Äitiä ilman kasvaneet

Kasvoin käytännössä ilman äitiä. Mummmo ja täti hoitivat minua ja äiti asui muualla, työpaikan asunnossa toisella paikkakunnalla. Kun eno avioitui, jouduin mummon luota lähtemään, asuivat samassa talossa.
En muista koskaan olleeni äidin sylissä. Sen muistan kun äiti tuli joskus tervehtimään ja eno sanoi että äitisi tulee. En tiennyt miten suhtautua.
Asui myöhemmin tädin perheen luona ja autoin heillä lasten kanssa, n 10 - 14 v. Sen jälkeen äidin ja hänen miehensä luona.
Ei sitä suhdetta myöhemmin enää saanut rakennettua äitiin. Eikä hänestä ollut opastamaan elämässä eteenpäin, eikä mitään kannustusta saanut Isästäni en tiedä. Tiedän että elossa olevat tätini hänet tietävät, mutta en ole pystynyt kysymään. Mitään elatusapua ei saanut, en tiedä miksi
No, elämäni kulki vuosikymmeniä myöhemmin ihan onnekkaasti ja olen taloudellisesti riippumaton, mutta tietty katkeruus jäi äitiä kohtaan. On hyljätty olo, eikä saatu perintö sitä tunnetta poista, olisin sen vaihtanut hyvään lapsuuteen, varsinkin kun silloin isättömiä katsottiin kulman alta