Mikä on lapsiperheessä raskain ikäkausi?

Riippuu lapsista. Toiset nukkuvat huonosti ja itkevät paljon vauvana. Toiset taas ovat hermojaraastavan kamalia uhmaiässä. Toisia kiusataan koulussa tai on oppimisvaikeuksia, minkä pohtiminen vie vanhemmilta yöunet. Toiset ajautuvat epämääräiseen kaveripiiriin teininä tai ovat muuten vaan tosi hankalia. Toisilla sitten tätä kaikkea tai ei mitään.

Voisin kiteyttää omalla kohdallani, että vauvaikä on fyyisesti rankin (väsymys), taaperoikä henkisesti rankin (uhma), kouluikä sekä henkisesti (vänkääminen, toveririidat) että sosiaalisesti (jatkuvasti kodissa ramppaavat meluavat ja sotkevat räkänokat aka kaverit) rankka ja murrosikä on rankkaa siksi, että on jatkuva pieni pelko kullanmurun menemisistä ja tekemisistä, joihin ei voi pienemmän lapsen tavoin vaikuttaa.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 21:24"]Tästä ei varmaan sulle oo apua, kun sulle on ehtinyt jo kertyä enempi kokemusta, mutta mulla on yks 3-vuotias ja ehdottomasti raskain oli vauvavuosi (valvominen, imetyksen sitovuus - ei huolinut pulloa - ja sylissä kanniskelu kun ei viihtynyt YHTÄÄN lattialla ennen ku oppi liikkumaan). Sen jälkeen on helpottanut koko ajan ja nyt on megahelppoa. Uhmakaudet on tietty rassannu hermoja, mut ne kestää kun saa nukkua yöt (ah) :)
[/quote]

Siis sä esitelmöit kolmen vuoden vanhemmuuden jälkeen vaikeimmista vuodesta..?

Nuoren teini ikä. Kirosanat, huudot ja ne väärät ystävät.

Mulle pahinta on ollut toipua synnytyksestä, varsinkin kaksosten jälkeen kun tehtiin kiireellinen sektio. Muuten ei ole ollut mitään kovin pahaa vaihetta kun kaksoset syntyi oli esikoinen jo 14v. Ei kannata lapsia tehdä pienellä ikäerolla, se että on kaksi vaippapyllyä on haastavaa, mutta pahempi on että ne on kuitenkin eri kehitysvaiheessa ja esikoinen on mustasukkainen vauvalle, kaksosetkin menee paljon helpommin, he kun oppivat jakamaan kaiken jo ennen syntymää. Kellään mun lapsista ei ole ollut uhmaikiä, jotain yksittäisiä kiukutteluja, ja esikoisen murrosikäkin meni aika hyvin, vähän itkua ja oven paiskomista. Enkä usko että nuo nuorimmaisetkaan tulevat kovin rellestämään. Jos on terveet lapset jotka saavat tarpeeksi huomiota, ja kasvattaa rennosti mutta pitämällä tarpeelliset rajat, ei ole mitään hätää.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 21:41"]

En tiedä mitä tuleman pitää mutta tämä 6 kk vanhan kanssa on haastavaa vähien unien vuoksi. Olen nyt nukkunut puolivuotta max 3-4h pätkissä, imetän edelleen ja väsymys tuntuu uuvuttavalta. Toivottavasti helpottaa pian...

[/quote]

Tosi paljon tsemppiä sinulle! Kyllä se aikanaan helpottaa, vaikkei nyt juuri siltä tunnu. *halaus*

Olisko toi 0 - 18v.

13-16v ihan ehdottomasti, vaikka kyllä ne vauvavuodetkin haastavia olivat.

Silloin kun esikoinen oli vauva niin tuntui että tämähän on ihan hirveän raskasta, se eka vauvavuosi. Nyt kun on kolme, niin se yhden vauvan hoitaminen tuntuu jälkikäteen ihan luksukselta ja lepolomalta... T.ap eläkepäiviä odotellessa...

Siihen asti kun vanhempi heittää veivit, jälkikasvu ja jopa myös jälkikasvun jäkikasvu tuottaa hänelle huolta. 

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 21:50"]Silloin kun esikoinen oli vauva niin tuntui että tämähän on ihan hirveän raskasta, se eka vauvavuosi. Nyt kun on kolme, niin se yhden vauvan hoitaminen tuntuu jälkikäteen ihan luksukselta ja lepolomalta... T.ap eläkepäiviä odotellessa...
[/quote]

Johtuu siitä, että muutos entiseen on niin suuri. Äidiksi kasvu vie henkisiä voimavaroja. Seuraavien lasten kohdalla olit jo valmiiksi äiti, omaa roolia ei tarvinnut erikseen opetella, tuli vaan yks pelinappula lisää :)

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 21:44"]Mulle pahinta on ollut toipua synnytyksestä, varsinkin kaksosten jälkeen kun tehtiin kiireellinen sektio. Muuten ei ole ollut mitään kovin pahaa vaihetta kun kaksoset syntyi oli esikoinen jo 14v. Ei kannata lapsia tehdä pienellä ikäerolla, se että on kaksi vaippapyllyä on haastavaa, mutta pahempi on että ne on kuitenkin eri kehitysvaiheessa ja esikoinen on mustasukkainen vauvalle, kaksosetkin menee paljon helpommin, he kun oppivat jakamaan kaiken jo ennen syntymää. Kellään mun lapsista ei ole ollut uhmaikiä, jotain yksittäisiä kiukutteluja, ja esikoisen murrosikäkin meni aika hyvin, vähän itkua ja oven paiskomista. Enkä usko että nuo nuorimmaisetkaan tulevat kovin rellestämään. Jos on terveet lapset jotka saavat tarpeeksi huomiota, ja kasvattaa rennosti mutta pitämällä tarpeelliset rajat, ei ole mitään hätää.

 
[/quote]

Meillä ikäeroa on 14kk joten esikoinen ei vielä osannut olla mustasukkainen. Keskustelupalstatutkimusteni perusteella siinä 1,5v lapset alkavat olla oikeasti mustasukkaisia jos seuraava syntyy. Meidän lapsilla on ollut ihan käsittämätön ja lämmin side alusta asti ja se yllätti minut täysin miten nopeasti se muodostui.

Siitä olen kyllä samaa mieltä että kaksoset on kyllä helpompi yhdistelmä kuin kaksi pientä vuoden ikäerolla, etenkin ihan alkuun kun toinen on tissillä ja toinen tutkii uutterasti maailmaa. Onneksi kasvaessaan ovat koko ajan lähempänä toisiaan siinäkin suhteessa.

Terveisin itse kaksonen :)

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 21:34"]Meillä nyt 4 v ja 6 v ja ihan viime aikoina olen huomannut että olen alkanut suhtautua vauvoihin ja taaperoihin samalla tavalla "ulkopuolisesti" kuin aikoinaan lapsettomana. Eli kauhistelen sitä huutoa ja sotkua. :) Jokin suvantovaihe siis omien lasten kanssa nyt, mielenkiinnolla odotan mitä seuraavat vaiheet ovat. Tämän kokemuksen perusteella siis vauva- ja taaperoaika on on rasittavampaa kuin nykytila.
[/quote]allekirjoitan töysin. Mulla lapset 5v ja 7v. Elämä on just nyt tosi helppoa ja varsinkin taaperoiden vanhempia tavattuani mietin aina miten ne jaksaa sitä jatkuvaa häsläystä, sotkua, meteliä ja jatkuvaa perässä kulkemista. Tosin ei se itsestäni silloin raskaalta tuntunut, mutta nyt taas näyttää siltä:)

Tähän astisellä kokemuksella ikävuodet 1,5-4. Osaa jo paljon, liikkuu omilla jaloillaan mutta älliä ei ole kauheasti ja sairastaa usein. Meillä oli superhekpot vauvat joten nähtäväksi jää iskeekö joku karma ja lapsista tulee kamalia teinejä, nyt 11 ja 14 ja toistaiseksi kaikki edelleen ihan tavallista

Vauva oli ok, uhmis kamala. Nyt 6-vuotiaan kanssa aika kivaa.

Toisilla mummoja ja vaareja   lähellä joilta tarpeen tuleen saa apua kun omat voimat vähissä...ja miehetkin erilaisia  kantamaan vastuuta ja osallistumaan .....ja lapsen temperamentti ihan pienestä pitäen erilainen ja neurologiset ominaisuudet..ja moni muukin seikka vaikuttaa onko arki raskasta vai ei pienten lasten kanssa ja vähän isompienkin.

Pikkulapsiaika näin jälkikäteen ajateltuna oli helppoa, nyt nuorimmat 15v ja esikoinen 30v. Mutta eipä oikeastaan meillä lasten murrosikäkään ole ollut erityisen kamalaa, eivät ole alkaneet käyttää päihteitä tai karata kaupungille notkumaan. Pahinta on ollut sairastelu kun lapset on laitettu päiväkotiin ja koulusta johtuneet sairastelut. Korona-aika oli ihanaa kun ei tarvinnut kenenkään olla sairas pitkään aikaan. Sen takia pidettiin lapset kotona vielä muutama kuukausi vaikka kouluun olisi saanut jo mennä.

1,5 - 3 ja 13 - 16

Esikoisen vauva-aika oli ihanaa. Helppo vauva, nukkui alusta asti pitkiä yöunia, ei allergioita tai muita pulmia. 2v myöhemmin syntyi kuopus joka olikin sitten moniallerginen yöt läpeensä itkevä vauva. Päälle korona-aika ja ero tuli kaiken seurauksena. Ehdottomasti vaikein ajanjakso uhmaikäisen taaperon ja moniallergisen vauvan kanssa. Nyt ovat 6 ja 4, jatkuvaa sairastelua lukuun ottamatta asiat helpottuneet huomattavasti.

Pikkulapsiaika on raskainta, mutta samalla tyypillisesti sitä, mitä kaiholla muistelee myöhemmin. Tarkka ikäjakso vaihtelee varmaan perhekohtaisesti, meillä rankinta oli esikoisen vauva-aika koliikkeineen ja sairasteluineen, moni muu taas pitää taaperoaikaa vaativimpana.

Mutta tsemiä, helpottaa ihan lähivuosina ja sitten muisteletkin jo vaaleanpunaisin lasein ihania pikkuisia 😅