeen alamäki on alkanut.
Annan paljon aikaa myös lapselle ja isälle touhuta kahdestaan, en todellakaan tunge joka juttuun mukaan enkä ole koskaan kokenut asiasta mustasukkaisuutta - päinvastoin. Olen viettänyt aikaa lapsen kanssa kaksin ja yhdessä kolmestaan. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa että nykyään elämä omassa kodissa on tosi raskasta. Olen miettinyt myös muuttoa takaisin omiin koteihin mutta sekin tuntuu todella raskaalta päätökseltä ja mietin mitä lapsi ajattelisi, jos en hänen kanssaan viettäisi enää aikaa. Kokisiko lapsi sen niin, että olen halunnut muuttaa yksin hänen takiaan?
Haluan vielä painottaa, että en koskaan anna lapselle signaaleja siitä, että hän jotenkin ärsyttäisi ja inhottaisi minua. Totta kai häntä käsken niinkuin läheisen aikuisen tuleekin pitää rajoja, mutta myös välitän ja huolehdin. Voitte ajatella tästä mitä vain mutta lapsi on omassa kodissaan välitetty ja rakastettu. Isoin ongelma on siinä, että vanhemmat eivät vain osaa pitää rajoja tai halua ymmärtää näitä mahdollisia kehitysviiveitä. Kaikki mitä itse toivoisin olisi se, että he antaisivat mahdollisuuden ulkopuoliselle avulle tai kävisivät edes katsomassa, mitä ammattilainen sanoo lapsesta.
Kiitos kommenteista.
Mitäs jos lopetat itsesäälissä rypemisen ja koitat omalta osaltasi tehdä parhaasi olla "hyvä äitipuoli" Ei tule olemaan helppoa mutta pikkuhiljaa asiat saattaisivat jopa muuttua paremmiksi... Tällä hetkellä tuossa teidän "perhe-elämässä" ei ole yhtään voittajaa.... Kyse on kuitenkin lapsesta sillä voi olla ADHD tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä syytä lasta aloitekyvyttömyydestä, jos lapsen vanhemmat hänen eteensä tekevät kaiken. Sinuna hankkisin oman asunnon, jossa vietät ne viikot kun lapsi on isänsä kanssa ja miehen kanssa ne viikot kun teillä on mahdollisuus olla kahdestaan. Vaikka et rähjää laoselle niin kyllä hän sinun kielteisyyden ja inhon tunteet vaistoaa. Ehkäpä käyttäytyy jo senkin vuoksi sinua kohtaan miten käyttäytyy.
Olen avioeroperheestä itse, kuten luultavasti enin meistä…
Muistan nuorena kuinka ilkeä olin äitini miesystävälle, en kertakaikkiaan voinut suvaita häntä, tietysti olin mustasukkainen äidistänikin, mutta en uskonut mitään mitä ”isäpuoli” minulle sanoi, enkä lähde tässä nyt tämän enempää kertomaan kuinka kamala, suorastaan hirveä olin kun saavutin teini-iän, häntä kohtaan, hävettää oikein.
No vuodet vierivät ja onneksi äitini ja hänen miesystävänsä ovat vieläkin kimpassa ja minusta itsestänikin on jo kauan aikaa sitten tullut aikuinen ja olen jo vuosia sitten puhunut näistä samoista asioista äitini mieststävän kanssa ja pyytänyt häneltä nuoruuteni käytöstä anteeksi.
Me tulemme tätä nykyä erittäin hyvin toimeen keskenämme ja tunnen hänet todellakin isäkseni ja olen kiitollinen hänelle äitini huolestapidosta, että siitä ettei hän saanut tarpeekseensa minun lapsuuteni ja nuoruuteni huonoista päivistä jolloin pidin häntä sylkykuppina jokaisessa asiassa.
Elämä on ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Mieheni lapsella on add, autisminkirjon häiriö ja aistiyliherkkyys. On todella uusavuton, vauvamainen ja raskas. Roikkuu jatkuvasti aikuisten helmoissa, ei halua opetella uusia taitoja ja laukoo ilkeitä kommentteja. Äitinsä on samanlainen, tai no paljon pahempi (ihka oikea wt). Olen lykännyt lapsen viihdyttämiset ja lapsen kanssa inttämisen miehen vastuulle. Kyllä odotan jo sitä, että lapsi tulee teini-ikään ja kykenee tekemään normaaleja asioita itsenäisesti ja ehkä hänen kanssaan voi jopa käydä keskusteluja. En usko, että tulee neuro-ongelmiensa vuoksi kovasti menestymään elämässä, mutta ehkä käytös tasoittuu iän myötä. Tsemppiä sinne!
No ei se kersa ole kai heivannut sinua pois aviovuoteesta isäviikon ajaksi kuten toisessa ketjussa kerrottiin suunnilleen saman ikäisestä lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa jälkeenjäänyt ja viallinen ihminen tässä aloituksessa on ap itse. Todella kammottavaa, että lapsen elämässä on tuollainen käärme.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa jälkeenjäänyt ja viallinen ihminen tässä aloituksessa on ap itse. Todella kammottavaa, että lapsen elämässä on tuollainen käärme.
Älä aapee kuuntele tällaisia höpöhöpökommentteja ollenkaan.
Ainoat käärmeet tuossa kuviossa ovat lapsen vanhemmat, jotka mahdollistavat lapsensa jatkuvan perseilyn ja vauvashown.
Varmasti ap:nkin kannalta vapauttavaa, kun ongelman juurisyy tuli näkyviin. Nyt uutta asennetta kehiin ja rohkeasti eteenpäin ! Hyvä ruoka, parempi mieli !
Vierailija kirjoitti:
Ainoa jälkeenjäänyt ja viallinen ihminen tässä aloituksessa on ap itse. Todella kammottavaa, että lapsen elämässä on tuollainen käärme.
Aika pitkän kertomuksen tehny lapsen haukkumisesta ja vioista ja sitten onkin itsesäälissä rypemistä.... Eiköhän koko jutun kärsijä ole se lapsi jolla ne ongelmat on... Vanhempien ja myös "äitipuolen" tehtävä kun olisi pitää lapsesta huoli ja hoitaa ongelmat... Eikä kerätä sympatiapisteitä ja uhriutua vauva palstalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa jälkeenjäänyt ja viallinen ihminen tässä aloituksessa on ap itse. Todella kammottavaa, että lapsen elämässä on tuollainen käärme.
Älä aapee kuuntele tällaisia höpöhöpökommentteja ollenkaan.
Ainoat käärmeet tuossa kuviossa ovat lapsen vanhemmat, jotka mahdollistavat lapsensa jatkuvan perseilyn ja vauvashown.
Ja "äitipuoli" on ihana ihminen joka rakastaa lasta kuin omaansa? Itsekin jo myönsi että vihaa lapsen kanssa oloa ja esittää.... Että ei vissiin lapsi tuota huomaa?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on siis kehitysvammainen, no ei se sille mitään voi. Sun nyt pitää vaan kestää, tai jättää miehesi.
Lapsen pitää saada ammattiapua, ei hän voi jäädä noin avuttomaksi. Ihan kenenkään tunteista riippumatta. Miten koulu, ja kouluth? Normaalit lapset tekee jo vaikka mitä tuossa iässä.
Hohh,hohh,hoijaa 🙄