Lue keskustelun säännöt.
Emme kohtaa mieheni kanssa henkisellä tasolla..
Ja siksi monet muutkin asiat ovat vaikeita.
Mieheni on sellainen hiljainen suomalainen tuppisuu joka ei keskustele tai näytä tunteitaan.
On rehellinen ja rakkauden kielenä on arkiset teot- auttaa, tekee ruokaa, hoitaa kotia eikä oikeastaan koskaan valita.
Mutta kun emme kykene keskustelemaan juurikaan mistään oikeasti. Siis kunnolla keskustelemaan. Tunteiden näyttämisestä hänellä on haasteita samoin minulla. Olisi ihana joskus hullaantua ja innostua mutta kaikki on sellaista tavallista ja toki hyvällä tavalla myös turvallista.
Huomaan vaan että mun on esim seksuaalisella tasolla vaikea syttyä kun ei ole sitä muuta yhteyttä.
Kommentit (343)
Kamala loukkaus miestäsi kohtaan, mitä täällä kirjoitat. Ihan hirveää olisi lukea omalta puolisolta tuollaisia ajatuksia taustalta.
Näytä tämä ketju miehelle, niin eiköhän hän tee sen jälkeen ratkaisunsa. Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju pitää säilyttää hyvänä esimerkkinä. Kun puhutaan siitä, miten naiset tekevät eroaloitteita ja oletetaan, että vika on aina miehessä, niin tässä on usein syy: ollaan vaan tyytymättömiä ihmisiä. Ei aina, mutta usein.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja tunteita. Eikä siinä mitään, voisin elää tilanteen kanssa ja etsiä sen yhteyden muista ihmissuhteista, mutta mies on jotenkin läheisriippuvainen. Koko ajan pitäisi kyhjätä yhdessä, vaikka mitään sisältöä ei ole. En ole ollenkaan sellainen ja usein tuntuu, että tukehdun. Pitäisi itse vain elää sinnikkäästi omalla tavallani, mutta en jaksa sitä draamaa mitä se aiheuttaa. Hän ei ymmärrä, että kaikki kipinä katoaa, jos ei ole omaa elämää. Jos yritän puhua asiasta, hän loukkaantuu ja pelkää, että jätän hänet. Kuulostaa naurettavalta. Se voi olla osittain myös manipulointia, mutta hän ei tiedosta sitä itse.
Muuten kaikki arjessa toimii, mutta olen väsynyt... Välillä menee ihan hyvin ja välillä tuntuu, etten kestä enää päivääkään. Nyt tämä tukahduttava tunne taas pääsi vallalle. Taustoja tälle suhteelle en jaksa selittää, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että on monenlaisia syitä, miten voi joutua ja juuttua näihin tilanteisiin. Joskus ne tilanteet syntyvät ajan kuluessa. Ei meilläkään aina ole ollut tämmöistä. Joskus epäilen, ettei se edes oikeasti rakasta, vaan luulee riippuvuutta rakkaudeksi.
Sulla on mun exä, ripustautuva kiviriippa.
Niinhän siinä usein käy. Itse asiassa useammin kuin haluatte edes myöntää.
Eli nainen kyllästyy siihen samaan mieheen, jonka kanssa tuli tutustumisvaiheessa naitua kuin puput ja jonka kanssa oli ihan sama, että hän oli vähän hiljainen eikä näyttänyt tunteitaan. Nyt siitä miehestä on sitten tullut "vain se sama oma mies, joka on aina siinä" eli mies edustaa naiselle arkea ja naista harmittaa. Nainen alkaa haaveilla jostain Tarzanista tai luolamiehestä, joka tulisi kaappaamaan seikkailulle. Se oma tylsä mies saa tehdä vaikka mitä taikatemppuja, mutta hänestä ei enää naisen silmissä ole ihastuksen sytyttämiseen. Se mies on nähty ja naisen silmissä tylsä. Tarzanilla kun ei ole varmasti niitä lainanlyhennyksiäkään, eikä lasten kurahousuja eteisessä levällään.
Niin että miesten kannattaa miettiä tarkkaan mitä tekevät kun aletaan puhua naimisiin menosta tai lasten hankkimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän siinä usein käy. Itse asiassa useammin kuin haluatte edes myöntää.
Eli nainen kyllästyy siihen samaan mieheen, jonka kanssa tuli tutustumisvaiheessa naitua kuin puput ja jonka kanssa oli ihan sama, että hän oli vähän hiljainen eikä näyttänyt tunteitaan. Nyt siitä miehestä on sitten tullut "vain se sama oma mies, joka on aina siinä" eli mies edustaa naiselle arkea ja naista harmittaa. Nainen alkaa haaveilla jostain Tarzanista tai luolamiehestä, joka tulisi kaappaamaan seikkailulle. Se oma tylsä mies saa tehdä vaikka mitä taikatemppuja, mutta hänestä ei enää naisen silmissä ole ihastuksen sytyttämiseen. Se mies on nähty ja naisen silmissä tylsä. Tarzanilla kun ei ole varmasti niitä lainanlyhennyksiäkään, eikä lasten kurahousuja eteisessä levällään.
Niin että miesten kannattaa miettiä tarkkaan mitä tekevät kun aletaan puhua naimisiin menosta tai lasten hankkimisesta.
Nainen ja nainen. Mieskö ei koskaan kyllästy siihen pikkulapsielämään ja häivy? Taidat olla se naisia vihaava homppeli, joka ei vastaa kysymykseen että miksi maailmassa hän on täällä aina, eikä mene sinne missä olisi niitä parempia ihmisiä, siis toisia miehiä. Vai eikö ne toiset miehetkään jaksa sun väninää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaa jos taloudellinen taso toimii
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän siinä usein käy. Itse asiassa useammin kuin haluatte edes myöntää.
Eli nainen kyllästyy siihen samaan mieheen, jonka kanssa tuli tutustumisvaiheessa naitua kuin puput ja jonka kanssa oli ihan sama, että hän oli vähän hiljainen eikä näyttänyt tunteitaan. Nyt siitä miehestä on sitten tullut "vain se sama oma mies, joka on aina siinä" eli mies edustaa naiselle arkea ja naista harmittaa. Nainen alkaa haaveilla jostain Tarzanista tai luolamiehestä, joka tulisi kaappaamaan seikkailulle. Se oma tylsä mies saa tehdä vaikka mitä taikatemppuja, mutta hänestä ei enää naisen silmissä ole ihastuksen sytyttämiseen. Se mies on nähty ja naisen silmissä tylsä. Tarzanilla kun ei ole varmasti niitä lainanlyhennyksiäkään, eikä lasten kurahousuja eteisessä levällään.
Niin että miesten kannattaa miettiä tarkkaan mitä tekevät kun aletaan puhua naimisiin menosta tai lasten hankkimisesta.
Nainen ja nainen. Mieskö ei koskaan kyllästy siihen pikkulapsielämään ja häivy? Taidat olla se naisia vihaava homppeli, joka ei vastaa kysymykseen että miksi maailmassa hän on täällä aina, eikä mene sinne missä olisi niitä parempia ihmisiä, siis toisia miehiä. Vai eikö ne toiset miehetkään jaksa sun väninää.
Tutkimusten mukaan naiset ovat parisuhteisiinsa tyytymättömämpiä kuin miehet ja noin 70%:ssa avioeroista aloitteen tekijä on nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kävi niin, että tutustuessani mieheeni olin hyvin vastahakoinen jatkamaan tutustumista. Mutta hän jotenkin salakavalasti sai ujutettua itsenä pikkuhiljaa elämääni. Tuli lähes väkisin käymään. Markkinoi itseään osaavaksi ja empaattikseksi huippumieheksi, joka ottaa hommat haltuun.
Olin jo alussa huomannut hänessä narsistisia piirteitä, mutta kas kummaa, aloin luottamaan häneen ja suhteemme eteni. Hän jo silloin kyllä kertoi, että jääkiekko ja urheilu yleensäkin ovat hänen elämänsä tärkeimpiä asioita, mutta en ymmärtänyt, mitä se tulisi tarkoittamaan.
Alkuviikon rakkautta ja ystäviä sekä yhdessä tekemistä oli paljon.
Nyt 20 vuoden jälkeen ei ole mitään. Hän ei ole koskaan osannut ilmaista tunteitaan. Ei ole koskaan kehunut minua kauniiksi tai kohdellut naisena. Olen ollut lähinnä hyllymiensäpä aionlaittaa, siivooja etc. .Keskusteluissa yrittää vain selviytyä voittajana. Haluaa ( ja luulee) aina olevansa oikeassa. Elää omaa poikamiehen elämää omine harrastamalleen. Kontrolloi ja painostaa minua.
No, tällä hetkellä asunkin tyytyväisenä yksin ja varmaan avioero on edessä, sillä en usko, että keskustelu yhteyttä, fyysistä yhteyttä tai yhdessä tekemistä löytyy.
Tunnen tulleeni hyväksikäytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa jos taloudellinen taso toimii
Tuo on u li miehen vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi niin, että tutustuessani mieheeni olin hyvin vastahakoinen jatkamaan tutustumista. Mutta hän jotenkin salakavalasti sai ujutettua itsenä pikkuhiljaa elämääni. Tuli lähes väkisin käymään. Markkinoi itseään osaavaksi ja empaattikseksi huippumieheksi, joka ottaa hommat haltuun.
Olin jo alussa huomannut hänessä narsistisia piirteitä, mutta kas kummaa, aloin luottamaan häneen ja suhteemme eteni. Hän jo silloin kyllä kertoi, että jääkiekko ja urheilu yleensäkin ovat hänen elämänsä tärkeimpiä asioita, mutta en ymmärtänyt, mitä se tulisi tarkoittamaan.
Alkuviikon rakkautta ja ystäviä sekä yhdessä tekemistä oli paljon.
Nyt 20 vuoden jälkeen ei ole mitään. Hän ei ole koskaan osannut ilmaista tunteitaan. Ei ole koskaan kehunut minua kauniiksi tai kohdellut naisena. Olen ollut lähinnä hyllymiensäpä aionlaittaa, siivooja etc. .Keskusteluissa yrittää vain selviytyä voittajana. Haluaa ( ja luulee) aina olevansa oikeassa. Elää omaa poikamiehen elämää omine harrastamalleen. Kontrolloi ja painostaa minua.
No, tällä hetkellä asunkin tyytyväisenä yksin ja varmaan avioero on edessä, sillä en usko, että keskustelu yhteyttä, fyysistä yhteyttä tai yhdessä tekemistä löytyy.
Tunnen tulleeni hyväksikäytetyksi.
Pitäisi osata erota ajoissa, eikä antaa toisten pilata elämää, meillä on kullakin vain yksi.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap.
En voi kun ihmetellä kaltaisiasi naisia. On pakko saada kumppani, niin otetaan joku joka tarjolla on. Sitten kun siitä miehestä ei ole leikkimään tyttöjen leikkejä kuten sisustusta tai teatteria, ei tee mieli seksiä ja katse suunnataan tulevaan.
Missä sinä tulet miestäsi vastaan? Mistä hänen mielenkiinnon kohteistaan sinä pidät? Oletko yrittänyt? Ihmeelliseltä kyllä tuntuu, että mennään yhteen ilman yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Tiedoksi, että hullaantuminen kestää vuoden-kaksi. Se on biologis-kemiallinen prosessi, jonka tarkoitus on turvata lisääntyminen. Sen jälkeen parisuhde on sen varassa, miten sitä on rakennettu. Te ette ole tainneet paljon töitä tehdä kumpikaan. Teit valinnan helppouden perusteella ja nyt maksat siitä. Ole hyvä.
N40 onnellisessa parisuhteessa
Mitä sait tästä mollauksesta ja omahyväisestä itsekehusta? Sulla ei tunneäly riitä rakentavaan vuorovaikutukseen ainakaan? Mutta jokin tarve saada huomiota ja kehua itseä saa loukkaamaan toista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap.
En voi kun ihmetellä kaltaisiasi naisia. On pakko saada kumppani, niin otetaan joku joka tarjolla on. Sitten kun siitä miehestä ei ole leikkimään tyttöjen leikkejä kuten sisustusta tai teatteria, ei tee mieli seksiä ja katse suunnataan tulevaan.
Missä sinä tulet miestäsi vastaan? Mistä hänen mielenkiinnon kohteistaan sinä pidät? Oletko yrittänyt? Ihmeelliseltä kyllä tuntuu, että mennään yhteen ilman yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Tiedoksi, että hullaantuminen kestää vuoden-kaksi. Se on biologis-kemiallinen prosessi, jonka tarkoitus on turvata lisääntyminen. Sen jälkeen parisuhde on sen varassa, miten sitä on rakennettu. Te ette ole tainneet paljon töitä tehdä kumpikaan. Teit valinnan helppouden perusteella ja nyt maksat siitä. Ole hyvä.
N40 onnellisessa parisuhteessa
Mitä sait tästä mollauksesta ja omahyväisestä itsekehusta? Sulla ei tunneäly riitä rakentavaan vuorovaikutukseen ainakaan? Mutta jokin tarve saada huomiota ja kehua itseä saa loukkaamaan toista?
Asiaahan tuo puhuu, miksi ihmeessä jatkaa suhteessa jossa mikään ei toimi. Mitä ihmeen empatialässytystä tarvitaan tuon ymmärtämiseen? Elämä on lyhyt, sitä ei kannata hukata huonon kumppanin kanssa.
Kokemusta on... kirjoitti:
Suosittelen aloittamaan vakavan parisuhteen vasta sitten kun kumpikin osapuoli on elänyt aikuiselämää, sanotaan 15-20v. Siten kumpikin on kerennyt kokeilemaan tarpeeksi jotta tietää mitä oikeasti haluaa. Nuorena sitoutuminen tyhmintä ikinä, molemmat vasta kasvamassa ja usein kasvetaan eri suuntiin. Toki poikkeuksiakin on,mutta ne vahvistaa säännön.
Ei nykyään oke mitään pakkoa sitoutua loppuelämäksi samaan ihmiseen. Ja kyllä ihminen muuttuu ja kasvaa läpi elämän, ei 35v ole valmis yhteiseen hautakiveen sen enempää kuin 20v. Ehkei kannata alunperinkään ottaa tavoitteeksi loppuelämän suhdetta vaan nauttia jokaisesta hyvästä vuodesta kerrallaan.
Ap:lle sanoisin että miettii jääkö mieluummin parisuhteeseen vai valitseeko sinkkuuden. Uudessa kumppanista ei ole takeita löytyykö ketään vai vielä huonompia, mutta yksinään voi aina olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi niin, että tutustuessani mieheeni olin hyvin vastahakoinen jatkamaan tutustumista. Mutta hän jotenkin salakavalasti sai ujutettua itsenä pikkuhiljaa elämääni. Tuli lähes väkisin käymään. Markkinoi itseään osaavaksi ja empaattikseksi huippumieheksi, joka ottaa hommat haltuun.
Olin jo alussa huomannut hänessä narsistisia piirteitä, mutta kas kummaa, aloin luottamaan häneen ja suhteemme eteni. Hän jo silloin kyllä kertoi, että jääkiekko ja urheilu yleensäkin ovat hänen elämänsä tärkeimpiä asioita, mutta en ymmärtänyt, mitä se tulisi tarkoittamaan.
Alkuviikon rakkautta ja ystäviä sekä yhdessä tekemistä oli paljon.
Nyt 20 vuoden jälkeen ei ole mitään. Hän ei ole koskaan osannut ilmaista tunteitaan. Ei ole koskaan kehunut minua kauniiksi tai kohdellut naisena. Olen ollut lähinnä hyllymiensäpä aionlaittaa, siivooja etc. .Keskusteluissa yrittää vain selviytyä voittajana. Haluaa ( ja luulee) aina olevansa oikeassa. Elää omaa poikamiehen elämää omine harrastamalleen. Kontrolloi ja painostaa minua.
No, tällä hetkellä asunkin tyytyväisenä yksin ja varmaan avioero on edessä, sillä en usko, että keskustelu yhteyttä, fyysistä yhteyttä tai yhdessä tekemistä löytyy.
Tunnen tulleeni hyväksikäytetyksi.
Heh, voiko enää säälittävämpää uhritarinaa olla? Mistään et ole vastuussa itse. Mies pakotti itsensä sun elämään, etkä ole millekään mitään voinut.
Voi jestas sentään....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän siinä usein käy. Itse asiassa useammin kuin haluatte edes myöntää.
Eli nainen kyllästyy siihen samaan mieheen, jonka kanssa tuli tutustumisvaiheessa naitua kuin puput ja jonka kanssa oli ihan sama, että hän oli vähän hiljainen eikä näyttänyt tunteitaan. Nyt siitä miehestä on sitten tullut "vain se sama oma mies, joka on aina siinä" eli mies edustaa naiselle arkea ja naista harmittaa. Nainen alkaa haaveilla jostain Tarzanista tai luolamiehestä, joka tulisi kaappaamaan seikkailulle. Se oma tylsä mies saa tehdä vaikka mitä taikatemppuja, mutta hänestä ei enää naisen silmissä ole ihastuksen sytyttämiseen. Se mies on nähty ja naisen silmissä tylsä. Tarzanilla kun ei ole varmasti niitä lainanlyhennyksiäkään, eikä lasten kurahousuja eteisessä levällään.
Niin että miesten kannattaa miettiä tarkkaan mitä tekevät kun aletaan puhua naimisiin menosta tai lasten hankkimisesta.
Nainen ja nainen. Mieskö ei koskaan kyllästy siihen pikkulapsielämään ja häivy? Taidat olla se naisia vihaava homppeli, joka ei vastaa kysymykseen että miksi maailmassa hän on täällä aina, eikä mene sinne missä olisi niitä parempia ihmisiä, siis toisia miehiä. Vai eikö ne toiset miehetkään jaksa sun väninää.
Tutkimusten mukaan naiset ovat parisuhteisiinsa tyytymättömämpiä kuin miehet ja noin 70%:ssa avioeroista aloitteen tekijä on nainen.
Joo, mut täällähän asia on käännetty niin, et pakko erota ku mies on niin p....
Ei meilläkään kolahda tuolla lailla, mutta...
Me olemme molemmat erittäin sitoutuvaisia, tarmokkaita ja teemme töitä yhteisiä päämääriä kohti. Meillä arjessa erilainen tunne-elämä tuottaa ongelmia ja harmia, mutta toisaalta me pärjäämme asian kanssa.
Haluamme tulevaisuudelta paljon ja teemme töitä niiden unelmien eteen. Autamme toisiamme arjessa ja haasteissa, kun toinen notkahtaa, toinen kannattelee. Ja tämä on aina vastavuoroista.
Eli vaikka emme pysty ehkä tunteiden ilmaisun tasolla näyttäytymään optimaalisena parina ja tämä luo kitkaa välillemme ajoittain, sanoisin silti, että olemme erittäin hyvä tiimi.
Me rakastamme toisiamme ja ymmärrämme myös sen, että kumpikaan ei ole täydellinen. Voidaankin sitten kysyä, että onko pitkän ja kestävän suhteen salaisuus suhteessa vallitseva mystiikka ja taianomaisuus vai ihan ne arjen tavalliset teot ja yhteen hiileen puhaltaminen?
Hyviä miehiä on niin vaikeaa löytää, paitsi ehkä rumia.
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä oli joku helppous.
Miehessä ja suhteessa, oli kiva olla yhdessä ja viettää aikaa. En ehkä hullaantunut hänestä jos niin voi sanoa.
Asiat ovat vain menneet omalla painollaan, jos joku pieni riita on ollut siitä on keskusteltu.
Tämä on siis turvallinen ja draamaton suhde josta ei ole syytä erota kun kaikki on ihan hyvin.
Aina aika ajoin tämä tylsyys käy mielessä tai ero, mutta sitten aina päätän että ei parisuhteen tarkoitus ole tarkota kaikkea elämän osa- alueen asioita. Tällä tarkoitan sitä että olen itse vastuussa tarpeistani ja niiden tyydyttämisestä : vietän aikaa ystävien kanssa keskustellen, ja olen sosiaalisesti paljon aktiivisempi kuin hän.
Ehkä tämä koronatilanne on myös osaltaan vaikuttanut tähän meidän suhteeseen että kaikki tekeminen on minimissä ja yhdessäolo korostuu.Sen vielä totean ettei meillä ole oikein sellaista yhteistä onnistumisen / tekemisen kohdetta: kuten vaikka remontti, matkailu, ulkoilu, kulttuuri jne.
Mulla on hirmuisesti haluja mennä eteenpäin elämässä kaikilla osa-alueilla eli opiskelen työn ohella, olisin innokas remontoimaan kotia ja mökkiä, käymään teatterissa jne, hän ei
Ulkopuoliselle lukijalle tulee vaikutelma, että te kaksi olette temperamentilta tai luonteeltanne erilaisia. Mies on hiljainen ja liian "tavallinen", niinkö? Olisiko kivampaa olla hyvännäköisen tyypin kanssa, jonka ympärillä parveilee naisia seikkailun tai avioliiton toivossa? Tai työhullu mies, joka on aina poissa perheen luota? Kuumeisen aktiivinen mies, jolla on illat ja viikonloput treenejä ja harrastuksia, tärkeitä kavereita, sanalla sanoen mies, joka on aina menossa jossain eikä viihdy kotona? Moni nainen olisi iloinen puolisosta, joka on paikalla. Kaikki ihmiset eivät halua koko ajan touhottaa jotakin uutta ja ihmeellistä - monille riittää rauhallinen arkielämä. Yritäpä kuvitella tilannetta, että joku toinen nainen ihastuisi mieheesi, joka on sinusta jotenkin tylsä. Miltä ajatus tuntuu? Oletko valmis "luovuttamaan" hänet toiselle, jos kerran olet niin ikävystynyt hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Sitten se vielä syö lasten vanukkaat salaa eikä koskaan harrasta itsereflektiota, mä en kestä! Ap
Mut kai sentään suojelee teitä naapurin tuijottavalta taostelukoiralta?
Varmasti näin. Olen ollut vuosikausia yksin, 15+ vuotta, mutta jos joskus käy niin, että rupeaisin seurustelemaan, niin kyllä se olisi tuollainen oltava. Toivottavasti näin vanhemmalla iällä osaan erottaa pleijerit, psykopaatit ja muut narsistit suhteellisen nopeasti. Aiemmin en osannut ja huonostihan siinä kävi. Minkäänlaista draamaa en tarvitse.