Tunnen itseni niin vanhaksi - vasta 26v

Samat tunteet paitsi olen 30

Kuule, olet vielä nuori! Itse olen 33v ja samassa tilanteessa tietyistä syistä, en kyllä ole menettänyt toivoa. Vaikka hankkisin korkeakoulututkinnon ja vslmistuisin nelikymppisenä, työelämää on vielä jäljellä +20 vuotta.
Itse tunsin itseni niin vanhaksi jo parikymppisenä, ja nyt mietin mitä ihmettä päässäni tuolloin liikkui!?

miksi et halua vanhentua? t: 25 joka toivoo olevansa 70

Sitten kun olet 30 mietit miksi hitossa en mennyt kouluun 26-vuotiaana, nyt olisin valmistunut. Joo ehdottomasti kannattaa vaan jäädä paikoilleen valittamaan vanhuuttaan.

Mäki tunnen olevani auttamattoman vanha. Oon 25 ja oon ollu nää vuodet lukion jälkeen vaan töissä ku halusin elää vähän leveämpää elämää ja tarjota sellaisen myös opiskelevalle miehelleni. No nyt mies valmistuu ja luin yliopistoon ihan älyttömästi niin pääsin vaan johonki amikseen minne en edes muistanu hakeneeni. Mut irtisanottiin työstä ja nyt meen sinne kouluun. En tajua miksi tuntuu että oon näin vanha. Meillä on kohta 1v. tytär..

Olen saman ikäinen, opiskelut kesken. Sain vasta lapsen joten luoja tietää milloin vasta valmistun :( mies on lähes 3 v nuorempi ja olen alkanut tuntea itseni vanhaksi hänen rinnallaan- ajattelen että hän on parikymppinen ja itse lähes kolmekymppinen. Ahdistaa vanheneminen välillä niin että itkettää.

Samat ajatukset itelläkin, vaikka olen kolmekymmentä tasan. Sen verran värikäs ja vaiherikas elämä, että tuntee itsensä todella vanhaksi ja kuluneeksi :( Lapsiakin on kaksi. Toinen teini ja toinen taapero. Kun juttelee monen muun omanikäisen kanssa, niin tuntuu, että heillä vasta elämä edessä, kun itsestä tuntuu elämän jo lipuneen ohi ja elämällä ei mitään tarjottavaa enää, kun kaikki on jo nähty. Huoh.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 09:56"]Samat ajatukset itelläkin, vaikka olen kolmekymmentä tasan. Sen verran värikäs ja vaiherikas elämä, että tuntee itsensä todella vanhaksi ja kuluneeksi :( Lapsiakin on kaksi. Toinen teini ja toinen taapero. Kun juttelee monen muun omanikäisen kanssa, niin tuntuu, että heillä vasta elämä edessä, kun itsestä tuntuu elämän jo lipuneen ohi ja elämällä ei mitään tarjottavaa enää, kun kaikki on jo nähty. Huoh.
[/quote]
No ole onnellinen että olet elänyt! Itse olen koko aikuisiän ollut masentunut ja käytännössä olen viime vuodet maannut kotona itkemässä. Jos olisi ammatti ja päässyt matkustelemaan ym. ei tämä vanheneminenkaan tuntuisi niin pahalta. Nuoruus meni ohi.
T. 7

Mulla oli vastaavaa n. 24-26-vuotiaana, sai alkunsa huonosta parisuhteesta, jossa itseäni vanhempi mies sai minut tuntemaan itseni kaikin tavoin huonoksi, vanhaksi, rumaksi ja lihavaksi (mitä en tietenkään ollut). Nyt olen 30-vuotias, ja koen olevani kauneimmillani ja, että elämää on vielä vaikka kuinka edessä, ja kaikkea voi tapahtua. En myöskään enää lähtisi tuollaisiin suhteisiin.

Niin se asenteen muuttuminen vaikuttaa, ehkä siihen voisi auttaa se, että miettisi tarkkaan miten ja miksi on alkanut ajattelemaan itsestään noin? Ihmettelen itsekin nyt, että miten mulla olikin sellainen mummoilukausi tuossa, pukeuduinkin vanhemman oloisesti...

Riippuu miten haluaa elää. Jos ei meinaa enää tehdä mitään tulevaisuudessa niin kai sitä sitten on vanha.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 10:02"]Mulla oli vastaavaa n. 24-26-vuotiaana, sai alkunsa huonosta parisuhteesta, jossa itseäni vanhempi mies sai minut tuntemaan itseni kaikin tavoin huonoksi, vanhaksi, rumaksi ja lihavaksi (mitä en tietenkään ollut). Nyt olen 30-vuotias, ja koen olevani kauneimmillani ja, että elämää on vielä vaikka kuinka edessä, ja kaikkea voi tapahtua. En myöskään enää lähtisi tuollaisiin suhteisiin.

Niin se asenteen muuttuminen vaikuttaa, ehkä siihen voisi auttaa se, että miettisi tarkkaan miten ja miksi on alkanut ajattelemaan itsestään noin? Ihmettelen itsekin nyt, että miten mulla olikin sellainen mummoilukausi tuossa, pukeuduinkin vanhemman oloisesti...
[/quote]
No joka tuutista sanotaan että yli 25-vuotias nainen on vanha ja arvoton. Ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa.

Sä oot vielä nuori. Itsellä samat aatokset, valmistuin huonosti työllistävälle alalle, joten piti vielä hakea korkeakouluun että saan "oikean" ammatin, joka vois lyödä leivillekin. Opiskelupaikka odottaa mua, aloitan opinnot vuoden päästä (sain lykkäystä perhesyistä), olen silloin jo 28 v. Olen siis jo kolmenkympin paremmalla puolella valmistuessani, muteipä tässä muukaan oikein auta, muuten istuisin kassalla tai siivoilisin porraskäytäviä henkeni pitimiksi loppuikäni, enkä halua sellaista. 

Oletteko lukeneet niitä tutkimuksia, joissa on todettu, että ikä on asenteesta kiinni? Tv:ssa oli joku dokumenttikin tästä: laitettiin vanhuksia elämään kuin olisivat 20v nuorempia, ja monilla toimintakyky parani ja jotkut vaivat helpottivat. 

Tämä myös 12:lle: kyllä se on omasta asenteesta kiinni, jos joku väittää jotain, ei siihen ole mikään pakko uskoa. Itse mieluummin valitsen uskoa positiiviseen. (mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että kieltäisi ja välttelissi pulmia, vaan käsittelee ne, ei jää vatvomaan)

Vanheneminen on minusta ihan kivaa. Sitä tulee koko ajan viisaammaksi ja varmemmaksi itsestään, oppii paremmin hallitsemaan mieltään ja ajattelemaan ihan omilla aivoillaan monia asioita. Ei se ulkonäkökään välttämättä niin kovasti rupsahda, jos pitää itsestään huolen. Moni nainen on hehkeä vielä viisikymppisenäkin, jos elämäntavat on olleet kohdillaan. Ei kukaan tietysti kaksikymppiseltä siinä iässä enää näytä, mutta miksi pitäisikään? Ei kauneus ole ikäsidonnainen asia. 

Töitä ehtii ap ja muut samassa tilanteessa olevat tekemään elämässään kyllästymiseen asti, vaikka "vasta nyt" lähtisi opiskelemaan. Monihan uudelleenkouluttautuu keski-ikäisenäkin. Ei koskaan ole liian myöhäistä opiskella.