Missä iässä kadotit tyttömäisen iloisuutesi?
Kommentit (65)
Nyt 38 v , aika vakavaksi vetää....
Noin 30v. Meinasin kuolla itse ja lapsi myös. Sen jälkeen en ole ollut enää entiseni enkä usko palaavani samanlaiseksi.
En tiedä millaista on tyttömäinen iloisuus, mutta suhteellisen iloinen olen vielä näin nelikymppisenä.
Varmaan 12-vuotiaana. Silloin koin ensimmäisen kerran seksuaalista ahdistelua.
Minulla ei sellaista ole koskaan ollutkaan. Äitini oli kikatteleva pikkulikkamainen homssunhamssu, ja minun oli oltava vakava aikuinen. Äiti aina tirskui minulle kun häntä ohjasin järkeviin aikuisten hommiin, opastin miten tulee käyttäytyä ja toimia. Eipä ollut kivaa se.
No, en tiedä kikatuttaako enää, yksinpä joutuu nyt elämään ja pärjäämään. Jos minulta apua pyytelisi kikattelisin vain iloisena että "hahhah, noin se mua käskyttää, hihhih, eikö öö hauskaa, hahhah, vai apua tarvisit että sairaalaan pääset tsihih tirsk tirsk."
Iloisuus tarkoittaa yleensä vähämielisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli kateissa ruuhkavuosissa 32-40v. Mutta nyt näin 43-vuotiaana, se on palannut takaisin!
Kauheata kun vanha yrittää olla nuori.
Kauheeta vain sinulle.
Vierailija kirjoitti:
En ole kadottanut. Milloin itse kadotit poikamaisen iloisuutesi?
Missä kohtaa kerrottiin, että ap on mies?
Naiset katkeroituvat siinä kolmenkympin kieppeillä.
Olin lapsena hyvin vakavamielinen ja masentunut, enkä lainkaan iloinen.
Suurin osa muijista on ainakin 30-40 vuotiaina täysin kyrpiintyneitä.
En ollut lapsena iloinen tyttönen, vaan pelokas. Tai tavallaan aika räväkkä ja lapsenuskoisesti en pelännyt kauheasti maailmaa kuitenkaan ennen kuin joskus 8-vuotiaana ja siitä eteenpäin.
Eli vastaan 8v. Melkein 30 vuotta sitten siis.
En muista sellaista elämänvaihetta. Koulussakin olin aina yksin. Alkoholisti/narkki vanhempien lapsena ei elämä ollut mitään "tyttömäistä iloisuutta".
Akka rupesi nalkuttamaan siinä 45-47vuotiaana. Nyt vähän vähentynyt, mutta jätti niin syvät jäljet, että kiertoon taidan pistää....
Sivusta. Hän ei ole vanha, kuten tiedätkin. Sinä sen sijaan olet vaan ilkeä, iän myötä yhä rumemmaksi käyt - ilkeys rumentaa silleen.