Lue keskustelun säännöt.
Miehen raskas lapsi vie järjen
Huono äitipuoli
02.03.2022 |
En oikeastaan tiedä, mitä haen tällä julkaisulla. Ehkä jonkunlaista vertaistukea, mutta ymmärrän, että aihe voi nostattaa myös tunteita pintaan ja olen valmis ottamaan myös vastaan kaiken kritiikin jota on tulevaksi.
En pidä mieheni lapsesta. Niin kamalalta kun se kuulostaakin, en edes siedä häntä. Ainut syy, miksi olen tässä suhteessa on mahdottoman suuri rakkaus miestäni kohtaan. Olen itse lapseton, enkä halua omia lapsia tulevaisuusessakaan. Lapsi on pian 9-vuotias, käytökseltään mielestäni lähempänä 5-vuotiaan tasoa. Lapsi ei osaa tehdä itse mitään, vaan kaikki tehdään hänen puolestaan.
”Isi anna mulle lasi kaapista!”
”Isi laita mulle hammastahna hammasharjaan!”
”Isi laita laturi mun puhelimeen kiinni!”
Ja isihän tekee. Lapsi ei kykene edes yrittämään tehdä asioita itse. Hän myös saattaa herättää meidät keskellä yötä kertoakseen että hänellä on kuuma tai jano. Lapsi ei halua pestä hampaitaan, harjata hiuksiaan tai käydä suihkussa. Perushygienia-asioista joutuu käymään taistelua jatkuvasti ja yleensä lapsi myös haisee pahalta, koska ei todennäköisesti osaa tai halua pyyhkiä vessassa käydessä itseään. Suihkussa lapsi myös vain seisoo paikallaan, ei pese mitään intiimialueitaan. Lapsi ei joka päiväisistä muistutuksista huolimatta suostu edes pesemään käsiään vessassa. Lapsi myös mässyttää, sotkee, läärää, piereskelee ja on todella ällöttävä. Minun kodissani, oksettaa.
Lapsi ei usko mitään ja saa kaiken periksi huutamalla. Jos hän haluaa jotain, hän huutaa siihen asti että saa asian periksi. Itse en haluaisi antaa periksi mutta isä taipuu tahtoon. Monesti olen asiasta sanonut mutta siihen ei tule muutosta. Lapsi myös jatkuvasti ravaa meidän makuuhuoneessa kielloistani huolimatta, koska se on ainut asia jonne en lasta halua - oma rauhallinen paikkani ilman ällöttäviä likaisia käsiä ja rääkymistä. Lapsi raivoaa muutenkin, ei osaa hallita tunteitaan. On myös aika empatiakyvytön tapaus ja todella raskas, lapsellinen lapsi ikäisekseen. Puhuu ikäisekseen todella lapsellisia asioita, eikä voi keskustella normaalisti. Välillä myös tuntuu olevan vaikeuksia selittää jotain asiaa. En tiedä onko hänellä jotain kehitysviivettä, vanhemmat ei ole kiinnostuneita tutkimaan.
En tiedä millaista lapsella on äidillään. Äiti on ainakin todella raskas tapaus myös. Raivoaa lapsen isälle usein pienistäkin asioista eikä ole kovin tasapainoisen oloinen mitä olen hänestä kuullut. Vihaa myös minua vaikkei olla koskaan juteltu - yllättävää.
Kaikista näistä tunteista huolimatta en näytä lapselle mitään vihan tunteita. Hän kyllä selittää minulle paljon asioita ja katsoo ehkä jollain tavalla ylöspäin minua, en usko siis että hän vaistoaa sen, miten paljon inhoan olla tässä tilanteessa. Katson leffoja, leikin ja ulkoilen lapsen kanssa, höpötän ja hassuttelen - vihaan jokaista hetkeä.
Tiedän että ero on aina ratkaisu tähän, olen sitä miettinyt kyllä mutta vielä rakkaus miestäni kohtaan on aina voittanut. Meillä on maailman ihaninta joka toinen viikko kun lapsi ei ole meillä, silloin olen tosi onnellinen. Lapsen tulo meille kuitenkin ahdistaa aina niin paljon, että olen kireä ja itkuinen viimeisen päivän ennen lapsen saapumista.
Haluaisin tietää, mitä mieltä olette lapsen käytöksestä? Onko tämä osaamattomuus ihan tyypillistä yli 8-vuotiaalle vai pitäisikö vanhempia yrittää vain painostaa avun piiriin? Mitä minä voin tehdä voidakseni paremmin? Otan ilolla vastaan jokaisen kommentin.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut, että olet kestänyt tuollaista käytöstä ja jaksat olla lapsen kanssa. Sinä olet fiksu. Alan ammattilaisena vaikuttaa siltä, että lapsella on jonkinlainen kehitysviivästymä ja mallioppimista äidiltään kun on tullut.
Mies ei tuota huomaa ja ei vain osaa muuttaa itseään.
Jos erosta ei ole pitkää aikaa, voi tuo eroahdistus olla päällä.
Jos sinulla pinna kestää, yritä voittaa lapsen luottamus.
Kokeile kehumista, vaikka kuinka pienestä syystä.Mikähän olisi "kolikon toinen puoli" Nyt täällä on "äitipuoli" nillittämässä 8 vuotiaan lapsen käytöksestä... Tuosta nillityksestä päätellen kolikon toinen puoli voisi olla aika erilainen kertomus....
En ole ap, mutta mikähän voisi olla kolikon toinen puoli siinä, että lapsi ei osaa pitää hygieniastaan huolta ja haisee? Omalla luokalla oli tällainen ja häntä kyllä hyljeksitiin ihan porukalla. Ei sitä hajua kukaan kestänyt.
No esim se.... Kuuntelet vaan äitipuolen kommentin et lapsi haisee... Mitäs jos se ei haisekaan? Otat 100% totuutena kaiken minkä aloittaja kirjoittaa? Pitäis tulla myös isin kommentti... Selvästikään äitipuoli ei välitä lapsesta... Helppo se on joku haukkua tänne eikä anneta edes mahdollisuutta puolustautua... Uskot siis kaiken tuon tarinan ja et edes ota huomioon jospa totuus onkin toisenlainen? Helppo se on kirjoittaa ettei huolehdi hygieniasta ja kaikki haukkuvat lasta... Ilman ainoatakaan todistetta täällä haukutaan lapsi vammaiseksi? Mitäs jos kyseessä onkin valehteleva äitipuoli?
Kirjoituksesta ei selviä kumpaa sukupuolta lapsi on, mutta itse ajattelen, että tuskinpa edes 9v poika haluaa ruveta pesemään intiimipaikkojaan jonkun ventovieraan naisen kyylätessä viesressä? Ehkä ei tyttökään? Mutta jos nyt jättää pyyhkimättä vessakäyntien jälkeen, niin tähän ihan varmasti olisi koulukin jo reagoinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että tarvitsette selvät säännöt teidän kotiinne. Vaikka sitten kirjoittaisitte isolle taululle ne.
-Makuuhuoneeseen EI mennä
-Kädet pestään ennen ruokaa
-jne.
Tuon ikäinen osaa jo lukea. Ja teidän pitää puhua myös miehenne kanssa asioista yhdessä. Teet selväksi, että sinun koti ja täällä mennään näillä säännöillä.
Ihmettelen kyllä, jos olisi jotain kehitysviivästymää jos kuitenkin jo kakkosluokalla. Toki voi jotain muuta neuropsykiatrista olla taustalla, mutta heillekin säännöt ovat yleensä hyvä asia.
Meillä on tai oli uusperhe. Yhteensä lapsia viisi, yhteisiä ja minun ja miehen joten säätämistä oli. Yksi sääntö oli mm se, että aikuisten makkariin ei ole mitään asiaa kenelläkään. Jos oli supertärkeää niin piti ensin koputtaa. Se ei ollut mikään hengailupaikka kenellekään.
Ja kirjoitin, että oli koska kaikki ovat jo muuttaneet pois, puolison kanssa ollaan yhä yhdessä.
Huono äitipuoli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa onko kehitysviivettä vai näytteleekö vain. Sinänsä nuo kuvaamasi asiat ovat aika tyypillisiä siinä, kun lapsi pelkää menettävänsä vanhempansa huomion, haluaa sitoa hänet itseensä sillä, ettei "osaa" tehdä asioita. En keksi muuta kuin että keskustelet asiasta miehen kanssa. Jos kyse on kehitysviiveestä tms. asiaan on pakko puuttua. Sinänsä jännältä kyllä kuulostaa, jos lapsi on jo pari vuotta käynyt koulua ja siellä ei olisi huomattu mitään erikoista. Kuvittelisin, että sottaisuus voi liittyä johonkin heikkoon omanarvontuntoon. Vaikuttaa, että lapsi on käytännössä ihan heitteillä eron jäljiltä. Ymmärrän tunteesi, mutta koska vaikutat sinänsä aikuiselta ihmiseltä, painostaisin miehen hakemaan apua lapselle, ihan lapsen itsensä takia. 9-vuotias ei varmasti nauti siitä, että hän esim. haisee, minkä kaverit huomaavat koulussa.
Kiitos asiallisesta kommentista. Koulusta on myös tullut palautetta siitä, että lapsi laittaa opettajille vastaan normaalia kakkosluokkalaista enemmän, eikä esimerkiksi suostu osallistumaan opetukseen. Kyllä vanhemmat kuitenkin siitä perushygieniasta huolehtii sillä tavalla, että ei sitä koulussa todennäköisesti huomata, lapsi vain ei itse suostuisi siitä huolehtimaan vaan kaikki pitää tehdä vanhemman opastuksesta ja käskystä.
En usko että lapseen vaikuttaa niinkään enää vanhempien ero, sillä he ovat eronneet lapsen ollessa vauva. Uskoisin jotenkin, että lapsen ongelmat johtuvat siitä että kodit ovat tosi epätasapainossa toistensa kanssa eikä yhteisiä sääntöjä ole (äidillä saa tehdä sitä tätä ja isillä sitä ja tätä.) Lapsella on selviä merkkejä ehkä jonkinlaisista itsetunto-ongelmista, ei luota itseensä eikä esim. hänen piirrustuksistaan tai kotiläksyistä saa sanoa hyvää eikä korjatakaan mitään, siitä tulee itku ja kirjat lentää. Kerran erehdyin kehumaan hänen kaverinsa tekemää korttia ja siitä alkoi kamala itkuraivo miten muut on kaikessa parempia kuin hän.
Lapsi siis on vasta tokalla? Kyllä sen ikäistä pitää paimentaa ja varmistaa, että hoitaa asiansa ihan käsien pesusta ja läksyistä lähtien. Ihan joka päivä. Sulla vaan hajoaa pää turhaan, kun odotat liikaa itsenäisyyttä. Jotkut lapset ei tosiaan halua käydä suihkussa, mutta tämä yleensä muuttuu viimeistään murrosiässä, jolloin sitten lotrataan enemmän.
Kiitos kommenteista, arvasinkin, että tämä aihe nostattaa varmasti paljon tunteita, mutta kiva nähdä, että tänne kommentoidaan myös asiallisesti!
Aluksi heti kerron, että olemme puhuneet asiasta miehen kanssa, niiiiiiiin paljon, että enää en jaksaisi asiasta enää puhua. Mies jaksaa hetken aikaa pitää sääntöjä yllä, mutta niistä aletaan heti seuraavalla viikolla lipsumaan. Ja tietysti asia turhauttaa kun sovituista jutuista aletaan lipsumaan.
Toiseksi haluan sanoa sen, että tiedän oikein hyvin, että ongelmakäyttäytyminen ja minun omat tunteet eivät ole lapsen vika! Lapsen käytökselle on aina jokin syy, enkä syytä mistään lasta. Valitettavasti en nyt tänne keskustelupalstalle saa lapsen näkökulmaa kirjoitettua asiasta. Tämä avautuminenkin oli lähinnä itseäni varten, tuntuu että oikeita tunteita on pakko päästä purkamaan jonnekin. Asioista täytyy puhua niin hienovaraisesti, en halua syyllistää miestäni tai varsinkaan lasta.
Olen myös hienovaraisesti yrittänyt puhua miehelleni koulun kautta saatavasta avusta, koulupsykologista tms. Vielä asiaa ei olla saatu eteenpäin, mutta ehkä yritän ottaa asiaa vielä isommin puheeksi, itse koen että lapsi tarvitsisi apua ja jonkinlaista diagnoosia kodin ulkopuolelta. Kommenteista huolimatta tiedän, etten ole empatiakyvytön tai paha ihminen, huolehdin lapsesta päivittäin siitä huolimatta miten rankkaa se on minulle. Kehun lasta paljon silloin kun hän suoriutuu hyvin ja muulloinkin ihan muutenvaan.
Herää näissä aina, myös IRL, kysymys miksi ihmeessä ihmiset ajavat itsensä näihin tilanteisiin? On ahdistavaa kaikille osapuolille joutua asumaan ihmisen kanssa kenestä ei pidä. Ainoa joka tässä todennäköisesti ei kärsi, on mies koska hän ei luultavasti edes tajua mistä on kyse. Lapsi ei osaa sanoittaa pahaa oloaan ja muija taas piilottaa ovelasti oman inhonsa niinkuin naisilla on tapana, eikä sitä huomaa kuin se lapsi joka siitä kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi lasten äiti vieroitti lapset isältään. Ei tarvitse kestää exää eikä lapsia. Amen!
Miten se on nyt lapsen vika että äitinsä ja isänsä eivät ole kasvattaneet lastaan!! Se sinun ihana miehesi on surkea isä ja on vielä uudeksi akaksi valinnut naisen joka vihaa sitä lapsi raukkaa. Onnea vaan tulevaan teini-ikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikit ja ulkoilet, höpötät ja hassuttelet lapsen kanssa.
Ja vihaat jokaista näistä hetkistä.
Olenko ainoa, joka voi suorastaan pahoin kertomasi johdosta?
Moitit ja valitat lapsen käytöksestä, inhoat ja vihaat, ihanko oikeasti uskot lapsen olevan aistimatta näitä tunteitasi?
Ehkäpä osa lapsen käytöksestä johtuukin sinusta ja ristiriidasta sanotun ja sanattoman viestintäsi välillä?
Kuulostaa jotenkin saamattomalta vässykältä se sun mies, kun ei osaa yhtä lasta kasvattaa. Ilmeisesti hän on ollut aiemmin niin kovassa kurissa sen exän kanssa ettei osaa enää olla aikuinen. Ja sitähän tuo lapsi nimenomaan tarvitsisi. Ajattele, jaksatko tosiaan tuollaista elämää vielä kymmenen vuotta? Ja entä kun se lapsi on teini-iässä? Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan aikaa olette olleet yhdessä?
Kuinka kauan aikaa olette asuneet yhdessä?
Milloin olet tutustunut lapseen, minkä ikäinen hän on silloin ollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut, että olet kestänyt tuollaista käytöstä ja jaksat olla lapsen kanssa. Sinä olet fiksu. Alan ammattilaisena vaikuttaa siltä, että lapsella on jonkinlainen kehitysviivästymä ja mallioppimista äidiltään kun on tullut.
Mies ei tuota huomaa ja ei vain osaa muuttaa itseään.
Jos erosta ei ole pitkää aikaa, voi tuo eroahdistus olla päällä.
Jos sinulla pinna kestää, yritä voittaa lapsen luottamus.
Kokeile kehumista, vaikka kuinka pienestä syystä.Mikähän olisi "kolikon toinen puoli" Nyt täällä on "äitipuoli" nillittämässä 8 vuotiaan lapsen käytöksestä... Tuosta nillityksestä päätellen kolikon toinen puoli voisi olla aika erilainen kertomus....
En ole ap, mutta mikähän voisi olla kolikon toinen puoli siinä, että lapsi ei osaa pitää hygieniastaan huolta ja haisee? Omalla luokalla oli tällainen ja häntä kyllä hyljeksitiin ihan porukalla. Ei sitä hajua kukaan kestänyt.
No esim se.... Kuuntelet vaan äitipuolen kommentin et lapsi haisee... Mitäs jos se ei haisekaan? Otat 100% totuutena kaiken minkä aloittaja kirjoittaa? Pitäis tulla myös isin kommentti... Selvästikään äitipuoli ei välitä lapsesta... Helppo se on joku haukkua tänne eikä anneta edes mahdollisuutta puolustautua... Uskot siis kaiken tuon tarinan ja et edes ota huomioon jospa totuus onkin toisenlainen? Helppo se on kirjoittaa ettei huolehdi hygieniasta ja kaikki haukkuvat lasta... Ilman ainoatakaan todistetta täällä haukutaan lapsi vammaiseksi? Mitäs jos kyseessä onkin valehteleva äitipuoli?
Kirjoituksesta ei selviä kumpaa sukupuolta lapsi on, mutta itse ajattelen, että tuskinpa edes 9v poika haluaa ruveta pesemään intiimipaikkojaan jonkun ventovieraan naisen kyylätessä viesressä? Ehkä ei tyttökään? Mutta jos nyt jättää pyyhkimättä vessakäyntien jälkeen, niin tähän ihan varmasti olisi koulukin jo reagoinut.
Joo... Jos täällä on koululta tullu kommentti, isin kommentti ja lapsen kommentti sekä äitipuolen kommenntti ja äidin kommentti... Totuus löytyy sieltä keskeltä.... Se on niin helppo anonyyminä selvästi katkerana äitipuolena haukkua lapsi... Totuus kun voi olla "väritetty" Ja osa ihmisistä ei tajua et myös aikuinen voi valehdella... Tästä syystä pitäisi kuunnella kaikki osapuolet ennenkuin haukutaan täällä lapsi vammaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee kyllä tästä kirjoituksesta hyvin vahvasti tunne, että kyse on luultavasti aivan tavallisesta lähes 9-vuotiaasta mutta ap on itse se joka ei pysty tätä näkemääm koska viha ja inho pientä lasta kohtaan vaikuttaa niin vahvasti hänen arvioonsa lapsesta. Ja oikeasti lapsi kyllä vaistoaa, että ap inhoaa häntä ja voi siksikin käyttäytyä isän luona olleessaan noin koska noin pienellä lapselle ei ehkä ole muuta keinoa ilmaista isälleen ja osittain myös tälle äitipuolelle, että hänen on paha olla ympäristössä jossa häntä vihataan.
Jos lapsi olisi noin vahvasti erityinen/kehitysvammainen niin asia olisi tullut jo päiväkodin, eskarin tai viimeistään koulun kautta tietoon ja sieltä olisi alettu hommaamaan psykologin tutkimuksia jne.
Lapselle olisi parasta että ap eroaa hänen isästään. Ja lapsen vanhempien olisi myös hyvä keskustella yhteisistä säännöistä joita noudatetaan molemmissa kodeissa.
Miksi olet muuttanut miehen kanssa yhteen asumaan, vaikka lapsi on ollut kuvioissa mukana?
Oliko lapsi samanlainen jo tuolloin?
Raskas, tottelematon ja diagnoosia vailla?
Miksi ajattelit, että tulette toimeen ja pystytte elämään yhdessä, kun et kutsu teitä edes perheeksi etkä lapsista tunnu ylipäätään pitävän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leikit ja ulkoilet, höpötät ja hassuttelet lapsen kanssa.
Ja vihaat jokaista näistä hetkistä.
Olenko ainoa, joka voi suorastaan pahoin kertomasi johdosta?
Moitit ja valitat lapsen käytöksestä, inhoat ja vihaat, ihanko oikeasti uskot lapsen olevan aistimatta näitä tunteitasi?
Ehkäpä osa lapsen käytöksestä johtuukin sinusta ja ristiriidasta sanotun ja sanattoman viestintäsi välillä?
Et ole ainoa! Tuohon vielä lisäisin mitäs jos äitipuolen kertomus ei muutenkaan ole 100% totta?! Ei se tule ihmisille mieleen? Kyllä minä haluaisin kuulla myös lapsen kertomuksen ja isin ja oikean äidin... Ennen kun alkaisin täällä haukkua lasta vammaiseksi.....
Mitä?Miehen rakas lapsi vie järjen?
Huono äitipuoli kirjoitti:
Kiitos kommenteista, arvasinkin, että tämä aihe nostattaa varmasti paljon tunteita, mutta kiva nähdä, että tänne kommentoidaan myös asiallisesti!
Aluksi heti kerron, että olemme puhuneet asiasta miehen kanssa, niiiiiiiin paljon, että enää en jaksaisi asiasta enää puhua. Mies jaksaa hetken aikaa pitää sääntöjä yllä, mutta niistä aletaan heti seuraavalla viikolla lipsumaan. Ja tietysti asia turhauttaa kun sovituista jutuista aletaan lipsumaan.
Toiseksi haluan sanoa sen, että tiedän oikein hyvin, että ongelmakäyttäytyminen ja minun omat tunteet eivät ole lapsen vika! Lapsen käytökselle on aina jokin syy, enkä syytä mistään lasta. Valitettavasti en nyt tänne keskustelupalstalle saa lapsen näkökulmaa kirjoitettua asiasta. Tämä avautuminenkin oli lähinnä itseäni varten, tuntuu että oikeita tunteita on pakko päästä purkamaan jonnekin. Asioista täytyy puhua niin hienovaraisesti, en halua syyllistää miestäni tai varsinkaan lasta.
Olen myös hienovaraisesti yrittänyt puhua miehelleni koulun kautta saatavasta avusta, koulupsykologista tms. Vielä asiaa ei olla saatu eteenpäin, mutta ehkä yritän ottaa asiaa vielä isommin puheeksi, itse koen että lapsi tarvitsisi apua ja jonkinlaista diagnoosia kodin ulkopuolelta. Kommenteista huolimatta tiedän, etten ole empatiakyvytön tai paha ihminen, huolehdin lapsesta päivittäin siitä huolimatta miten rankkaa se on minulle. Kehun lasta paljon silloin kun hän suoriutuu hyvin ja muulloinkin ihan muutenvaan.
Mitäs jos se oletkin sinä joka tarvitset diagnoosia ja apua? Selvästikään et oikeasti lapsesta välitä yhtään... Haukut sitä anonyyminä täällä ja ihmiset kilvan haukkuu lasta ainoastaan sinun kertomuksen perusteella.... Kuinkahan paha olo sillä lapsella on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on siis kehitysvammainen, no ei se sille mitään voi. Sun nyt pitää vaan kestää, tai jättää miehesi.
Miksi alapeukkuja? Onko teistä ap:n kuvaama lapsi normaali?
"Normaali" on aika suhteellinen käsite siinä vaiheessa, kun kyseessä on lähes heitteille jätetty eroperheen lapsi uusperheessä. Lapsen mahdollinen turvattomuus ja ikätaso huomioiden lapsen vaste olosuhteisiin voi olla hyvinkin normaali. Eihän tuo tilanne hyvältä kuulosta ja siitä vastuussa ovat aikuiset, vanhemmat, ei "outo", "huono" tai "viallinen" lapsi. Hän on ala-asteikäinen lapsi, ei vastuullinen, kypsymätön ja tahalleen huonosti käyttäytyvä aikuinen. Toisin kuin ehkä ympärillään olevat aikuiset mahdollisesti. Hassun hauskaa, että pieneltä lapselta odotetaan asioita, joihin edes aikuiset eivät pysty, kuten tunteidenkäsittely ja huomaavaisuus. Puhtaushan nyt on täysin vanhempien vastuulla tuon ikäisellä, hyvin harva 8-vuotias on täysin itseohjautuva ja omatoiminen arkiasioissa ja -rutiineissa. Oikeasti nyt.
Empatiasta ja "kovasti rakastamisesta" vielä sen verran, että se ei kovin kovaa ole jos ei ulotu puolison elämän tärkeisiin asioihin. Ihan jo siksi, että ne nyt vain ovat kovasti niin rakkaan puolison elämässä merkitseviä asioita. Itse ainakin haluaisin, että rakkaillani olisi mahdollisimman hyvät suhteet läheisiinsä. Että kyse olisi hänestä kokonaisuutena, kokonaisena ihmisenä (isänä, ystävänä, poikana jne.), eikä siinä, mitä itse saa suhteesta, millainen on puolison roolissa. Hänellä on elämän mittainen rooli ja suhde vanhempana, tämä voi mennä joko hyvin tai huonosti. Kun rakastaa, toivoo tietysti sitä hyvää. On hyvin eri asia välittää ja rakastaa ja "rakastaa"(=rakastaa tunnetta ja yhteisiä juttuja). I'm out.
Näitä on nähty. Ihan tosielämässä ja paljon. Miehet on näissä tilanteissa niin vässyköitä, kun heillä ei ole kykyä nähdä miten asiat oikeasti on. Luulen, että ap:n lapsipuoli on melko tavallinen 9-vuotias lapsi. Hän haiseekin ap:n nenään pahalta, koska ap on syvällä sydämessään niin mustasukkainen kaikesta. Naiset on niin kieroja..Tosielämän esimerkkejä: eräs sanoi tekevänsä lapsipuolelle aina vähän huonommat eväät kuin omilleen. Tai eräs yritti ohjata miehen lasta terapiaan, koska ”kaikki erolapset tarvitsevat sellaista” kun todellisuudessa se on se kateellinen äitipuoli, joka terapiaa tarvitsisi. Yksi taas teki lapsen äidistä täysin perättömiä lasuja. Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Näitä on nähty. Ihan tosielämässä ja paljon. Miehet on näissä tilanteissa niin vässyköitä, kun heillä ei ole kykyä nähdä miten asiat oikeasti on. Luulen, että ap:n lapsipuoli on melko tavallinen 9-vuotias lapsi. Hän haiseekin ap:n nenään pahalta, koska ap on syvällä sydämessään niin mustasukkainen kaikesta. Naiset on niin kieroja..Tosielämän esimerkkejä: eräs sanoi tekevänsä lapsipuolelle aina vähän huonommat eväät kuin omilleen. Tai eräs yritti ohjata miehen lasta terapiaan, koska ”kaikki erolapset tarvitsevat sellaista” kun todellisuudessa se on se kateellinen äitipuoli, joka terapiaa tarvitsisi. Yksi taas teki lapsen äidistä täysin perättömiä lasuja. Hohhoijaa.
Sepä se.... Hassu juttu vaa et osa ihmisistä on "valmis kivittämään" huom! lainausmerkit! lapsen pelkästään anonyymin henkilön kirjoituksen perusteella... Kukaan ei tunnu edes yrittävän käsittää et tarina voi olla 99% totta tai 50% totta tai täyttä paskapuhetta....
Ota asioihin se lähtökohta AP, että hän on vasta lapsi ja sinä aikuinen. Ei ole lapsen vika, jos vanhemmat ovat antaneet kaikessa periksi ja ei ole johdonmukaisesti kasvatettu. Suosittelisin muuttamaan omaan asuntoon, koska isän voi olla myöhäistä muuttaa kasvatustapaa enää tässä vaiheessa.