Missä iässä kadotit tyttömäisen iloisuutesi?

Öööö nuorethan on just niitä masentuneita ja ahdistuneita hormonihirviöitä, paiskoo ovia ja itkee ja raivoaa, kaikella tavalla itsetuhoisia.... ilmastonmuutos ahdistaa, oma seksuaalisuus ahdistaa, tulevaisuus pelottaa, ihmissuhteet on paskoja, ja nyt vielä pelkäävät raukat sotaakin, tosin turhaa... mistä sä ap oikein puhut?

Vierailija kirjoitti:

Öööö nuorethan on just niitä masentuneita ja ahdistuneita hormonihirviöitä, paiskoo ovia ja itkee ja raivoaa, kaikella tavalla itsetuhoisia.... ilmastonmuutos ahdistaa, oma seksuaalisuus ahdistaa, tulevaisuus pelottaa, ihmissuhteet on paskoja, ja nyt vielä pelkäävät raukat sotaakin, tosin turhaa... mistä sä ap oikein puhut?

Ajattele, että säkin olet ollut hormonihirviö.

Kadotin iloisuuden hetkeksi vaihdevuosien aikana, mutta sain sen takaisin moninkertaisena, kun vaihdevuodet helpottivat. Eikä ne vaihdevuodet edes pahoja olleet, vaan kärsin ajoittain huonoista yöunista, kolotuksista ja lihoin.

Mielenkiintoinen kysymys. Lapsena ja nuorena olin iloinen ja hyväntuulinen vain siskon ja ystävien seurassa, mutta vanhempien läsnäollessa iloisuus karkasi jonnekin. Sitten aloin seurustella 18-vuotiaana, ja parin vuoden päästä tilanne oli taas se, että olin iloinen ja hyväntuulinen vain siskon ja ystävien seurassa, mutta seurustelukumppani karkotti minusta kaiken iloisuuden.

En kuitenkaan kyennyt näkemään sitä, vaikka toisaalta tiedostin sen, että minulla oli ikään kuin kaksi elämää: se ankea h*lvetti, jota elin kotona, ja se oikea, iloinen elämä, jota vietin kodin ulkopuolella, kun kävin tapaamassa ystäviäni ja muita tuttuja.

Tätä jatkui yli kolmekymmentä vuotta, joiden aikana tilanne kotona paheni pahenemistaan, mutta muualla olin iloinen ja hyväntuulinen.

Nyt eron jälkeen viisikymppisenä olen saanut elämääni aivan uudenlaista iloa, sillä nyt minun on mahdollista olla iloinen ja hyväntuulinen myös omassa kodissani, eikä minun tarvitse enää olla tekemisissä ilon nujertavien ankeuttajien kanssa.

Tyttömäinen hiljennetty iloisuus taisi kuolla kun olin noin 4-vuotias. Väkivaltainen isä hakkasi iloisuuden ulos. Tuon ikäisenä muistan ensimmäisen kerran ajatelleeni, että nyt kuolen.