Onko joku teistä ollut Kellokosken sairaalassa?

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:07"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:04"]Olen ollut osastolla nro 6.
Olin masentunut ja hain apua, laitettiin lähete Kellokoskelle ja vietin siellä viikon.
Kokemuksena hyvä, hoito oli hyvää ja sain avun, se kai se oli tärkeintä kun päällimmäisenä pyöri mielessä kuolema. Oma masennukseni tuntui todella mitättömältä verrattuna muihin potilaisiin. Välillä olin kauhuissani yhteisissä oleskelutiloissa kun seurasin sitä menoa...
Pääsin kotiin ja jatkoin viikottain psykiatrilla.
[/quote]
Kerro lisää,mitä ne muut potilaat teki??
[/quote]
Tästä on nyt viisi vuotta aikaa kun siellä olin. Oli kyllä "hurja" kokemus siinä mielessä, että näki läheltä mitä ihmiselle voi tapahtua kun nuppi sekoaa.
Olohuoneessa oli muutama sohva ja tv jota yritin katsoa. Eihän siitä kuullut mitään, kun vieressä istuva vanhempi rouva ynisi tunnista toiseen ja tuijotti tyhjyyteen.
Minua nuorempi tyttö juoksi huone käytävän pitkää käytävää pitkin ja huusi äitiä. En tutustunut toisiin potilaisiin. Kylmät väreet menee vieläkin kun muistelen koko asiaa.
[/quote]
Ihan kuin elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän.

Minkälainen osasto 24 on?

Olin 4vuotta sitten noin viikon osasto 8lla pitkään jatkuneen masennusoireiston vuoksi. Olin osastolla oikeastaan vain akuuteimman ajan yliannostuksen jälkeen, jonka jälkeen jatkettiin viikottaisilla käynneillä mt.poliklinikalla avohoidossa.

Itsellä ei hääppöisiä kokemuksia. Makasin suurimman osan päivästä omassa sängyssä, välillä kävi hoitaja kyselemässä onko kaikki ok. Lääkärin ja hoitajan kanssa taisi olla arviointikeskustelu kaksi kertaa tänä aikana. Hoitajat pääsääntöisesti tosi mukavia. Muut potilaat ok, oli laidasta laitaan tapauksia.

Joku ilta menin katsomaan elokuvaa klo 22 aikoihin, muut olivat menneet jo nukkumaan, ehdin katsoa n 15min kunnes hoitaja toi kaksi unilääkettä ja käski ottaa ne ja valvoo että nielin. Tämä kummastuttaa vieläkin, sillä sanoin ettei ole uniongelmia ja en tarvitse mitään pillereitä.

Pääsääntöisesti ihan ok kokemus, eli ei sinänsä auttanut eteenpäin vaan auttoi pärjäämään vaikeimman vaiheen yli. Jälkihoito poliklinikalla oli surkeaa, lääkäri suositteli tiivistä hoitosuhdetta väh 2tapaamista viikossa, ja kotiutumisen jälkeen sain ekan tapaamisen tästä huolimatta vasta 3viikon päähän.

Itse olen parhaillaan osastohoidossa Kellokoskella. Kirjoitan aiheesta blogia, jossa kerron minkälaista täällä on olla ja minkälaisia ihmisiä tapaa.

http://www.lily.fi/blogit/kaunis-mieli-kellokoski

Viimeisin postaus käsittelee samaani sähköhoitoa, josta olen aiemmin saanut hyviä kokemuksia.

Vieläkö sanotte nykyisin "Kelliksellä"?

http://www.lily.fi/blogit/kaunis-mieli-kellokoski/harhojen-valissa-hips…

Tämä kertomus arjesta oli minulle vaikea kirjoittaa, mutta nyt saan siitä paljon irti, kun se on muotoiltu tekstin muotoon.

Ainakin minun osastolla sanotaan. Sekä hoitajat että potilaat puhuvat Kelliksestä.

KaunisMieli kirjoitti:

Itse olen parhaillaan osastohoidossa Kellokoskella. Kirjoitan aiheesta blogia, jossa kerron minkälaista täällä on olla ja minkälaisia ihmisiä tapaa.

http://www.lily.fi/blogit/kaunis-mieli-kellokoski

Viimeisin postaus käsittelee samaani sähköhoitoa, josta olen aiemmin saanut hyviä kokemuksia.

Kävin lukemassa sun blogia. Saanko kysyä miksi olet joutunut tollaselle osastolle missä suurinosa on miehiä? Varinkin agressiivisä/väkivaltaisia?

Tsemppiä sulle toipumiseen!

Osasto on oikeuspyskiatrinen osasto, jonka pääpainona on toistuvasti väkivaltaisesti käyttäytyneet tai itsetuhoiset. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Olen pääasiassa ollut vaaraksi vain itselleni.

Vierailija kirjoitti:

KaunisMieli kirjoitti:

Itse olen parhaillaan osastohoidossa Kellokoskella. Kirjoitan aiheesta blogia, jossa kerron minkälaista täällä on olla ja minkälaisia ihmisiä tapaa.

http://www.lily.fi/blogit/kaunis-mieli-kellokoski

Viimeisin postaus käsittelee samaani sähköhoitoa, josta olen aiemmin saanut hyviä kokemuksia.

Kävin lukemassa sun blogia. Saanko kysyä miksi olet joutunut tollaselle osastolle missä suurinosa on miehiä? Varinkin agressiivisä/väkivaltaisia?

Tsemppiä sulle toipumiseen!

Osasto on oikeuspyskiatrinen osasto, jonka pääpainona on toistuvasti väkivaltaisesti käyttäytyneet tai itsetuhoiset. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Olen pääasiassa ollut vaaraksi vain itselleni.

Kiitos kovasti tsempeistä! Niitä tarvitaan.

KaunisMieli kirjoitti:

Osasto on oikeuspyskiatrinen osasto, jonka pääpainona on toistuvasti väkivaltaisesti käyttäytyneet tai itsetuhoiset. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Olen pääasiassa ollut vaaraksi vain itselleni.

Onko oikeuspsykiatrinen osasto itsetuhoiselle mielestäsi oikeanlainen paikka parantumista ajatellen? Jos miettii millaista porukkaa siellä on

Etkö pelkää olla siellä ? Missä lapsesi on?

Vierailija kirjoitti:

Vain köyhyys aiheuttaa hulluutta, milloin tämä myönnetään. Köyhät sairastavat elämänsä, varakkaat nauttivat elämästä.

Kun itse olin helsingissä osastolla niin about puolet väestä oli kyllä todella rikkaitakin. Oli joukossa esim yksi lääkäri jolla yksityisvastaanotto ja todella hyvin menestynyt yrittäjä. Kummatkin näistä olivat uuvuttaneet itsensä loppuun.

Vierailija kirjoitti:

KaunisMieli kirjoitti:

Osasto on oikeuspyskiatrinen osasto, jonka pääpainona on toistuvasti väkivaltaisesti käyttäytyneet tai itsetuhoiset. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Olen pääasiassa ollut vaaraksi vain itselleni.

Onko oikeuspsykiatrinen osasto itsetuhoiselle mielestäsi oikeanlainen paikka parantumista ajatellen? Jos miettii millaista porukkaa siellä on

Täällä on tiukka valvonta ja se sopii itsetuhoisellekin. Lopullinen paraneminen tapahtuu toivottavasti avohoidossa ja etten joutuisi olemaan täällä muutamaa kuukautta pidempää.

Mun yksi lapsi vietti Kelliksellä aikaa kuukauden verran, vaikka pakkolähetteellä sinne meni, sai poistua välittömästi, kun hänelle kerrottiin että tämä on vapaaehtoista. Kalliomaan koulu oli kyllä hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Etkö pelkää olla siellä ? Missä lapsesi on?

Lastani hoitaa ja kasvattaa isänsä. Luotan häneen tässä asiassa täysin. Hän kasvattaa lasta meidän molempien arvojen mukaisesti.

Pelkään täällä aika usein, mutta puhumalla ja tilanteita ennakoimalla pääsee aika monesta pahasta tilanteesta ehjin nahoin. Harhaisten kanssa en ala väittelemään todellisuuden realiteeteista, väkivaltaisen kanssa en ryhdy valtataisteluun, ärtyneen osaan jättää yksin huoneeseen jne. Kaikesta oppii seuraavaa päivää varten. Ehkä myös pelkään väkivaltaa hieman vähemmän kuin tullessa. Tukasta repiminen tai lyöminen on mitä odottaa voi eikä se ole niin kamalaa. Voisi sitä pahempia asioitakin tapahtua.

Yritän rentoutua vaikka seura on mitä on, sillä tämä on nyt minun kotini, ainakin seuraavat 4 kk.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ollut siellä koskaan.

En minäkään.

KaunisMieli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö pelkää olla siellä ? Missä lapsesi on?

Lastani hoitaa ja kasvattaa isänsä. Luotan häneen tässä asiassa täysin. Hän kasvattaa lasta meidän molempien arvojen mukaisesti.

Pelkään täällä aika usein, mutta puhumalla ja tilanteita ennakoimalla pääsee aika monesta pahasta tilanteesta ehjin nahoin. Harhaisten kanssa en ala väittelemään todellisuuden realiteeteista, väkivaltaisen kanssa en ryhdy valtataisteluun, ärtyneen osaan jättää yksin huoneeseen jne. Kaikesta oppii seuraavaa päivää varten. Ehkä myös pelkään väkivaltaa hieman vähemmän kuin tullessa. Tukasta repiminen tai lyöminen on mitä odottaa voi eikä se ole niin kamalaa. Voisi sitä pahempia asioitakin tapahtua.

Yritän rentoutua vaikka seura on mitä on, sillä tämä on nyt minun kotini, ainakin seuraavat 4 kk.

Pelkäämistä tulee välttää. Yritän kohdata kaikki potilastoverit ihmisinä. Keskustella heidän kanssaan omalla tasollaan. Jos jotakuta riivaa tietty harha, en väitä vastaan vaan yritän keskustella sen harhan lomassa. Eräs potilastoveri kertoi minulle siitä, kuinka hänen sydän pyähtyi kerran ja ainoa tapa pysyä hengissä oli pysyä liikkeessä. Tähän totesin, että "oli varmasti pysäyttävä kokemus".

http://www.lily.fi/blogit/kaunis-mieli-kellokoski/harhojen-valissa-hips…

Minä en ole ollut siellä mutta tiedän muutamia joiden pitäisi olla siellä.

Olen ollut Kellokosken mielisairaalassa laskujeni mukaan 9 kertaa vuoden 2013 jälkeen. Nytkin tahtoisin sairaalaan masennuksen takia. Olen yrittänyt sinne senkin jälkeen useamman kerran, mutta en ole päässyt, vaikka olen itsetuhoinen. Terveydenhuolto ei ota masennusta riittävän vakavasti. Sanovat sairaalassa, että ei tämä sairaala sua auta, mee kotiin. Mitä pitäisi tehdä, että pääsisin sairaalaan?