Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kalliit lounaat, onko oikein?
Mies käy työkavereiden kanssa lounaalla joka päivä, vaikka meillä ei olisi siihen varaa. Enkä tarkoita mitään kympin lounasta, vaan 20-40€ aterioita eri ravintoloissa, sellaisissa paikoissa, joissa ihmiset käy yleensä päivällisillä. Paikoissa joissa ei ole noutopöytiä, juoma ei kuulu hintaan jne. Ei kuulemma kehtaa olla käymättä kun muutkin käy. En kyllä usko, että ovat perheellisiä ne jotka muka käyvät päivittäin. Ei heillä kellään niin iso palkka ole.
Meillä muilla perheenjäsenillä ei olisi varaa lounastaa samalla tavalla ja miehen lounaat maksavat yhtä paljon kuin koko perheen ruokailu kuukaudessa. Mies suuttuu kun tästä sanoo jotain, hänen mielestään nuo lounaat ovat osa työelämää. Minä teen töitä kotona, koska olen yksityisyrittäjä. Käyn ulkona lounaalla ehkä muutaman kerran vuodesta silloin kun siihen on oikea tarve jostain syystä. Asia on minulle kipeä, koska se tuntuu niin epäreilulta ja itsekkäältä.
Ajatuksia?
Kommentit (609)
Täh? No mies maksaa itse ruokansa.
En tajua pariskuntia joilla on yhteiset tilit. Mun rahat on mun, miehen rahat on miehen. Kulut puoliksi mutta muuten kumpikin tekee omilla pennosillaan mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies, joka ruokkii työkaverinsa mieluummin kuin käyttää rahaa perheen asuntolainoihin.
Täällä menee läpi näköjään ihan mikä tahansa. Ootte te sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies kuitenkin maksaa puolet yhteisistä kuluista, ei ole mitään ongelmaa. Ihan sama jos käyttäisi omia rahojaan johonkin kalliisiin harrastuksiin, kunhan huolehtii myös perheen elatuksesta omalla osuudellaan.
Tuo periaate pätee aika huonosti, jos puolisoiden tulot eivät ole yhtä suuret. Mitä suurempi tuloero, sitä enemmän parempipalkkaiselle jää ”omaa” käyttörahaa, jos kulut jaetaan puoliksi.
Ja mikä siinä on ongelma? Pelkistetty esimerkki: minun kuvitellut nettotuloni ovat 1500 e/kk ja maksan asumisesta ja ruoasta 1000 e/kk. Muihin menoihin jää 500 e/kk.
Puolison nettotulot ovat 2500 e/kk ja hänellä menee asumiseen ja ruokaan samoin 1000 e/kk. Muihin menoihin hänelle jää 1500 e/kk.
Muutamme yhteen. Nyt asumiskulut ovat yhteensä 1300 e/kk. Minun osuuteni on siis 650 e/kk. Minulle jää omaa rahaa 850 e/kk eli 350 euroa enemmän kuin ennen.
Miten se on minulta pois, jos puolisollenikin jää entistä enemmän rahaa?
Nuorella parilla tuo toimiikin, mutta kun lapsia tulee, tilanne muuttuu.
Kuulostaako sinusta reilulta, että toisen vanhemman talvivaatteet ovat North Facea ja Sorelia, lasten ostetaan Prismasta, kun siihen riittää rahat yhteisistä rahoista ja toinen puoliso yrittää löytää omansa kirpparilta? Toinen vanhempi voi harrastuksenaan pelata lätkää tai ratsastaa, mutta lapset eivät voi, koska toinen vanhempi ei pysty maksamaan osuuttaan. Perhelomalla voidaan yhteisistä rahoista lähteä Tukholman risteilylle, mutta toinen vanhempi voi kaverireissulla suunnata viikoksi Dubaihin.
"Kun lapsia tulee"? Ei niitä lapsia noin vain tule, eikä todellakaan KUN. "Jos lapsia tehdään" on oikea ilmaisu. Ehkäisy on onneksi keksitty ja JOS niitä lapsia TEHDÄÄN, on tilanne rahan käytön suhteen tietysti eri kuin lapsivapaassa perheessä.
Miksi sitten kommentoit tähän keskusteluun, jossa nimenomaan on aiheena lapsiperhe, jolla ei ole liikaa rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka ruokkii työkaverinsa mieluummin kuin käyttää rahaa perheen asuntolainoihin.
Täällä menee läpi näköjään ihan mikä tahansa. Ootte te sekaisin.
Ja porukka, joka syö vuosia yhden piikkiin. Liikkuuko teidän päässä mikään?
Vierailija kirjoitti:
Täh? No mies maksaa itse ruokansa.
En tajua pariskuntia joilla on yhteiset tilit. Mun rahat on mun, miehen rahat on miehen. Kulut puoliksi mutta muuten kumpikin tekee omilla pennosillaan mitä lystää.
No meillä on yhteinen tili. Ollut ihan alusta asti kun yhteen lyöttäydyttiin köyhinä opiskelijoina. Emme ole ikinä riidelleet rahasta. Ehkä meillä tämä käytäntö on ollut luontevaa siksi, että olemme aina tienanneet suunnilleen saman verran, joten minkäänlaista eriarvoisuuden tunnetta ei ole tarvinnut potea. Ei myöskään kysellä toiselta lupaa, jos jotain on tarvinnut hankkia, pl. tietenkin isot ja kalliit ostokset, kuten vaikkapa auto. Niistä ollaan yhteistuumin sovittu. Toiminut jo 27 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka ruokkii työkaverinsa mieluummin kuin käyttää rahaa perheen asuntolainoihin.
Täällä menee läpi näköjään ihan mikä tahansa. Ootte te sekaisin.
Yksi selittävä asia pisti silmääni apn kommentissa, mies ei osaa sanoa ei varsinkaan vanhemmilleen. Onko hän kenties narsistivanhemman alistuva lapsi? Se selittäisi tällaista pähkähullua käytöstä, jossa oma perhe jää miellyttämishalun jalkoihin,
Vierailija kirjoitti:
Paljon kysymyksiä täällä, mut ei mulla ole kaikkiin vastauksia. En mä nyt heti ole eroamassa, ei sellaista päätöstä voi hetkessä tehdä.
Joku kysyi ikää, miehen älystä ym...
Ollaan nelikymppisiä, oltu yhdessä 8 vuotta, joten nuo työkuviot on olleet miehen elämässä jo ennen mua. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, ollaan uusperhe, mulla 1 ja miehellä 2 lasta ennestään, asuvat kaikki meillä.
Ja mies ei ole älyllisesti vajavainen, vaan ihan päinvastoin. Mut juurikin miellyttämisenhaluinen hän on aivan raivostuttavuuteen saakka. Kommentoinkin täällä johonkin kumppanin ärsyttävimpään tapaan tai piirteeseen juuri tuon. Hänen on liki mahdoton sanoa ei mihinkään, varsinkaan kavereille, tutuille, vanhemmilleen ehkä kaikista vaikein. Mutta hän on muuten hyvä mies ja hyvä ihminen. Se on se syy, miksi minäkin olen ollut niin hölmö tämän asian suhteen, kun olen selitellyt itselleni, että varmasti hänellä on oikeat syyt.
Mun tekisi mieli mennä sinne työpaikalle raivoamaan niille työkavereille myös, kun onhan se oksettavaa, että ovat antaneet tuon vaan jatkua ja jatkua. En minä tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Toisaalta todella petetty olo, toisaalta kauheen surullinenkin juttu. Enkä tiedä, pystyykö hän lopettamaan tuota ilman työpaikan vaihtoa, mut ei tässä uusia työpaikkojakaan ole tarjolla.
Mut en mä voi tätä tänne enempää purkaa, menee liian henkilökohtaiseksi jo. Mun täytyy avautua jollekin täällä oikeassa elämässä ja istua pohtimaan, miten tähän oikeasti saisi jotain järkeä, koska tää on jotenkin aivan absurdi juttu, jossa ei tunnu olevan mitään järkeä.
AP
Ehdotuksia:
- mies terapiaan käsittelemään tuota epätervettä miellyttämisenhalua ja kyvyttömyyttä rajojen vetämiseen ja puolensa pitämiseen
- yhteinen taloustili, johon mies laittaa palkkapäivänä riittävästi rahaa oman osuutensa kattamiseen, ja korvauksena menneistä vuosista mies maksaa jatkossa enemmän kuin sinä
- miehen täytyy tehdä tiliä menoistaan sinulle, esim. näyttää tiliotteet, jotta näet jatkuuko entinen malli vai ei
- mies syö jatkossa eväitä
- te menette pariterapiaan käsittelemään tilanteen aiheuttamia tunteita ja pohtimaan suhteen jatkoa
- sinä tuet ja kannustat miestä siinä että hän opettelee sanomaan ei silloin kun siihen on tarvetta
- jatkossa juttelette asioista enemmän. Omalla kohdalla tuntuu absurdilta, että puoliso olisi vuosien ajan tarjoillut yksipuolisesti lounaita muille eikä asia olisi koskaan tullut puheeksi
- kartoitatte jatkuvat tulot ja menot ihan paperille, teette suunnitelman siitä paljonko kumpikin laittaa rahaa kuukaudessa perheen menoihin, ja mielellään myös miten saisitte säästöjä kartoitettua yhdessä ja/tai erikseen. Tähän varmasti saa myös ammattilaisten apua tarvittaessa.
- mies alkaa etsiä uutta työpaikkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täh? No mies maksaa itse ruokansa.
En tajua pariskuntia joilla on yhteiset tilit. Mun rahat on mun, miehen rahat on miehen. Kulut puoliksi mutta muuten kumpikin tekee omilla pennosillaan mitä lystää.
Kun on yhdessä kymmeniä vuosia, on yhteisiä lapsia ja omaisuutta ja kumpikin on vastuullinen rahankäyttäjä, niin yhteiset tilit on varsin käteviä. Tämä ei tarkoita, etteikö niiden lisäksi olisi myös omaa rahaa.
Me perustimme parikymppisinä yhteisen taloustilin, silloin kun muutimme yhteen, ja tili on edelleen käytössä. Tämän lisäksi meillä on yhteinen lainanhoito/puskuritili, johon laitamme säännöllisesti myös ylimääräistä rahaa kaikenlaisia tulevaisuuden isompia hankintoja varten.
Palkka ja veronpalautukset ym. tulee omille henkilökohtaisille tileille ja sieltä palkkapäivänä siirretään riittävästi rahaa taloustilille tulevan kuukauden menoihin.
Rahasta ei meidän tarvitse riidellä koskaan.
Sama tuli mieleen kuin tuossa ylempänä. Ehkä mies on alisteisessa asiassa ja joutuu maksamaan myös työkavereiden ruuat. Muuten häntä ei oteta mukaan.
Voi myös olla ahmimishäiriö. Käy välillä oksentamassa ja sitten ostaa uudet ruuat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies kuitenkin maksaa puolet yhteisistä kuluista, ei ole mitään ongelmaa. Ihan sama jos käyttäisi omia rahojaan johonkin kalliisiin harrastuksiin, kunhan huolehtii myös perheen elatuksesta omalla osuudellaan.
Vaan kun ei maksa ja tuo mainittu lounastaminen on iso syy siihen. Hänellä kuluu sama raha lounaisiin, millä minä ostan koko perheen ruoat ja minä myös maksan suuremman osan laskuista.
Siten laitat stopin siihen. Ostat ruoat vaan sulle ja muksuille ja lopetat laskujen maksamisen.Mies on ääliö.
Mulla oli kans tuollainen ääliomies, laitoin kierrätykseen.
Ihania työkavereita, ”tuun sun kans vain jos maksat mun ruuat” 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? No mies maksaa itse ruokansa.
En tajua pariskuntia joilla on yhteiset tilit. Mun rahat on mun, miehen rahat on miehen. Kulut puoliksi mutta muuten kumpikin tekee omilla pennosillaan mitä lystää.
No meillä on yhteinen tili. Ollut ihan alusta asti kun yhteen lyöttäydyttiin köyhinä opiskelijoina. Emme ole ikinä riidelleet rahasta. Ehkä meillä tämä käytäntö on ollut luontevaa siksi, että olemme aina tienanneet suunnilleen saman verran, joten minkäänlaista eriarvoisuuden tunnetta ei ole tarvinnut potea. Ei myöskään kysellä toiselta lupaa, jos jotain on tarvinnut hankkia, pl. tietenkin isot ja kalliit ostokset, kuten vaikkapa auto. Niistä ollaan yhteistuumin sovittu. Toiminut jo 27 vuotta.
Voitko sinä siis ostaa itsellesi uuden auton silloin kun haluat ja tismalleen niillä varusteilla mitä haluat? Mitä jos puoliso haluaa toisen merkkisen auton? Minä tykkään valita omat ostokseni itse ja sijoitan sellaisiin asioihin, joita itse haluan. Lapsiperheen arjessa on ihan riittävästi kompromisseja ilman, että pitäisi miehen kanssa vielä neuvotella, millaisen auton voin ostaa!
Jos hän syö omilla rahoillaan, ja sen lisäksi maksaa oman osuutensa perheen yhteisistä kuluista. Ok
Oma osuus olisi mielestäni suhteessa yhtä suuri osuus, kuin hänen tulot on teidän yhteisistä tuloista. Eli jos tienaa 60%, maksaa asumisesta ja ruuasta ja autoista 60% . Näin se mielestäni pitää olla, jos on yhteisiä lapsia perheessä.
Jos hän käyttää siihen hänen rahat, ja sinun rahat käytetään koko perheen hyväksi, ei ole ok missään nimessä.
Rakkaus on huono syy, jos rakkaus on yksipuolista, ja vain toinen välittää ja toinen ei. Jos vain toinen huolehtii koko perheen hyvästä ja lapsista ja toinen ei. Minusta rakkaus näkyy teoissa, ja taloudellinen väkivalta ei ole rakkaudellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? No mies maksaa itse ruokansa.
En tajua pariskuntia joilla on yhteiset tilit. Mun rahat on mun, miehen rahat on miehen. Kulut puoliksi mutta muuten kumpikin tekee omilla pennosillaan mitä lystää.
No meillä on yhteinen tili. Ollut ihan alusta asti kun yhteen lyöttäydyttiin köyhinä opiskelijoina. Emme ole ikinä riidelleet rahasta. Ehkä meillä tämä käytäntö on ollut luontevaa siksi, että olemme aina tienanneet suunnilleen saman verran, joten minkäänlaista eriarvoisuuden tunnetta ei ole tarvinnut potea. Ei myöskään kysellä toiselta lupaa, jos jotain on tarvinnut hankkia, pl. tietenkin isot ja kalliit ostokset, kuten vaikkapa auto. Niistä ollaan yhteistuumin sovittu. Toiminut jo 27 vuotta.
Voitko sinä siis ostaa itsellesi uuden auton silloin kun haluat ja tismalleen niillä varusteilla mitä haluat? Mitä jos puoliso haluaa toisen merkkisen auton? Minä tykkään valita omat ostokseni itse ja sijoitan sellaisiin asioihin, joita itse haluan. Lapsiperheen arjessa on ihan riittävästi kompromisseja ilman, että pitäisi miehen kanssa vielä neuvotella, millaisen auton voin ostaa!
En kirjoittanut edellistä viestiä, mutta ei meillä ainakaan ole ollut vaikeuksia löytää yhteistä säveltä myöskään isommissa asioissa.
Jos minä tarvitsisin vain oman ja henkilökohtaiseen käyttöön tulevan jutun, niin voin päättää siitä itse. Meillä on kuitenkin pieniä lapsia, ja talo ja autot ym. on yhteisiä, sillä ne on koko perheen käytössä.
Määrittelemme budjetin ja ominaisuudet mitä tarvitaan, ja sen jälkeen yhdessä ja erikseen etsimme näihin raameihin sopivat asiat ja sitten päätämme yhdessä missä on meidän mielestämme paras hinta-laatusuhde ja mikä miellyttää eniten.
Nuorena oltiin itsenäisempiä ja raha-asiat oli enemmän erillään, mutta kun vuodet kului, yhteistä omaisuutta kertyi ja lapsia syntyi, niin on kätevämpi ja helpompi kun tehdään ja päätetään asiat yhdessä. Kummallakin on myös omaa rahaa ja omaisuutta, meistä on tärkeää ettei aikuinen ihminen ole täysin riippuvainen toisesta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? No mies maksaa itse ruokansa.
En tajua pariskuntia joilla on yhteiset tilit. Mun rahat on mun, miehen rahat on miehen. Kulut puoliksi mutta muuten kumpikin tekee omilla pennosillaan mitä lystää.
No meillä on yhteinen tili. Ollut ihan alusta asti kun yhteen lyöttäydyttiin köyhinä opiskelijoina. Emme ole ikinä riidelleet rahasta. Ehkä meillä tämä käytäntö on ollut luontevaa siksi, että olemme aina tienanneet suunnilleen saman verran, joten minkäänlaista eriarvoisuuden tunnetta ei ole tarvinnut potea. Ei myöskään kysellä toiselta lupaa, jos jotain on tarvinnut hankkia, pl. tietenkin isot ja kalliit ostokset, kuten vaikkapa auto. Niistä ollaan yhteistuumin sovittu. Toiminut jo 27 vuotta.
Voitko sinä siis ostaa itsellesi uuden auton silloin kun haluat ja tismalleen niillä varusteilla mitä haluat? Mitä jos puoliso haluaa toisen merkkisen auton? Minä tykkään valita omat ostokseni itse ja sijoitan sellaisiin asioihin, joita itse haluan. Lapsiperheen arjessa on ihan riittävästi kompromisseja ilman, että pitäisi miehen kanssa vielä neuvotella, millaisen auton voin ostaa!
No me emme ole niin rikkaita, että ostelisimme uusia autoja, kyllä tässä ollaan käytetyillä ajeltu. Molemmilla meillä on omansa, koska asumme maalla. Totta kai otetaan huomioon sen tarpeet, jolle sitä autoa ollaan ostamassa. En oikein ymmärtänyt, mitä kysymykselläsi ajoit takaa.
Aina, kun löydetään uusi tapa millä mies voi olla paska niin mikä tahansa trollaus menee läpi. Itseasiassa halu päästä makustelemaan aiheella on niin suuri, että sisäinen reality check suljetaan.
Minä tekisin niin, että ottaisin aamulla mieheltä pois kukkaron ja pankkikortit. Ja laittaisin hänet niine hyvineen töihin. Voisi sitten aloittaa vaikka sillä, että lähtee porukan kanssa syömään ja paikan päällä sanoo, että oho unohtui lompakko kotiin. Ja katsoa, miten työkaverit tähän suhtautuu.
Alkaako joku muu maksamaan vai käännytäänkö takaisin? Jos Ville maksaa, niin sitten pöydässä todeta muille, että olen nyt maksanut 5 vuotta teidän lounaita. Nyt saatte sitten seuraavat 5 vuotta maksaa minun lounaat...
Ja kun he eivät kuitenkaan ala maksamaan, niin siitä voikin sitten siirtyä syömään eväitä...
Ja jos joku kysyy miestäsi lounaalle, niin vastaus kuuluu, että lähden, mutta se on sinun vuorosi maksaa. ja lähtee mukaan ilman lompakkoa!!
Oma mies käy työpaikkansa ruokalassa n.10 kertaa vuodessa ja muuten omat eväät. Lounas ruokalassa maksaa 8-10€. Miehen vuosiansio bruttona on n. 55 000€. Ei siis huippupalkkoihin, mutta olisihan tuolla palkalla varaa useamminkin syödä työpaikan ruokalassa. Mies kuitenkin haluaa säästää ja kun hänellä tapana syödä vain yksi lämmin ruoka päivässä, niin töissä lounaalla leipää ja kotona sitten kunnon ruoka.
Jos ap on todellinen eikä trolli, niin hänen miehensä on kyllä melkoisen hölmö ja itsekeskeinen kun hänen ruokailunsa vie perheeltä rahaa. No tiedän oikeasta elämästä pariskuntia joissa äiti maksaa omat ja lapsensa kulut säästöillään ja äitiyspäivärahalla/kotihoidontuella kun isukki ostelee kalliita kaiuttimia yms. eikä maksa mitään lapsen kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin niin, että ottaisin aamulla mieheltä pois kukkaron ja pankkikortit. Ja laittaisin hänet niine hyvineen töihin. Voisi sitten aloittaa vaikka sillä, että lähtee porukan kanssa syömään ja paikan päällä sanoo, että oho unohtui lompakko kotiin. Ja katsoa, miten työkaverit tähän suhtautuu.
Alkaako joku muu maksamaan vai käännytäänkö takaisin? Jos Ville maksaa, niin sitten pöydässä todeta muille, että olen nyt maksanut 5 vuotta teidän lounaita. Nyt saatte sitten seuraavat 5 vuotta maksaa minun lounaat...
Ja kun he eivät kuitenkaan ala maksamaan, niin siitä voikin sitten siirtyä syömään eväitä...
Ja jos joku kysyy miestäsi lounaalle, niin vastaus kuuluu, että lähden, mutta se on sinun vuorosi maksaa. ja lähtee mukaan ilman lompakkoa!!
Minustakin tämä on oikea tapa. Mies on maksanut tähän mennessä, nyt on muiden vuoro maksaa.
Vaikka mies onkin tässä se idiootti/helpponakki/jälkeenjäänyt/terapiaa vailla, täytyy sanoa etteivät työkaveritkaan missään nimessä käy täysillä. Ei normaali ihminen kehtaisi edes unissaan maksattaa lounaitaan kollegalla. Monille tuntuu jo sekin olevan vaikeaa, että syö kerran velaksi toisen maksamana jos kortti on unohtunut kotiin. Useimmiten pyritään maksamaan velka samantien takaisin.
Kihisen uteliaisuudesta miten tuohon tilanteeseen on päädytty. Mies on tarjoutunut maksamaan lounaan, kun on halunnut ruokaseuraa. Moni ei suostuisi edes tähän, vaan maksaisi tarjouksesta huolimatta itse. Mutta mitä seuraavana päivänä on tapahtunut? Onko lounasloinen/-loiset tulleet automaattisesti aapeen miehen perässä ravintolaan ja vain olettaneet että edelleen on piikki auki? Vai ovatko kysyneet että maksatko tänäänkin? Vai onko mies sanonut että taas mennään hänen laskuunsa?
Niin paljon kysymyksiä. Tuntuu oudolta että noin voi käydä, suomalaiset kun ovat kaikenlaisen kursailun maailmanmestareita.
Alue: Aihe vapaa
Tämä vois olla viisasta.
AP