Arjen jaksamisniksit kiinnostaa - löytyykö?

Tarkennan vielä, että itse olen käyttänyt kalaöljyä ja rentoutusta " hermolepona" , mutta lisävinkkejä kaivataan..Pliis!

Meillä kolme 6-10-vuotiasta, joista kaksi erkkalapsia (toinen enemmän, toinen vähemmän). Vinkkejä ei kovin kauheasti ole, mutta yksi kuitenkin: ulkoista se, minkä voit :) Jos taloudellisesti mahdollista, hanki kotiin siivooja - stressimäärä vähenee aivan uskomattoman paljon, kun perheen yhteistä aikaa ei tarvitse tuhlata siivoamiseen. Olemme myös viime vuodet tosissaan opetelleet ottamaan lastenhoitajaa kotiin ja lähtemään itse pois kotoa kahdestaa - syömään, elokuviin, ostoksille, asioita hoitamaan ilman lapsia. Tyypillisesti hoitaja tulee töiden jälkeen kuuden maissa, syöttää lapset ja laittaa nukkumaan; me tulemme sitten joskus puoliltaöin. Tämmöinen pitkä vapaailta on yllättävän tehokas energianvapauttaja :)



En tiedä, minkä ikäisiä tai millä tapaa erityistarpeisia lapsesi ovat, mutta monet erkkalapsetkin pystyvät tekemään ihan hyödyllisiäkin juttuja perheen arjessa. Osa taloustöiden kuormasta lähtee itseltä pois, kun opettaa lapset kääntämään pyykit, kattamaan pöydän tai tyhjentämään tiskikoneen. Samalla saavat kokemuksen siitä, että heistä on apua ja heidän apuaan arvostetaan - kaikki hyötyvät. (Toki ensin alkuun menee itseltä hermo ja aikaakin kuluu, kun yrittää opettaa, miten ne hommat tehdään...)

Eli tutulta kuullosti. Suku asuu minulla n. 400 km päässä ja mies " aina töissä" ... Korvien välin huolto on varmaan ensisijaista, luen ja käyn jumpassa. Lapseni ovat niin pieniä, että lähinnä imurointi ja tiskikoneen tyhjennys onnistuu, mutta onhan sekin jotakin.



Päiväkodin koen kullan arvoiseksi voimavarapankiksi. Lisäksi olen yhden kohtalotoverin kanssa ideoimassa, miten selviydytään arjesta suht koht rauhallisena, kun tukiverkosto puuttuu... Olen myös äitien tukiryhmässä, mikä on tärkeää- siellä on jopa lapsiparkki- mikä on LOISTAVA IDEA!



Lisää ideoita pliis, siskot!!!

Oma elämä;) Oma kiinnostava työ, oma kiinnostava harrastus tms.



Säännölliset " omat ajat" jotka aidosti tuntuvat rentouttavilta (ystäväni pitää toisten seurasta, itse haluan olla kotona yksin). Tiukan paikan tullen auttaa jaksamaan.



Toimiva parisuhde tai hyvä ystävyyssuhde. Vaatii vaalimista, kalentereiden tsekkaamista, suunnittelua, panostusta, mutta kannattaa.



Erittäin hyvät korvasuojukset (esim metsurin)



Iltapäivälepo miehen kanssa vuorotellen.



Toinen ottaa kaikki lapset ulkoilemaan tms. siten että toinen vanhemmista jää yksin (meillä pysyvä tila, vaikka lapsia vain 2)



Kävelylenkki yksin ulkona. Juoksulenkki, jumppa tms liikuntalaji säännöllisesti joka ohjaa ajatukset muualle.



Mies ja lapset pakettiin ja anopille yöksi jos on.



Lämmin ja pehmeä matto olkkariin, tyynyjä ja peitto joiden keskelle kaikki saavat mennä lepäämään ja katsomaan lastenohjelmia/videota tms (me katsotaan joka pvä pikkukakkonen matolla maaten. Äidillä usein korvatulpat).



Toinen samassa tilanteessa oleva äiti jonka kanssa vaihtaa kuulumisia esim. kahvin/oluella käynnin merkeissä. Vertaisryhmät.



Kirjallisuus (itselläni fantasia-) ja musiikki.



Säännöllinen uni, lääkkeitä tilapäisesti jos sen kanssa vaikeuksia.



Valmisruuat! Kahvi, energiajuomat, viini, suklaa.



Säännöllinen siivous- ja hoitoapu, jos varaa on.



Minulla vaikeimpien aikojen yli ovat auttaneet mielialalääkkeet.

Nyt alkaa päästä vauhtiin! Juuri tällaisia ideoita tarkoitin! Kiitos vinkeistä, siskot!



Korvatulpat ja " mies ruotuun" on vielä käyttämättä, " uraputkea" kun on vaikea ajastaa/ohjelmoida. Vinkkinä viitattuja mieliala- ja unilääkkeitä syö moni tuttavani (pienten lasten äitejä osa), tämä liittyy suomalaiseen 2000-luvun elämänrytmiin. Itse käytän unentuloa helpottamaan laventelia (eteerinen öly) veteen liutettuna- aina olen HETI nukahtanut, kun " stressi" on painanut...



Jumppaamaan olen aloittanut itsekin tänä syksynä- jaksaa paljon, paljon enemmän, kun on itsekin kunnossa ihan kuin ajatus kirkastuisi...Pikkukakkosta meilläkin hyödynnetään ja ajoittain canal digitalia ja videoita ja DVD:tä, tosin vain viikonloppuisin.Viltti lattialla tosi hyvä idea - kiitos!!!Voi kun vain muistaisi ottaa rennosti- siitähän tässäkin jaksamis- asiassa on monesti kysymys.



Ps.

Sain juuri kuulla kivasta viikonloppukurssista, mutta ei ole harmainta aavistusta kenet kutsun lapsia hoitamaan - yleensä jätän kurssit käymättä - MLL:n lastenhoitajakin pitäisi varata n. 3 viikkoa ennen hoidon tarvetta, että onnistuisin lastenjoitajan saamaan. Periksi ei silti anneta, vai mitä...



Lisää vinkkejä, pliis...

Näin meillä elokuusta asti. Ainoa huonopuoli RAHA tai siis sen puute, mutta se on ratkaistava jotenkin. Itsellä terveydenhuollon koulutus-viikonlopu keikkoja silloin tällöin olen harkinnut. Mahdotonta ajatella, että lapset olisivat kanssani kotona tai minä töissä. Päivisin nukun univelkoja pois, hoidan asioita, keskityn mielijuttuihini ja teen kotityöt-illalla aikaa keskittyä lapsiin eikä tarvitse väsyneenä revetä joka suuntaan.

Varaa jo lähikuukausiksi etukäteen kalenteristasi lomapäiviä töistä (itse pidän palkattomia, kun pätkätyöläiselle ei kuulu lomia) siten että lapset ovat hoidossa ja itse kotona lepäämässä/tms. mikä vaan kiinnostaa.



Etsi/hanki ja käytä tuttua lastenhoitajaa siten että sovit hänen kanssaan säännölliset ajat (esim. joka kuukauden ensimmäinen perjantai-ilta klo 18-01.)



Kaikki on sijoitusta itseen, lapsiin ja perheeseen, rahanmenoa ei kannata ajatella tässä tapauksessa haittana.



Tärkeintä lienee se että on jokin ajankohta lähiaikoina jota odottaa ja jonka voimalla ehkä jaksaa ettei heittele lapsosiaan seinille.

Uudessa Perhe-lehdessä 8/2006 s. 40-42 käsiteltiin perheitä, joilla oli akuutti tuki verkoston puute. Jutut olivat aika hurjia, itse asiassa uskomattomia...



Mielenkiintoista, että sanottiin mm, että... " työelämän huipulle päässeiden perheellisten takana on rahalla tai isovanhempien tuella rakennettu turvaverkko" ... (toimittaja Bergman, Marikka).