Missä iässä kadotit tyttömäisen iloisuutesi?
Kommentit (65)
Noin 10 v :( sen jälkeen olen esittänyt sitä reilut kakskyt vuotta aina välillä tilanteen mukaan
Siinä iässä, kun menin päiväkotiin töihin. Rankka työ ja surkeat järjestelyt imivät kaiken leikillisyyden minusta, ironista kyllä.
En ole kadottanut. Milloin itse kadotit poikamaisen iloisuutesi?
Pari kymppisenä.Siihen asti olin aina iloinen ,mutta sitten alkoi elämä!
Se oli kateissa ruuhkavuosissa 32-40v. Mutta nyt näin 43-vuotiaana, se on palannut takaisin!
En ole ikinä ollut tyttömäisen iloinen vaan totinen.
Poikamainen iloisuus kuoli jo ylästeella koulukiusatuksi joutumisen takia eikä se ole enää koskaan palannut.
Sitä ei koskaan ollutkaan, teininä vajosin vielä alemmaksi ja sairastuin syömishäiriöön.
Iloisen elämänasenteen saavutin vasta nelikymppisenä erottuani ahdistavasta teini-iässä alkaneesta suhteesta. Siitä lähtien olen ollut lähes aina hyvällä tuulella ja nauranut paljon.
Opiskelijaelämän päättyessä ja työelämään kunnolla siirtyessä, eli 28-vuotiaana.
Työelämä on vienyt vapauden.
En ole kadottanut tyttömäistä iloisuuttani koskaan. Olen 66 v ja vieraat lapset kyselee, että oletko varma, että olet aikuinen kun olet noin pieni ja iloinen. Omat lapset ja lapsenlapset ehkä tietävät asian. Riehun ja leikin kuin mummo TV-sarjassa Mummo. Elämää ei tarvitse ottaa niin vakavasti.
Ei minulla ole sellaista koskaan ollutkaan. Olen lapsesta asti ollut perusluonteeltani totinen ja vaisu.
Siinä vaiheessa kun vanha tuttava alkoi trollaamaan vauva-palstalla.
Mitä lie tarkoitat tyttömäisellä, mutta iloisuutta en ole vielä 35v. kadottanut enkä kadotakaan koskaan.
Vuodet näkyy ( vähän 😂) päällepäin, mutta sielu on nuori, olen kesänkeiju, siivet kantapäissä, ilo silmissä, keveys askelissa. Iloitsen pienistä, kuuntelen ja ymmärrän, itken kaiho musiikin tahdissa.
Tanssin hiki valuu rockenRollia 🎸🎶🥵..
Annan Argentiinalaisen Tangon viedä niin että tajunta on rajamailla 💃..
Minä eläkkeelle jäänyt........Sieluni ei vanhene koskaan, se on ikuisesti 18 v 🕶️
Että mitä? En ollut iloinen lapsi, mutta enimmäkseen olen iloinen aikuinen.
Nuorena en ollut iloinen, vasta yli 3-kymppisenä iloisuuteni nosti päätään. Hassua sinänsä koska silloin sairastuin vakavasti ja jouduin pois työelämästä ja jäädyttämään perhehaaveita. Silti jaksan olla iloinen vielä vaikka jo täti-ihminen, ikää 45 v.
23v
M56