Voi voi, olen nyt katsonut pienen ajan sisällä melkein kaikki mun "turvasarjat", enkä voi aloittaa niitä uudelleen
Olisivat tulleet tarpeeseen tässä maailmantilanteessa. Pitää varmasti ottaa turvakirjat sitten lukuun.
Onko teillä sellaisia turvasarjoja, joihin palaatte uudestaan ja jotka tarjoavat lohtua? Mulla on. Esim. Master of None, Please Like Me, High Maintenance. Oikeastaan Girls on myös, mutta ei nyt just ole sellainen olo, että aloittaisin taas sitä alusta.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni turvasarjoja ovat
-vanha sherlock, jeremy brett sherlockina, nämä on niin superhyviä, kannattaa katsoa, jos joku tykkää vanhemmista sarjoista
-jeeves
-supernatural, koko se maailma on jotain johon on helppoa upota
-poirotit, vanhat ja ne uudemmat (ja marplet)
-don't trust the b in apartment 23, tämä on ihan pimeä komediasarja
-x-files, tulee lapsuus mieleen hyvällä tavalla ja 90-luvun tunnelma
Ennen tuohon kuului myös gilmore girls, sex and the city ja sitten how i met your mother, mutta en jotenkin kestä enää niitä hahmoja noissa sarjoissa, koska niillä on niin rajut persoonallisuushäiriöt, että voin huonosti jotenkin.
Niin ja ymmärrän sen, että sarjojen henkilöiden persoonallisuus voi alkaa nyppiä ja käydä vastenmieliseksi.
Mä muuten katson Sex and the cityn läpi aina silloin tälläin. En siksi, että se olisi musta jotenkin valtavan hyvä sarja, vaan siksi, että sitä katsoessa on hyvä reflektoida, mitä maailmassa onkaan oikeastaan tapahtunut sitten sen, kun olin parikymppinen.
Ap
Itse jään aina kiinni siihen kohtaan, kun carrie tapailee sitä jotain urinefetissi politiikkoa, ja ne nauraa samanthan, mirandan yms. kanssa että ne äänestää vain ulkonäön perusteella politiikassa, ja se on kaikkien mielestä hyvä vitsi.
Nykyään varmaan ristiinnaulittaisiin kuka tahansa, joka vitsailisi noin, ihmiset on enemmän ja enemmän tribalistisia nykyään, ja tylsiä, ja varpaillaan kaikkien kanssa.
Ja jeremy brett oli todella komea ennen kuin se alkoi ottamaan litiumia (viitaten niihin k18 fantasioihin).
Mulla Downton Abbey, Aikuiset ja Kotikatu.
Sitcomeista tulee ahdistunut ja eoätodellinen olo, johtunee siitä, että niissä on muovinen tunnelma, kun ei koskaan olla oikeasti ulkona. Inhosin lapsena yli kaiken esim. Kolmas kivi auringosta ja Frasieria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni turvasarjoja ovat
-vanha sherlock, jeremy brett sherlockina, nämä on niin superhyviä, kannattaa katsoa, jos joku tykkää vanhemmista sarjoista
-jeeves
-supernatural, koko se maailma on jotain johon on helppoa upota
-poirotit, vanhat ja ne uudemmat (ja marplet)
-don't trust the b in apartment 23, tämä on ihan pimeä komediasarja
-x-files, tulee lapsuus mieleen hyvällä tavalla ja 90-luvun tunnelma
Ennen tuohon kuului myös gilmore girls, sex and the city ja sitten how i met your mother, mutta en jotenkin kestä enää niitä hahmoja noissa sarjoissa, koska niillä on niin rajut persoonallisuushäiriöt, että voin huonosti jotenkin.
Niin ja ymmärrän sen, että sarjojen henkilöiden persoonallisuus voi alkaa nyppiä ja käydä vastenmieliseksi.
Mä muuten katson Sex and the cityn läpi aina silloin tälläin. En siksi, että se olisi musta jotenkin valtavan hyvä sarja, vaan siksi, että sitä katsoessa on hyvä reflektoida, mitä maailmassa onkaan oikeastaan tapahtunut sitten sen, kun olin parikymppinen.
Ap
Itse jään aina kiinni siihen kohtaan, kun carrie tapailee sitä jotain urinefetissi politiikkoa, ja ne nauraa samanthan, mirandan yms. kanssa että ne äänestää vain ulkonäön perusteella politiikassa, ja se on kaikkien mielestä hyvä vitsi.
Nykyään varmaan ristiinnaulittaisiin kuka tahansa, joka vitsailisi noin, ihmiset on enemmän ja enemmän tribalistisia nykyään, ja tylsiä, ja varpaillaan kaikkien kanssa.
Ja jeremy brett oli todella komea ennen kuin se alkoi ottamaan litiumia (viitaten niihin k18 fantasioihin).
Noo, varmasti kaikenlaista sanotaan edelleen monessa sarjassa ilman ristiinnaulitsemista. Mutta joo, Sex and the cityssä on kyllä paljon sellaista hälläväliä-asennetta, joka varmasti on harvinaisempaa nykyään. Ehkä joku voi kokea sen raikkaanakin, itse en.
Mä en itse asiassa edes nyt pääse ihan käsiksi siihen tunnetilaan, jossa nuo kuvitelmat syntyivät, mutta voi olla, että pääsisin, jos taas katsoisin sarjan uudestaan! Tai sitten se fantasiamaailma on kadonnut nuoruuden myötä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla Downton Abbey, Aikuiset ja Kotikatu.
Sitcomeista tulee ahdistunut ja eoätodellinen olo, johtunee siitä, että niissä on muovinen tunnelma, kun ei koskaan olla oikeasti ulkona. Inhosin lapsena yli kaiken esim. Kolmas kivi auringosta ja Frasieria.
Downton Abbeystakin kyllä tykkään, mutta siitä puuttuu se joku imu, joka tekee mulle sarjasta turvasarjan! Olen kyllä katsonut sen läpi ehkä kolmesti.
Ymmärrän tuon sitcom-allergiasi. Mun mielestä ne ovat yleensä jotenkin kylmiä. Hahmoja ei katsota rakkaudellisesti, vaan jotenkin pilkallisesti. Mutta Frasierista olen kyllä aikoinani tykännyt, ja voisin tykätä vieläkin. Nyt kun meni noihin k18-juttuihin, niin Frasierin Niles oli joskus sellainen, että ahhh! En nyt tiedä, miksi nämä tulivat pintaan!
Ap
Älkää kattoko tuollasia tyhmiä sarjoja. Kattokaa netflixistä Eloonjääneet. Se on hyvä ja siinä on vähäksi aikaa katottavaa.
Mä tykkään katsoa vanhempia kotimaisia sarjoja, osin siksi että teen samalla villasukkia tai lapasia niin riittää kun kuuntelee kun usein joutuu pitämään katseen siinä neuleessa.
Jaksan katsoa aina vaan uudestaan Kovaa maata, Hovimäki, Metsolat ja Puhtaat valkeat lakanat. Kovaa maata tuli nyt katsottua kahdesti lyhyen ajan sisään, siinä on jotain äärimmäisen lohdullista.
Nyt löysin Disney plussalta Tyttökullat ja se on vieläkin aika naseva 😄
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään katsoa vanhempia kotimaisia sarjoja, osin siksi että teen samalla villasukkia tai lapasia niin riittää kun kuuntelee kun usein joutuu pitämään katseen siinä neuleessa.
Jaksan katsoa aina vaan uudestaan Kovaa maata, Hovimäki, Metsolat ja Puhtaat valkeat lakanat. Kovaa maata tuli nyt katsottua kahdesti lyhyen ajan sisään, siinä on jotain äärimmäisen lohdullista.Nyt löysin Disney plussalta Tyttökullat ja se on vieläkin aika naseva 😄
Hei toi Hovimäki! Mä katsoin sitä silloin, kun se tuli telkkarista, ja oon katsonut myöhemmin DVD:ltäkin (kaikki tuotantokaudet oli täällä kirjastossa). Jostain syystä liikutuin aina suuresti, kun katsoin sitä, ja lopulta mua alkoi jo sen tunnusmusiikin aikana liikuttaa. Itkin ääneen, kun Turku paloi. Enkä edelleenkään tajua miksi! Hovimäki on kuitenkin lopulta aika jäykästi näytelty jne. Mutta sillä on aina erityinen paikka mun sydämessä <3
Ap
Joskus äärimmäisessä stressitilassa (joku läheinen sairaalassa tai kuollut) luen vain jotain muumisarjakuvia uudestaan ja uudestaan, mutta nykyään suurempi ongelma minulla on se ettei ole tarpeeksi aikaa kaikille uusille sarjoille/kirjoille/peleille.
Vierailija kirjoitti:
Joskus äärimmäisessä stressitilassa (joku läheinen sairaalassa tai kuollut) luen vain jotain muumisarjakuvia uudestaan ja uudestaan, mutta nykyään suurempi ongelma minulla on se ettei ole tarpeeksi aikaa kaikille uusille sarjoille/kirjoille/peleille.
Muumisarjakuvat ovat legendaarisia! Olen nyt esitellyt ne lapsillenikin, jotka tykkäävät.
Ap
Omia suosikkisarjojani kautta aikojen ovat olleet mm. Villi Pohjola, Frasier, Downton Abbey ja Skotlantiin sijoittunut Laakson kuningas, joka oli aivan ihana. <3 Suosittelen ap:lle!
Mun hyvän tuulen sarja on Better Call Saul. Innolla odotan viimeistä kautta, joka on joskus huhtikuussa tulossa Netflixiin. Olen myös kuunnellut tuon sarjan Insider podcastit.
Vierailija kirjoitti:
Mun hyvän tuulen sarja on Better Call Saul. Innolla odotan viimeistä kautta, joka on joskus huhtikuussa tulossa Netflixiin. Olen myös kuunnellut tuon sarjan Insider podcastit.
Ai on vai! Olen myös tykännyt tuosta sarjasta. Mun mielestä ehkä jopa parempi kuin Breaking Bad. Better Call Saulia itse asiassa suositteli mulle eräst ystäväni, joka ei ollut katsonut Breaking Badia lainkaan!
Ap
Oletko kokeillut Teletappeja tai Ti-Ti-nallea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla Downton Abbey, Aikuiset ja Kotikatu.
Sitcomeista tulee ahdistunut ja eoätodellinen olo, johtunee siitä, että niissä on muovinen tunnelma, kun ei koskaan olla oikeasti ulkona. Inhosin lapsena yli kaiken esim. Kolmas kivi auringosta ja Frasieria.
Downton Abbeystakin kyllä tykkään, mutta siitä puuttuu se joku imu, joka tekee mulle sarjasta turvasarjan! Olen kyllä katsonut sen läpi ehkä kolmesti.
Ymmärrän tuon sitcom-allergiasi. Mun mielestä ne ovat yleensä jotenkin kylmiä. Hahmoja ei katsota rakkaudellisesti, vaan jotenkin pilkallisesti. Mutta Frasierista olen kyllä aikoinani tykännyt, ja voisin tykätä vieläkin. Nyt kun meni noihin k18-juttuihin, niin Frasierin Niles oli joskus sellainen, että ahhh! En nyt tiedä, miksi nämä tulivat pintaan!
Ap
Miten paljon päivässä katsot telkkaria, jos sulla on useita turvasarjoja ja olet katsonut ne useita kertoja? Eikö sua ahdista istua toljottamassa jotain ruutua ilmeisesti useita tunteja päivässä? Mä en hirveästi katsele telkkaria, mutta jään välillä useammaksi tunniksi jumiin tälle palstalle, ja lopputuloksena siitä on vaan kauhea morkkis ja "krapula" hukkaan heitetystä päivästä.
Mutta Nilesin kuolaamisen ymmärrän täysin. Mä näin vähän aika sitten untakin, jossa viettelin Nilesin, vaikka en ole koskaan edes katsonut sarjaa kokonaan. Mä vaan rakastan hoikkia, nörtihköjä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla Downton Abbey, Aikuiset ja Kotikatu.
Sitcomeista tulee ahdistunut ja eoätodellinen olo, johtunee siitä, että niissä on muovinen tunnelma, kun ei koskaan olla oikeasti ulkona. Inhosin lapsena yli kaiken esim. Kolmas kivi auringosta ja Frasieria.
Downton Abbeystakin kyllä tykkään, mutta siitä puuttuu se joku imu, joka tekee mulle sarjasta turvasarjan! Olen kyllä katsonut sen läpi ehkä kolmesti.
Ymmärrän tuon sitcom-allergiasi. Mun mielestä ne ovat yleensä jotenkin kylmiä. Hahmoja ei katsota rakkaudellisesti, vaan jotenkin pilkallisesti. Mutta Frasierista olen kyllä aikoinani tykännyt, ja voisin tykätä vieläkin. Nyt kun meni noihin k18-juttuihin, niin Frasierin Niles oli joskus sellainen, että ahhh! En nyt tiedä, miksi nämä tulivat pintaan!
ApMiten paljon päivässä katsot telkkaria, jos sulla on useita turvasarjoja ja olet katsonut ne useita kertoja? Eikö sua ahdista istua toljottamassa jotain ruutua ilmeisesti useita tunteja päivässä? Mä en hirveästi katsele telkkaria, mutta jään välillä useammaksi tunniksi jumiin tälle palstalle, ja lopputuloksena siitä on vaan kauhea morkkis ja "krapula" hukkaan heitetystä päivästä.
Mutta Nilesin kuolaamisen ymmärrän täysin. Mä näin vähän aika sitten untakin, jossa viettelin Nilesin, vaikka en ole koskaan edes katsonut sarjaa kokonaan. Mä vaan rakastan hoikkia, nörtihköjä miehiä.
En välttämättä katso joka päivä telkkaria ollenkaan. Mä katson telkkaria usein, kun laitan ruokaa tai pyykkiä tai sen sellaista. Mutta en montaa tuntia päivässä.
Ap
No tietysti rimis eli Rimakauhua ja rakkautta. ❤️ Ihana sarja.
How I met your mother on mun turvasarja. Metsolat on myös tullut katsottua varmaan kolme kertaa viiden vuoden sisään.
Tällä hetkellä pakenen todellisuutta katsomalla Disney+:sta Tyttökultia. Tuskin katson tämän jälkeen uudelleen, mutta jotain lohdullista niissä tädeissä on. :D
Vierailija kirjoitti:
Omia suosikkisarjojani kautta aikojen ovat olleet mm. Villi Pohjola, Frasier, Downton Abbey ja Skotlantiin sijoittunut Laakson kuningas, joka oli aivan ihana. <3 Suosittelen ap:lle!
Kuulostaa, että meillä on sama maku. Tuohon lisäisin vielä How I Met Your Mother.
Vierailija kirjoitti:
Mun turvasarjat ja unisarjat on: Paradise pd, Pasila, south park ja frendit.
Paradise PD vs Pasila. Onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota kuinka kopioidut näihen hahmot on vähintään ulkonäöllisesti toisistaan?
Pasilan kuudennen kauden kuudennessa jaksossa Repomies douppaa Pöystiä hormoneilla. Paradise PD:n toisen kauden kolmannessa jaksossa Kevin käyttää isänsä testosteroni laastareita. Molemmista tulee hirviöitä.
"Turvaohjelmat": GoT, Walking dead, Sormusten herrat, Vikings, Lost, Twin Peaks, X-files.
Nämä olen katsonut monta kertaa uudestaan ja uudestaan.