Kotiavustaja = siivooja
Näin nykyään, tulee kai halvemmaksi kuin siivousammattilaisten palvelut. Lopetin hommat, koska en jaksanut pelkkää siivousta ja vanhuksilla oli usein aika kohtuuttomat vaatimukset. Esim. joka viikko käynnillä imuroitiin, tampattiin matot, mopattiin lattiat (ja huom. myös hellan takaa joka kerta), pyyhittiin pölyt sekä kaapinovet ja joskus huonekalutkin harjattiin ja pestiin vessa. Yhdelle asiakkalle oli tietty aika käytettävissä ja silti saattoi tulla vaatimuksia edellisten lisäksi, että tällä kertaa pestään myös parveke tai sauna.
Ei tarvittu asiointiapua, ruuanlaittoa, leipomista, juttuseuraa tms. Tokihan olisin hoitanut siivoustakin, mutta olin pelkkä siivooja.
Onneksi löysin muuta työtä.
Kommentit (45)
Jos eläke on 1257 tai alle niin voi saada palveluseteleitä siivouspalveluiden ostoon. Jos eläke 1258 tai yli, siivous täytyy ostaa yksityiseltä siivousyritykseltä. Mitään kotiavustajaa ei nykypäivänä enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin aikoinaan kotiavustajan vakanssissa isossa kunnassa.
Työnkuvaan kuului kauppa-asiointi, ruoan laitto, suihkussa avustaminen. Ulkoilua jos asiakas siihen kykeni. Asiointiapua kodin ulkopuolella. Kerran viikossa imurointi ja pölyt. Lääkkeitten anto, kyllä, se kuului meille! Kotisairaanhoito kävi jakamassa dosettiin josta sitten huolehdimme ne asiakkaalle.
Joillakin käytiin kerran viikossa tai jopa kerran kahdessa viikossa, joillakin kaksi kertaa päivässä ja vielä illalla erillinen iltapartio. Riippuen avun tarpeesta. Aikaa yhdelle oli laskettu maks. 2 tuntia jaettuna niin, että samana päivänä oli joku nopea käynti ja loput sitten näitä kahden tunnin, koska matkoihin kohteesta toiseen meni aikaa+oma ruokatauko puoli tuntia. Meillä oli kunnan puolesta jo silloin kännykät. Ne oli luksusta!
Pelkkää siivousta tarvitseville oli kiertävä lista niin että niillä käynneillä suoritettiin pelkkä siivous, ei muuta. Matot ulos, petivaatteet ulos, lattioitten imurointi ja pesu jne.
Jokaiselle asiakkaalle tehtiin kotikäynti ennen avun aloittamista missä käytiin läpi avun tarve ja sen mukaan suunniteltiin työlistat meille. Sen teki oman alueen kotihoidon ohjaaja. Meillä oli työryhmät joissa noin viidestä kuuteen henkeä, ja aamulla kokoonnuimme suunnittelemaan päivän. Yleensä jokainen hoiti vakiasiakkaansa, mutta joskus jouduttiin vaihtelemaan kun joku oli sairas tai muuta. Sijaisia ei helposti saatu kuin pitkiin sijaisuuksiin. Tässä ryhmässä tuli tutuksi koko työryhmän asiakkaat jokaiselle.
Työ oli hyvin antavaa, vaihtelevaa ja mielenkiintoista mutta myös hyvin raskasta . Psyykkisesti ja fyysisesti. Oli paljon ihania ihmisiä joista tuli todella tuttuja ja läheisiäkin, ja oli sitten niitä pi-ruja suoraan sanoen joiden luo meno oli koettelemus! Kaikki vanhukset eivät ole kilttejä ja herttaisia, voin taata! Ja usein oli omaisten kanssa sukset ristissä. Sieltä sai kuulla monenmoista vaikka asiakas itse oli tyytyväinen. Ei todellakaan arvostettu monien omaisten taholta. Olimme kunnan piikoja ja siten kohdeltavia. Itsekin sain kuulla olevani kunnan piika.
Myöhemmin opiskelin eteenpäin ja olen nyt valmis sairaanhoitaja ollut jo vuosia. Raskas ammatti tämäkin. Tänä päivänä kotiavustajia kai ei enää ole? Kaikki lähihoitajia tai jotain siihen suuntaan?
Kotiavustajia ei enää ole.
Pakettiautolla jaetaan lämmin ruoka vanhuksille, se on mikrossa lämmitettävä. Mutta tuo palvelu maksaa erikseen.
80-luvulla koulutettu kotiavustaja opiskeli vanhustyön psykologiaa, ensiapua ,asioimiskirjoitusta ja ravinto-oppia.Moni tarvitsi apua esim.eläke-etuuksien hakemisessa.Kotiavustajan piti selvitä pykäläviidakosta.Yhtenä oppiaineena oli sosiaalilainsäädäntöä.Apteekki-kauppa-ja lääkärikäynnit kuuluivat työn kuvaan.Myös sairaalaan vienti ja nouto,kylvetykset ja hygienia olivat joka päiväisiä hoitotoimia.Lääkkeiden jako,haavan ja ihon hoito myös.Siivoojan voi erikseen tilata kaupungin siivoustoimistostanNäin Turussa 80-luvulla.
Ei kaupungeilla ja kunnilla ole enää pitkään aikaan ollut kotiavustajia.
Yksityisistä firmoista en tiedä, mutta ne on maksullisia palveluita.