Kamalat vainoharhat tänään. Vakavaa?

Psykoottiselta kuulostaa. En ymmärrä miksi psykoosissa tulee juuri tuollainen itserakas maailmankuva, että sinä olisit niin tärkeä, että kaikki uhraisivat aikaa sinun kaappaamiseesi tai mitä tahansa. Mistä se hulluus tulee? 

Ei ihan normaalilta kuulosta. Hyvä, että olet kiinnittänyt asiaan huomiota. Sinuna kävisin jossain juttelemassa tai ainakin tarkkailisin itseäni.

S k i t s o f r e n i a ?

Kuulostaa osittain tutulta. Miulla on tullut vastaavanlaisia ajatuksia jo pidemmän aikaa. Minulla on todettu yleistynyt ahdistuneusuushäiriö ja masennus aikoinaan, ja molemmat on ollu pahenemaan päin. Saatan kaupungilla kävellessä kuvitella, että joku tuntematon tulee ja puukottaa, pahimpia on julkiset kulkuneuvot. Tiedän että pelkoni on turhia, mutta slti ne "päällä ollessa" tuntuu hyvin todellisilta. Yksi yö heräsin ja kuvittelin mieheni haluavan tappaa minut, ja luulin että se hakee jotain puukkoa keittiöstä kun nousi vain hakemaan vettä. Eikä todellakaan ole syytä edes ajatella mitään tuollaista, että tedähhän sitten mistä sekin pelkotila tuli.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 00:50"]Kuulostaa osittain tutulta. Miulla on tullut vastaavanlaisia ajatuksia jo pidemmän aikaa. Minulla on todettu yleistynyt ahdistuneusuushäiriö ja masennus aikoinaan, ja molemmat on ollu pahenemaan päin. Saatan kaupungilla kävellessä kuvitella, että joku tuntematon tulee ja puukottaa, pahimpia on julkiset kulkuneuvot. Tiedän että pelkoni on turhia, mutta slti ne "päällä ollessa" tuntuu hyvin todellisilta. Yksi yö heräsin ja kuvittelin mieheni haluavan tappaa minut, ja luulin että se hakee jotain puukkoa keittiöstä kun nousi vain hakemaan vettä. Eikä todellakaan ole syytä edes ajatella mitään tuollaista, että tedähhän sitten mistä sekin pelkotila tuli.
[/quote] Minulla joskus kotona ollessani ja pitää ottaa äkkiä puukko tai jokin teräase jotta pääsisin kettiöstä hakemaan vaikka juotavaa. Pelkään että siellä on joku joka haluaa tappaa minut tai jotain.
-ap

Psykoottista.
Kannattaa puhua jollekkin.

Mulla on samanlaista, mutta juuri mitään ei ole kuitenkaan koskaan tapahtunut. Tai ainakaan juuri sellaista kuin ajattelin, ei niitä skenaarioita. Sen ajattleminen rauhoittaa. Koen monenlaisia harhoja, mutta mulla ei ole todettu psykoosisairauksia, koska pystyn aina pitämään pääni kylmänä. Aika häröä muuten, että kun mun kimppuun oikeasti hyökättiin jonkin aikaa sittn, olin niin valmis, etten panikoinut. Toimin vaan ja selvisin. Olin käynyt sen päässäni läpi jo niin moneen kertaan. Tappelin kylmän rauhallisena puolet itseäni isompaa tyyppiä vastaan ja se sai pahemmat vammat, koska ei ollut tilanteeseen yhtä valmis kuin mä olin. Jotenkin olen sen jälkeen ajatellut, että onhan tällaiset vainoharhat evolutiivisesti tiettyyn pisteeseen asti järkeviä. Tavallaan siis normaalia, alkukantaista varautumista. Tuota puolta itsessä voisi melkein rakastaa, vaikka arki onkin välillä tuskaa. Joku mekanismi meidän pään sisällä haluaa kovasti pitää meidät turvassa. Se on vähän niin kuin rakkautta. Hieman ylisuojelevaa rakkautta, mutta rakkautta kuitenkin. Mun pelko väheni tuon tositilanteen jälkeen.

Hullu mikä hullu.

Mulla joskus tunne että jos muut naureksii niin se johtuu minusta. Jotenkin kuulevinani sivulauseita vaikka sukulaisten keskustelusta että minusta puhuvat.

Kannattaa varata aika lääkärille. Ettei vaan pahene. Saatat saada apua ongelmaan. Tsemppiä!

Kasi jatkaa. Ehkä sä saatat tuntea ylipäänsä olemisesi jossain suhteessa turvattomaksi. Ja sun alitajunta voi reagoida noin. Pelkoreaktiot on usein tavallaan lapsellisia. Me halutaan pitää itsemme turvassa, ainakin alitajuisesti. Ja alitajunta haluaa pitää meidät turvassa, joskin alitajunta on aika kryptinen. Sieltä voi tulla vaikka mitä. Mutta mä ainakin koitan suhtautua omaani nykyisin vähän niin kuin pelokkaaseen lapseen. Kun eteen tulee jotain outoa, keskityn rauhoittamaan alitajuntaa, itseäni, jotain sisäistä lasta. Tarkastelen tilannetta kuin joku ulkopuolinen ja hengitän syvään. Mulla on tiettyjä käsiliikkeitä ja maneereita, jotka helpottaa, ne häiritsee ajattelua. Entisenä alkoholistina kylmän tölkin piteleminen rauhoittaa. Tee asioita, jotka auttaa, vaikka tuntuisi typerältä.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 00:40"]

Minut kutsuttiin tänään päivällä ulos viettämään iltaa kavereiden kanssa. Yleensä minua ei kutsuta mihinkään koska asun väliaikaisesti kauempana ja en nopeasti pääse paikalle joten olin innoissani että kerrankin on jotain tekemistä. Noh.. Aloin jossain vaiheessa hikoilemaan ja tärisemään koska pelkäsin että ystäväni tekisivät minulle jotain pahaa. Bussipysäkin lähettyvillä oleva kaveriporukka nauroi kovaäänisesti ja se ahdisti minua koska luulin että he nauraisivat minulle. Bussissa luulin että bussikuski on juonessa mukana ja aikoo myös satuttaa minua ja luulin että hän kertoo puhelimessa että olipa minut helppo napata. Tämän luulin koska olin ainoa matkustaja bussissa. Luulin että jokainen ohikulkija vilkaisee aina bussiin ja katsoo että olen siellä ja sen jälkeen kertoo puhelimen kautta että kaikki on kohdallaan ja minä olen tulossa. Kun pääsin ystävieni luo, tämä tunne lähti aikalailla pois. Onko vain mökkihöperyyttä vai jotain vakavampaa?

[/quote]Jos olisit psykoosissa, et olisi kirjoittanut luulleesi noita asioista, vaan olisit kirjoittanut ne totena. Ongelma taitaa olla vain itsetunnossa. 

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 01:21"]Kasi jatkaa. Ehkä sä saatat tuntea ylipäänsä olemisesi jossain suhteessa turvattomaksi. Ja sun alitajunta voi reagoida noin. Pelkoreaktiot on usein tavallaan lapsellisia. Me halutaan pitää itsemme turvassa, ainakin alitajuisesti. Ja alitajunta haluaa pitää meidät turvassa, joskin alitajunta on aika kryptinen. Sieltä voi tulla vaikka mitä. Mutta mä ainakin koitan suhtautua omaani nykyisin vähän niin kuin pelokkaaseen lapseen. Kun eteen tulee jotain outoa, keskityn rauhoittamaan alitajuntaa, itseäni, jotain sisäistä lasta. Tarkastelen tilannetta kuin joku ulkopuolinen ja hengitän syvään. Mulla on tiettyjä käsiliikkeitä ja maneereita, jotka helpottaa, ne häiritsee ajattelua. Entisenä alkoholistina kylmän tölkin piteleminen rauhoittaa. Tee asioita, jotka auttaa, vaikka tuntuisi typerältä.
[/quote] Hah. Kiitos vastauksesta koska tästä oli oikeasti hyötyä.
-ap

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 00:40"]

Minut kutsuttiin tänään päivällä ulos viettämään iltaa kavereiden kanssa. Yleensä minua ei kutsuta mihinkään koska asun väliaikaisesti kauempana ja en nopeasti pääse paikalle joten olin innoissani että kerrankin on jotain tekemistä. Noh.. Aloin jossain vaiheessa hikoilemaan ja tärisemään koska pelkäsin että ystäväni tekisivät minulle jotain pahaa. Bussipysäkin lähettyvillä oleva kaveriporukka nauroi kovaäänisesti ja se ahdisti minua koska luulin että he nauraisivat minulle. Bussissa luulin että bussikuski on juonessa mukana ja aikoo myös satuttaa minua ja luulin että hän kertoo puhelimessa että olipa minut helppo napata. Tämän luulin koska olin ainoa matkustaja bussissa. Luulin että jokainen ohikulkija vilkaisee aina bussiin ja katsoo että olen siellä ja sen jälkeen kertoo puhelimen kautta että kaikki on kohdallaan ja minä olen tulossa. Kun pääsin ystävieni luo, tämä tunne lähti aikalailla pois. Onko vain mökkihöperyyttä vai jotain vakavampaa?

[/quote]

En usko tähän tarinaasi ollenkaan. 

Vaikuttaa ihan  tekaistulta. Epäilen että  kärsit jostain  huomionhakuisuudesta ja siksi tämä tarinasi.  Olet lukenut jonkun jutun aiheesta ja  päätit  keksiä  oman stoorisi sadaksesi  huomiota.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 01:23"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 00:40"]

Minut kutsuttiin tänään päivällä ulos viettämään iltaa kavereiden kanssa. Yleensä minua ei kutsuta mihinkään koska asun väliaikaisesti kauempana ja en nopeasti pääse paikalle joten olin innoissani että kerrankin on jotain tekemistä. Noh.. Aloin jossain vaiheessa hikoilemaan ja tärisemään koska pelkäsin että ystäväni tekisivät minulle jotain pahaa. Bussipysäkin lähettyvillä oleva kaveriporukka nauroi kovaäänisesti ja se ahdisti minua koska luulin että he nauraisivat minulle. Bussissa luulin että bussikuski on juonessa mukana ja aikoo myös satuttaa minua ja luulin että hän kertoo puhelimessa että olipa minut helppo napata. Tämän luulin koska olin ainoa matkustaja bussissa. Luulin että jokainen ohikulkija vilkaisee aina bussiin ja katsoo että olen siellä ja sen jälkeen kertoo puhelimen kautta että kaikki on kohdallaan ja minä olen tulossa. Kun pääsin ystävieni luo, tämä tunne lähti aikalailla pois. Onko vain mökkihöperyyttä vai jotain vakavampaa?

[/quote]Jos olisit psykoosissa, et olisi kirjoittanut luulleesi noita asioista, vaan olisit kirjoittanut ne totena. Ongelma taitaa olla vain itsetunnossa. 
[/quote]kyllä ne Silloin tuntuivat todelta mutta nyt jälkeenpäin eivät. Kuin olisin tullut järkiini.
-ap

oikeasti hullu ei kai tajua olevansa hullu? joten varmasti sinulla on vielä "toivoa. mutta ei tuo silti ihan normaalilta kuulosta, kannattaiskohan käydä vaikka juttelemassa ammattilaiselle?

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 01:21"]Kasi jatkaa. Ehkä sä saatat tuntea ylipäänsä olemisesi jossain suhteessa turvattomaksi. Ja sun alitajunta voi reagoida noin. Pelkoreaktiot on usein tavallaan lapsellisia. Me halutaan pitää itsemme turvassa, ainakin alitajuisesti. Ja alitajunta haluaa pitää meidät turvassa, joskin alitajunta on aika kryptinen. Sieltä voi tulla vaikka mitä. Mutta mä ainakin koitan suhtautua omaani nykyisin vähän niin kuin pelokkaaseen lapseen. Kun eteen tulee jotain outoa, keskityn rauhoittamaan alitajuntaa, itseäni, jotain sisäistä lasta. Tarkastelen tilannetta kuin joku ulkopuolinen ja hengitän syvään. Mulla on tiettyjä käsiliikkeitä ja maneereita, jotka helpottaa, ne häiritsee ajattelua. Entisenä alkoholistina kylmän tölkin piteleminen rauhoittaa. Tee asioita, jotka auttaa, vaikka tuntuisi typerältä.
[/quote]

Jatkan vielä. Joskus kannattaa myös miettiä, että entä jos se juttu onkin totta, ja tehdä toimintasuunnitelma. Se voi auttaa pääsemään siitä ajatusten oravanpyörästä. Tietty tämä on aika paksua puhetta tyypiltä, joka pari kuukautta sitten valvoi kirves sylissä olohuoneen lattialla yön, koska uskoi ufojen tulevan, mutta sitä sattuu. Sen yli pääsee. Nyt mulla on suunnitelma ufojenkin varalta. Vaikka en edes usko sellaisiin ufoihin. Se auttaa rentouttamaan, kun on suunnitelma jokaisen typerän skenaarion varalta.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 01:26"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 00:40"]

Minut kutsuttiin tänään päivällä ulos viettämään iltaa kavereiden kanssa. Yleensä minua ei kutsuta mihinkään koska asun väliaikaisesti kauempana ja en nopeasti pääse paikalle joten olin innoissani että kerrankin on jotain tekemistä. Noh.. Aloin jossain vaiheessa hikoilemaan ja tärisemään koska pelkäsin että ystäväni tekisivät minulle jotain pahaa. Bussipysäkin lähettyvillä oleva kaveriporukka nauroi kovaäänisesti ja se ahdisti minua koska luulin että he nauraisivat minulle. Bussissa luulin että bussikuski on juonessa mukana ja aikoo myös satuttaa minua ja luulin että hän kertoo puhelimessa että olipa minut helppo napata. Tämän luulin koska olin ainoa matkustaja bussissa. Luulin että jokainen ohikulkija vilkaisee aina bussiin ja katsoo että olen siellä ja sen jälkeen kertoo puhelimen kautta että kaikki on kohdallaan ja minä olen tulossa. Kun pääsin ystävieni luo, tämä tunne lähti aikalailla pois. Onko vain mökkihöperyyttä vai jotain vakavampaa?

[/quote]

En usko tähän tarinaasi ollenkaan. 

Vaikuttaa ihan  tekaistulta. Epäilen että  kärsit jostain  huomionhakuisuudesta ja siksi tämä tarinasi.  Olet lukenut jonkun jutun aiheesta ja  päätit  keksiä  oman stoorisi sadaksesi  huomiota.
[/quote] Minua naurattaa jos kerron oikeita asioita tällä palstalla niin aina joku tulee kertomaan että haen vain huomiota.
Ihan tosi tämä kirjoitus oli.
-ap

Minustakin usein tuntuu että ihmiset naureskelevat minulle. Olen varma että minusta puhutaan selän takana halveksivasti ja säälivästi.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 01:27"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 01:23"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 00:40"] Minut kutsuttiin tänään päivällä ulos viettämään iltaa kavereiden kanssa. Yleensä minua ei kutsuta mihinkään koska asun väliaikaisesti kauempana ja en nopeasti pääse paikalle joten olin innoissani että kerrankin on jotain tekemistä. Noh.. Aloin jossain vaiheessa hikoilemaan ja tärisemään koska pelkäsin että ystäväni tekisivät minulle jotain pahaa. Bussipysäkin lähettyvillä oleva kaveriporukka nauroi kovaäänisesti ja se ahdisti minua koska luulin että he nauraisivat minulle. Bussissa luulin että bussikuski on juonessa mukana ja aikoo myös satuttaa minua ja luulin että hän kertoo puhelimessa että olipa minut helppo napata. Tämän luulin koska olin ainoa matkustaja bussissa. Luulin että jokainen ohikulkija vilkaisee aina bussiin ja katsoo että olen siellä ja sen jälkeen kertoo puhelimen kautta että kaikki on kohdallaan ja minä olen tulossa. Kun pääsin ystävieni luo, tämä tunne lähti aikalailla pois. Onko vain mökkihöperyyttä vai jotain vakavampaa? [/quote]Jos olisit psykoosissa, et olisi kirjoittanut luulleesi noita asioista, vaan olisit kirjoittanut ne totena. Ongelma taitaa olla vain itsetunnossa.  [/quote]kyllä ne Silloin tuntuivat todelta mutta nyt jälkeenpäin eivät. Kuin olisin tullut järkiini. -ap

[/quote]Hakeudupa huomenna päivystävälle lääkärille. Nuo voivat olla psykoosin ennakko-oireita.