Mikä helvetti teitä ihmiset vaivaa? Jos teidät kutsutaan johonkin, niin sinne mennään paikalle

Vierailija kirjoitti:

Niin, osa ihmisistä on k-päitä. Nyt kun tiedät tapaukset niin osaat jatkossa olla olematta heidän kanssaan missään tekemisissä.

Tämä. Voivat sitten jatkossa ihmetellä, miksi kutsuja ei tule heille eikä lapsilleen, kun sovittuja asioita ei noudateta.

Ap:n kanssa täysin samaa mieltä siitä, että viime tingassa ei peruta, tai jos perutaan, niin hyvällä syyllä, esim. oma tai lapsen sairastuminen, auto hajosi jne.

Itse olen yhden ainoan kerran perunut osallistumiseni viime tingassa, mutta en ollut missään vaiheessa luvannutkaan mennä paikalle, ainoastaan harkita ja ilmoittaa sitten lähempänä tulenko vai enkö. Kyse oli sellaisen työttömien kurssin pikkujouluista, joihin en alunperin halunnutkaan mennä, koska kiinnostus oli nolla, ja sitten kun tuli h-hetki, vielä ilmoitin viestillä, että päädyin siihen lopputulokseen, että en ole tulossa. Olettivat kuitenkin minun saapuvan, joten sain viikonlopun jälkeen kurssille palatessa kauheasti paskaa niskaani, kun lähettämäni viestikään ei ollut mennyt jostain syystä perille. Lopetin sen kurssin kesken, koska se porukkahenki oli niin surkea, että aiheutti pelkkää ahdistusta. Onneksi työkkärin täti ymmärsi, ettei kenenkään pidä joutua kiusatuksi, joten en saanut karenssia. Sittemmin jäi työttömyyden murheetkin taakse, eikä ole yhdessäkään työpaikassa ollut niin huono henki kuin tuolla kurssilla. Jos olisi, niin ottaisin loparit, mutta kun on hyvä porukkahenki, olen osallistunut kaikkiin työpaikalla järjestettyihin "kissanristiäisiin" (ennen koronaa) oikein hyvällä mielellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan lähtökohta on se, että erinäiset kekkerit, vaikka sitten vain saunailta ystäväporukalla/ystäväperheen kanssa, ovat jotain, mitä ihmiset haluavat arkeensa mahduttaa. Jos saapumatta jättämisiä on paljon ja/tai toistuvasti, pitäisi sinun, ja kenen tahansa, osata päätellä, että tuttavasi käyttävät vähän vapaa-aikansa mieluiten harrastuksiin tai lepoon, ei osallistumalla kaikenkarvaisiin kissanristiäisiin ja koirannimiäisiin.

Minä kuulun sukupolveen, jolle on opetettu käytöstavat, joten en peru osallistumisia viime tipassa ilman painavaa syytä (sairastuminen, onnettomuus jne.) ja osallistun ns. pakollisiin juhliin, kuten lähisuvun juhlat, vaikka oikeasti tekisin mieluummin mitä tahansa muuta viikonloppuisin kuin kärvistelisin jossain miehen mummin nimipäivillä.

Aloittaja ja kaltaisensa kieltäytyvät ymmärtämästä, että kaikki ihmiset eivät nauti oman perheen ulkopuolisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaan kokevat ne teidän mielestänne kivat tilaisuudet lähinnä rasitteena. Jos ihmisten jääminen pois järjestämistänne tilaisuuksista ärsyttää, voitte yrittää ajatella niin, ettette olisi edes halunneet juhliinne vieraita, jotka tulevat sinne vain, koska hyviin tapoihin kuuluu ottaa kutsu vastaan, ellei ko. ajankohdalle ole muita suunnitelmia. Miksi kukaan haluaisi juhliinsa vieraan, joka oikeasti olisi mieluummin vaikka kaivamassa ojaa kuin siellä teidän pippaloissa?

Ehkä on vain hyväksyttävä, että kutsut ja juhlimiset kuuluvat menneisyyteen. Ketään ei enää kiinnosta juhlia muita millään tavoin. Kaikilla on ne omat ihanat harrastukset ja perheet ja muut ovat vain rasitteita.

Se mikä ennen nähtiin ihanana mahdollisuutena tavata ihmisiä, syödä hyvin, tanssia, tavata mahdollinen puoliso jne. on nykyisin vain rasite ja on lähes inhottava asia, kun kotiin saapuu kutsu.

Lopetin kutsujen järjestämisen jopa lapsilleni. Ostamme jotain kallista heille lahjaksi sen sijaan ja viemme matkalle. Kaikilla on hyvä mieli.

Minä entinen ekstrovertti olen muuttunut kunnon introvertiksi. Millään eikä kenelläkään muulla kuin omalla perheelläni ole merkitystä enää, enkä järjestä ulkopuolisille enää yhtään mitään enää koskaan.

Mikä tuollaisen muutoksen on aiheuttanut?

Vierailija kirjoitti:

Tää on nykyaikaa, ajatellaan vaan omaa napaa. En enää viitsi edes järjestää mitään enkä kutsua vieraita kun useimmat joko eivät vastaa kutsuun lainkaan tai peruvat puolen tunnin varoitusajalla.

Jos luot ihmisille kauhean painostavan ilmapiirin vastata kutsuihin, niin osa ilmoittaa tulevansa, vaikka eivät pääsisikään saadakseen sinut edes hetkeksi rauhalliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan lähtökohta on se, että erinäiset kekkerit, vaikka sitten vain saunailta ystäväporukalla/ystäväperheen kanssa, ovat jotain, mitä ihmiset haluavat arkeensa mahduttaa. Jos saapumatta jättämisiä on paljon ja/tai toistuvasti, pitäisi sinun, ja kenen tahansa, osata päätellä, että tuttavasi käyttävät vähän vapaa-aikansa mieluiten harrastuksiin tai lepoon, ei osallistumalla kaikenkarvaisiin kissanristiäisiin ja koirannimiäisiin.

Minä kuulun sukupolveen, jolle on opetettu käytöstavat, joten en peru osallistumisia viime tipassa ilman painavaa syytä (sairastuminen, onnettomuus jne.) ja osallistun ns. pakollisiin juhliin, kuten lähisuvun juhlat, vaikka oikeasti tekisin mieluummin mitä tahansa muuta viikonloppuisin kuin kärvistelisin jossain miehen mummin nimipäivillä.

Aloittaja ja kaltaisensa kieltäytyvät ymmärtämästä, että kaikki ihmiset eivät nauti oman perheen ulkopuolisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaan kokevat ne teidän mielestänne kivat tilaisuudet lähinnä rasitteena. Jos ihmisten jääminen pois järjestämistänne tilaisuuksista ärsyttää, voitte yrittää ajatella niin, ettette olisi edes halunneet juhliinne vieraita, jotka tulevat sinne vain, koska hyviin tapoihin kuuluu ottaa kutsu vastaan, ellei ko. ajankohdalle ole muita suunnitelmia. Miksi kukaan haluaisi juhliinsa vieraan, joka oikeasti olisi mieluummin vaikka kaivamassa ojaa kuin siellä teidän pippaloissa?

Ei, vaan kyse on siitä, että ihmisillä ei nykyään ole mitään käytöstapoja. Saatetaan vastata kutsuun, että ”ehkä mä tuun”, ja sitten perutaan juhlapäivänä syystä että ”no ei mua huvitakaan tulla”, jolloin juhlien järjestäjä on jo tilannut ja maksanut ruoat ym. tai mitoittanut omat leipomuksensa vierasmäärän mukaan, ja toki muutenkin tuntuu kurjalta ettei vaivalla järjestettyihin juhliin halua ihmiset tulla. Osa ei vaivaudu edes kertomaan ovatko tulossa vai ei.

Jos ei juhlat kiinnosta, niin voi vastata kutsuun heti, että ”kiitos kutsusta, en pääse tulemaan” ja asia on sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan lähtökohta on se, että erinäiset kekkerit, vaikka sitten vain saunailta ystäväporukalla/ystäväperheen kanssa, ovat jotain, mitä ihmiset haluavat arkeensa mahduttaa. Jos saapumatta jättämisiä on paljon ja/tai toistuvasti, pitäisi sinun, ja kenen tahansa, osata päätellä, että tuttavasi käyttävät vähän vapaa-aikansa mieluiten harrastuksiin tai lepoon, ei osallistumalla kaikenkarvaisiin kissanristiäisiin ja koirannimiäisiin.

Minä kuulun sukupolveen, jolle on opetettu käytöstavat, joten en peru osallistumisia viime tipassa ilman painavaa syytä (sairastuminen, onnettomuus jne.) ja osallistun ns. pakollisiin juhliin, kuten lähisuvun juhlat, vaikka oikeasti tekisin mieluummin mitä tahansa muuta viikonloppuisin kuin kärvistelisin jossain miehen mummin nimipäivillä.

Aloittaja ja kaltaisensa kieltäytyvät ymmärtämästä, että kaikki ihmiset eivät nauti oman perheen ulkopuolisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaan kokevat ne teidän mielestänne kivat tilaisuudet lähinnä rasitteena. Jos ihmisten jääminen pois järjestämistänne tilaisuuksista ärsyttää, voitte yrittää ajatella niin, ettette olisi edes halunneet juhliinne vieraita, jotka tulevat sinne vain, koska hyviin tapoihin kuuluu ottaa kutsu vastaan, ellei ko. ajankohdalle ole muita suunnitelmia. Miksi kukaan haluaisi juhliinsa vieraan, joka oikeasti olisi mieluummin vaikka kaivamassa ojaa kuin siellä teidän pippaloissa?

Tekopyhä muka-kohtelias, oikeasti epäkohtelias ja muita alentava nolo tilitys. Tervemenoa sulle kaivamaan sitä ojaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan lähtökohta on se, että erinäiset kekkerit, vaikka sitten vain saunailta ystäväporukalla/ystäväperheen kanssa, ovat jotain, mitä ihmiset haluavat arkeensa mahduttaa. Jos saapumatta jättämisiä on paljon ja/tai toistuvasti, pitäisi sinun, ja kenen tahansa, osata päätellä, että tuttavasi käyttävät vähän vapaa-aikansa mieluiten harrastuksiin tai lepoon, ei osallistumalla kaikenkarvaisiin kissanristiäisiin ja koirannimiäisiin.

Minä kuulun sukupolveen, jolle on opetettu käytöstavat, joten en peru osallistumisia viime tipassa ilman painavaa syytä (sairastuminen, onnettomuus jne.) ja osallistun ns. pakollisiin juhliin, kuten lähisuvun juhlat, vaikka oikeasti tekisin mieluummin mitä tahansa muuta viikonloppuisin kuin kärvistelisin jossain miehen mummin nimipäivillä.

Aloittaja ja kaltaisensa kieltäytyvät ymmärtämästä, että kaikki ihmiset eivät nauti oman perheen ulkopuolisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaan kokevat ne teidän mielestänne kivat tilaisuudet lähinnä rasitteena. Jos ihmisten jääminen pois järjestämistänne tilaisuuksista ärsyttää, voitte yrittää ajatella niin, ettette olisi edes halunneet juhliinne vieraita, jotka tulevat sinne vain, koska hyviin tapoihin kuuluu ottaa kutsu vastaan, ellei ko. ajankohdalle ole muita suunnitelmia. Miksi kukaan haluaisi juhliinsa vieraan, joka oikeasti olisi mieluummin vaikka kaivamassa ojaa kuin siellä teidän pippaloissa?

Ehkä on vain hyväksyttävä, että kutsut ja juhlimiset kuuluvat menneisyyteen. Ketään ei enää kiinnosta juhlia muita millään tavoin. Kaikilla on ne omat ihanat harrastukset ja perheet ja muut ovat vain rasitteita.

Se mikä ennen nähtiin ihanana mahdollisuutena tavata ihmisiä, syödä hyvin, tanssia, tavata mahdollinen puoliso jne. on nykyisin vain rasite ja on lähes inhottava asia, kun kotiin saapuu kutsu.

Lopetin kutsujen järjestämisen jopa lapsilleni. Ostamme jotain kallista heille lahjaksi sen sijaan ja viemme matkalle. Kaikilla on hyvä mieli.

Minä entinen ekstrovertti olen muuttunut kunnon introvertiksi. Millään eikä kenelläkään muulla kuin omalla perheelläni ole merkitystä enää, enkä järjestä ulkopuolisille enää yhtään mitään enää koskaan.

On tämä kyllä tylsää sun lapsille 🥺

Ymmärrän aloittajaa. Jos on sovittu, että tullaan, on epäkohteliasta jättää tulematta ja vielä ilmoittamatta tai ilmoitetaan viime tipassa, vaikka olisi voinut ilmoittaa aikaisemminkin. Yllättävää sairastumista tms ei tietenkään voi ilmoittaa ennenkuin sairastuu, mutta jos tuleekin jotain muuta menoa (esim työvuoro vaihtuu), se on syytä ilmoittaa heti, kun saa tietää muusta menosta. 

Mulla on sairauteni vuoksi joko kohtuullisia kipuja tai kovia kipuja. Sellaista päivää, ettei olisi lainkaan kipuja, ei ole ollut 30:een vuoteen. Ystävikseni onkin valikoitunut ihmisiä, jotka ymmärtävät, että saatan joutua perumaan jonkin parin viikon päähän sopimani jutun. Voin kyllä ottaa opiaatteja, jos kyseessä on toisen häät, hautajaiset tms "kerran elämässä"-tapahtuma, mutta en ota opiaatteja vain mennäkseni kahville, ravintolaan, leffaan tai edes illanistujaisiin. Ystäväni myös ymmärtävät, että mun lähtemisiini vaikuttaa myös sää. Eivät edes oleta, että lähtisin liukastelemaan jäisille kävelyteille päästäkseni bussipysäkille. Olen kaatunut tänä talvena pahasti jo kaksi kertaa, toisella kerralla tuli tehtyä ambulanssikeikka päivystykseen. 

Mikäs käskynhaltija tää aloittaja luulee olevansa? Näköjään ihan kaikki ei pidä sun kutsuista. Onko sun mielestä joku kirjoittamaton sääntö olemassa, että kutsuilles on osallistuttava, halusi tai ei, koska sinä olet järjestänyt ne.

Melkoisen painostava asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan lähtökohta on se, että erinäiset kekkerit, vaikka sitten vain saunailta ystäväporukalla/ystäväperheen kanssa, ovat jotain, mitä ihmiset haluavat arkeensa mahduttaa. Jos saapumatta jättämisiä on paljon ja/tai toistuvasti, pitäisi sinun, ja kenen tahansa, osata päätellä, että tuttavasi käyttävät vähän vapaa-aikansa mieluiten harrastuksiin tai lepoon, ei osallistumalla kaikenkarvaisiin kissanristiäisiin ja koirannimiäisiin.

Minä kuulun sukupolveen, jolle on opetettu käytöstavat, joten en peru osallistumisia viime tipassa ilman painavaa syytä (sairastuminen, onnettomuus jne.) ja osallistun ns. pakollisiin juhliin, kuten lähisuvun juhlat, vaikka oikeasti tekisin mieluummin mitä tahansa muuta viikonloppuisin kuin kärvistelisin jossain miehen mummin nimipäivillä.

Aloittaja ja kaltaisensa kieltäytyvät ymmärtämästä, että kaikki ihmiset eivät nauti oman perheen ulkopuolisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaan kokevat ne teidän mielestänne kivat tilaisuudet lähinnä rasitteena. Jos ihmisten jääminen pois järjestämistänne tilaisuuksista ärsyttää, voitte yrittää ajatella niin, ettette olisi edes halunneet juhliinne vieraita, jotka tulevat sinne vain, koska hyviin tapoihin kuuluu ottaa kutsu vastaan, ellei ko. ajankohdalle ole muita suunnitelmia. Miksi kukaan haluaisi juhliinsa vieraan, joka oikeasti olisi mieluummin vaikka kaivamassa ojaa kuin siellä teidän pippaloissa?

Ehkä on vain hyväksyttävä, että kutsut ja juhlimiset kuuluvat menneisyyteen. Ketään ei enää kiinnosta juhlia muita millään tavoin. Kaikilla on ne omat ihanat harrastukset ja perheet ja muut ovat vain rasitteita.

Se mikä ennen nähtiin ihanana mahdollisuutena tavata ihmisiä, syödä hyvin, tanssia, tavata mahdollinen puoliso jne. on nykyisin vain rasite ja on lähes inhottava asia, kun kotiin saapuu kutsu.

Lopetin kutsujen järjestämisen jopa lapsilleni. Ostamme jotain kallista heille lahjaksi sen sijaan ja viemme matkalle. Kaikilla on hyvä mieli.

Minä entinen ekstrovertti olen muuttunut kunnon introvertiksi. Millään eikä kenelläkään muulla kuin omalla perheelläni ole merkitystä enää, enkä järjestä ulkopuolisille enää yhtään mitään enää koskaan.

Ei vain jaksa kaakattavia supersuorittajaäitejä, jotka tulevat kutsuille luennoimaan oman elämänsä erinomaisuudesta. Ei vain jaksa ja kykene.

Luvattuun mennään jos ei aivan pakottavaa syytä ole perua. Kohteliaisuutta.

Kutsu ei kuitenkaan yleisellä tasolla vaadi minkäänlaista sitoutumista. On ihmisiä, jotka näin luulevat ja omista lähtökohdistaan kokevat oikeudekseen loukkaantua, mikäli kutsua ei oteta vastaan. Joskus kutsuja voi olla samalle ajankohdalle useampia tai muuten vaan ei juuri sillä hetkellä satu nappaamaan. Se ei silti automaattisesti tarkoita, etteikö kutsujan seura kiinnostaisi. On erikoista ajatella, että ihmisillä olisi jokin valta toisten ajankäyttöön esimerkiksi kutsumalla heitä johonkin. Kutsua saa ja se on mukava, että jaksetaan asioita järjestää, mutta ei se silti anna oikeutta päättää muiden puolesta eli loukkaantua jos paikalle ei halutakaan tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan lähtökohta on se, että erinäiset kekkerit, vaikka sitten vain saunailta ystäväporukalla/ystäväperheen kanssa, ovat jotain, mitä ihmiset haluavat arkeensa mahduttaa. Jos saapumatta jättämisiä on paljon ja/tai toistuvasti, pitäisi sinun, ja kenen tahansa, osata päätellä, että tuttavasi käyttävät vähän vapaa-aikansa mieluiten harrastuksiin tai lepoon, ei osallistumalla kaikenkarvaisiin kissanristiäisiin ja koirannimiäisiin.

Minä kuulun sukupolveen, jolle on opetettu käytöstavat, joten en peru osallistumisia viime tipassa ilman painavaa syytä (sairastuminen, onnettomuus jne.) ja osallistun ns. pakollisiin juhliin, kuten lähisuvun juhlat, vaikka oikeasti tekisin mieluummin mitä tahansa muuta viikonloppuisin kuin kärvistelisin jossain miehen mummin nimipäivillä.

Aloittaja ja kaltaisensa kieltäytyvät ymmärtämästä, että kaikki ihmiset eivät nauti oman perheen ulkopuolisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaan kokevat ne teidän mielestänne kivat tilaisuudet lähinnä rasitteena. Jos ihmisten jääminen pois järjestämistänne tilaisuuksista ärsyttää, voitte yrittää ajatella niin, ettette olisi edes halunneet juhliinne vieraita, jotka tulevat sinne vain, koska hyviin tapoihin kuuluu ottaa kutsu vastaan, ellei ko. ajankohdalle ole muita suunnitelmia. Miksi kukaan haluaisi juhliinsa vieraan, joka oikeasti olisi mieluummin vaikka kaivamassa ojaa kuin siellä teidän pippaloissa?

Ehkä on vain hyväksyttävä, että kutsut ja juhlimiset kuuluvat menneisyyteen. Ketään ei enää kiinnosta juhlia muita millään tavoin. Kaikilla on ne omat ihanat harrastukset ja perheet ja muut ovat vain rasitteita.

Se mikä ennen nähtiin ihanana mahdollisuutena tavata ihmisiä, syödä hyvin, tanssia, tavata mahdollinen puoliso jne. on nykyisin vain rasite ja on lähes inhottava asia, kun kotiin saapuu kutsu.

Lopetin kutsujen järjestämisen jopa lapsilleni. Ostamme jotain kallista heille lahjaksi sen sijaan ja viemme matkalle. Kaikilla on hyvä mieli.

Minä entinen ekstrovertti olen muuttunut kunnon introvertiksi. Millään eikä kenelläkään muulla kuin omalla perheelläni ole merkitystä enää, enkä järjestä ulkopuolisille enää yhtään mitään enää koskaan.

Mikä tuollaisen muutoksen on aiheuttanut?

En ole tuo, jolta kysyit, mutta vastaan silti. Olen syntynyt 1961. Omassa lapsuudesani ei tosiaankaan ollut karkkipäivää joka viikko. Karkkia sai omilla ja kavereiden synttäreillä sekä pääsiäisenä ja jouluna. Siihen aikaan asuttiin kerrostaloissa aika ahtaasti, joten synttäreille ei ollut mahdollista kutsua esim koko luokkaa. Vain parhaat kaverit kutsuttiin. Ja niiden parhaiden kavereiden synttäreille sai itsekin kutsun. Synttäreitä (omat mukaanlukien) oli siis max kuudet vuodessa ja sen vuoksi olivat todella odotettuja juhlia. Jossain vaiheessa tuli aika, jolloin lapset alkoivat saada tosi paljon synttärikutsuja. Myös sellaisten lasten synttärille, jotka eivät olleet edes kavereita vaan ainoastaan samalla luokalla tai samassa päiväkodissa. Synttärit kokivat eräänlaisen inflaation. 

Elintason nousu noin yleensäkin on muuttanut tilannetta. Voit ostaa kotiisi haluamiasi tavaroita ja haluamaasi syötävää ja juotavaa. Kauppojen valikoimat ovat moninkertaistuneet sitten oman lapsuuteni. Ravintoloista saat ruokaa kotiinkuljetuksella, jos haluat olla vain kotona ja katsella Netflixiä. Monet myös kokkailevat itse parempaa ruokaa kuin mitä - varsinkaan isommissa -  juhlissa on tarjolla. Lapsuudessani oli juhlissa sellaisia herkkuja, mitä kotona ei arkisin ollut. Omat lapseni taas söivät arkisin kotona sellaista ruokaa, mitä minä söin lapsena juhlissa. Ja varmaan tämän päivän lapset syövät arkena sellaista ruokaa kuin omat lapseni söivät parikymmentä vuotta sitten juhlissa. Koitan siis selittää, että se, mitä juhlilla on tarjottavana, on yksinkertaisesti vain arkipäiväistynyt. Ja lisäksi ihmisillä on vapaa-ajalleen harrastuksia yms. Myöskin työelämä on muuttunut ja yhä useamman työ on jotain muuta kuin ma-pe klo 8-16. 

Mä järjestän pienimuotoisia juhlia useamman kerran vuodessa, mutta vain lähisuvulleni. Nämä juhlat (esim itsenäisyyspäivän päivällinen) ovat jo meidän suvussa perinteitä. Kaikki tietävät jo nyt, että 10 vuoden päästä joulukuun 6. päivä klo 18 tarjoan päivällisen. Mikäli olen siis silloin vielä elossa tai siinä kunnossa, että mitään juhlia järjestän. Ne tulevat, jotka pääsevät. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa. Jos on sovittu, että tullaan, on epäkohteliasta jättää tulematta ja vielä ilmoittamatta tai ilmoitetaan viime tipassa, vaikka olisi voinut ilmoittaa aikaisemminkin. Yllättävää sairastumista tms ei tietenkään voi ilmoittaa ennenkuin sairastuu, mutta jos tuleekin jotain muuta menoa (esim työvuoro vaihtuu), se on syytä ilmoittaa heti, kun saa tietää muusta menosta. 

Mulla on sairauteni vuoksi joko kohtuullisia kipuja tai kovia kipuja. Sellaista päivää, ettei olisi lainkaan kipuja, ei ole ollut 30:een vuoteen. Ystävikseni onkin valikoitunut ihmisiä, jotka ymmärtävät, että saatan joutua perumaan jonkin parin viikon päähän sopimani jutun. Voin kyllä ottaa opiaatteja, jos kyseessä on toisen häät, hautajaiset tms "kerran elämässä"-tapahtuma, mutta en ota opiaatteja vain mennäkseni kahville, ravintolaan, leffaan tai edes illanistujaisiin. Ystäväni myös ymmärtävät, että mun lähtemisiini vaikuttaa myös sää. Eivät edes oleta, että lähtisin liukastelemaan jäisille kävelyteille päästäkseni bussipysäkille. Olen kaatunut tänä talvena pahasti jo kaksi kertaa, toisella kerralla tuli tehtyä ambulanssikeikka päivystykseen. 

Osta jo kunnon nastakengät ja kävelysauvat, jookos!

Mut kutsuttiin juhliin, olin valmistautunutkin, mutta tuli kuumetta.

Ilmoitin tuosta, niin juhlien järkkääjä suuttui.

Siis jos on yhteisesti sovittu asiasta, niin tottakai. Jos taas vaan yksipuolisesti esittää jonkin kutsun, ei voi olettaa että vastapuoli ilman muuta tulee. Ei vaikka kuinka tärkeästä asiasta olisi omasta mielestä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa. Jos on sovittu, että tullaan, on epäkohteliasta jättää tulematta ja vielä ilmoittamatta tai ilmoitetaan viime tipassa, vaikka olisi voinut ilmoittaa aikaisemminkin. Yllättävää sairastumista tms ei tietenkään voi ilmoittaa ennenkuin sairastuu, mutta jos tuleekin jotain muuta menoa (esim työvuoro vaihtuu), se on syytä ilmoittaa heti, kun saa tietää muusta menosta. 

Mulla on sairauteni vuoksi joko kohtuullisia kipuja tai kovia kipuja. Sellaista päivää, ettei olisi lainkaan kipuja, ei ole ollut 30:een vuoteen. Ystävikseni onkin valikoitunut ihmisiä, jotka ymmärtävät, että saatan joutua perumaan jonkin parin viikon päähän sopimani jutun. Voin kyllä ottaa opiaatteja, jos kyseessä on toisen häät, hautajaiset tms "kerran elämässä"-tapahtuma, mutta en ota opiaatteja vain mennäkseni kahville, ravintolaan, leffaan tai edes illanistujaisiin. Ystäväni myös ymmärtävät, että mun lähtemisiini vaikuttaa myös sää. Eivät edes oleta, että lähtisin liukastelemaan jäisille kävelyteille päästäkseni bussipysäkille. Olen kaatunut tänä talvena pahasti jo kaksi kertaa, toisella kerralla tuli tehtyä ambulanssikeikka päivystykseen. 

Osta jo kunnon nastakengät ja kävelysauvat, jookos!

Mulla on Icebugit, mutta ei ne mitään auta, jos tie on pelkkää sohjoa. Ja vaikka tie olisi pelkkää jäätäkin, joutuu silti kävelemään tosi varovasti, mikä taas aiheuttaa mulla viiltävää kipua toiseen lonkkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan lähtökohta on se, että erinäiset kekkerit, vaikka sitten vain saunailta ystäväporukalla/ystäväperheen kanssa, ovat jotain, mitä ihmiset haluavat arkeensa mahduttaa. Jos saapumatta jättämisiä on paljon ja/tai toistuvasti, pitäisi sinun, ja kenen tahansa, osata päätellä, että tuttavasi käyttävät vähän vapaa-aikansa mieluiten harrastuksiin tai lepoon, ei osallistumalla kaikenkarvaisiin kissanristiäisiin ja koirannimiäisiin.

Minä kuulun sukupolveen, jolle on opetettu käytöstavat, joten en peru osallistumisia viime tipassa ilman painavaa syytä (sairastuminen, onnettomuus jne.) ja osallistun ns. pakollisiin juhliin, kuten lähisuvun juhlat, vaikka oikeasti tekisin mieluummin mitä tahansa muuta viikonloppuisin kuin kärvistelisin jossain miehen mummin nimipäivillä.

Aloittaja ja kaltaisensa kieltäytyvät ymmärtämästä, että kaikki ihmiset eivät nauti oman perheen ulkopuolisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaan kokevat ne teidän mielestänne kivat tilaisuudet lähinnä rasitteena. Jos ihmisten jääminen pois järjestämistänne tilaisuuksista ärsyttää, voitte yrittää ajatella niin, ettette olisi edes halunneet juhliinne vieraita, jotka tulevat sinne vain, koska hyviin tapoihin kuuluu ottaa kutsu vastaan, ellei ko. ajankohdalle ole muita suunnitelmia. Miksi kukaan haluaisi juhliinsa vieraan, joka oikeasti olisi mieluummin vaikka kaivamassa ojaa kuin siellä teidän pippaloissa?

Ehkä on vain hyväksyttävä, että kutsut ja juhlimiset kuuluvat menneisyyteen. Ketään ei enää kiinnosta juhlia muita millään tavoin. Kaikilla on ne omat ihanat harrastukset ja perheet ja muut ovat vain rasitteita.

Se mikä ennen nähtiin ihanana mahdollisuutena tavata ihmisiä, syödä hyvin, tanssia, tavata mahdollinen puoliso jne. on nykyisin vain rasite ja on lähes inhottava asia, kun kotiin saapuu kutsu.

Lopetin kutsujen järjestämisen jopa lapsilleni. Ostamme jotain kallista heille lahjaksi sen sijaan ja viemme matkalle. Kaikilla on hyvä mieli.

Minä entinen ekstrovertti olen muuttunut kunnon introvertiksi. Millään eikä kenelläkään muulla kuin omalla perheelläni ole merkitystä enää, enkä järjestä ulkopuolisille enää yhtään mitään enää koskaan.

Mikä tuollaisen muutoksen on aiheuttanut?

En ole tuo, jolta kysyit, mutta vastaan silti. Olen syntynyt 1961. Omassa lapsuudesani ei tosiaankaan ollut karkkipäivää joka viikko. Karkkia sai omilla ja kavereiden synttäreillä sekä pääsiäisenä ja jouluna. Siihen aikaan asuttiin kerrostaloissa aika ahtaasti, joten synttäreille ei ollut mahdollista kutsua esim koko luokkaa. Vain parhaat kaverit kutsuttiin. Ja niiden parhaiden kavereiden synttäreille sai itsekin kutsun. Synttäreitä (omat mukaanlukien) oli siis max kuudet vuodessa ja sen vuoksi olivat todella odotettuja juhlia. Jossain vaiheessa tuli aika, jolloin lapset alkoivat saada tosi paljon synttärikutsuja. Myös sellaisten lasten synttärille, jotka eivät olleet edes kavereita vaan ainoastaan samalla luokalla tai samassa päiväkodissa. Synttärit kokivat eräänlaisen inflaation. 

Elintason nousu noin yleensäkin on muuttanut tilannetta. Voit ostaa kotiisi haluamiasi tavaroita ja haluamaasi syötävää ja juotavaa. Kauppojen valikoimat ovat moninkertaistuneet sitten oman lapsuuteni. Ravintoloista saat ruokaa kotiinkuljetuksella, jos haluat olla vain kotona ja katsella Netflixiä. Monet myös kokkailevat itse parempaa ruokaa kuin mitä - varsinkaan isommissa -  juhlissa on tarjolla. Lapsuudessani oli juhlissa sellaisia herkkuja, mitä kotona ei arkisin ollut. Omat lapseni taas söivät arkisin kotona sellaista ruokaa, mitä minä söin lapsena juhlissa. Ja varmaan tämän päivän lapset syövät arkena sellaista ruokaa kuin omat lapseni söivät parikymmentä vuotta sitten juhlissa. Koitan siis selittää, että se, mitä juhlilla on tarjottavana, on yksinkertaisesti vain arkipäiväistynyt. Ja lisäksi ihmisillä on vapaa-ajalleen harrastuksia yms. Myöskin työelämä on muuttunut ja yhä useamman työ on jotain muuta kuin ma-pe klo 8-16. 

Mä järjestän pienimuotoisia juhlia useamman kerran vuodessa, mutta vain lähisuvulleni. Nämä juhlat (esim itsenäisyyspäivän päivällinen) ovat jo meidän suvussa perinteitä. Kaikki tietävät jo nyt, että 10 vuoden päästä joulukuun 6. päivä klo 18 tarjoan päivällisen. Mikäli olen siis silloin vielä elossa tai siinä kunnossa, että mitään juhlia järjestän. Ne tulevat, jotka pääsevät. 

Aika hyviä pohdintoja.

Noiden lisäksi pitää ottaa huomioon se, että sitä mukaa kun netin käyttö on lisääntynyt arkielämässämme, aitojen ihmisten kohtaaminen ”livenä” on muuttunut monille koko ajan vaikeammaksi.

Kun on oltu paljon neljän seinän sisällä, moni on lihonut ulos siisteimmistä vaatteistaan ja muutenkin kanssakäyminen on ollut vähäistä, ihmisille on tullut kauhea kynnys lähteä mihinkään muiden seuraan.

Arkuus näkyy monella muullakin tapaa. Vielä 1980-luvulla lapsetkin vastasivat reippaasti ja rohkeasti puhelimeen tietämättä, kuka siellä soittaa. 2000-luvulla moni aikuinenkaan ei enää uskalla tai pysty puhumaan puhelimessa lainkaan, vaan kaikki asiat on hoidettava viestein.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta kovin yleiseltä ongelmalta. En osaa ottaa kantaa kun ei ole kokemuksia. Ehkä sä vaan et ole kovin tärkeä ja suosittu tuttava, että sun vuoksi viitsittäisiin vaivautua. Ehkä olet ärsyttävä valittaja?

Ei tämä muuta mitenkään sitä että tuollaisilta ihmisiltä puuttuu käytöstavat. Jos ap on kamala tai kutsunsa ei muusta syystä kiinnosta niin sitä kutsua ei oteta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan lähtökohta on se, että erinäiset kekkerit, vaikka sitten vain saunailta ystäväporukalla/ystäväperheen kanssa, ovat jotain, mitä ihmiset haluavat arkeensa mahduttaa. Jos saapumatta jättämisiä on paljon ja/tai toistuvasti, pitäisi sinun, ja kenen tahansa, osata päätellä, että tuttavasi käyttävät vähän vapaa-aikansa mieluiten harrastuksiin tai lepoon, ei osallistumalla kaikenkarvaisiin kissanristiäisiin ja koirannimiäisiin.

Minä kuulun sukupolveen, jolle on opetettu käytöstavat, joten en peru osallistumisia viime tipassa ilman painavaa syytä (sairastuminen, onnettomuus jne.) ja osallistun ns. pakollisiin juhliin, kuten lähisuvun juhlat, vaikka oikeasti tekisin mieluummin mitä tahansa muuta viikonloppuisin kuin kärvistelisin jossain miehen mummin nimipäivillä.

Aloittaja ja kaltaisensa kieltäytyvät ymmärtämästä, että kaikki ihmiset eivät nauti oman perheen ulkopuolisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaan kokevat ne teidän mielestänne kivat tilaisuudet lähinnä rasitteena. Jos ihmisten jääminen pois järjestämistänne tilaisuuksista ärsyttää, voitte yrittää ajatella niin, ettette olisi edes halunneet juhliinne vieraita, jotka tulevat sinne vain, koska hyviin tapoihin kuuluu ottaa kutsu vastaan, ellei ko. ajankohdalle ole muita suunnitelmia. Miksi kukaan haluaisi juhliinsa vieraan, joka oikeasti olisi mieluummin vaikka kaivamassa ojaa kuin siellä teidän pippaloissa?

Ehkä on vain hyväksyttävä, että kutsut ja juhlimiset kuuluvat menneisyyteen. Ketään ei enää kiinnosta juhlia muita millään tavoin. Kaikilla on ne omat ihanat harrastukset ja perheet ja muut ovat vain rasitteita.

Se mikä ennen nähtiin ihanana mahdollisuutena tavata ihmisiä, syödä hyvin, tanssia, tavata mahdollinen puoliso jne. on nykyisin vain rasite ja on lähes inhottava asia, kun kotiin saapuu kutsu.

Lopetin kutsujen järjestämisen jopa lapsilleni. Ostamme jotain kallista heille lahjaksi sen sijaan ja viemme matkalle. Kaikilla on hyvä mieli.

Minä entinen ekstrovertti olen muuttunut kunnon introvertiksi. Millään eikä kenelläkään muulla kuin omalla perheelläni ole merkitystä enää, enkä järjestä ulkopuolisille enää yhtään mitään enää koskaan.

Mikä tuollaisen muutoksen on aiheuttanut?

En ole tuo, jolta kysyit, mutta vastaan silti. Olen syntynyt 1961. Omassa lapsuudesani ei tosiaankaan ollut karkkipäivää joka viikko. Karkkia sai omilla ja kavereiden synttäreillä sekä pääsiäisenä ja jouluna. Siihen aikaan asuttiin kerrostaloissa aika ahtaasti, joten synttäreille ei ollut mahdollista kutsua esim koko luokkaa. Vain parhaat kaverit kutsuttiin. Ja niiden parhaiden kavereiden synttäreille sai itsekin kutsun. Synttäreitä (omat mukaanlukien) oli siis max kuudet vuodessa ja sen vuoksi olivat todella odotettuja juhlia. Jossain vaiheessa tuli aika, jolloin lapset alkoivat saada tosi paljon synttärikutsuja. Myös sellaisten lasten synttärille, jotka eivät olleet edes kavereita vaan ainoastaan samalla luokalla tai samassa päiväkodissa. Synttärit kokivat eräänlaisen inflaation. 

Elintason nousu noin yleensäkin on muuttanut tilannetta. Voit ostaa kotiisi haluamiasi tavaroita ja haluamaasi syötävää ja juotavaa. Kauppojen valikoimat ovat moninkertaistuneet sitten oman lapsuuteni. Ravintoloista saat ruokaa kotiinkuljetuksella, jos haluat olla vain kotona ja katsella Netflixiä. Monet myös kokkailevat itse parempaa ruokaa kuin mitä - varsinkaan isommissa -  juhlissa on tarjolla. Lapsuudessani oli juhlissa sellaisia herkkuja, mitä kotona ei arkisin ollut. Omat lapseni taas söivät arkisin kotona sellaista ruokaa, mitä minä söin lapsena juhlissa. Ja varmaan tämän päivän lapset syövät arkena sellaista ruokaa kuin omat lapseni söivät parikymmentä vuotta sitten juhlissa. Koitan siis selittää, että se, mitä juhlilla on tarjottavana, on yksinkertaisesti vain arkipäiväistynyt. Ja lisäksi ihmisillä on vapaa-ajalleen harrastuksia yms. Myöskin työelämä on muuttunut ja yhä useamman työ on jotain muuta kuin ma-pe klo 8-16. 

Mä järjestän pienimuotoisia juhlia useamman kerran vuodessa, mutta vain lähisuvulleni. Nämä juhlat (esim itsenäisyyspäivän päivällinen) ovat jo meidän suvussa perinteitä. Kaikki tietävät jo nyt, että 10 vuoden päästä joulukuun 6. päivä klo 18 tarjoan päivällisen. Mikäli olen siis silloin vielä elossa tai siinä kunnossa, että mitään juhlia järjestän. Ne tulevat, jotka pääsevät. 

Aika hyviä pohdintoja.

Noiden lisäksi pitää ottaa huomioon se, että sitä mukaa kun netin käyttö on lisääntynyt arkielämässämme, aitojen ihmisten kohtaaminen ”livenä” on muuttunut monille koko ajan vaikeammaksi.

Kun on oltu paljon neljän seinän sisällä, moni on lihonut ulos siisteimmistä vaatteistaan ja muutenkin kanssakäyminen on ollut vähäistä, ihmisille on tullut kauhea kynnys lähteä mihinkään muiden seuraan.

Arkuus näkyy monella muullakin tapaa. Vielä 1980-luvulla lapsetkin vastasivat reippaasti ja rohkeasti puhelimeen tietämättä, kuka siellä soittaa. 2000-luvulla moni aikuinenkaan ei enää uskalla tai pysty puhumaan puhelimessa lainkaan, vaan kaikki asiat on hoidettava viestein.

Tuokin pitää paikkansa. Mulle tuli vielä mieleeni sekin, että somen ansiosta voit yhden päivän aikana pitää yhteyttä useampaan ihmiseen (jopa samaan aikaan), kun taas livenä tapaat sitten sitä yhtä kerrallaan. Jopa puhelimessa puhuminen lienee vähentynyt, koska se sitoo sinut yhteen ihmiseen kerrallaan. Et voi puhua puhelimessa kolmelle ihmiselle samaan aikaan, mutta viestitellä voit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan lähtökohta on se, että erinäiset kekkerit, vaikka sitten vain saunailta ystäväporukalla/ystäväperheen kanssa, ovat jotain, mitä ihmiset haluavat arkeensa mahduttaa. Jos saapumatta jättämisiä on paljon ja/tai toistuvasti, pitäisi sinun, ja kenen tahansa, osata päätellä, että tuttavasi käyttävät vähän vapaa-aikansa mieluiten harrastuksiin tai lepoon, ei osallistumalla kaikenkarvaisiin kissanristiäisiin ja koirannimiäisiin.

Minä kuulun sukupolveen, jolle on opetettu käytöstavat, joten en peru osallistumisia viime tipassa ilman painavaa syytä (sairastuminen, onnettomuus jne.) ja osallistun ns. pakollisiin juhliin, kuten lähisuvun juhlat, vaikka oikeasti tekisin mieluummin mitä tahansa muuta viikonloppuisin kuin kärvistelisin jossain miehen mummin nimipäivillä.

Aloittaja ja kaltaisensa kieltäytyvät ymmärtämästä, että kaikki ihmiset eivät nauti oman perheen ulkopuolisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaan kokevat ne teidän mielestänne kivat tilaisuudet lähinnä rasitteena. Jos ihmisten jääminen pois järjestämistänne tilaisuuksista ärsyttää, voitte yrittää ajatella niin, ettette olisi edes halunneet juhliinne vieraita, jotka tulevat sinne vain, koska hyviin tapoihin kuuluu ottaa kutsu vastaan, ellei ko. ajankohdalle ole muita suunnitelmia. Miksi kukaan haluaisi juhliinsa vieraan, joka oikeasti olisi mieluummin vaikka kaivamassa ojaa kuin siellä teidän pippaloissa?

Ehkä on vain hyväksyttävä, että kutsut ja juhlimiset kuuluvat menneisyyteen. Ketään ei enää kiinnosta juhlia muita millään tavoin. Kaikilla on ne omat ihanat harrastukset ja perheet ja muut ovat vain rasitteita.

Se mikä ennen nähtiin ihanana mahdollisuutena tavata ihmisiä, syödä hyvin, tanssia, tavata mahdollinen puoliso jne. on nykyisin vain rasite ja on lähes inhottava asia, kun kotiin saapuu kutsu.

Lopetin kutsujen järjestämisen jopa lapsilleni. Ostamme jotain kallista heille lahjaksi sen sijaan ja viemme matkalle. Kaikilla on hyvä mieli.

Minä entinen ekstrovertti olen muuttunut kunnon introvertiksi. Millään eikä kenelläkään muulla kuin omalla perheelläni ole merkitystä enää, enkä järjestä ulkopuolisille enää yhtään mitään enää koskaan.

Mikä tuollaisen muutoksen on aiheuttanut?

En ole tuo, jolta kysyit, mutta vastaan silti. Olen syntynyt 1961. Omassa lapsuudesani ei tosiaankaan ollut karkkipäivää joka viikko. Karkkia sai omilla ja kavereiden synttäreillä sekä pääsiäisenä ja jouluna. Siihen aikaan asuttiin kerrostaloissa aika ahtaasti, joten synttäreille ei ollut mahdollista kutsua esim koko luokkaa. Vain parhaat kaverit kutsuttiin. Ja niiden parhaiden kavereiden synttäreille sai itsekin kutsun. Synttäreitä (omat mukaanlukien) oli siis max kuudet vuodessa ja sen vuoksi olivat todella odotettuja juhlia. Jossain vaiheessa tuli aika, jolloin lapset alkoivat saada tosi paljon synttärikutsuja. Myös sellaisten lasten synttärille, jotka eivät olleet edes kavereita vaan ainoastaan samalla luokalla tai samassa päiväkodissa. Synttärit kokivat eräänlaisen inflaation. 

Elintason nousu noin yleensäkin on muuttanut tilannetta. Voit ostaa kotiisi haluamiasi tavaroita ja haluamaasi syötävää ja juotavaa. Kauppojen valikoimat ovat moninkertaistuneet sitten oman lapsuuteni. Ravintoloista saat ruokaa kotiinkuljetuksella, jos haluat olla vain kotona ja katsella Netflixiä. Monet myös kokkailevat itse parempaa ruokaa kuin mitä - varsinkaan isommissa -  juhlissa on tarjolla. Lapsuudessani oli juhlissa sellaisia herkkuja, mitä kotona ei arkisin ollut. Omat lapseni taas söivät arkisin kotona sellaista ruokaa, mitä minä söin lapsena juhlissa. Ja varmaan tämän päivän lapset syövät arkena sellaista ruokaa kuin omat lapseni söivät parikymmentä vuotta sitten juhlissa. Koitan siis selittää, että se, mitä juhlilla on tarjottavana, on yksinkertaisesti vain arkipäiväistynyt. Ja lisäksi ihmisillä on vapaa-ajalleen harrastuksia yms. Myöskin työelämä on muuttunut ja yhä useamman työ on jotain muuta kuin ma-pe klo 8-16. 

Mä järjestän pienimuotoisia juhlia useamman kerran vuodessa, mutta vain lähisuvulleni. Nämä juhlat (esim itsenäisyyspäivän päivällinen) ovat jo meidän suvussa perinteitä. Kaikki tietävät jo nyt, että 10 vuoden päästä joulukuun 6. päivä klo 18 tarjoan päivällisen. Mikäli olen siis silloin vielä elossa tai siinä kunnossa, että mitään juhlia järjestän. Ne tulevat, jotka pääsevät. 

Aika hyviä pohdintoja.

Noiden lisäksi pitää ottaa huomioon se, että sitä mukaa kun netin käyttö on lisääntynyt arkielämässämme, aitojen ihmisten kohtaaminen ”livenä” on muuttunut monille koko ajan vaikeammaksi.

Kun on oltu paljon neljän seinän sisällä, moni on lihonut ulos siisteimmistä vaatteistaan ja muutenkin kanssakäyminen on ollut vähäistä, ihmisille on tullut kauhea kynnys lähteä mihinkään muiden seuraan.

Arkuus näkyy monella muullakin tapaa. Vielä 1980-luvulla lapsetkin vastasivat reippaasti ja rohkeasti puhelimeen tietämättä, kuka siellä soittaa. 2000-luvulla moni aikuinenkaan ei enää uskalla tai pysty puhumaan puhelimessa lainkaan, vaan kaikki asiat on hoidettava viestein.

Tämä! Niin tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan lähtökohta on se, että erinäiset kekkerit, vaikka sitten vain saunailta ystäväporukalla/ystäväperheen kanssa, ovat jotain, mitä ihmiset haluavat arkeensa mahduttaa. Jos saapumatta jättämisiä on paljon ja/tai toistuvasti, pitäisi sinun, ja kenen tahansa, osata päätellä, että tuttavasi käyttävät vähän vapaa-aikansa mieluiten harrastuksiin tai lepoon, ei osallistumalla kaikenkarvaisiin kissanristiäisiin ja koirannimiäisiin.

Minä kuulun sukupolveen, jolle on opetettu käytöstavat, joten en peru osallistumisia viime tipassa ilman painavaa syytä (sairastuminen, onnettomuus jne.) ja osallistun ns. pakollisiin juhliin, kuten lähisuvun juhlat, vaikka oikeasti tekisin mieluummin mitä tahansa muuta viikonloppuisin kuin kärvistelisin jossain miehen mummin nimipäivillä.

Aloittaja ja kaltaisensa kieltäytyvät ymmärtämästä, että kaikki ihmiset eivät nauti oman perheen ulkopuolisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaan kokevat ne teidän mielestänne kivat tilaisuudet lähinnä rasitteena. Jos ihmisten jääminen pois järjestämistänne tilaisuuksista ärsyttää, voitte yrittää ajatella niin, ettette olisi edes halunneet juhliinne vieraita, jotka tulevat sinne vain, koska hyviin tapoihin kuuluu ottaa kutsu vastaan, ellei ko. ajankohdalle ole muita suunnitelmia. Miksi kukaan haluaisi juhliinsa vieraan, joka oikeasti olisi mieluummin vaikka kaivamassa ojaa kuin siellä teidän pippaloissa?

Ehkä on vain hyväksyttävä, että kutsut ja juhlimiset kuuluvat menneisyyteen. Ketään ei enää kiinnosta juhlia muita millään tavoin. Kaikilla on ne omat ihanat harrastukset ja perheet ja muut ovat vain rasitteita.

Se mikä ennen nähtiin ihanana mahdollisuutena tavata ihmisiä, syödä hyvin, tanssia, tavata mahdollinen puoliso jne. on nykyisin vain rasite ja on lähes inhottava asia, kun kotiin saapuu kutsu.

Lopetin kutsujen järjestämisen jopa lapsilleni. Ostamme jotain kallista heille lahjaksi sen sijaan ja viemme matkalle. Kaikilla on hyvä mieli.

Minä entinen ekstrovertti olen muuttunut kunnon introvertiksi. Millään eikä kenelläkään muulla kuin omalla perheelläni ole merkitystä enää, enkä järjestä ulkopuolisille enää yhtään mitään enää koskaan.

Mikä tuollaisen muutoksen on aiheuttanut?

En ole tuo, jolta kysyit, mutta vastaan silti. Olen syntynyt 1961. Omassa lapsuudesani ei tosiaankaan ollut karkkipäivää joka viikko. Karkkia sai omilla ja kavereiden synttäreillä sekä pääsiäisenä ja jouluna. Siihen aikaan asuttiin kerrostaloissa aika ahtaasti, joten synttäreille ei ollut mahdollista kutsua esim koko luokkaa. Vain parhaat kaverit kutsuttiin. Ja niiden parhaiden kavereiden synttäreille sai itsekin kutsun. Synttäreitä (omat mukaanlukien) oli siis max kuudet vuodessa ja sen vuoksi olivat todella odotettuja juhlia. Jossain vaiheessa tuli aika, jolloin lapset alkoivat saada tosi paljon synttärikutsuja. Myös sellaisten lasten synttärille, jotka eivät olleet edes kavereita vaan ainoastaan samalla luokalla tai samassa päiväkodissa. Synttärit kokivat eräänlaisen inflaation. 

Elintason nousu noin yleensäkin on muuttanut tilannetta. Voit ostaa kotiisi haluamiasi tavaroita ja haluamaasi syötävää ja juotavaa. Kauppojen valikoimat ovat moninkertaistuneet sitten oman lapsuuteni. Ravintoloista saat ruokaa kotiinkuljetuksella, jos haluat olla vain kotona ja katsella Netflixiä. Monet myös kokkailevat itse parempaa ruokaa kuin mitä - varsinkaan isommissa -  juhlissa on tarjolla. Lapsuudessani oli juhlissa sellaisia herkkuja, mitä kotona ei arkisin ollut. Omat lapseni taas söivät arkisin kotona sellaista ruokaa, mitä minä söin lapsena juhlissa. Ja varmaan tämän päivän lapset syövät arkena sellaista ruokaa kuin omat lapseni söivät parikymmentä vuotta sitten juhlissa. Koitan siis selittää, että se, mitä juhlilla on tarjottavana, on yksinkertaisesti vain arkipäiväistynyt. Ja lisäksi ihmisillä on vapaa-ajalleen harrastuksia yms. Myöskin työelämä on muuttunut ja yhä useamman työ on jotain muuta kuin ma-pe klo 8-16. 

Mä järjestän pienimuotoisia juhlia useamman kerran vuodessa, mutta vain lähisuvulleni. Nämä juhlat (esim itsenäisyyspäivän päivällinen) ovat jo meidän suvussa perinteitä. Kaikki tietävät jo nyt, että 10 vuoden päästä joulukuun 6. päivä klo 18 tarjoan päivällisen. Mikäli olen siis silloin vielä elossa tai siinä kunnossa, että mitään juhlia järjestän. Ne tulevat, jotka pääsevät. 

Aika hyviä pohdintoja.

Noiden lisäksi pitää ottaa huomioon se, että sitä mukaa kun netin käyttö on lisääntynyt arkielämässämme, aitojen ihmisten kohtaaminen ”livenä” on muuttunut monille koko ajan vaikeammaksi.

Kun on oltu paljon neljän seinän sisällä, moni on lihonut ulos siisteimmistä vaatteistaan ja muutenkin kanssakäyminen on ollut vähäistä, ihmisille on tullut kauhea kynnys lähteä mihinkään muiden seuraan.

Arkuus näkyy monella muullakin tapaa. Vielä 1980-luvulla lapsetkin vastasivat reippaasti ja rohkeasti puhelimeen tietämättä, kuka siellä soittaa. 2000-luvulla moni aikuinenkaan ei enää uskalla tai pysty puhumaan puhelimessa lainkaan, vaan kaikki asiat on hoidettava viestein.

Mä olen pandemian aikana huomannut, että tarpeeni olla kosketusetäisyydellä toisesta ihmisestä on muuttunut. Tein etätöitä jo ennen pandemiaakin, mutta pandemian aikana on tullut viestiteltyä muiden kanssa aiempaa enemmän ja tästä on tullut niin normaalia, etten edes kaipaa entiseen. Pandemian alussa mua harmitti, kun ei voinut käydä läheisessä ravintolassa lounaalla (ja edes näkemässä muita ihmisiä) , mutta ei ole enää yli vuoteen harmittanut. Tapaan silti edelleen ihmisiä, mutta aiempaa pienempää porukkaa. Niitä, jotka ovat mulle oikeasti tärkeitä.