Miten kotiäidin aika ei muka riitä kuntoiluun/laihdutukseen?

Meillä jokaisella on 24h aikaa vuorokaudessa. Se kuinka sen käytämme on jokaisen oma asia. Annetaan heille se mahdollisuus että he sanovat ettei ole aikaa. Laihduttaminen ei ole kaikille yhtä helppoa eikä kaikki edes haluakkaan. Mutta ympäristö painostaa ja jotain on siihen vastattava. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Jokainen ihminen on saman arvoinen painosta riippumatta.

Lapsia on erilaisia ja eri tavalla nukkuvia. Lapsia on terveitä ja enemmän sairastelevia. Paino ei ole mulla päässyt nousemaan kotiäitivuosien aikana, mutta rasittunut olen ollut. Ei oo hetkeäkään omaa rauhaa, elämä on samaa arkista joka päivä ja se on välillä tylsistyttävääkin. Meillä on ollut allergiset (ruoka/siitepöly), astmaatikko, korvatulehduskierteinen, refluksioireisia lapsia. Valvonut ole ihan liikaa. Toisaalta imetysdietit on ollut toteutettavissa silläkin valvomisella (5-10x yössä herätys), ja olen joutunut tehdä muutamalla eri ruokavaliolla ruoat perheelle, joten se ei mielestäni ole selitys ettei voi tehdä eri ruokia ja lihoo. Sen ymmärrän ettei jaksa liikkua valvottuaan liikaa. Ite laihduin liikkumatta 2 kg kuussa vuoden ajan. Oli sen verran rankkaa lasten ja ruokavalioiden ja sairastelun kanssa. Mies teki pitkää päivää töissä eikä valvonut yöllä. Joten kroppa on ok mutta peruskunto ei välttämättä. Toki ulkoilen ja kävelen jne. Mutta usein en vaan illalla jaksa sitä pientä hetkeä jumpata enää.

Lihava ei käy vauvan kanssa vaunulenkeillä, ei leiki eikä pelaa lasten kanssa.
Lihava ei tee ylimääräisiä kotitöitä, ei aherra puutarhassa, ei ylipäänsä jaksa, viitsi eikä vaivaudu muiden puolesta.

Lihava ei pidä ruumiistaan, ei jaksa harrastaa seksiä.
Ei jaksa, on aina selitys. Mutta apua ei haeta. Ei vaikka pelissä on perhe.

Entäs jos alkaisi syödä oikein, vaikka se ei houkuta? Jos alkaisi liikkua, vaikka se on raskasta?

Liikunta ei ole minun mielestäni mukavaa. Hikoilu ja se että lihaksiin sattuu. Ei ole mukavaa.

Plus että herkkujen syöminen on aivan sairaan ihana nautinto.

Olen juuri aloittelemassa kuntosaliharjoitusta, sen jälkeen kun ensiksi puoli vuotta laihdutin ruokavaliolla. Tässä ei ole mitään muuta positiivista kuin se, että näyttää paremmalta ja on terve. Se on tietysti paljon, mutta herkkujen syöminen on yksinkertaisesti ihanaa.. 

Mennä hampurilaisaterialle, ottaa extra kurkkudippi ranskalaisten kanssa. Syödä pizza. Tehdä spagettia jollain kermakastikkeella ja siihen ketsuppia. Syödä karkkia, suklaata ja kermavaahtoa. Jätskiannoksia.

Jouduin lopettamaan noissta ihan kaiken. Nyt vedän kaikkea terveellistä. Ainut paheeni on yksi kuppi kahvia aamuisin. Ymmärrän täysin jos jotain ei kiinnosta ryhtyä samaan. En vieläkään tiedä mikä muu järki tässä on, kuin se, että pysyn terveenä pidempään.

Oon täysin samaa mieltä ettäse on lähes kaikissa tapauksissa laiskuutta. Itellä 3 lasta, 4 vuotias ja 2 vuotiaat kaksoset. Kaksosten syntymän jälkeen olin mitoissa 164/73. Samat mitat oli ekan lapsen syntymän jälkeen eikä siitä pudonnukkaan raskauksien välillä. N.vuosi sitte innostuin liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta, lähinnä niiden tuoman hyvän olon vuoksi. Nyt painoni on 58kg ja kivat lihakset etenki käsissä ja vatsassa. Voitte kuvitella että meijän arki on todella hektistä, kaikki lapset on ollu aina kotihoidossa. (vanhin tosin nyt muutaman tunnin viikossa kerhossa). Mutta liikuntaa kerkeän siis harrastamaan n.4 kertaa viikossa. Pari kertaa niistä tapahtuu kotona päivällä lasten nukkuessa. Nyt tulee varmaan sata alapeukkua mutta kerkeän myös tekemään jokatoinen päivä itse ruoan ja koti on siisti. Mies tulee töistä kotiin n.klo.16.30 paitsi parina päivänä viikossa vasta treenien jälkeen n.klo.18.30. Viikonloput ollaan kaikki yhdessä. Pointtini siis on että jos minä kerkeän liikkumaan niin kerkeää suurin osa muistakin vanhemmista.

Meillä on kellarissa kuntopyörä ja crosstrainer-laite. Niillä annan kiloille kyytiä, on helppo mennä sinne huhkimaan tunniksi sitten kun on sopiva väli, lyhyt matka eikä tarvi kuluttaa aikaa paikasta toiseen siirtymiseen ja mies katsoo lasta. Helppoa. Tämä ei tietysti onnistuisi jos olisi yh, mutta tässä tilanteessa näin. Tekosyitä treenaamattomuuteenkaan ei voi esittää kun kuntolaitteet on koko ajan tuossa ulottuvilla.

Mä just kuntopyöräilin 4km ja tein sen jälkeen muutaman vatsalihasliikkeen. Mua ei kiinnosta mikään hirveä huhkiminen hikihatussa. Uskon enemmän arkiliikunnan voimaan ja siihen, että ylipäätään pitää itsensä liikkeessä. En esim. koskaan käytä hissiä vaan menen aina portaita. Koskaan ei ole ollut painon kanssa ongelmia ja olen ehtinyt lasten kanssa liikkumaan jos olen halunnut. Ymmärrän kuitenkin, että kaikkia ei vaan kiinnosta (kuten ei muakaan ne tunnin salitreenit) ja eivät jaksa ja käyttävät sen vähäisen oman ajan mielummin lepäämiseen sohvalla. Ei siihen tarvi mitään tekosyitä. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta ja siihen ei pitäisi yhdelläkään jutalla olla mitään sanomista.

Ja kaikki ei vaan oikeasti ehdi, koska välillä myös haluttaa ja pitää levätä siellä sohvalla ja sen sohvalla lepäämisen jälkeen ei enää ole aina sitä aikaa lähteä mihinkään. Siitäkään ei pitäisi kenenkään urputtaa yhtään mitään. Ensin asiat, jotka tuntuu itsestä tärkeimmältä just silloin ja sitten ne muut, kuten vaikka jollekin se liikunta.

Mä olen 7 lapsen äiti jonka mies tekee työmatkoineen 12-14h työpäiviä.
Ei oikeasti ole aikaa.

Ei se lasten lukumäärä ole kovinkaan ratkaiseva tekijä. Yhtä kauan niihin lastenhoito juttuihin menee kahden lapsen äidillä kuin vaikka 10 lapsen äidillä. Enemmän vaikuttaa lasten ikä.

Tiedätkö ap. Suomessa jo laki turvaa kotiäideille olla sen painoisia kun ovat, eikä siihen luulisi yksityisellä kansalaisella olevan mitään sanomista.  Jos se sinua haittaa, käännä pääsi pois.

Suuresti ihmettelen naisten ainaista syyllistämistä. Missä on miehet?  Nainen on nykyään toiselle naiselle todella susi. Ei ihme jos eivät jaksa arkisissa asioissa, kun joka paikasta syyllistetään.  Sinä syyllistät kotiäidit painosta, toisessa palstalla meikkaamattomuudesta jne.  Lista on loputtoman pitkä ja mikään ei koskaan ole tarpeeksi.

Elävätkö ihmiset todella jossakin virtuaalimaailmassa ja näin pönkittävät omaa egoaan  syylllistämällä ja loukkaamalla muita, joka todellisuudessa on mitä suurinta vallankäyttöä muita kohtaan, kun oma itsetunto kaipaa voitelua.

Suuresti ihmettelen, miten nämän päivän nuoret naiset  (oletan myös ap. olevan nuori nainen) polkevat ihan itse tasa-arvoa ja esineellistävät naiset, jota edelliset sukupolvet ovat taistelleet, jotta heidän tyttärillään olisi parempi ja tasa-arvoisempi perhe-ja työelämä. Ennen tasa-arvoa polkivat miehet, nyt sen tekevät naiset ja sahaavat näin omaa ja tyttäriensa omaa oksaa.

Tiedän tämän ihan omasta kokemuksesta, sillä oman kokemukseni mukaan 70-80-luvulla naisen tasa-arvo oli paljon parempi, kuin tänä päivänä ja on todella ikävää, että naiset sahaavat omaa oksaansa, joka näkyy perheessä, työelämässä ja ympärillämme, asettamalla mitä ihmeellisempiä vaatimuksia ja tavoitteita, johon vain harvat pystyvät.

Ehkä he tykkäävät muista asioista kuin kuntoilusta/laihduttamisesta, niin kuin moni muukin esim. kirjallisuus, musiikki, käsityöt, taide, teatteri, puutarhanhoito jne. jne. ja käyttävät siihen vapaa-aikansa ja saavat siitä elämäniloa ja nautintoa, enemmän kuin kuntoilusta.

Ja miksi muuten kaikkien pitäisi laihduttaa tai kuntoilla? Mun paino on ihan ok. ja voin erinomaisesti, ainakin näin kesällä on paljon muuta mielenkiintoista tekemistä esim. purjehdus ja mökkeily tai lukea paljon kirjoja, kun valoisaa aikaa on paljon.

Liikunta on suurimmalle osalle meistä kiinni vain tahdosta. Kenenkään ei ole pakko liikkua jos ei halua. Kotiäitiys on tekosyy monien muiden joukossa. Itselläni on kaksi lasta, vauva ja eskari. Minä kerkeän liikkua vallan hyvin. Kahtena päivänä viikosta käyn salilla aamupäivällä ja lapset ovat lapsiparkissa sen aikaa kun treenaan. Eivät ole traumatisoituneet tästä, eskarin mielestä Se on tosi kivaa koska siellä on paljon leikki kavereita ja vauva tykkää katsella kun muut touhuaa. Ikinä en ole itkeviä lapsia sieltä hakenut tai sinne jättänyt. Yhtenä päivänä viikossa käyn illalla kun mies on kotona. Lauantaisin käydään yhdessä miehen kanssa ja lapset lapsiparkissa sen aikaa, sen jälkeen touhataan porukalla jotain kivaa. Saatan myös käydä vaunulenkeillä ja näin kesällä isomman ollessa kotona puistoillaan. Ymmärrän toki vanhempia, joilla sairas lapsi joka vaatii huomion 24h vuorokaudessa. Suurin osa painostaan purnaajia on vaan yleensä niitä jotka voisivat, mutta eivät viitsi liikkua ja silti valitetaan painosta.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:33"]

Tiedätkö ap. Suomessa jo laki turvaa kotiäideille olla sen painoisia kun ovat, eikä siihen luulisi yksityisellä kansalaisella olevan mitään sanomista.  Jos se sinua haittaa, käännä pääsi pois.

Suuresti ihmettelen naisten ainaista syyllistämistä. Missä on miehet?  Nainen on nykyään toiselle naiselle todella susi. Ei ihme jos eivät jaksa arkisissa asioissa, kun joka paikasta syyllistetään.  Sinä syyllistät kotiäidit painosta, toisessa palstalla meikkaamattomuudesta jne.  Lista on loputtoman pitkä ja mikään ei koskaan ole tarpeeksi.

Elävätkö ihmiset todella jossakin virtuaalimaailmassa ja näin pönkittävät omaa egoaan  syylllistämällä ja loukkaamalla muita, joka todellisuudessa on mitä suurinta vallankäyttöä muita kohtaan, kun oma itsetunto kaipaa voitelua.

Suuresti ihmettelen, miten nämän päivän nuoret naiset  (oletan myös ap. olevan nuori nainen) polkevat ihan itse tasa-arvoa ja esineellistävät naiset, jota edelliset sukupolvet ovat taistelleet, jotta heidän tyttärillään olisi parempi ja tasa-arvoisempi perhe-ja työelämä. Ennen tasa-arvoa polkivat miehet, nyt sen tekevät naiset ja sahaavat näin omaa ja tyttäriensa omaa oksaa.

Tiedän tämän ihan omasta kokemuksesta, sillä oman kokemukseni mukaan 70-80-luvulla naisen tasa-arvo oli paljon parempi, kuin tänä päivänä ja on todella ikävää, että naiset sahaavat omaa oksaansa, joka näkyy perheessä, työelämässä ja ympärillämme, asettamalla mitä ihmeellisempiä vaatimuksia ja tavoitteita, johon vain harvat pystyvät.

[/quote]

Hei mielensäpahoittaja!
Kuten aloituksessani sanoin "jokainen saa olla sellainen kuin haluaa.." Mutta sitä en usko että "en ehdi"-syy on kovinkaan monelle oikeasti este omalle liikkumattomuudelle. Suurin syy on varmasti laiskuus ja mukavuudenhalu. Ja sanon edelleen että jokainen saa olla sellaisessa kropassaan kuin itse haluaa, mutta ei sitten selittelisi vaan kantaisi kilot ylpeänä. -ap

Aamupäivällä lapsen pyöräillessä puistoon ja takaisin tulee kävelyä/hölkkää n 4km plus siellä puistossa liikkumiset. Sitten kotiin ruuanlaittoon, koko perhe syö samaa terveellistä ruokaa lautasmallin mukaan. Ei hiilareiden välttelyä vaan aivan normaalia ruokaa. Lapsen päiväunet n 1-3 tuntia joiden aikana jumppaan ja venyttelen ja sen jälkeen juon kahvin rauhassa. Sitten kun lapsi herää, syödään välipala yhdessä, hedelmiä, viiliä, porkkanaa, kurkkua yms. Siitä pihahommiin, lapsi leikkii ja minä teen puutarhaa. Iltaruoka klo 17, iltapuuro klo 21. Syön aina kun lapsi syö, 5 kertaa päivässä, verensokeri pysyy tasaisena eikä illalla iske herkkuhimonälkä kaurapuuron jälkeen. Sukurasitteet on ylipainoon mutta tällä rytmillä paino normaalin alarajoilla.

Liikunnan ja perhe-elämän yhdistämisessä haastavin ja olennaisin asia on uuden rutiinin opettelu. Sitten kun liikunta on tullut rutiiniksi aikaa on. Itselläni on kaksi alle 4 vuotiasta ja treenaan kolmesti viikossa. Treenailen olkkarissa punteilla, pallolla ja kahvakuulalla, käyn juoksemassa ja uimassa. Aikaa liikuntaan menee se 3-4h koko viikko. Se on aika vähän kun ajattelee koko viikon tuntimäärää. Ja kun liikkuu, virkistyy ja jaksaa kaikkea muutakin paremmin, tulee tavallaan enemmän tunteja viikkoon. Alottaminen on hankalinta ja tavallaan ymmärrän kaikkia äitejä jotka sanoo ettei ehdi. Oon ollu siinä harhassa itsekin.

Liikun itse viisi kertaa viikossa ja kyllä tekee tiukkaa aikataulun kanssa. Siinä kärsii niin kotityöt kuin seksikin. Ymmärrän siis hyvin niitä ihmisiä, jotka sanoo, ettei työltä tai lapsilta jää aikaa. Meillä mies harrastaa liikuntaa saman verran mutta pystyy onneksi käyttämään siihen työaikaansa useamman tunnin viikossa. Lapsia on kolme alle kouluikäistä. 

Juokseminen ei vie niin paljon aikaa, mutta salilla käyminen ja ryhmäliikuntatunnit vie matkoineen enemmän. Joskus tuntuu, että liikunta vie enemmän voimia kuin antaa. Ei ole helppoa rankan salitreenin jälkeen suoraan hypätä mukaan lasten iltatoimiin kun kaikkein mieluiten vain makaisi olkkarin lattialla muutaman tunnin lepäämässä. 

kyllä niitä läskejä on ihan yhtälailla työssäkäyvissäkin.. ite olen kotiäiti tällähetkellä ja en kyllä mikään sohvalla makaava plösö ole. olen aina ollut kova liikkumaan ja touhuamaan lasten ja koirien kans. yhtälailla ihmetyttää nämä lihavat työssäkäyvät äiskät jotka aina selittelee koska työ.. joo olen myös ollut työssä käyvä monenl lapsen äiti mutta aina normi painoinen Että ei sillä väliä käytkö työssä vai et vaan toiset vaan löytää aina jonkun tekosyyn lihavuudelleen. 

´"Tiedätkö ap. Suomessa jo laki turvaa kotiäideille olla sen painoisia kun ovat, eikä siihen luulisi yksityisellä kansalaisella olevan mitään sanomista.  Jos se sinua haittaa, käännä pääsi pois.

Suuresti ihmettelen naisten ainaista syyllistämistä. Missä on miehet?  Nainen on nykyään toiselle naiselle todella susi. Ei ihme jos eivät jaksa arkisissa asioissa, kun joka paikasta syyllistetään.  Sinä syyllistät kotiäidit painosta, toisessa palstalla meikkaamattomuudesta jne.  Lista on loputtoman pitkä ja mikään ei koskaan ole tarpeeksi.

Elävätkö ihmiset todella jossakin virtuaalimaailmassa ja näin pönkittävät omaa egoaan  syylllistämällä ja loukkaamalla muita, joka todellisuudessa on mitä suurinta vallankäyttöä muita kohtaan, kun oma itsetunto kaipaa voitelua.

Suuresti ihmettelen, miten nämän päivän nuoret naiset  (oletan myös ap. olevan nuori nainen) polkevat ihan itse tasa-arvoa ja esineellistävät naiset, jota edelliset sukupolvet ovat taistelleet, jotta heidän tyttärillään olisi parempi ja tasa-arvoisempi perhe-ja työelämä. Ennen tasa-arvoa polkivat miehet, nyt sen tekevät naiset ja sahaavat näin omaa ja tyttäriensa omaa oksaa.

Tiedän tämän ihan omasta kokemuksesta, sillä oman kokemukseni mukaan 70-80-luvulla naisen tasa-arvo oli paljon parempi, kuin tänä päivänä ja on todella ikävää, että naiset sahaavat omaa oksaansa, joka näkyy perheessä, työelämässä ja ympärillämme, asettamalla mitä ihmeellisempiä vaatimuksia ja tavoitteita, johon vain harvat pystyvät.

[/quote]

Hei mielensäpahoittaja!
Kuten aloituksessani sanoin "jokainen saa olla sellainen kuin haluaa.." Mutta sitä en usko että "en ehdi"-syy on kovinkaan monelle oikeasti este omalle liikkumattomuudelle. Suurin syy on varmasti laiskuus ja mukavuudenhalu. Ja sanon edelleen että jokainen saa olla sellaisessa kropassaan kuin itse haluaa, mutta ei sitten selittelisi vaan kantaisi kilot ylpeänä. -ap"

Joo, mutta kuitenkin syyllistät "Tekosyitä nämä muka-kiireet vain ovat, sanon minä", ihan kuin jokaisen pitäisi kuntoilla ja laihduttaa, jotta Sinun silmissäsi NAINEN (miksi ei koti-isä)  näyttäisi kelvolliselta ja hyväksyttävältä, minusta se on lähinnä vallankäyttöä, ei muuta, enkä ole kotiäiti, vaa uraputkea yli 40-vuotta takana, enkä edes ylipainoinen.

Liikunta on ihan ok. ja kannatettavaa, mutta ei syyllistämällä jonkun ajankäyttöä, eikä liikunnallinen ole sen parempi ihminen kuin ne,  jotka harrastavat vapaa-ajallaan esim. kirjallisuutta, musiikkia, taidetta, käsitöitä jne. jne. jotka saattavat antaa paljon enemmän elämäniloa ja sisältöä elämään, kuin kuntoilu. Elämä on valintoja.

Ja miksi muuten aina syyllistetään naisia ja ainoastaan naisia, vaikka tilastojen valossa esim. miehet kuntoilevat paljon vähemmän ja ovat ylipainoisempia kuin naiset ja heillä on enemmän käytettävissä myös vapaa-aikaa, toisin kuin pienten lasten äideillä, ainakin tilastollisesti. Ja kyllä,  naiset ihan itse ajavat nykyään tasa-arvoa alas ja viestittävät ympäristölle, millainen nainen/äiti tulee olla, jotta hän olisi yhteiskunnallisesti hyväksytty ja arvostettu.

Uskon kyllä että monen lapsen äidillä on huonommat mahdollisuudet liikkua.